Katkeruus / Kilpailu - Hidefini
(Listaa käyttäjän ficit)
Arvostelu
10
Katsottu 1568 kertaa, Ladattu 0 kertaa.
Laajenna teksti
(Listaa käyttäjän ficit)
Ikäraja: -K3- - Kieli: Suomi - Osia: 1 - Pituus: 361 sanaa, 2054 merkkiä - Kommentteja: - Julkaistu: 2009-06-11 19:35:26
Onnistuin sitten jotai raapaisemaan tähän kisaan. Ah. Siis aiheena anonyymikertoja ja sitten tunteena on katkeruus (thx Nukke ideasta). Tarkoituksella aikas lyhytkäinen, mutta musta sen on hyvä olla juuri tuon mittainen.
Toivottavasti tykkäätte ^^
Toivottavasti tykkäätte ^^
Arvostelu
10
Katsottu 1568 kertaa, Ladattu 0 kertaa.
Laajenna teksti
Nostan valokuvan pöydältä. Äiti. Lasken sen samantien takaisin. Ei nyt. En silti päästä katsettani irti kuvasta. Äiti, niin onnellisena, hymy kasvoillaan. En koskaan ole saanut nähdä häntä, en hymyilemässä, en elävänä. Kuvassa kaikki hymyilevät. Äiti, olet silti surullinen. Miksi sinä olet surullinen? Keskimmäinen nainen on jättänyt kädet tukemaan jo isohkoa mahaansa. Minä olen tuolla mahassa.
Siitähän oli vain hetki? Niin minä olen kuullut. He kertoivat sen minulle. Jokainen kuvassa oleva tietää, mitä taistelua nainen käy sisällään. Tai eivät he sitä kokonaan tiedä, he vain tietävät mitä hetki sitten on tapahtunut ja mitä kohta tulee tapahtumaan. Enää hetki jäljellä, eikö niin?
Kuvassa on talvi. On tammikuu, vaikka sitä ei huomaakaan, ellei ole asunut paikassa, jossa kuva on otettu. Äiti, sinullehan kerrottiin mitä tapahtuu. Miksi sinä hymyilet? Jos tarkkoja ollaan, päivä on 13 tammikuuta, mutta minusta me emme tee sillä tiedolla yhtään mitään.
Kohta minä tulin ja pilasin kaiken. Eikö niin? Sivelen etusormella kuvan pintaa. Pieni rasvainen jana jää lasin pintaan sormen jälkeen. En välitä siitä. Ei. En minä tullut. Se oli isä ja ne muut. Se oli minun epäonninen syntymäpäiväni. Onneksi sitä päivää ei tarvitse kokea enää koskaan uudelleen, ei kenenkään. Ne tulivat ja tuhosivat äidin ja minut. Ja katuivat sitä kaikkea.
Nostan kuvan uudelleen. Katson jokaista kuvan henkilöä tarkkaan, vuorotellen, silmästä silmään. Miksi ne tekivät sen kaiken, kuitenkin tiesivät, ettei siitä seuraa mitään hyvää. Kaikki muut kuvassa ovat vielä elossa, paitsi nainen. Ruskeahiuksinen, ystävälliset silmät omaava nainen. Miksi hänen piti kärsiä? Ne saivat äidin vihaamaan omaa poikaansa. Heidän ansaitsisi kuolla.
Ensimmäiset kyyneleet kohoavat silmiini. Äiti, tule takaisin, minä pyydän.
Siitähän oli vain hetki? Niin minä olen kuullut. He kertoivat sen minulle. Jokainen kuvassa oleva tietää, mitä taistelua nainen käy sisällään. Tai eivät he sitä kokonaan tiedä, he vain tietävät mitä hetki sitten on tapahtunut ja mitä kohta tulee tapahtumaan. Enää hetki jäljellä, eikö niin?
Kuvassa on talvi. On tammikuu, vaikka sitä ei huomaakaan, ellei ole asunut paikassa, jossa kuva on otettu. Äiti, sinullehan kerrottiin mitä tapahtuu. Miksi sinä hymyilet? Jos tarkkoja ollaan, päivä on 13 tammikuuta, mutta minusta me emme tee sillä tiedolla yhtään mitään.
Kohta minä tulin ja pilasin kaiken. Eikö niin? Sivelen etusormella kuvan pintaa. Pieni rasvainen jana jää lasin pintaan sormen jälkeen. En välitä siitä. Ei. En minä tullut. Se oli isä ja ne muut. Se oli minun epäonninen syntymäpäiväni. Onneksi sitä päivää ei tarvitse kokea enää koskaan uudelleen, ei kenenkään. Ne tulivat ja tuhosivat äidin ja minut. Ja katuivat sitä kaikkea.
Nostan kuvan uudelleen. Katson jokaista kuvan henkilöä tarkkaan, vuorotellen, silmästä silmään. Miksi ne tekivät sen kaiken, kuitenkin tiesivät, ettei siitä seuraa mitään hyvää. Kaikki muut kuvassa ovat vielä elossa, paitsi nainen. Ruskeahiuksinen, ystävälliset silmät omaava nainen. Miksi hänen piti kärsiä? Ne saivat äidin vihaamaan omaa poikaansa. Heidän ansaitsisi kuolla.
Ensimmäiset kyyneleet kohoavat silmiini. Äiti, tule takaisin, minä pyydän.
