Ja piti mainita pituudesta vielä: tää on 25kt, tähän asti pisin osa taas oli vain 14kt, niin että olen aika täpinöissäni tän pituuden kanssa ^^

**

Osa 7

(Tähän jäätiin ^^)
-Gaara-kun. Sinä sanoit että sinulla oli jotain ongelmia edellisessä koulussa. Mitä ongelmia sinulla oli? Hinata kysyi. Gaara pysähtyi paikoilleen ja tuijotti Hinataa.

-Minä.... Gaara sanoi ja hiljaisuus valtasi jo pimenevän kadun.

-O-olen pahoillani jos kysymys loukkasi sinua, mutta minä haluaisin tutustua sinuun paremmin! Hinata huudahti ja Gaara katseli tyttöä hetken.

-E-entisessä koulussani minua kiusattiin, mutta se oli pahempaa kuin sinulla. He kävivät päivittäin kimppuuni ja hakkasivat minut joukolla. Kuitenkin, joka tappelussa pärjäsin paremmin heitä vastaan kun kokemusta kertyi. V-viimeinen tappelu ennen kuin vaihdoin koulua.. Gaaran ääni hiljeni loppua kohti ja hän nielaisi.

-Silloin he tulivat taas luokseni koulun jälkeen. Heillä oli tapana yrittää ensin ärsyttää minua, ja kun se ei onnistunut niin he aina hyökkäsivät lopulta kimppuuni. Tälläkin kertaa he haukkuivat minua ja perhettäni. Jossain vaiheessa minä vain... raivostuin. Raivo suorastaan pursusi yli ja hyökkäsin heidän kimppuunsa. He eivät olleet odottaneet sitä ja pääsin heti alkuun niskan päälle. H-hakkasin heitä tajuamatta ympäristöstä mitään. K-kohta kun se oli ohi, niin katsoin heitä kauhuissaan... Gaara nielaisi jälleen ja kyyneleet kohosi hänen silmiinsä, mutteivat valuneet vielä alas.

-K-kaksi heistä loukkaantui sairaalakuntoon. Kolme selvisi ilman kummempia naarmuja ja yksi... Yksi kuoli. Gaara sai lopulta sanotuksi. Kyyneleet valuivat hänen silmistään sotkien kajalin poskille. Hinata kuunteli tarinaa järkyttyneenä ja lähestyi lopulta itkevää poikaa. Hän kietoi kätensä pojan ympärille ja poika alkoi nyyhkyttää tämän olkaa vasten sotkien hupparin valuneilla kajaaleilla.

-K-kaikki syyttivät minua.. Sanoivat tunteettomaksi hirviöksi... Olenko minä hirviö? Minä tapoin hänet... M-minä jouduin hetkeksi mielisairaalaan, mutta pääsin pian pois. Minä olen hirviö, murhaaja.. Gaara nyyhkytti ja Hinata silitti tämän selkää lohduttavasti.

-Et sinä ole hirviö, sinä olet ihminen jolla on tunteet. He loukkasivat sinua ja ymmärtäähän sen jos tunteet kiehuu yli. Murha on väärin, ja tulee aina olemaan. Mutta sinä ainakin kadut sitä, toisin kuin monet muut. Hinata lohdutteli.

-K-kiitos... kiitos... Gaara nyyhkytti hiljaa Hinatan olkaa vasten.

**

-Ei sinun tarvitse saattaa minua kotiin, minähän tässä alunperin lähdin sinua saattamaan! Gaara sanoi ja katsoi Hinatan totisiin silmiin.

-Ei, kyllä minä lähden saattamaan sinua! Vaikka väkisin jos ei muuten! Hinata sanoi ja tarttui pojan kädestä kiinni.

-Tule nyt. Tyttö sanoi ja hymyili lempeästi. Gaara nyökkäsi alistuneena ja lähti seuraamaan tyttöä omaa kotiaan kohti. Saapuessaan kerrostalon pihalle he eivät kuitenkaan huomanneet Temaria joka katseli heitä ikkunasta.
'Mitä he täällä tekevät? Unohtiko Hinata-chan jotain? Ja... Onko Gaara itkenyt?!' Temari pohti ja huhuili hiljaa Kankuroa joka tuli keittiöön hammasharja suussa.

