Warnings: Voi spoilata mangaa jossain kohdin. Varoitus myös OFC:stä. Ja taitaa siellä yksi kirosanakin olla.
A/N: No niin, uutta pukkaa. Tämän luvun alun kirjoitin jo itse asiassa juhannuksena (oli vähän tylsät bileet) eli ennen kuin edellinen valmistui.


<-- Edellinen

Älä kysy hintaa

Luku 15

”Haluaisin todella tietää, mitä on tekeillä, Kakashi.”

Chiaki avasi silmänsä. Oli varhainen aamu, liian varhainen hänelle. Ääni kantautui parvekkeelta, jonka ovi oli raollaan. Kakashi näkyi nojailevan kaiteeseen yhdessä sen vanhan pervon, Jiraiyan, kanssa. Punapää ei ollut nähnyt vanhusta useaan päivään. Miksi tämä oli nyt hänen parvekkeellaan? Oliko Mitokista saatu uutta tietoa?

Tyttö ei kuitenkaan noussut sängystä. Miesten keskustelu vaikutti yksityiseltä ja päättyisi taatusti, jos hän nyt nousisi. Sen sijaan hän jäi makaamaan sänkyyn ja sulki silmänsä uudestaan. Oli parempi teeskennellä nukkuvaa.

Tyttö ryhtyi tunnustelemaan tilannetta. Kakashi oli – taas kerran – kiusaantunut, mutta Jiraiyan suunnalta säteili peiteltyä ärtymystä, jopa lievää suuttumusta. Tunteita, joiden asiayhteyttä Chiaki ei ymmärtänyt. Mutta vau, hänestä alkoi totisesti tulla hyvä tässä. Yllättäen Jiraiyan tunne-elämän tavoittaminen oli helppoa. Chiaki oli harjoitellut useilla ihmisillä ja todennut Kakashin helpoimmaksi. Muiden tunteita oli huomattavasti vaikeampi tavoittaa. Ne tuntuivat olevan piilossa häneltä, kuin muurin takana. Tosin niin saattoi ollakin, sillä hänen uusi lähipiirinsä oli harjoitellut suojautumista ahkerasti.

Juuri siksi Jiraiyan helppous yllätti. Mies oli sentään tuntenut joskus empaatin. Tämän olisi pitänyt osata olla erityisen varovainen. Ja olihan tämä ollutkin. Vanhus osasi torjua tytön henkiset iskut hyvin vaivattomasti. Oli todella kummallista, että Chiaki pystyi lukemaan miehen tunteita vain vähäisellä yrittämällä. Siihen oli vain yksi selitys; punapäästä oli tulossa hemmetin hyvä. Aikaa oli kulunut todella vähän, ja jo nyt hän kykeni tunkeutumaan legendaarisen sanninin tunteisiin. Se oli erittäin rohkaisevaa, kun ajatteli Mitokin pelastamista.

”Ei mitään erityistä. Olen vain huolehtinut Chiaki-chanin turvallisuudesta. Hän on ollut siitä kovin huolissaan”, Kakashi kuului vastaavan vanhemman miehen uteluun.
”Chiaki-chanin?” vanhus toisti.
”Chiaki-sanin, kuulit väärin”, Kakashi oikaisi, valheellisesti.
”Olisiko noin?” Jiraiya tuhahti.

Kakashi ei vastannut. Miesten välille laskeutui syvä hiljaisuus. Kakashin kiusaantuneisuus kasvoi ja samoin teki Jiraiyan ärtymys. Chiaki myönsi itselleen, että tilanne oli outo. Hän ei voinut tajuta, miksi vanhempi mies hiillosti nuorempaa. Mitä Kakashin tekemiset Jiraiyalle kuuluivat?

”Hän on kovin nuori”, Jiraiya huomautti.
”Hän täyttää kahdeksantoista kahden päivän päästä”, Kakashi kuittasi.
”Ja se muuttaa tilannetta miten?”

Nyt Jiraiyan ärtyneisyys alkoi kuulua äänestä. Chiaki oli luullut tämän olevan leppoisa tapaus, pervo, mutta leppoisa. Ilmeisesti hän oli ollut pahemman kerran väärässä.

