Jos et ole vielä lukenut aiempia osia, ne kannattaa lukea ja arvostella ennen tätä. Kiitos. :)
Lukunautintoja kaikille ;D
----------------------------------

Askeleet kaikuivat käytävässä, eikä kaksikko sellissä kuullut niitä. Kolmas mies asteli selliin yhdessä Itachin kanssa.
Zetsu ja Hidan todellakin nauttivat kaikin tavoin nuoresta naisesta. Osat olivat vaihtuneet, Zetsu nautti verestä ja Hidan piteli tajuttomasta naisesta kiinni.

Rautainen maku täytti Zetsun suuta, ja välillä mies lipoi huuliaan verestä. Hyvää, niin viatonta, lähes neitseellistä. Lonkeromaiset köynnökset lipuivat hihoista ja pitelivät haavaa auki hieman repien. Mies oli kyllä huomannut naisen tajuttomuuden, mutta hän tietäisi milloin lopettaa. Nainen ei pääsisi kuolemaan.

Vaalean miehen kasvot ja suupielet olivat veren tahrimat. Ivallisesti hän naurahti katsoessaan vihreähiuksista. Toki olisi ollut kivempi itse jatkaa touhuja itse, mutta tällä kertaa tasapuolisuuden nimissä mies antoi Zetsullekin osansa.

Itachi ja Pain pysähtyivät saapuivat selliin ja kävelivät kaksikon taakse. ”Mitä te oikein teette?” Kuului vihainen ääni. Zetsu nousi äkisti ylös ja Hidan laski kätensä irti naisesta.
Yumien keho jäi roikkumaan käsien varasta tavalla, joka tuskin teki yhtään hyvää.

”Mmmh, leikittiin, nautittiin, ruokailtiin..” Hidan sanoi kylmästi naurahtaen ja lähti välinpitämättömänä pois. Zetsu virnisti suuttuneen oloiselle Itachille ja seurasi toista perässä. Oli arvattavissa, että kaikki hyvä loppuu aikanaan. Tältä erää.

Itachi kiiruhti avaamaan kahleet ja nosti nuoren naisen syliinsä. Miten Hidan ja Zetsu voivatkaan olla niin vastuuttomia ja julmia? Nuori nainen oli kalpea kuin lakana ja hädin tuskin hengitti.

”Hänet pitää hoitaa äkkiä kuntoon, muuten hän kuolee.” Itachi sanoi viileästi ilme värähtämättä. Vaikka mies oli huolestunut, hän ei sitä ulos päin näyttänyt.

Pain nyökkäsi ja meni hakemaan sinihiuksisen paikalle. Hetken hän joutui naista etsimään, ennen kuin löysi hänet ulkoota. ”Tule. Sinua tarvitaan tyrmissä.” Sinihiuksinen katsoi kysyvästi, mutta ei epäröinyt hetkeäkään.

Tyrmissä Konania kohtasi järkytys. Kuka tuo nainen oli ja miksi hän oli siinä kunnossa? Kysyvästi Konan katsoi Itachia. ”Hidan ja Zetsu...” Mies murahti.
Sinihiuksinen oli sen aavistanutkin. Kukaan muu tuskin tälläistä tekisikään.

Pieni ikuisuus kesti, ennen kuin haava saatiin tyrehdettyä. Vihreä chakra virtasi nuoren naisen kehoon, joka tuntui hieman hylkivän sitä. Konan yritti parhaansa auttaakseen tuota naista, joka oli tuotu heidän luokseen kuulusteluja varten. Itachi oli toimen piteen aikana kertonut suurimman osan tarinastaan, jättäen tietyt kohdat Zetsun ja Kisamen toilailuista pois.

Lopulta haava ommeltiin umpeen ja nuori nainen jäi makaamaan selliin tuodulle sängylle. Konan pyyhki verta naisen iholta ja lakanat hänen allaan vaihdettiin.

Konan katsoi naista hieman säälien. Zetsu ja Hidan saisivat kuulla kunniansa. Ainakin Konanilta ja Itachilta. Pain oli vain sitä mieltä, että naiselle saisi tehdä mitä vain, kunhan se pystyisi puhumaan ja kertomaan tietoja.

Lopulta he jättivät naisen yksin, tämä tuskin heräisi vielä moneen tuntiin. Konan poistui viimeisenä ja katsahti naista. Hänellä oli jokin outo tuntemus tuota valkohiuksista kohtaan. Sinihiuksinen ei osannut sanoa mikä se oli, tai mitä se tarkoitti. Päätään pudistaen hän sulki sellin oven ja lähti Itachin ja Painin perässä ylös.
Monen tunnin kuluttua Yumie heräsi sängystä. Ajantaju oli kadonnut ja nuori nainen ei oikein kyennyt ajattelemaan mitään. Kipu vihloi vatsassa tavalla, jota hän ei ollut aiemmin kokenut. Siitä huolimatta hän yritti nousta ylös, mutta vatsan jännittäminen sai aikaiseksi kivuliaan kuuloisen inahduksen. Lisäksi hänen kätensä ja jalkansa olivat sidottuina.