-Mhithä? (A/N: Yritä itse puhua kesken hampaiden pesun hammasharja suussa, ei oo niin helppoo :D) Kankuro kysyi. Temari vain osoitti ikkunaa ja Kankuro kurkkasi myös ikkunasta.

-Gaara-chan on itkenyt. Temari kuiskasi hiljaa. Kankuro nyökkäsi ja raahautui vessaan. Kohta hän tuli takaisin ilman hammasharjaa. Gaara ja Hinata olivat menneet jo sisälle eikä heitä näkynyt.

-Ehkä hän kertoi Hinata-kunille.. Siitä. Kankuro kuiskasi hiljaa ja Temari nyökkäsi.

-Miksi he sitten tulevat meille? Temari kysyi hiljaa.
'Miksi me muuten kuiskitaan?' Temari mietti mutta antoi asian olla.

-Tyhmä, Gaara asuu samassa talossa kuin me. Kankuro kuiski.

-Ai niin joo... Pääsi unohtumaan. Temari kuiskasi ja naurahti hiljaa.
-Miksi me muuten kuiskitaan? Hän jatkoi. Kankuro kohautti olkiaan ja lähti kävelemään makuuhuoneeseensa. Temarikin sammutti keittiön valot ja lähti nukkumaan.
Tällä välin Hinata ja Gaara olivat juuri päässeet pojan kotiovelle. Gaara aukaisi oven ja nyt kaksikko vain seisoi oven edessä tuijottamassa sitä.

-Minun pitää varmaan nyt sitten lähteä kotiin, nähdään huomenna! Hinata sanoi ja oli jo lähdössä kun Gaara tarttui tätä kädestä kiinni. Hinata katsoi poikaa.

-Kiitos, Hinata-chan. Hinata hymyili, pussasi poikaa poskelle ja lähti. Gaara jäi tuijottamaan tytön perään puna poskillaan ja nosti kätensä siihen kohdalle johon Hinatan huulet olivat koskettaneet. Poika hymyili ja astui sisään asuntoonsa.
'Niin suloinen' Gaara ajatteli ottaessaan kenkiään pois.

'Miksi ihmeessä minä tein niin? Mitähän Gaarakin ajattelee, onkohan hän vihainen? Miksi minä pu-pus..sasin häntä poskelle?' Hinata pohti ja puna hänen kasvoillaan syveni kun hän käveli ripeää tahtia kotiaan kohti. Hinata muisteli Gaaran ilmettä ja pientä punaa poskilla. Samantien mielikuvan viereen nousi myös Kiban naama virnistämässä pieni puna poskillaan.
'Hemmetti... Tämä epävarmuus on inhottavaa... Kummasta minä pidän? Miksi äiti ei voi olla täällä, hän varmasti voisi auttaa. Hän tietäisi mitä minun pitäisi tehdä...' Hinata pohti ja avasi kotiovensa. Hän istahti eteisen lattialle epätoivoisena. Istuttuaan hetken hän otti kenkänsä pois ja raahautui keittiöön.
'Kello on jo yhdeksän...' Hinata katsoi kelloa ja kaivoi sitten kaapista leipää. Hän voiteli sen ja istui hiljaa syömässä. Syötyään tyttö pesi hampaat, vaihtoi yöpuvun päälle ja meni sänkyynsä makoilemaan
'Nyt olisi varmaan kiva olla uskovainen niin olisi jumala jolta pyytää neuvoa ja opastusta...' Hinata pohti pyöriessään sängyssä.
'Hitto, en saa unta.' Hinata sytytti yövalon ja otti kirjahyllystä satunnaisen kirjan.
'Liljateatteri... Saa nyt kelvata.' Hinata pohti ja heittäytyi sängylle makaamaan. Hän alkoi lukemaan kirjaa hämärän yövalon valossa.