”Hänestä tulee täysikäinen”, Kakashi selvitti, vaikka asian olisi pitänyt olla itsestään selvä.
”En silti pidä tästä”, Jiraiya huomautti.
”En ole tehnyt mitään sopimatonta. Kuten sanoin, olen vain huolehtinut hänen turvallisuudestaan”, harmaa töyhtöpää sanoi.

Miehen sanat olivat totta. Tämä oli nukkunut Mitokin sängyssä ja poistunut paikalta aina, jos Chiaki oli vaikkapa vaihtanut vaatteita. Tämä oli ollut niin täydellinen herrasmies, että se oli suorastaan… raivostuttavaa?

Tosin ei punapään olisi pitänyt ajatella niin. Hänen oli hieman vaikea niellä omia ajatuksiaan miehen suhteen. Silti hän ei voinut mitään sille, että pelkästään Kakashin näkeminen sai sydämen hakkaamaan hieman kovempaa ja jännityksen kuplien nousevan vatsaan. Salaa hän toivoi, että mies olisi tehnyt jonkinlaisen aloitteen, mutta samalla hän alkoi yhä vahvemmin uskoa, että tämä vain pyrki miellyttämään häntä. Kakashi ei luultavasti ollut pätkääkään kiinnostunut. Mies piti aina välimatkan kohteliaan soveliaana, ei koskaan käyttäytynyt vihjailevasti eikä taatusti tehnyt mitään, minkä olisi voinut tulkita siveettömäksi. Mutta olihan ymmärrettävää, että mies mieluummin haki omanikäistään seuraa. Chiaki oli varmasti auttamattoman nuori tälle.

Niin, sen tyttö oli sentään saanut itselleen myönnettyä, että olisi halunnut olla Kakashille enemmän kuin ystävä. Valitettavaa oli, ettei mies tainnut tuntea samoin. Kyllä tällä oli lämpimiä tunteita useinkin, mutta tämä edelleen taisteli niitä vastaan. Jossain oli olemassa mies tai nainen, jonka Kakashi halusi, mutta jota ei jostain syystä voinut saada. Se oli aika surullista. Chiaki tiesi nyt varsin hyvin, miltä se tuntui. Ja samaan aikaan hän salaa toivoi, ettei mies saisi rakastaan. Se oli ilkeää, kyllä hän sen tiesi. Mutta jos joku toinen olisi saanut Kakashin, se olisi sattunut punapäätä aivan liikaa. Chiaki ei yksinkertaisesti voinut ajatuksilleen mitään. Kyllä hän tunsi niistä syyllisyyttä, mutta tunne ei vienyt ajatuksia pois. Se oikeastaan vain pahensi tilannetta.

”Sinun kuului pysyä parvekkeella ja jakaa vuorot tiimisi kanssa”, Jiraiya tuomitsi. ”Sen sijaan olet vapauttanut muut tehtävästä ja pitänyt vahtia sisällä.”
”Se oli Chiaki-sanin tahto, ei omani”, Kakashi selitteli. Oikeastaan Chiaki ei ollut ensimmäisen kerran jälkeen kehdannut pyytää miestä jäämään, vaikka oli sivulauseissa antanut ymmärtää, että se olisi hänestä mukavaa. Tilanne oli vain jotenkin liukunut siihen, että Kakashi vietti yöt Chiakin asunnossa, mutta nukkui kuitenkin Mitokin sängyssä. ”Ja lopulta tässä on kyse hänestä, ei siitä, mitä me haluamme”, Kakashi lisäsi selitykseensä. Se nyt ainakin oli totta. Kai punapäällä oli sentään oikeus päättää, kenet halusi turvakseen. Hänen henkensä tässä oli vaarassa… vaikka Kakashi oli kyllä sanonut, etteivät Akatsukit pystyisi noin vain tunkeutumaan kylään. Jos nämä yrittäisivät, seuraisi välitön yleishälytys. Koko kylä olisi hetkessä valmiustilassa Hokagea myöten, joten ei ollut pelkoa, että järjestön jäsenet yrittäisivät niin suoraa taktiikkaa. Kaiken järjen mukaan Chiaki olisi turvassa niin kauan kuin pysyisi kylässä.

Mutta silti hänellä täytyi olla oikeus valita oma vartijansa. Ei hän tietenkään olisi Kakashia pakottanut, mutta jos mies suostui häntä vahtimaan, hän oli vain hyvillään siitä.

