Yumie heräsi varhain aamulla tapansa mukaan, hieman väsyneenä. Aurinko ei ollut vielä noussut, mutta silti ulkona oli valoisaa.
Kesä oli aluillaan ja ulkona oli vielä aamuisin kylmä, silti ikkuna oli yötä päivää auki. Nuori nainen oli aina ollut levoton nukkuessaan, ja usein talvellakin hän piti ikkunan öisin raollaan, estäen kuumuuden.
Lintujen laulu kantautui ulkoota ja vielä hetken nainen päätti levätä sängyssä. Hän käänsi kylkeä valosta pois päin ja tuhahti.

Hänellä olisi pari viikkoa vapaata. Pieni sisäinen innokkuus esti tätä valkohiuksista nukkumasta. Tämä oli päättänyt tehdä viikon tai parin kestävän vaelluksen tänäkin kesänä. Ajoissa Yumie oli hehkuttanut jo kavereilleen ja suunnitellut matkan huolella.
Äkisti hän pomppasi sängystä ylös ja puki vaatteet hoikan vartalonsa ympärille.  Lyhyt hihainen kietaisupaita ympärillään, hän puki lyhyen hameen päällensä. Valkohiuksinen, kun ei osannut housuja pitää. Monet usein kyseen alaistivat tämän chuunin tasoa olevan naisen pukeutumisen käytännöllisyyden, mutta lyhyt hame ei ollut tiellä nuoren naisen mielestä.
Yumie käveli vessaan ja peseytyi. Kaikki tavarat olivat siististi jo pakattuna laukkuun. Hän ei kantaisi tarpeetonta tavaraa mukanaan. Yhdet vaihtovaatteet, viltti, laastarit ja sidetarpeet, juotavaa, vähän ruokaa ja niin edelleen, ja tietysti kunait. Ruokaa hän saisi luonnostakin, ja vettä lähteistä. Sitä oli turha kantaa liikaa mukanaan.

Syötyään aamupalan Yumie lähti ulos. Aamukierros Konohassa kuului tämän tapoihin. Vaikka hän tiesi, että Naruto olisi vielä nukkumassa, siitä huolimatta hän ajatteli käydä tätä moikkaamassa. Kepeästi hölkäten maantasalla, Yumie saavutti Naruton asunnon. Ulkona oleva viileys paljasti hengityksen höyrynä ilmassa. Nuori nainen piti siitä, se oli kaunista jollain tavalla.
Valkea koputti Naruton ovea. Pitkään oli hiljaista. Sitten muutama potku oveen. Sisältä alkoi kuulumaan vaikeroivaa valitusta. Nuori nainen naurahti, niin tyypillistä Narutoa. Aina toinen ei edes välttämättä heräisi. Naruto tuli avaamaan oven. Yumie virnisti väsyneelle ja itseään huomattavasti pidemmälle Narutolle. ”Huomenta unikeko..” Valkea sanoi naurahtaen ja käveli sisälle kutsumatta.
”Minä lähden tänään.. Ihan kohta.. Ajattelin vain tulla kertomaan.” Yumie sanoi ystävälleen. ”Oletko varma, että haluat mennä yksin. Minä ihan oikeasti voisin tulla mukaan..” Naruto sanoi valpastuen. He olivat aina olleet hyviä ystäviä, mutta lähi aikoina suhde oli jotenkin syventynyt.
”Hei, kyllä minä pärjään.. Hah, luuletko vaikka, että Akatsukit kaappaisivat minut..” Yumie naurahti leikillään ja tökkäsi keltahiuksista kylkeen.
”Mmh, ei sitä ikinä tiedä..” Toinen valitti ja leikki mököttävää. Hellästi Yumie kietoi kätensä Naruton ympärille..