**

Hinata heräsi aamulla ja tunsi ensimmäisenä jonkin kovan ja terävän painavan poskeaan.
'Kirjan kulma... Nukahdin kesken lukemisen?' Hinata pohti ja nousi istumaan. Kirja valui alas tyynyltä Hinatan vierelle.
'Monelta minä oikein nukahdin? Ja mille sivulle minä jäin?' Hinata pohti noustessaan seisomaan lattialle. Lattia tuntui viileältä jalkapohjia vasten ja Hinata tunsi kylmien väreiden kulkevan selkäpiitään pitkin. Hän värisi hetken kylmästä liikkumatta ja kun lämpö palasi, hän lähti jälleen liikkeelle. Tyttö käveli kylpyhuoneeseen ja riisui vaattensa. Hinata meni suihkun alle ja käynnisti sen antaen lämpimän veden valua kehoaan pitkin. Hän juoksutti sormiaan mustansinisissä hiuksissaan ja tarttui kohta mangon tuoksuisen shampoon purkkiin. Hän rutisti sieltä kädelleen shampoota ja hieroi sen hellävaroen hiuksiinsa.
'Tuntuu kuin eilisaamuisesta suihkusta olisi jo vuosi..' Hinata pohti levittäessään (jälleen) mangon tuoksuista suihkugeeliä ympäri kehoaan. Hän muisteli edellistä päivää ja Gaaraa. Puna kohosi jälleen tytön poskille ja hän ärähti itsekseen. Peseydyttyään loppuun Hinata kuivasi itsensä pyyhkeeseen ja puki pehmeän kylpytakin ylleen.

-Mitä? Kello on jo yksi päivällä? Miten myöhään oikein nukahdin? Hinata huudahti yksinään katsoessaan kelloa. Hän oli juuri keittämässä kahvia ja tuijotti nyt kelloa kahvinkeittimen poristessa vieressä.
'Se kyllä varmaan jää ikuiseksi mysteeriksi, moneltako minä oikein nukahdin...' Hinata huokaisi ja voiteli itselleen pari leipää. Hän oli ehtinyt juuri syödä toisen leivän, kun kahvi olikin valmista. Viimeisen leivän hän nautti siis kahvin kera.
'Tylsää... Olisi edes koulua tänään niin olisi jotain minkä avulla tukahduttaa kaikki ajatukset..' Hinata pohti. Hän raahautui yläkertaan ja puki vaatteitaan päälle.
'Ja jälleen viimeiseksi jää ylisuuri huppari! Tättärätää!' Hinata selosti ajatuksissaan tylsistyneenä ja puki tumman sinisen hupparin ylleen. Hän mietti hetken miksi peitti aina vartalon muotonsa suurilla vaatteilla. Eihän hänen kehossaan mitään vikaa ollut, päinvastoin, hänellä oli oikeastaan turhankin kehittynyt vartalo ikäisekseen.
'Siitä se kyllä johtuukin...' Hinata ajatteli.

**flashback**

'Hemmetti, missä kaikki hupparini ovat? Ei ne kaikki voi olla likapyykin joukossa!' Hinata pohti aamulla tonkien kaappiaan. Kello tikitti uhkaavasti jo lähemmäs tasaa.
'Ei auta muu kuin lähteä ilman' Hinata huokaisi ja ryntäsi eteiseen. Hän kiskoi kengät vauhdilla jalkaan ja lähti juoksemaan. Koululle päästyään tyttö hidasti vauhtia.
'Missä meillä olikaan eka tunti..? Ai niin joo, matikkaa.' Hinata pohti ja käveli kohti mainittua luokkaa.

-Kato, toi Hinata kuvittelee varmaan että se on niin seksikäs ilman niitä ylisuuria huppareita! Inon kimeä ääni tunkeutui Hinatan korviin.

-Nii-in! Luulee että kaikki pojat vaan kuolaa sen perään kun näkee sen! Sakura kimitti. Hinata oli niinkuin ei olisi kuullut mitä toiset tytöt sanoivat

-Ei se varmaan tajuakkaan ees että kukaan poika ei ees pidä siitä! Ino jatkoi. Hinata vain istui lattialle ja tuijotti suoraan luokan ovea. Sasuke, Kiba, Neji ja Naruto tulivat tässä vaiheessa luokan eteen

-Iik, Sasuke-kun! Ino ja Sakura kiljaisivat yhteen ääneen ja juoksivat Sasuke raukan luokse.
'Kerrankin Sasukesta oli jotain hyötyä...' Hinata pohti ja nousi seisomaan kun Sasori saapui luokan eteen.

**end**

Hinata huokaisi ja alkoi selailemaan nyt eilistä kirjaansa. Löydettyään oikean sivun, hän istui kirjoituspöydän ääreen ja alkoi lukemaan. Hinata oli ehtinyt lukea vasta kymmenisen minuuttia kun puhelin soi.

