Edellinen osa – Luku yksi: Jahdin alkusoitto


*****


Luku kaksi

Taistelijain esiinmarssi


”M-mahdammekohan saada vakoojan kiinni, ennen kuin hän on perillä... Siellä, minne onkaan menossa?'' Hinata kysyi ja lisäsi hieman vauhtia pysyäkseen muiden mukana.

Jäljitysryhmä taittoi paraikaa Tulimaan tummanvihreiden ja kostealta tuoksuvien metsien halki. Jo muutama kilometri oli takana: vakooja oli saanut hyvän etumatkan. Jo hyvän tovin kestäneestä jahdista huolimatta Neji, joka saattoi zoomata hyvin harjoitetulla Byakuganillaan jopa kahdeksansadan metrin päähän, ei ollut nähnyt vielä vilaustakaan vakoojasta.

Neji vastasi hetken mietittyään Hinatan kysymykseen: ”Jos häntä kiinnostaa Hokagen tiedot, hän on varmasti ulkomaalainen, Hinata-sama”, hän analysoi. ”Konoha on liki Tulimaan keskellä, ja muihin valtioihin matkaamiseen menee aikaa. Suunta viittaa joko Sademaahan tai Äänimaahan. Lähdimme melko pian hänen lähtönsä jälkeen, joten meillä on hyvät mahdollisuudet saavuttaa hänet. Lisäksi, koska hänellä on murtuneita luita, hän ei voi taittaa matkaansa parhaalla nopeudellaan.”

”Totta...” Hinata lausahti hiljaa. Tämä oli jo kompastua omiin jalkoihinsa, ja niin hän kompastuikin. Ennen kaatumistaan hän kuitenkin otti käsillään vastaa, tavallaan hyppäsi käsiltä jaloille ja kiri muiden perään.

”En kyllä usko, että kylkiluunsa murtaneen vakoojan päihittämiseen tarvitaan näinkään montaa ninjaa”, Tenten lausui muita katsahtaen ja hymyili yllättäen, ”mutta on ehkä parempi olla aliarvioimatta häntä. Lääkintäninjaa meillä ei ole, mutta tuskin on tarvettakaan.”

”Minua ihmetyttää, minkä takia se vakooja varasti juuri tehtäväselostuspapereita Hokage-samalta”, Lee sanoi. ”Eikö olisi ollut järkevämpää etsiä vaikka… vaikka… no, miksi siis juuri tehtäväpapereita?”

”Lee-kun, vaikka olet monessa asiassa taitava, maalaisjärjen käytöstä sinua ei voi ylistää”, Neji sanoi. ”Oli salattu tieto missä muodossa tahansa, vihollisvaltiot hamuavat sitä mielellään. A- ja S-tason tehtäväselosteissa on yllättävän paljon arkaluontoisia tietoja Konohasta: mille tahoille Konoha työskentelee, keitä vastaan Konoha taistelee, keistä Konoha haluaa päästä eroon, mistä Konoha aikoo ottaa selvää, mitä tiedämme, mitä emme tiedä. Sellaisia.”

”Aaa, selvä!” Lee sanoi katse kirkastuen.

Neji oli hetken vaiti. Sitten hän soi kysymyksensä tiimin kärkipäähän: ”Pakkun…-san, osaatte te koirat sanoa hajun perusteella jotain vakoojasta?”

Pakkun nuuhkaisi hieman syvempään hajua miettiessään vastausta. ”Kyllä”, se murahti sitten. ” Jahtaamamme ninja on ihmismies, ja voimakas sellainen... Hajun perusteella luultavasti entinen ANBUn jäsen, tai ainakin häneen on pinttynyt ANBU-liivien haju, mutta emme osaa tunnistaa kyseistä henkilöä. Epäilen myöskin, että hän käyttää ukkoselementin jutsuja...” Pakkun vaikeni hetkeksi ja nuuhkaisi ilmaa, ”...mutta mahdollisesti myös tulielementin jutsuja... Kyseinen mies on luultavasti erikoistunut erityisesti taijutsuun, muuta en osaa vielä sanoa.”

Kakashi ei sanonut mitään, kuunteli vain tarkasti ja keskittyi pysymään koirien vauhdissa.

Neji nyökkäsi. ”Meidän on siis oltava varovaisia. Vai että ANBU... toivottavasti hänellä ei ole paljon tovereita.”