Se sama aiemmin tullut pakokauhu sai hänestä otteen. Jos hän äsken oli ollut väsynyt, se oli nyt peittynyt jonnekin adrenaliini virtaukset alle. Yumie rimpuili siteissä ja epätoivoiset äänähdykset kaikuivat tyhjässä tyrmässä.

Epätoivo muuttui raivoksi. Yumie suuttui itselleen ja niille miehille, jotka olivat ottaneet hänet mukaansa. ”Päästäkää minut! Haluan pois!!” Yumie huusi niin kovaa kuin suinkin kykeni. Hän joutui kuitenkin lopettamaan huutamisen. Jokainen pieni liike satutti häntä kaikin tavoin enemmän.
Kipu säteili joka puolelle hänen kehoaan. Repi, raastoi, vihloi ja värisytti. Kipu kertoi Yumielle hänen yhä olevan elossa.

Epätoivo palasi itkun kera. Kukaan ei kuullut hänen huutojaan, viestiä kärsimyksestä ja kivusta.
Liina hänen silmillään kostui.
Itku tärisytti laihan naisen kehoa. Vaikka Yumie koitti estellä sitä, se ei auttanut.

Yumie halusi kuolla. Ajatus iski hänen tajuntaansa. Kipua uhmaten hän alkoi rimpuilemaan enemmän ja enemmän. Jos hänellä olisi ollut jo aiemmin moinen tahdonvoima, olisiko hän siinä? Voisiko hän olla vapaana?

Yumie moitti itseään heikoksi ja araksi. 'Olisit silloin pyristellyt, kun he ottivat sinut kiinni!' Ääni hänen päänsä sisällä tivasi. Niin.. Olisi pitänyt. Helppoa oli olla jälkiviisas.

Tuskin Yumiella olisi ollut mahdollisuuksia kolmea miestä vastaan vaikka hän olisikin yrittänyt. Helppoa se oli suurennella ja jossitella asioita. Liian helppoa. Niillä ei saanut kuin pahaa aikaiseksi mielen syvyyksissä.

Yumien vatsassa olevat tikit uhkasivat revetä rimpuilun lomassa. Hän ei ollut vielä itse huomannut niitä. Kuinka hän voisikaan? Se oli lähes mahdotonta. Ei hän nähnyt mitään.

Askeleet kuuluivat käytävältä. Hetkessä Yumie hiljeni ja hänen rintakehänsä kohoili jännityksestä kiihtyneenä. Kuka käytävällä käveli? Tulisiko se taas satuttamaan? Repimään hänet auki?

Yumie puristi sormiaan nyrkkeihin ja yritti saada silmänsä tiukemmin kiinni. Ikään kuin se olisi auttanut ja piilottanut hänet. Ikävän oloinen muljahdus kävi hänen vatsansa pohjassa.

Askeleet, ne pysähtyivät. Hiljaa avain kilahti lukossa, jos toisessa ja naristen ovi aukesi. Kolahtaen se sulkeutui. Askelten tahti kaikui tyrmässä, ne tulivat lähemmäs ja lähemmäs.

Yumie lopetti hengittämisen. Häntä jännitti ihan liikaa. Askeleet loppuivat hänen viereensä. Hahmon hengitys kuului kuin korostettuna Yumien pään sisällä. Jännittyneenä hän haukkoi henkeä, ja lopetti sitten taas sen tyystin.

Joku laskeutui hänen vuoteelleen. Lämpimähkö käsi kosketti hänen vatsaansa.

Kivulias inahdus karkasi Yumien huulilta. Se joku repisi hänen vatsansa auki! Kiduttaisi hänet taas tajuttomaksi. Alahuuli väpättäen valkohiuksinen koitti hillitä itsensä.

”Älä.. Ole kiltti...” Kuului hiljainen anelu hänen huuliltaan. Silmät kostuivat uudemman kerran ja Yumien pieni vartalo hytkyi epätasaisen hengityksen tahdissa.

Käsi ei kuitenkaan repinyt tai satuttanut häntä. Se oli lämmin ja hoitava.

”Shh.. Ei mitään hätää. En satuta sinua.” Kuului naisen pehmeä ääni. Käsi liikkui rauhottavasti valkean iholla.

Yumie tunsi helpotusta. Paniikki mureni hieman, mutta pieni liekki jäi kytemään hänen sisälleen.
Helpottunut olo ei kuitenkaan vaientanut hänen itkuaan. Ystävällisen kuuloiset sanat saivat tunteet pintaan, eikä Yumie edes yrittänyt pidätellä niitä.