-Haloo? Ai hei Kiba-kun! Hinata hymyili kuullesaan pojan pirteän tervehdyksen. Hinata kuunteli pojan selitystä hetken.

-Okei, olen siellä puolessa tunnissa! Nähdään! Hinata sanoi ja hymyillen sulki puhelimen. Kiba ja Gaara olivat rantakalliolla ja soittivat pyytääkseen Hinataakin tulemaan ja tuomaan mukanaan jotain syötävää. Hinata meni hyräillen keittiöön ja alkoi tekemään eväsleipiä.

**

Kiba oli juuri lopettanut puhelun Hinatan kanssa ja makasi nyt kalliolla. Gaara istui jalat koukussa vieressä ja katsoi merta hiljaisena. Gaara vilkaisi pikaisesti Kibaa. Poika makasi silmät kiinni ja kuunteli ilmiselvästi ääniä ympäriltään.

-Kiba-kun. Sinähän pidät Hinata-chanista? Gaara osittain kysyi ja osittain totesi. Kiba nousi nopeasti istumaan ja puna levisi nopeasti pojan kasvoille. Gaara vain katsoi poikaa totisena, ja Kiba lopulta vain nyökkäsi. Gaara käänsi katseensa takaisin mereen

-Sinäkin pidät, etkö pidäkkin? Kiba mutisi hetken hiljaisuuden jälkeen. Gaara nyökkäsi. Kaksikko istui hiljaa katsoen merta molemmat. Kohta Kiba heittäytyi takaisin makoilemaan kalliolle ja sulki silmänsä uudestaan. Oli muuten hiljaista lukuunottamatta meren kohinaa ja lintujen laulua. Parinkymmenen minuutin päästä Kiba nousi jälleen istumaan ja haisteli hetken jotain.

-Hinata-chan tulee ihan kohta. Kiba sanoi. Gaara nyökkäsi ja katsoi ympäristöä. Hän ei nähnyt Hinataa vielä. Gaara muisti kuinka oli ensimmäisellä kerralla hämmästynyt kun Kiba oli yhtäkkiä todennut tytön olevan kohta heidän luonaan, vaikka tyttöä ei näkynytkään missään. Pojan hajuaisti oli uskomaton ja Gaaralla kesti jonkin aikaa tottua asiaan. Minuutin päästä Hinata olikin jo kiipeämässä kallion päälle. Kiba auttoi tämän ylös.

-Toin eväsleipiä ja termoskahvia! Hinata sanoi hymyillen. Hän laski eväskorin maahan ja Kiba oli pian ottanut itselleen leivän ja söi sitä iloisena. Gaarakin otti itselleen yhden ja söi sen. Hän vilkaisi pikaisesti Hinataa ja muisti edellisen päivän. Puna meinasi uhkaavasti kohota  hänen kasvoilleen mutta hän vaihtoi äkkiä ajatusten suuntaa.

-Nämä leivät ovat mahtavia! Sinusta voisi tulla huippukokki! Kiba huudahti ja otti toisen leivän. Hinata punastui hieman.

-I-ihan tavallisia leipiä ne ovat, ei ne mitenkään erikoisia ole... Hinata sanoi hymyillen.

-Olen samaa mieltä Kiba-kunin kanssa.. Gaara sanoi syödessään omaa leipäänsä. Hinata puna syveni mutta katosi kohta. Tyttö kaatoi termospullosta muovimukiin itselleen kahvia.

-Otatteko te? Hinata kysyi. Kiba otti termospullon ja kertakäyttömukin ja kaatoi kahvia.

-Toin muuten sokeria teille! Hinata sanoi ja kaivoi eväskorista sokerikupin jonka ympärille oli kääritty tuorekelmua(A/N: Tuorekelmu on hassu sana >u<).
'En muistanut ottaa maitoa itselleni... No, otan sitten sokeria' Hinata pohti ja tiputti sokeripalan kahviinsa. Kohta kaikki joivat sokerikahvejaan ja katselivat merta hiljaisina.

-Hinata-chan! Gaara-chan! Kiba-chan! Huuto kaikui rannalta kalliolle. Kiba purskautti kahvit vahingossa suoraan syliinsä ja kääntyi katsomaan huudon suuntaan Hinatan ja Gaaran kanssa. Temari juoksi rannan poikki kalliota kohden. Kankuro laahusti tämän perässä.