”Siitä ei tule luultavasti ongelmaa”, sanoi yhtäkkiä Shiba, töyhtöpäinen koira.

”Miten niin?” Tenten kysyi.

”Kun kävimme toimistolla, emme haistaneet tuoreita vieraita hajuja”, selvensi aurinkolasipäinen Akino. ”Siellä kävi kuitenkin vieras, Akamoniksi naamioituneena. Ilmiölle on selitys.”

”Varjoklooni”, sanoi Shiba. ”Varjoklooneista lähtee hajua vain, kun ne ovat aktiivisia. Klooni ei kuitenkaan jätä hajujälkiä. Toimistolla kävi siis muodonmuutostekniikkaa käyttänyt varjoklooni. Alhaalla taas oli oikea vakooja. Klooni ei olisi selvinnyt räjähdyksestä. Simppeliä logiikkaa. Ja koska alla olleen vakoojan piti laittaa toimistolle varjoklooni eikä oikeaa ninjaa, se tarkoittaa, että vakooja toimii joko yksin tai hänellä ei ole kovin montaa kaveria mukana.”

”Vaikka vakoojia olisikin vain yksi, meidän pitää silti olla varuillamme”, Lee totesi. ”ANBUt ovat kovia poikia.”

”Ja tyttöjä”, Tenten huomautti.

”Jos vastassamme on todella entinen ANBU, joudumme kuitenkin silti melkoiseen tappeluun…” Hinata sanoi hiljaa. ”Mehän emme luovuta niin tärkeitä papereita ilman taistelua, niinkö?”

”Älkää huoliko, Hinata-sama”, Neji toppuutteli. ”Paperit itsessään eivät ole tässä niin tärkeitä. Vaikka ne tuhoutuisivat, se ei olisi kovin suuri murhe muille kuin ehkä Hokage-samalle ja Shizune-sanille. Tärkeämpää on se, ettei ystävämme pommimies ehdi kauas noiden tietojen kanssa. Tärkeintä on estää tiedon kulku perille asti. Meidän siis ei tarvitse olla kovin hienovaraisia.”

Hinata nyökkäsi arasti.

”Neji.san, Hinata-san!” Kakashi sanoi äkkiä. ”Miltä näyttää? Metsissä ei pitäisi olla paljon ihmisiä.”

Neji tarkensi katsettaan ja keskittyi hahmottamaan kaikki liikkuvat ja ihmisen muotoiset hahmot…

”Kello yhdessätoista puolen kilometrin päässä!” hän huudahti yhtäkkiä.


***


Paria minuuttia aiemmin…

”Aaah-gh!”

Tantou romahti istumaan puuta vasten. Kylkeen pisti taas. Oli pakko levätä ja odottaa, että pahin pistos menisi ohi. Jos Tantoun olisi ollut pakko ottaa tälle reissulle joku toveri, hän olisi varmaankin ottanut lääkintäninjan. Harmi vain, että hän oli lähtenyt Äänimaasta ilmoittaen, että hän tekisi tämän keikan mieluiten soolona. Typerää ylimielisyyttä.

Lääkintäninja olisi nyt kova sana… tai edes lääkintätarvikkeet… miksi Tantou oli pitänyt olla niin pirskatin itsevarma tehtävää ottaessa? Miksei hän ollut ottanut mukaan muuta kuin tavallisimmat ensiapuvälineet eikä edes kunnon kipulääkkeitä?

Tantou penkoi äreänä vyölaukkuaan. Mitään hyödyllistä ei tuntunut löytyvän…

…kunnes samassa hänen käsiinsä osui pieni rasia.

Ex-ANBU poimi rasian käsiinsä, ja kun hän näki sen punaiset, lieskamaiset koristekuviot, jollaisia näki usein turkinpippuriaskien kyljissä, hän hymyili. Sotilaspillereitä. Niiden avulla jaksaisi taistella ja ravata vaikka kolme päivää ja yötä läpeensä. Lisäksi ne turruttivat hyvin vammojen aiheuttamaa kipua. Erinomainen apu.

Tantou poimi myhäillen yhden pakkauksen kolmesta sotilaspilleristä, laittoi sen kielensä perälle ja nielaisi sen. Vaikutus iskeytyi heti.