”Minun ei tarvitse olla empaatti tajutakseni, että tilanne sopii sinulle paremmin kuin hyvin. Riittää, että olen mies”, vanhempi mies tuhahti. Jälleen kerran Chiaki oli ulalla. Ei Kakashi ollut valittanut siitä, että oli joutunut yöpymään asunnossa, mutta toisaalta ei tytölle ollut tullut vaikutelmaa, että mies olisi ollut siitä erityisen riemuissakaan.

”En ole tehnyt mitään sopimatonta”, Kakashi toisti.
”Jos tilanne on se, miksi Tsunade ja minä sitä epäilemme…” Jiraiyan lauseen loppu jäi roikkumaan ilmaan. Chiaki saattoi vain arvailla, mitä mies oli tarkoittanut. Selvää oli, että jotain punapäältä salattiin.
”En silti näe ongelmaa. En koskaan tekisi mitään, mikä vahingoittaisi Chiaki-sania”, Kakashi tuumasi. Sanat lämmittivät punapään mieltä, vaikka miehen kiusaannus alkoi olla käsin kosketeltavaa.

”Sinä olet häntä reilusti vanhempi. Minusta ei ole sopivaa, että…” Jiraiya aloitti.
”Olet itse tehnyt huomattavasti… miten sen sanoisi? Montako kertaa olet itse… nuoremman naisen kanssa…” Kakashi haki sanoja. Chiaki oli koko ajan enemmän ihmeissään. Kuulosti melkein siltä kuin hän olisi tapaillut Kakashia ja Jiraiya yritti kieltää moiset tapaamiset. Silti mistään sellaisesta ei ollut kyse – taivas tiesi, että punapää olisi ollut onnessaan, jos niin olisi ollut. Jiraiya meuhkasi aivan turhasta. Ja toisekseen tyttö ei voinut ymmärtää, miksi vanhempi mies olisi missään olosuhteissa puuttunut tilanteeseen. Tällä ei ollut erityistä syytä puuttua Chiakin seurustelusuhteisiin. Ellei tämä sitten halunnut tyttöä itselleen… Hyi! Karmiva ajatuskin!

Jiraiyan ärtymys puhui omaa kieltään kasvaessaan entisestään. Mies selvästi pyrki pitämään sen pois äänestään, sillä Chiaki ei olisi havainnut nyt mitään, ellei olisi tiennyt paremmin.

”Kyse on tyystin eri asiasta”, vanhempi mies sanoi. Äänen tyyneys loi valheellista turvallisuutta. Chiaki alkoi pelätä, että pian Jiraiya mottaisi Kakashia.
”Niin kauan kuin sinulla ei ole todisteita, en voi suhtautua sanoihisi täysin vakavasti”, Kakashi kiisti. ”Sanon tämän kaikella kunnioituksella. Tiedät, etten suhtaudu sinuun kevyesti ja tiedät, että arvostan sinua suuresti. Tässä asiassa minusta meidän on kuitenkin tärkeämpää kuunnella Chiaki-sania.”
”Seuraa tyttöä hetki ja mieti sen jälkeen uudestaan, kuinka paljon todisteita tarvitset!” Jiraiya ärähti. ”Minä en salli tätä. Tytön pitäisi olla enemmän omanikäistensä kanssa.”
”Olen pahoillani, mutten ole huomannut yhtäläisyyksiä. Enkä myöskään usko Chiaki-sanin olevan kiinnostunut sinun suostumuksestasi”, Kakashi sanoi.
”Koska hän on nuori, ja nuoret kapinoivat aina. Sinun pitäisi kuitenkin tajuta kantaa vastuusi”, Jiraiya painotti. Mies oli selvästi raivoissaan. ”Jos sinä…”

”Hei, Ero-sennin!” Naruton huuto leikkasi yllättäen ilmaa ja keskeytti vaaravyöhykkeelle liukuneen keskustelun. ”Tsunade-isoäiti käski ilmoittaa, että jäljittäjä on palannut… mitä se ikinä tarkoittaakaan.”

Kuului hiljainen tömähdys, kun Naruto laskeutui parvekkeelle. Miten ihmeessä porkkanapukuinen unikeko oli jo nyt hereillä? Jotain oli totisesti tekeillä. Jotain, mistä Chiaki ei tiennyt mitään.