-Voi ei, miten ne löysi tänne? Gaara mutisi. Tällä välin Hinata oli noussut seisomaan.

-Temari-san, Kankuro-san! Hyvää päivää! Tyttö huusi ja tajusi samassa miten typerää oli huutaa se. Olisihan hän voinut odottaa että kaksikko olisi saapunut paikalle. Temari ja Kankuro kiipesivät kalliolle ja istuivat sinne, Temari Hinatan viereen ja Kankuro hieman eristyksiin muista.

-L-leipiä on vielä jäljellä, jos teillä on nälkä.. Tein niitä aika paljon. Hinata sanoi ja hymyili pienesti. Temari otti leivän ja Kankurokin, hetken epäröinnin jälkeen, ojentautui myös korin puoleen ja otti leivän. (A/N: Alko itseä häiritsemään joten mainitsen nyt tässä: Ne leivätkin oli pakattu tuorekelmuun. Ja se on edelleen hassu sana :D)

-Miten te löysitte tänne? Gaara kysyi hieman ärtyneenä.

-Kankuro-chan kävi kauppareissulla aikaisemmin ja näki teidän menevän tänne. Temari selitti hymyillen. Samassa hän kaivoi puhelimensa esiin.

-Hinata-chan, anna numerosi, jooko? Temari kysyi vieressään istuvalta tytöltä. Hinata hämmästyi ensin mutta nyökkäsi sitten. Hän kertoi Temarille numeronsa joka tallensi sen omaan puhelimeensa.

-Okei, soitan nyt sinulle, niin saat minun numeroni! Temari painoi vihreää luuria ja nosti puhelimen korvalleen automaattisesti. Kohta Hinatan puhelin soi ja Temari lopetti soittamisen. Hinata lisäsi vanhemman tytön numeron ja hymyili toiselle. Temarikin hymyili ja halasi yhtäkkiä Kibaa takaapäin. Poika älähti hieman säikähtäneenä.

-Kerro Temari-tätille sinun numero, pikku höpsykkäinen. Temari lässytti.

-Voinhan minä kertoakin, mutta miksi sinä lässytät minulle koko ajan? Kiba mutisi. Temari vain nauroi ja rutisti poikaa tiukemmin. Kiba ähkäisi mutta kertoi numeronsa Temarille kun tyttö oli heilutellut puhelintaan odottavasti. Kohta Kibankin puhelin soi. Numerojen vaihtelun jälkeen(Kankurokin oli vaihtanut puhelinnumeroaan kaksikon kanssa) kaikki vain istuivat hiljaa.

-Hinata-chan, voinko tulla ensi viikonloppuna sinulle yötä? Temari kysyi ja hymyili nuoremmalle tytölle. Hinata katsoi tyttöä hieman pöllämystyneenä ja nyökkäsi sitten.
'Voi ei... Mitähän kaikkea tarinoita se keksii minusta Hinatalle?' Gaara pohti ja masentunut aura suorastaan hohkasi pojasta. Kankuro taputti veljeään lohduttavasti selkään. Kohta porukka keskusteli keskenään eri asioista, aina tuorekelmusta(A/N: älä kysy.) Hidaniin ja muihin opettajiin.

-Minun mielestä Sasori on kyllä ehdottomasti pahin opettaja, hän inhoaa minua! Kiba totesi.

-Minä en pidä yhtään ruotsista, ja Pain-sensei ei kuule auta yhtään asiaa. Gaara sanoi ja muisteli lävistysten täyttämää opettajaa.

-M-minä en pidä erityisemmin Hidan-senseistä, h-hän kiroilee liikaa. Hän muuten opettaa uskontoa. Hinata sanoi hiljaa kuin peläten uskonnonopettajansa hyökkäävän jostain puskasta antamaan jälki-istuntoa.

-Jaahas.. Ketkä on teidän lempiopettajia? Temari kysyi. Hänestä oli hauskaa kuunnella nuorempien selityksiä.

-No... Minä pidän Iruka-senseistä... Hän on lempeä ja hyväsydäminen ihminen. Hän opettaa meille äidinkieltä. Hinata sanoi ja hymyili hieman.

- Minä pidän musiikin opettajastamme Tobista! Hän on hauska ja rento tyyppi. Kiba sanoi.

-Hmm... Minä pidän englannista, ja Minato-sensei on hyvä opettaja ja on rento, mutta osaa pitää hyvin kuria. Gaara selitti. Temari nyökkäsi.