”Ei minulle mitään hätää tule.. Tulen viikon parin päästä takaisin. Olen pärjännyt ennenkin..” Valkea sanoi ja sulki hetkeksi silmänsä. Pari viikkoa yksin tekisi hänelle todellakin hyvää.
”Mutta hei.. Lähden nyt.. Nähdään taas Naruto..” Hän sanoi ja pörrötti toisen hiuksia. Kädet toisen ympärillä valahtivat alas ja Yumie antoi pidemmälle hennon pusun otsalle.
”Pidä hauskaa..” Naruto sanoi ja katsoi toista hymyillen..
”Joo taatusti.. Heihei..” Nuori nainen sanoi ja poistui ovesta ulos.
Nopeasti hän juoksi kotiinsa, ja moikkasi silloin tällöin vastaan tuleville tutuille.
Kotona hän otti laukkunsa, ja kävi vessassa. Töpselit vois seinistä, valot kiinni, ovi lukkoon. Kaikki oli kunnossa. Yumie käveli hitaasti kylän rajalle ja asteli valtavista porteista ulos.
”Heihei.. Nähdään taas parin viikon päästä..” Yumie sanoi kättään heilauttaen kahdelle tutulle portinvartijalle. Hetken päästä nuori nainen oli jo horisontissa. Reipas kävely vauhti olisi näin viileällä ilmalla hyvä, jottei hän jäätyisi. Kun aurinko nousisi kunnolla, kuumuuskin taas alkaisi porottaa.
Yumie oli suunnitellut pitävänsä taukoa 12 aikaan eräällä purolla, jossa oli ennenkin pysähtynyt. Se oli melko syvällä metsässä, mutta sinne hän oli menossakin.

Itachi ja Kisame olivat saaneet Painilta pari päivää sitten tehtävän. He lähtivät tutkimaan Konohan metsiä ja mahdollisia uusia vakoilu paikkoja. Zetsu oli lähtenyt myöskin ja kulki koko ajan heidän edellään varmistaen reittiä. Hän kun sattui vain olemaan niin hyvä vakoilemaan ja soluttautumaan, ihan minne tahansa.
Koko matka oli taittunut tuttuun tapaansa. Itachi välillä käskytti Kisamea ja sitä rataa. Turhia he eivät juurikaan puhuneet. Zetsu sen sijaan välillä murahteli yksikseen ja osa hänestä valitti tehtävän turhuutta. Ketään ei ollut näkynyt missään koko aikana.
Kello läheni jo puolta päivää. Aurinko porotti täydeltä taivaalta. Mustat kaavut imivät aurinkon lämpöä itseensä, saaden toisten olot polttelevan kuumiksi.
He saapuivat onneksi metsään, jossa oli paljon varjoja ja viileyttä. Seuraavan puron lähellä he pysähtyisivät juomaan. Vesi oli loppunut matkatavaroista, ja varsinkin Kisame oli melko tuskastunut.
Zetsu oli pari kilometriä edellä, ja huomasi puron matka. Hetkeksi hän jäi tarkkailemaan paikkoja.

Yumie oli hidastanut puolessa välissä matkaa, kun aurinko paistoi kuumasti. Välillä hänen oli pakko juoda, jottei hän saisi nestehukkaa. Juomapullo uhkasi jo hieman tyhjentyä. Onneksi kello läheni jo puolta päivää, ja sen mukana purokin. Metsän raikkaus sai Yumien olon rauhalliseksi ja onnelliseksi. Hän ei niinkään viihtynyt kaupungissa, raivattujen maastojen loistaessa poissa olollaan. Mieluusti hän viettäisi kaiken aikansa metsässä.
Puolen tunnin patikoinnin jälkeen Yumie saapui purolle. Hän riisui kenkänsä ja meni matalaan veteen seisomaan ja vilvoittelemaan jalkojaan. Ketään ei näkynyt ympärillä.
”Hmm. Voisin levätä täällä jonkin aikaa..” Yumie mietti ääneen ja katseli puussa hyppivää oravaa. Valkohiuksinen otti pullon laukustaan ja täytti sen raikaalla vedellä. Hetkeksi hän jäi katsomaan kuvaansa kirkkaasta vedestä. Hänen silmänsä heijastuivat kirkkaan sinisinä vedestä. Muutama pieni kala puikkelehti hänen jalkojensa välistä. Valkohiuksinen pesi kasvonsa vedellä ja nousi sitten pois purosta. Puron rannalla oli suuri kivi, jonne hän kävi istumaan.
Vaeltaessa oli jo tullut hieman nälkä, ja Yumie kaivoi leivän laukussa olevasta rasiastaan. Hän laski laukun viereensä ja alkoi syömään leipää. 'Ihanan rauhallista..' Yumie ajatteli ja katseli vettä, jolla auringon säteet leikittelivät, saaden sen kimaltamaan.