”Onko jokin vialla?” Naruto kuului kysyvän, kun kumpikaan miehistä ei sanonut mitään.
”Ei. Jiraiya olikin juuri lähdössä”, Kakashi vastasi. ”Mene herättämään Chiaki-san. Voimme yhtä hyvin aloittaa harjoitukset hieman normaalia aiemmin.”

”Muista, mitä sanoin”, Jiraiya huomautti Kakashille samalla hetkellä, kun Naruto livahti parvekkeen ovesta sisään.

”Chia-a-chan!” blondi kuulutti heti sisälle päästyään. Chiaki ynähti vastaukseksi ja kääntyi kyljelleen. Häntä ei oikeastaan edes huvittanut nousta vielä. Oliko kello edes yhdeksää? Kukaan normaali ihminen ei noussut ylös näin aikaisin lomalla. Tosin oliko hän lomalla? Yllättäen sen asian määritteleminen oli vaikeaa.

”Chia-chan, herätys!” Naruto jatkoi. Tyttö räpytteli silmiään, ennen kuin avasi ne kunnolla. Pojan mölistessä oli kyllä ihan turha uneksiakaan nukkumisesta. Punapää nousi istumaan ja venytteli käsilihaksiaan. Hän olisi halunnut hetken rauhaa voidakseen pohtia juuri saamiaan tietoja tuoreeltaan, mutta se taisi olla turha toive.

”Huomenta”, Naruto virnisteli.
”Huoh- menta”, Chiaki vastasi haukotuksen sävyttämällä äänellä. ”Näinkö minä unta vai höpisitkö sinä äsken jostain jäljittäjästä?”

Blondin siniset silmät levisivät hämmästyksestä. ”Sinä olit hereillä!”
”No, en nyt varsinaisesti. Luulin vain kuulleeni äänesi, mutta ehkä tosiaan näin unta. Tuskin sinä mistään jäljittäjistä tietäisit…” punapää hymähti.
”Tasan tiedän enemmän kuin sinä!” Ja niin Naruto oli astellut ansaan. Olipa blondi helppo tapaus.
”Pyh”, Chiaki tuhahti ja nousi sängystä. Hän käveli vaatekaapin luokse ja nykäisi oven auki. Vaatevarasto oli todellakin liian suppea. Hänen olisi jonain päivänä skipattava harjoitukset ja mentävä ostoksille. Lähtisiköhän Sakura mukaan?

Jälleen punapää tunsi syyllisyydenpistoksen. Miten hän saattoi ajatella vaateostoksia, kun Mitoki oli vaarassa? Kuinka itsekäs hän olikaan! Ja silti hän tiesi, että tarvitsisi epätoivoisesti lisää vaatteita. Tyttö puisteli päätään. Hänen oli kai vain hyväksyttävä, että elämä jatkui, vaikka Mitokin tilanne oli huono. Hän ei voinut jämähtää ja ryhtyä rypemään syyllisyydessä ja itsesäälissä. Sellaisesta ei ollut hyötyä sen enempää hänelle kuin Mitokillekaan.

”Jos en ole ihan väärässä, Ero-sennin laittoi jäljittäjän etsimään teikäläisiä”, Naruto valaisi ja tuli nojailemaan vaatekaapin kylkeen.
”Empaatteja?” Chiaki varmisti samalla, kun kaivoi farkut esiin.
”Juuri niin.”
”Eivätkös kaikki empaatit ole kuolleita?” punapää tuhahti. Silti ajatus muista empaateista jäi junnaamaan hänen aivoihinsa.
”Olethan sinäkin elossa… Ehkä Ero-sennin etsii vanhempiasi”, Naruto veikkasi.

Chiaki suoristautui ja loi poikaan pitkän katseen. ”Älä viitsi sanoa tuollaista. En halua elätellä turhia toiveita. Minun vanhempani ovat luultavasti kuolleet. He pelastivat minut antamalla minut pois, koska tiesivät olevansa vaarassa. Niin sen täytyi olla. Älä anna minulle aihetta turhiin toiveisiin.”

Tyttö ja poika tuijottivat toisiaan kauan. Blondin päässä pyörivän raksutuksen saattoi melkein kuulla, kun tämä pohti Chiakin sanoja.
”Anteeksi, Chia-chan”, Naruto mutisi viimein.