-Entäs... Kuka opettaja pitää kaikista tiukinta kuria?

-Kakuzu-sensei! Kaikki sanoivaat yhteen ääneen.

-Hän opettaa biologiaa ja maantietoa. Hinata selvensi.

-Hän on liian ankara! Kerran kysyin vain Hinatalta sivua ja sain siitä jälki-istuntoa! Kiba totesi turhautuneena. Temari nauroi.

-Entäpäs.... Kuka on antanut teille eniten jälki-istuntoa?

-Sasori. Kuului Kiban vastaus nopeasti. Kukaan ei hämmästynyt vastusta.

-Hidan-sensei antoi jälki-istuntoa kun olin kymmenen minuuttia myöhässä. Hinata sanoi.

-Kakuzu-sensei antoi kerran jälki-istuntoa kun tiputin kynän lattialle. Gaara sanoi. Temari ja Kankuro katsoivat poikaa suu ammollaan. Hinata ja Kiba eivät järkyttyneet, hehän tunsivat Kakuzun.
'Voiko tuollaisia opettajia olla?' Kankuro ja Temari hämmästelivät ja olivat samaan aikaan kiitollisia siitä että heillä ei koskaan ollut samanlaista opettajaa.

-O-okei.. Kuka on... Hmm.. Temari pohti.

-Kuka on oudoin opettaja? Kankuro kysyi yllättäen.

-Varmaan Deidara-sensei. Hän opettaa kotitaloutta ja... Hinata aloitti ja Kiba päätti lauseen tämän puolesta

-Hänellä on tapana räjäyttää omia ruokiaan. Hän siis tekee aina itselleen samaa ruokaa kuin mekin. Ihme muuten kun hän ei liho, kun hän syö joka päivä niin monta ateriaa . Gaara vain nyökkäsi.

-Ja kuka on pelottavin opettaja? Temari kysyi.

-Orochimaru-sensei. Hän opettaa liikuntaa tytöille ja pojille molemmille. Gaara sanoi. Kiba ja Hinata nyökkäsivät.

-Hmm... Pervoin opettaja? Temari jatkoi kuulusteluaan.

-Jiraiya, ehdottomasti! Ja hän opettaa vieläpä terveystietoa! Kiba sanoi. Toiset kaksi ymmärsivät hyvin mitä Kiba tarkoitti. Kaikki puheet terveystiedon tunnilla kääntyi aina naisen vartaloon.

-Kuka teidän luokanvalvojanne muuten on? Mitä ainetta hän opettaa? Ja millainen hän on? Temari kyseli.

-Kurenai-sensei. Hän opettaa kemiaa ja fysiikkaa. Hän on... aika keskiverto. Kurenai-sensei ei ole liian kiltti, muttei liian vähän kiltti. Hänen kokeensa eivät ole liian vaikeita, eivätkä liian helppoja. Hän ei ole ruma, muttei mikään ylinättikään. Hän vain on... keskiverto kaikessa. Gaara selitti. Toiset kaksi ymmärsivät tätä hyvin.

-Entä "muu henkilökunta", eli kokit, siivoja ja terveydenhoitaja, millaisia he ovat? Temari jatkoi.(A/N: Anteeksi nyt tää hirvee sepostus opettajista mut niistä on kiva kertoo :D)

-No, kokkeina toimii Kisame ja Konan. Kisame näyttää pelottavalta mutta on oikeastaan aika mukava.. Konan taas on hirveän hiljainen ja vakava. Ja uskon syvästi että hänellä on suhde Painin kanssa, sillä näin heidät kerran puistossa halailemassa. Kiba sanoi ja virnisti.

-Siivojana toimii Kakashi-san.. Hän peittää melkein kokonaan kasvonsa, ainoastaan oikea silmä näkyy. Hänellä on tapana istua äikänluokan vieressä olevassa puussa ja tuijottaa meitä, tai oikeastaan Iruka-senseitä... Hinata sanoi.

-Terveydenhoitajana toimii Shizune-san. Hän on mukava... Ei hänestä oikein keksi mitään sanottavaa. Gaara sanoi ja kohautti olkiaan.