Kommentit (Lataa vanhempia)
Karkki
- 2009-06-11 19:42:42
Ihanasti kerrottu ja pidin tästä todella paljon vaikka olinkin lyhyt. Onko siis anonyymi kertoja, että sitä ei paljasteta ficcissä? 4pojoo tulee minulta ja onnea kilpailuun^^ Hahmo vaikutti eniten Hakulta, mutta kukahan se on?...
Violetu
- 2009-06-11 21:57:03
Ooh. Hieno.
Mietin ensin Narutoa kertojaksi, mutta loppua kohden kävi (ainakin oman ajatuksenjuoksuni mukaan) selväksi kuka se on. Itselleni ei ehkä ekana tunteista tullut katkeruus mieleen, mutta toisaalta suru + viha, niin siitä tulee aika hyvin katkeruus. Sinä vaan olit kuvannut tuon inhottavan kalvavan tunteen jotenkin niin kauniisti, ettei sitä heti osannut yhdistää. Tässä tuli mielestäni myös tuommoinen katkera kaipaus pintaan hienosti.
Ruskeahiuksinen, ystävälliset silmät ovaama nainen.
omaava varmaankin. Mutta mitäs me pienistä typoista... ;)
Jos tämä olisi ollut vähääkään pidempi, niin lukija ei olisi jäänyt pelkästään itketyksen tasolle, vaan oltaisiin menty täysimittaiseen kyynelehtimiseen.
Ihan hyvä kuitenkin näin.
Mietin ensin Narutoa kertojaksi, mutta loppua kohden kävi (ainakin oman ajatuksenjuoksuni mukaan) selväksi kuka se on. Itselleni ei ehkä ekana tunteista tullut katkeruus mieleen, mutta toisaalta suru + viha, niin siitä tulee aika hyvin katkeruus. Sinä vaan olit kuvannut tuon inhottavan kalvavan tunteen jotenkin niin kauniisti, ettei sitä heti osannut yhdistää. Tässä tuli mielestäni myös tuommoinen katkera kaipaus pintaan hienosti.
Ruskeahiuksinen, ystävälliset silmät ovaama nainen.
omaava varmaankin. Mutta mitäs me pienistä typoista... ;)
Jos tämä olisi ollut vähääkään pidempi, niin lukija ei olisi jäänyt pelkästään itketyksen tasolle, vaan oltaisiin menty täysimittaiseen kyynelehtimiseen.
Ihan hyvä kuitenkin näin.
Riri
- 2009-06-23 13:10:10
Uih. Taas yksi todella ihanasti kirjotettu tarina. <3
Teksti ihanan persoonallista ja kuvailevaa.
Ainut vain... Alussa tuntui, kuin tämä olisi kertonut kaipuusta, sen jälkeen tuli tavallaan viha ja sen jälkeen suru. Katkeruus jäi aika vähälle. Mutta mä ymmärrän sen kyllä sinänsä, koska tämä on todella vaikea aihe.
Mutta onnea nyt kisaan kuitenkin. :)
Teksti ihanan persoonallista ja kuvailevaa.
Ainut vain... Alussa tuntui, kuin tämä olisi kertonut kaipuusta, sen jälkeen tuli tavallaan viha ja sen jälkeen suru. Katkeruus jäi aika vähälle. Mutta mä ymmärrän sen kyllä sinänsä, koska tämä on todella vaikea aihe.
Mutta onnea nyt kisaan kuitenkin. :)
warson
- 2009-07-02 08:40:29
Joo, katkeruus ei tässä oikeestaan ollut pääosassa... mutta ehkä se kumminki kuvaa hyvin näitä tunteita.:) tykkäsin kyllä.
mua vähän mietitytti tää lause: Heidän ansaitsisi kuolla. Mulle selkeemmältä näyttäs 'He ansaitsisivat kuolla', mutta kyllä toi varmaan noinkin käy mite oot kirjottan. :>
4ppp.
mua vähän mietitytti tää lause: Heidän ansaitsisi kuolla. Mulle selkeemmältä näyttäs 'He ansaitsisivat kuolla', mutta kyllä toi varmaan noinkin käy mite oot kirjottan. :>
4ppp.
Genma
- 2009-07-02 20:45:06
Kyllä tämä mulle toi katkeruuden mieleen. Hyvää tekstiä, sillä itse en huomannut virheitä. Kertoja oli Haku?
4 pointsia
4 pointsia
Raw
- 2010-01-19 16:54:46
Aägäägäg. Mistä näitä surullisia ja ihania tarinoita oikein tulee? Silinterihatuista? ;w;''
Herranjestas, kaamian surullista D< Vihaan TAAS emoangsticookien isää. Stn kuoleehan se? 0w0''
Töydet~
Herranjestas, kaamian surullista D< Vihaan TAAS emoangsticookien isää. Stn kuoleehan se? 0w0''
Töydet~
Sivut © Fador ja kumppanit, Sisältö © käyttäjät. fador [ät] iki.fi saa yhteyttä.
Joitakin ikoneita otettu osoitteesta http://wefunction.com/2008/07/function-free-icon-set.
Rekisteriseloste
Joitakin ikoneita otettu osoitteesta http://wefunction.com/2008/07/function-free-icon-set.
Rekisteriseloste