”Mitäs te kaksi puuhaatte?”

Kakashi astui myös sisälle parvekkeelta. Mikään miehen olemuksessa ei viitannut tämän aiempaan keskusteluun Jiraiyan kanssa. Siis ulkoisesti. Chiakin ei tarvinnut edes yrittää, vaan miehen huolestuneisuus tunki hänen tietoisuuteensa suoraan. Heidän välilleen oli viime päivinä auennut jonkinlainen yhteys, jota tyttö ei osannut määritellä. Hän oli edelleen harmissaan siitä, ettei Kakashi suostunut kertomaan itsestään mitään, saati paljastamaan, ketä tapaili luultavasti salaa. Ei sillä, että se olisi Chiakille kuulunut. Hän vain… no, olisi halunnut tietää.

”Emme yhtään mitään”, punapää hymähti. Hän rutisti farkut rintaansa vasten ja kumartui sieppaamaan paidan kaapista. ”Kuule, minun olisi pakko päästä ostamaan uusia vaatteita. Tiedän, että harjoitukset ovat tärkeitä, mutta nämä kuluvat puhki jatkuvasta pesemisestä.”
”Minä voin auttaa!” Naruto innostui.
”Todellako?” Kakashi kysäisi, eikä Chiaki tiennyt, oliko kommentti tarkoitettu hänelle vai Narutolle. Joka tapauksessa hän ei ottaisi blondia mukaansa. ”Jos harjoittelemme nyt aamupäivän ja menet sen jälkeen vaikka Sakuran kanssa ostoksille. Luulen, että hän taitaa sen puolen paremmin kuin minä.”

Niin uskoi Chiakikin. Kakashi ei edelleenkään ollut vaihtanut tyyliään missään vaiheessa. Luultavasti tämän kaappi oli täynnä samanlaisia asuja. Miehiltä sellaista saattoi jopa odottaa, nämä eivät vain jaksaneet panostaa pukeutumiseensa samalla tavoin kuin naiset. Ei shoppailu ollut Chiakin mielipuuhaa varsinaisesti, mutta kyllä hän siitä aina välillä nautti. Tosin silloin, kun oli paine löytää jotain sopivaa, se oli erityisen hankalaa ja kiusallista. Yleensä juuri silloin ei löytynyt mitään.

Nyt kyllä olisi totisesti pakko löytää. Hän halusi syntymäpäivilleen jotain erityistä. Olihan hän ottanut farkkuhameen mukaan, mutta oikeastaan hän olisi halunnut pukea ylleen jotain juhlavampaa… vaikka eivät juhlat varmaan tuntuisi miltään ilman Mitokia. Kuka hänen kanssaan edes juhlisi? Naruto, Sakura ja Sasuke olivat kaikki edelleen alaikäisiä. Kakashia ei varmasti kiinnostaisi. Kenet hän sitten pyytäisi mukaan vai menisikö hän yksin?

Tyttö puisteli pikaisesti päätään. Hänen täytyi rauhoittua. Oli selvää, että hänellä oli nyt mielessään aivan liikaa kaikkea. Sellainen ei ollut hyvästä.

”Käyn vain pukemassa, niin voidaan mennä harjoittelemaan”, tyttö totesi ja virnisti kahdelle muulle. Tänään hän tunkeutuisi Naruton pään sisään. Jos hän kerran pystyi noin vain tunkeutumaan Jiraiyan tunne-elämään, blondinkaltainen tampio ei voinut missään nimessä tuottaa vaikeuksia. Ei Chiaki ollut aiemmin onnistunut Naruton kohdalla, mutta nyt hän oli kehittynyt. Hänestä oli tullut parempi. Tällä kertaa kloppi voisi yrittää rakentaa päähänsä millaisen muurin tahansa, Chiaki romuttaisi sen.

~o~

Chiakin kasvot olivat tulipunaiset, kun hän tuijotti Narutoa kiukkuisesti. Pojalla tuntui olevan turhankin hauskaa. Punapää puristi kätensä nyrkkiin ja keskittyi entistä ankarammin. Hän painoi luomensa kiinni ja pyrki näkemään henkisesti. Muuri tuli yhä uudestaan vastaan.