-Kuulin muuten että Itachi , kuviksen ope, on Sasuken veli! Ja... Mitä Sasuke tuolla tekee? Kiba aloitti mutta keskeytti lauseen kysymyksellä. Kaikki kääntyivät katsomaan samaan suuntaan kuin Kiba. Sasuke käveli masentuneen näköisenä yksin.

-Se on yksin! Mennäänkö kiusaamaan? Kiba virnuili.

-No ei! Katso nyt, se on masentunut muutenkin! Hinata sanoi hiukan vihaisena. Hinata vilkaisi eväskoria ja huomasi siellä vielä yhden leivän.

-Sasuke-kun! Haluaisitko tulla tänne meidän kanssamme?  Hinata huusi yhtäkkiä. Kaikki, jopa Sasuke, katsoi tyttöä hämmästyneenä.

-Ai että te voisitte hakata minut kun olen yksin? Ei kiitos! Sasuke huusi takaisin.

-Jos he yrittävät hakata sinut niin vannon tulevani väliin! Hinata huusi takaisin ja Sasuke katsoi tyttöä hämmästyneenä.

-Oikeasti? Poika huusi vielä ja kun Hinata nyökkäsi hän kiipesi lopulta kalliolle. Hän istui vähän syrjemmäs muista. Kaikki, Hinataa lukuunottamatta, mulkoilivat poikaa murhaavasti.

-Sasuke-kun, täällä on vielä yksi leipä jäljellä, haluaisitko sen? Hinata kysyi ja näytti yhtä leipää. Sasuke nyökkäsi ja otti leivän (A/N: Hinata on hyväsydäminen.. Ite oisin jo hakannu Sasuken :D). Häntä ahdisti kaikkien tuijotus.

-Muuten Sasuke-kun, miksi näytit niin masentuneelta äsken? Oliko teillä Naruton kanssa riitaa? Hinata kysyi ja punastui heti perään.

-A-anteeksi, ei ollut tarkoitus udella! Eihän se minulle kuulu... Hinata sanoi. Sasuke oli säpsähtänyt Naruton nimen kohdalla.

.Mutta... Sinä voit kertoa meille - oikeastaan minulle - jos teillä tuli riitaa. Sasuke katsoi tyttöä ja nyökkäsi sitten hieman hämmentyneenä. Hinata viittoi poikaa seuraamaan ja laskeutui kalliolta alas. Sasuke seurasi perässä, ja kun Kiba yritti seurata, Hinata pudisti tiukasti päätään.

-Ei minulla ole hätää, pysyttelemme näköetäisyydellä. Hinata sanoi ja lähti sitten kiskomaan Sasukea kauemmas. Päästyään tarpeeksi kauas muista he pysähtyivät.

-Mistä teille tuli siis riitaa? Hinata kysyi hieman varoen. Sasuke katsoi tyttöä suruissaan.

-Tänään aamulla, kun olimme kahdestaan Narutolla, minä... minä en keksinyt mitään mistä puhua sillä hetkellä... Ja sitten minä.. Tämä on hiukan noloa, mutta minä aloin vain haukkumaan sinua ilman syytä... Sasuke sanoi hieman kangerrellen.

-Ja mitä sitten tapahtui? Hinata kysyi.

-No, Naruto alkoi huutamaan minulle ja sanoi että olet ihana ja lempeä ihminen ja että minulla ei ole oikeutta haukkua sinua kun en edes tunne sinua... Minä.. En tiennyt mitä pitäisi tehdä joten huusin vain takaisin ja lopulta hän vain työnsi minut ulos ja paiskasi oven kiinni. Mutta.. miksi hän yhtäkkiä alkoi puolustamaan sinua? Sasuke kysyi masentuneen kuuloisena. Hinata oli punastunut hieman kuullessaan mitä Naruto oli hänestä sanonut. Sitten hän kuitenkin kertoi Naruton eilisestä vierailusta Temarin ja Kankuron luona. Oli hetken hiljaista kun Hinata oli lopettanut selittämisen.

-Oikeastaan ymmärrän miksi Naruto sanoi niin sinusta. Sinä tosiaan olet hyväsydäminen.. Ja annat anteeksi ehkä jopa liiankin helposti. Mutta olen pahoillani kun olen aina kiusannut sinua ilman syytä. Hinata punastui Sasuken sanoista.

-Sinun pitäisi sopia Naruto-kunin kanssa.. Uskon että hän antaa anteeksi.. Hän rakastaa sinua. Hinata hymyili Sasukelle joka hymyili jopa pienesti takaisin.