Zetsu havahtui ja huomasi nuoren naisen saapuvan purolle. Hän valpastui heti ja jäi tarkkailemaan. Hetken katseltuaan, hän  päätti mennä käymään Itachin ja Kisamen luona. Matkaan ei mennyt kauaa, olihan Zetsu nopea.
”Hei.. Tuolla on joku.. Yksin.. Nuori nainen, valkeat hiukset.. n. 17 vuotias. Mukanaan kunait. Konohasta..” Zetsu raportoi virnistäen.
”Mitä tehdään?” Tämä kysyi. Itachi pysyi tapansa mukaan tyynen rauhallisena ja katsoi kiinnostuneena Zetsua. ”TAPETAAN SE!!” Kisame huudahti innossaan ja otti jo Samehadansa innoissaan eteensä huitoen sillä.
”Ei.. Me emme tapa häntä.. Nainen lähteköön mukaan, siitä voi olla hyötyä.” Itachi sanoi tyynenä.
”Ja pistäs se Samehadasi piiloon..” Hän jatkoi vielä.
Kisame näytti närkästyneeltä, mutta totteli. Hiljaa, mutta äskeistä hieman reippaammine he jatkoivat matkaa.
”Kisame, menet oikealta, minä vasemmalta.. Zetsu sinä takaa..” Itachi sanoi varmistaen, ettei nainen pääsisi karkuun.
Kun kaikki olivat paikoillaan Itachi antoi pienen merkin. 'Hiljaa ja rauhallisesti.. Ei turhaa huutoa ja panikointia..' Hän ajatteli. Kisame kuitenkin pilasi kaiken huutaen ja samalla juosten kohti valkohiuksista.

Yumie kiljaisi ja nousi vauhdilla ylös huomatessaan itseään huomattavasti suurikokoisemman sinisen miehen juoksevan häntä kohti. Unohtaen tavaransa, hän alkoi juosta pois päin miehestä. Hänen eteensä kuitenkin ilmestyi toinen hahmo. Yumie seisahtui sekunnin sadasosaksi, otti kunain ja loikkasi vasemmalle. Sielläkin tuli hahmo vastaa.
Hälytyskellot soivat nuoren naisen sisällä, kun pako vaihtoehdot oli vähissä. Kaikki kolme miestä olivat jo lähellä.
Yumien pulssi oli koholla, pieni paniikki alkoi valtaamaan häntä. Ei hän millään voisi pärjätä kolmelle miehelle. Nuori nainen jämähti paikoilleen ja alkoi katseellaan etsiä pakotietä. Vasta nyt hän ehti katsella miehiä tarkemmin. Akatsuki kaavut, ja kummajaisia. Kasvi, hai ja Uchiha Itachi. Yumie kyllä tunnisti miehen..

---------------------------------------------------------------

Mitä piditte? Tuleeko jatkoa vai ei? ;) Tää oli mun ensimmäinen ficci, ja toivon rakentavaa palautetta. Itse en löytänyt kirjoitus virheitä, kun monta kertaa sen tarkitsin. :)
Kommentteja kiitos :)