***


Nejin silmät levahtivat. ”Mikä chakrapurkaus!” hän huudahti. ”Hän sai äkkiä valtavat määrät chakraa… hän… kyyristyy… ja pinkaisee hurjaa vauhtia eteenpäin!”

”Siispä mekin pinkaisemme vielä hurjempaa vauhtia eteenpäin!” Lee hihkaisi – ja sai äkkiä jostain käsittämättömästi hurjasti lisää nopeutta. Gai oli tainnut antaa hänelle extratreeniä.

Myös muut ryhmästä rutistivat enemmän voimavarojaan ja pyrähtivät vauhdikkaampaan juoksuun.

”Hänet on saatava kiinni ennen kuin hän on tavoittamattomissa!” Hinata huusi.

”Selvä!” Neji kuittasi.

Kakashi ja hänen koiransa onnistuivat jollain ilveellä kirimään jopa Leen ohi. Välimatka edellä viipottavaan vakoojaan hupeni hitaasti mutta varmasti, vaikka melkoiset maitohapot siitä ravista tuli, oli chakraa eli ei. Etäisyys oli supistunut niin pieneksi, että Neji jopa kykeni näkemään edellä täyttä päätä juoksevan vakoojan murtuneet kylkiluut Byakuganillaan…

Mutta samalla hän huomasi, etteivät vakoojan lihakset rasittuneet juurikaan juoksusta. Ja tuo chakravirtaus… Mitä kummaa dopingia tuo mies käytti?

Sitten Neji tajusi. ’Sotilaspillereitä! Myös Kiba-kunin chakra muuttuu tuollaiseksi, kun hän käyttää sellaista!’

”Varokaa!” Neji huusi saman tien muille. ”Tuo mies on täydessä taistelukunnossa! Hän on syönyt…”

Hinata jarrutti äkisti. ”Hän katosi!” hän huudahti. ”En näe häntä edellä!”

Ei Nejikään, kun hän silmäili tilannetta tarkemmin. Kunnes…

”Kello kuudessa!” Neji huudahti. ”Takanamme! Puun alaoksalla!”

Jäljitysryhmä teki äkkijarrutuksen ja -käännöksen. He näkivät takanaan hartevan miehen, joka istui oksalla vajaa sata metriä heidän takanaan käsi selkään sidotun miekan kädensijalla.


***


Tantou oli kyllästynyt kissa ja hiiri -leikkiin. Ainakin siihen hiiriosaan. Hän halusi olla se kissa välillä.

Katsotaanpa. Tantou oli nyt sadanviidenkymmenen metrin verran siirtynyt taaksepäin vanhasta paikastaan. Koska Tantou ei kuullut takaansa ääniä, tällä sadanviidenkympin matkalla oli pakko olla kaikki hänen jäljittäjänsä, mikäli siis heitä oli vain yksi tiimi. Jos tiimejä oli enemmän, se tuottaisi enemmän päänvaivaa Tantoulle.

Ex-ANBU ei pysynyt aloillaan kauaa sillä ala oksalla. Seuraavaksi hän loikkasi toiselle – kolmannelle – neljännelle – viidennelle oksalle nopeammin kuin silmä ehti havaita. Sotilaspilleri näytti todella mahtiaan, eikä Tantou muutenkaan mikään etana ollut. Hän loikki ympäriinsä sitä aluetta, joilla hän määritteli takaa-ajajansa olevan. Hän ei hyppinyt muuten vain, vaan teki tilanneanalyysia. Hän katsoi, keitä hänen perässään oli.

Hyuuga, joku pottapää, toinen Hyuuga, nutturapäinen tyttö, joku jounin, kasa piskejä. Ei pitäisi tuottaa ongelmia. Jouninin hopeinen pehko tosin näytti etäisesti tutulta, mutta Tantou ei jaksanut muistaa, missä hän oli nähnyt sen.

Sen sijaan hän ryhtyi toimeen. Aika eliminoida takaa-ajajat. Aloitetaanpa jouninista. Tantou hyppäsi tätä kohti ja teki ilmassa lukuisia käsisinettejä.

’Ukkoselementti! Kuumat langat!’