-Mennäänkö nyt takaisin? Hinata sanoi ja osoitti kalliota jossa neljä silmäparia seurasi tiukasti heitä. Sasuke nyökkäsi ja kaksikko lähti kävelemään takaisin. Matkalla Hinata sai idean.

-Mitä jos soittaisit Naruto-kunin tänne? Hän ehdotti. Sasuke katsoi tyttöä hieman hämmästyneenä, mutta nyökkäsi jälleen. Hän otti puhelimensa ja nosti sen korvalleen. Kohta Naruto vastasi ja Sasuke keskusteli tämän kanssa jotain. Hinata ei kuullut kunnolla keskustelua, mutta kohta Sasuke ojensi hälle puhelinta.

-H-haloo? Hinata sanoi. Naruton ääni vastasi kohta.

-Pyysikö Sasuke sinulta oikeasti anteeksi? Poika kysyi ja Hinata vastasi myöntävästi. Hetken keskutelun jälkeen hän ojensi puhelimen takaisin korpille. Kohta Sasuke laittoi puhelimensa pois.

-Hän antoi anteeksi ja tulee kohta tänne. Poika sanoi ja hymyili lämpimästi. Yhtäkkiä hän kietoi kätensä Hinatan ympärille mikä aiheutti meteliä kalliolla.

-Näpit irti Hinata-chanista, Uchiha! Yksi Kiban huudoista kuului sinne asti.

-Kiitos, Hinata. Sasuke kuiskasi. Hinata halasi tätä takaisin hieman hämmästyneenä. Kohta he erkanivat toisistaan ja jatkoivat matkaansa kalliolle missä meteli ei ollut vieläkään loppunut. Päästyään kalliolle he vain istuivat siellä ja kuuntelivat hiljaa Kiban mölyämistä.

-Rauhoitu nyt, Kiba-kun. Hinata sanoi kohta ja poika hiljeni heti. Yhtäkkiä hän haisteli ilmaa.

-Naruto on tulossa tännepäin. Kaikki lukuunottamatta Gaaraa ja Hinataa katsoivat poikaa ihmeissään ja katselivat sen jälkeen ympäristöä.

-Mistä sinä..? Temari aloitti kun Kiba virnisti ja osoitti nenäänsä.

-Haistoin. Poika vastasi ja nauroi hölmistyneille ilmeille jotka hän sai osakseen. Kohta Naruto juoksikin rannan poikki heitä kohti. Hinata auttoi pojan ylös ja kohta kaikki seitsemän vain istuivat hiljaa.

-On vähän tyhmä olo... Kun te kaksi olette täällä. Olin alkanut jo tottua siihen ettemme ole väleissä. Kiba sanoi kohta kyllästyttyään hiljaisuuteen. Sasuke ja Naruto vain nyökkäsivät ja oli jälleen hiljaista.

-Huomenna koulua. Naruto sanoi kohta.

-Joo... Gaara vastasi ja oli jälleen hiljaista.

-Meillä on muuten huomenna matikan koe. Hinata sanoi ja Kiba katsoi tätä järkyttyneenä.

-Ja ylihuomenna on minun hautajaiset. Sasori tappaa minut jos saan huonon numeron.. Ja jos selviän Sasorista hengissä niin äiti ei ole yhtä armelias... Kiba mutisi masentuneen kuuloisena.

-Me luvataan tulla sun hautajaisiin. Sasuke sanoi ja kaikki nyökkäsivät.

-Kiitos, olette niin ihania. Kiba sanoi sarkasmia äänessään.
'He ovat kyllä oikeassa.. En millään selviä siitä kokeesta...' Kiba pohti.
'No, huomennahan se nähdään.'

**

Ja ensi osassa siis tiedossa matikan koe >:3
Ja nyt haluan mielipiteitä. Tuleeko tästä lopulta GaaHinaa vai KibaHinaa? Olen itse niin sekaisin etten osaa päättää >___<
Ja muuten, tuo Liljateatteri (kirjailija Lulu Wang) on oikeestaan tosi hyvä kirja.. Ei mitään kevyttä luettavaa kyllä mutta se herättää paljon kysymyksiä. Kannattaa lukea<3
Mutta toivottavasti tykkäätte ^^ Kommentoijat saa suklaata~