Tyttö tökki muuria mielessään, yritti löytää siitä aukkoja, jotain pientä kohtaa, joka olisi heikompi kuin muut. Ei mitään. Miten halvatussa tämä oli mahdollista? Miksi Naruto oli noin hyvä? Poika oli ninjan irvikuva, räävitön säheltäjä, ja silti Chiaki ei päässyt tämän tunne-elämästä jyvälle. Kyllä hän osasi kertoa, että blondilla oli juuri nyt aivan julmetun hauskaa. Sen näki, kun vaivautui avaamaan silmänsä. Sen jopa kuuli, kun tämä ivasi punapäätä.

Mutta tuolla tavoin päättelemiseen pystyi kuka tahansa. Miksi Chiaki ei enää onnistunut yhtä hienosti kuin aamulla? Hän ei voinut ymmärtää. Oliko kyse ollut vain ohimenevästä hetkestä? Oliko Jiraiya jättänyt suojautumatta, koska oli olettanut tytön nukkuvan? Punapää halusi vastauksia. NYT.

”Voi jumalauta!” tyttö karjaisi. Kynnet upposivat kämmeniin niin lujaa, että häntä sattui. Oma pää tuntui poksahtavan. Hänen oli pakko onnistua.

Jotain tapahtui. Naruton muuri heilahti. Tai jotain. Chiaki ei oikein osannut määritellä, sillä tunne oli kestänyt vain sekunnin verran, jos niinkään kauan.

”Hei, jotain rajaa!” Naruto huusi. ”Sinun piti vain tutkia tunteitani, ei käydä päälle!”

Punapää räväytti silmänsä auki. Naruto oli juuri nousemassa. Kun tyttö oli viimeksi katsonut poikaa, tämä oli seisonut tukevasti jaloillaan ja tehnyt typeriä ilmeitä. Nyt ne olivat pyyhkiytyneet pois. Blondia ei virnuiluttanut enää.

”Mitä tapahtui, Chiaki?” Kakashi tiedusteli. Mies loikkasi alas puusta, jossa oli lueskellut kirjaa kaikessa rauhassa blondin ja punapään käydessä tahtojen taistoa alhaalla.
”E-en minä tiedä”, tyttö mutisi. ”Naruton mielen muuri horjui, kun yritin oikein kovasti.”
”Se tuntui samalta kuin jos Sakura-chan olisi motannut”, Naruto kommentoi.
”Hmmm”, Kakashi hymähti. ”Chiaki taisi ensimmäistä kertaa hyökätä tahdonalaisesti. Sinun tosin piti yrittää vain tutkia Naruton tunteita”, mies moitti.

Tyttö käänsi katseensa varpaisiinsa. Ei tuota hyökkäystä nyt voinut sanoa kovin tahdonalaiseksi, koska hän oli yrittänyt juuri sitä, mitä oli käsketty. Hän oli vain menettänyt hermonsa kohdatessaan oman kykenemättömyytensä ja reagoinut… no, räjähtämällä. Hän ei ollut ollut vihainen Narutolle, vaan itselleen, koska ei ollutkaan niin hyvä kuin oli aamulla kuvitellut. Toiveiden romuttuminen oli kova pala.

”En tehnyt sitä tahallani… En ole yhtään sen parempi kuin aiemmin”, Chiaki myönsi.
”Olet sinä. Nyt muistat, mitä teit. Vai muistatko?” mies huomautti.
”Muistan. Tällä kertaa kaikki ei mennyt punaiseksi ja pyyhkiytynyt mielestä”, punapää sanoi.
”Sitten olet kehittynyt. Pian pystyt hyökkäämään silloin, kun haluat. Mutta tietysti toivon, ettet paisko Narutoa pitkin seiniä.”

Se olisi kieltämättä ollut hauskaa, mutta ehkä oli parempi jättää moiset kokeilut välistä. Narutoahan saattaisi oikeasti sattua, eikä tytöllä ollut mitään erityistä hampaankolossa blondia kohtaan, vaikka tämä oli joskus ärsyttävä. Hän oli alkanut mieltää Naruton kaveripojaksi.