Naisen käsi silitti rauhoitellen valkeita hiuksia. Monen minuutin päästä Yumie lopulta pystyi lopettamaan ja pienesti henkeä haukkoen hän makasi yhä sidottuna.

”Toin sinulle syötävää. Nostan sinut istumaan ja autan sinua syömään. Valitettavasti en voi irrottaa kahleitasi. Minulla ei ole avainta.”

Yumie nyökkäsi sanoille. Hän tunsi ylävartalonsa kohoavan ylemmäs ja nainen asettui hänen taaksensa istumaan. Kädet kietoutuivat hänen ympäri eteen. Vatsaan sattui liikaa. Se sai nuoren naisen hätkähtämään.

”Aih.. Anteeksi. Sano jos sattuu.” Nainen sanoi. ”Annan sinulle nyt juotavaa. Laitoin pillin, jotta voit juoda helpommin.”

Yumie etsi suullaan pillin ja joi ahnaasti vettä. Se oli ihanan raikasta ja kylmää. Nuori nainen ei ollut saanut juotavaa moneen päivään. Paitsi sen suun kostukkeen Uchihalta.
Lasi tyhjeni nopeasti. Konan täytti sen kannulla, joka oli yöpöydällä, sitten hän antoi naisen juoda enemmän.

”Tykkääthän banaanista?” Naisen ääni kysyi. Yumie nyökkäsi.
Konan kuori banaanin ja vei sen naisen suun eteen. Yumie haukkoi siitä palasia sokkona, mutta löysi ihan hyvin syötävän kohteen.

Lopetettuaan ruokailun Yumie kiitti hiljaa ja kohteliaasti. Se tuntui oudolta, olihan hän vankina paikassa ja tuo nainen olisi vihollinen. Se ei kuitenkaan tuntunut siltä.
Valkea hätkähti. Hän tunsi käden vartalonsa ympärillä. Se aiheutti lämpimän värähdyksen nuoressa naisessa.

Konan perääntyi hieman ja nojasi nyt selällään sängyn päätyyn. Hitaasti hän laski valkohiuksista mukanaan alas ja lopulta naisen pää lepäsi hänen sylissään. Vihdoinkin toinen nainen luolastossa hänen lisäkseen. Olkoon sitten vanki. Konan pitäisi huolen, että naisella olisi mahdollisimman hyvä olla.

”Sinulla on kauniit hiukset..” Konan sanoi hiljaa ja silitteli naisen hiuksia.

Yumie hengitti syvään. Miten tuon naisen kosketus oli niin rauhoittava? Ja tuo ääni, se huokui lempeyttä. Kauniit hiukset? Hänellä? Pieni hymyn tapainen nousi hänen kasvoilleen.

”Olen Konan...” Nainen sanoi. ”Ja sinä?” Hän jatkoi.

”Yumie..” Valkea vastasi. 'Konan...' Ajatus hoki nimeä.

Ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin Yumie tunsi helpotusta. Elämä oli kohdellut häntä kaltoin, mutta silti hän sai joltakin lämpöä, kosketusta.
Yumie tunsi olevansa hyväksytty. Ensi vaikutelma saattoi johtaa pikaisiin johtopäätöksiin. Toivottavasti se ei murskaisi tuota valkeahiuksista.

”Kiitos Konan..” Yumie kuiskasi ja oli nukahtamaisillaan. Nyt hän tarvitsisi paljon lepoa parantuakseen.

Käsi liikkui hiuksilla, se kietoi Yumieta syvemmälle lämpöönsä. Lopulta nuori nainen vaipui levollisena uneen.

Konan jäi vielä istumaan sänkyyn. Hetken odotettuaan hän avasi siteen naisen silmillä. Kasvot olivat kauniit. Levollisen näköiset. Konan halusi nähdä naisen hymyilevän, nähdä naisen silmät, kaiken. Hetken päästä hän sitoi siteen takaisin.

Joku oli seissyt ovella jo hetken aikaa.
”Konan, olet ihmeellinen.. Pidä hyvää huolta hänestä...” Mies sanoi.
”Tiedän.. Ja yritän parhaani..” Sinihiuksinen vastasi hymyillen.
”Yumie. Me pidemmä huolen sinusta. Suojelemme sinua.” Konan kuiskasi ja nousi varovasti ylös.
Pian kaksikko poistui tyrmästä. Miehen kasvoilla saattoi erottaa pienen hymyn. Silti se oli hymy.

---------------------

Kiitos, kun jaksoit lukea. Risuja ja ruusuja taas ^^ Jatkoa yritän saada taas viikon sisään. :)