Ollessaan juuri ohittamassa hopeatukkaista jouninia Tantou levitti nopeasti sitten toisen kätensä sormet. Niistä lähti liikkeelle sähköiset säikeet, jotka nappasivat huomaansa hopeamiehen ja neljä lähintä koiraa, joiden mukana oli se iso bulldoggi. Ne kietoutuivat vastustajien ympärille kuin hämähäkinseitti nappasi kärpäsen.

Kuumat langat -jutsu oli Tantoun oma keksintö. Langat, joita hän saattoi muodostaa sekä tulesta että salamasta, kietoutuivat siinä tekniikassa kohteen ympärille ja pitivät tätä aloillaan. Tarpeen tullen Tantou saattoi luoda langoistaan esiin piikkejä, jotka lävistivät vastustavan lihaa ja tuottivat tälle suurta tuskaa. Temppu vei paljon chakraa, mutta oli hyvin tehokas. Kohde oli sen sisällä täysin avuton – eikä vain teoriassa.

Vapaalla kädellään Tantou nappasi katanansa toiseen käteensä ja osoitti sillä Team Taaperoa. ”Jarrut pohjaan, pennut, tai sedällenne ja koiranturvillenne tulee pipi!”


***


Team Gai ja Hinata pysähtyivät äkkiä, kuin myös loput Kakashin ninjakoirista mukanaan Pakkun.

He näkivät tilanteen.

He tuijottivat.

He ihmettelivät, miten tuo mies saattoi olla noin röyhkeä ja isoegoinen.

’Vai että tulee pipi!’ Tenten kivahti ajatuksissaan. ’Näytämme sinulle, kenelle tulee pipi, korsto! Älä aliarvioi Konohan ninjoja!’

Näin ajatellen Tenten sujautti kätensä shuriken-koteloonsa ja nappasi sieltä nipun shurikeneita. Hän nakkasi ne kohti vakoojaa.

Ilmassa vilahtaneista tuikahduksista päätellen Tenten ei ollut ainut, joka päätti heitellä heittoaseita. Pikaisella vilkaisulla hän näki, että Hyuugien kädet olivat jähmettyneet heittoasentoon.

Lee oli puolestaan ottanut tavallisen taisteluvalmiusasentonsa: suorana seisten, oikea käsi koukistettuna edessä kämmenpuoli kasvoja kohti, vasen käsi takana. Ja sitten Lee yhtäkkiä katosi, ja Tenten sai hänet katseeseensa vasta siirrettyään katseensa kaksikymmentä metriä eteenpäin. Leen hypyt olivat todella vahvoja ja vikkeliä. Nuorenmiehen katse oli lukittuna vakoojaan, kaksimetriseen miehenroikaleeseen, ja kädet oli puristettu koviin nyrkkeihin…

Ja samalla pikakatselulla Tenten näki, että edessä oleva vakooja, jota Lee lähestyi, virnisti vain ivallisesti sormet yhä sähkölankojen jatkeina.

Kli-kli-kli-klang! Krli-kling-kling!

”Uaaugaah!”

Tentenin katse syöksyi alaviistoon, kohti puun juurakkoa, jonne paraikaa putosi jotain vihreähaalarista…

Tump! ”Ugh! Ai… tuo tuntui.”

Lee oli pudonnut maahan, ja pian hänen vierelleen ropisi kolmetoista shurikenia ja kaksi kunaita. Mustahiuksinen sai kompuroitua kontilleen, mutta hän vavahteli hieman. Aivan kuin hän olisi saanut todella kovan iskun kriittiseen kohtaan.

Taas Tentenin katse nousi vakoojaan.

Nutturapää ehti nähdä vilauksen ukkossäikeistä, jotka olivat verhonneet vakoojan kehon ja ilmeisesti suojanneet tätä heittoaseilta. Kyseessä oli mahdollisesti jonkinlainen ukkoselementin ukkoshaarniska. Siitä tuli etäisesti mieleen rikollispomo Kurosuki Raigan vastaava tekniikka.

Kauaa Tenten ei kuitenkaan pohtinut asiaa, kun hänen hätääntynyt katseensa hyppäsi nyt sähköverkkoon, jonne koirarukat ja Kakashi parka oli sidottu…

Hetkinen. Koirat olivat aloillaan, Kakashi oli poissa.

Nyt vasta vakoojakin näytti huomaavan asian. Ainakin miekkosen suu loksahti vasta nyt auki.


*****

Tästä kolmanteen lukuun