”En paisko”, Chiaki lupasi. ”Mutten vieläkään päässyt käsiksi hänen tunteisiinsa.”
”Olenkin niin hyvä, ettet ikinä onnistu”, Naruto tölväisi.
”Odotahan vain”, punapää ärähti. Kyllä hän vielä näyttäisi. Hän ei tiennyt, miksi onnistui toisten kohdalla ja toisten ei, mutta hän selvittäisi vielä syyn siihen ja voittaisi ongelman. Hän oppisi käyttämään kykyjään.
”Ehkä on parempi lopettaa tältä päivältä”, Kakashi ehdotti.

Chiaki nyökkäsi miehelle. Tämä oli oikeassa. Hän tunsi itsensä väsyneemmäksi kuin aikoihin. Osasyynä saattoi olla turhan aikainen herääminen, mutta kyllä harjoituksetkin olivat ottaneet koville.

”Mikseivät Sasuke ja Sakura muuten tulleet?” punapää tajusi vihdoin ihmetellä. Olisi hänellä ollut parempaakin kysymistä, mutta hän ei tiennyt, miten olisi asiansa esittänyt. Aamuinen keskustelu pyöri häiritsevänä hänen mielessään. Se ei ollut tarkoitettu hänen korville, joten sen puheeksi ottaminen oli vaikeaa. Lisäksi Naruton lisäämät tiedot jäljittäjästä olivat omiaan vain lisäämään tytön uteliaisuutta. Ja toisaalta hän ei pitänyt siitä, että häneltä salattiin asioita. Edes Kakashi olisi voinut vaivautua kertomaan. Silti mies liittyi mieluummin salaliittoon. Taas yksi valitettava todiste siitä, että Chiaki oli miehen mielestä aivan liian nuori, pelkkä lapsi. Sillä eihän vakavasti otettavilta aikuisilta salattu asioita. Heille kerrottiin kaikki yksityiskohtia myöten, vaikka totuus olisi ollut ikävä.

”He tarvitsevat aikaa myös omille harjoituksilleen”, Kakashi kertoi. ”Itse asiassa myös Naruto tarvitsisi.”

Syyllisyys pisti tytön rintaa. Hän tuhlasi muiden aikaa. Varmasti kaikilla oli parempaakin tekemistä kuin hänen auttamisensa.

”Mutta minä autan mielelläni!” Naruto ilmoitti. ”Voin harjoitella illalla. Olen jo muutenkin aika hyvä.”

Itseluottamusta pojalta ei ainakaan puuttunut. Silti Chiaki epäili tuhlaavansa muiden aikaa. Hän halusi kehittyä, mutta hän ei voinut estää muita kehittymästä sillä aikaa. Se oli väärin. Sitä paitsi hän tarvitsi koko tiimiä avukseen voidakseen saada Mitokin takaisin. Sen takia oli tärkeää, että kaikki saivat aikaa harjoitella. Oli harmillista, ettei hän pystynyt harjoittelemaan yksin. Hän tarvitsi aina kohteen.

”En olisi muuten pyytänyt Narutoa, mutta näyttää siltä, että minä en pysty salaamaan sinulta omia tunteitani ollenkaan, joten tarvitsimme paremman harjoituskohteen”, Kakashi kertoi. Nyt mies oli hieman hämillään. Ehkä tätä vaivasi se, ettei tämän tunne-elämä enää ollut yksin tämän. Se oli aina vaivannut myös Mitokia. Chiaki valitettavasti aisti myös sen ikävän tunteen, jonka tahaton avoimuus toisissa synnytti. Ehkä hänen pitäisi myös opetella sulkemaan oma päänsä, jotta Kakashi saisi välillä olla rauhassa. Oli vain melkoinen kiusaus tutkailla miehen tunteiden liikkeitä. Se oli liian kiinnostavaa.

”Häh, olenko jossain parempi kuin sinä, Kakashi-sensei?” Naruto innostui.
”Sinusta luultavasti tulee minua parempi vielä monessa asiassa”, mies vastasi. ”Sinussa on potentiaalia, kuten on myös sinussa, Chiaki. Tarvitsette vain molemmat paljon harjoitusta.”

Toisaalta miehen sanoista tuli hyvä mieli, toisaalta tunne, että Kakashi asetti punapään samalle tasolle Naruton kanssa. Tyttö oli vain oppilas, hieman erilainen kuin muut, mutta ei erityinen. Se oli masentavaa. Toivottavasti ostosreissu Sakuran kanssa piristäisi… jos toisella tytöllä nyt oli harjoittelulta aikaa.

Seuraava -->