A/N: kritiikki, kommentit, kävyt, kukkakaalit, keksit, kaikki tervetullutta. Miten voisin parantaa kirjoitustani? Virheitä paljon? Kielioppini hanurista? Mitä vain~ Jos on kirjoitusvirheitä _toivoisin_ että niistä kerrottaisiin, sillä minun on niitä vaikea etsiä lukihäiriöni takia.

Kuitenkin, päästän teidät nyt lukemaan. 8---))

--

1. osa

Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen Konan oli hermostunut. Hän puri huomaamattomasti huultaan kaapunsa kauluksen suojissa. Vihreillä silmillään tutkaillen hän kuunteli tarkaavaisena kuinka Sasori selitti, kuinka he olivat Deidaran kanssa löytäneet loukkaantuneen vaaleansiniset hiukset omaavan nuorukaisen. Deidara kannatteli hintelää nuorta sylissään Painin katsellessa tarkasti tämän kasvoja.
"Hän tippui jyrkänteeltä?" Pain varmisti ja blondi mies nyökkäsi. Hän vilkaisi nopeasti kannattelemansa nuorukaisen likaisia kasvoja, sulkeutuneita silmiä ja muutenkin viattoman näköisiä piirteitä. Jostakin syystä Deidara tunsi helpotusta tietäessään, ettei nuori ollut kuollut tippuessaan kielekkeelle.
"Hän ilmeisesti tunsi hyökkääjän, koska puhutteli tätä nimeltä." Sasori mutisi rauhallisesti ja asteli peremmälle taloon, joka toimi Akatsukin sen hetkisenä piilopaikkana.
"Antaa hänen toipua ensin, sitten katsomme onko hänestä mitään hyötyä." Pain sanoi neutraalisti ja viittasi Konania tulemaan luokseen.
"Kuulitteko te hänen nimeään?" Akatsukin johtaja kysyi vielä kääntyen Sasorin puoleen, joka nyökkäsi.
"Kuulimme tämän hyökkääjän kutsuvan häntä Ryuuksi." punapää totesi ja vilkaisi sinistä epäilevä katse silmissään. Pain nyökäytti päätään kevyesti, kääntyen Konanin puoleen, joka seisoi hänen takavasemmallaan hiljaisena.

"Voisitko huolehtia hänestä?" hän kysyi pariltaan, joka nyökkäsi pienesti. Piilottaen kaikki tunteensa neutraalin ilmeensä alle, hän nosti kevyesti hentoisen nuoren Deidaran käsivarsilta ja lähti viemään tätä kohti Itachin ja Kisamen huonetta. Rauhallisesti vihreäsilmäinen tutkaili vaaleansinistä; toisella oli pahannäköinen ruhje oikean silmänsä yläpuolella, ja kunai törrötti edelleen tämän olasta. Kuivunutta verta oli siellä täällä nuoren vaatteilla, jotka olivat selvästikin kärsineet kovasti tämän paetessa jahtaajaansa.

"Mitä kärräät tänne, Konan-san?" kysyi pitkä, sini-ihoinen mies Konanilta, kun tämä avasi hänelle oven, Konanin koputettuaan vaivalloisesti kyynerpäällään. Kisame astui hiukan sivuun antaen naiselle tilaa astua huoneeseen.
"Loukkaantunutta nuorukaista, jonka Sasori ja Deidara olivat noukkineet mukaansa." Konan vastasi ja laski nuoren Itachin ja Kisamen huoneessa olevalle sohvalle. Omalla sängyllään kirjaa lukeva Itachi kohotti kulmiaan kysyvänä.
"Mikset siis laita häntä heidän huoneeseensa, Konan-san?" mustahiuksinen Itachi kysyi naiselta, laski kirjansa sängylle ja nousi itsekin tarkastelemaan loukkaantunutta.
"Koska Deidarasta ei koskaan tiedä, mitä hän saattaisi keksiä. Zetsu ja Tobi ovat liian riehakkaita. Hidan liian äänekäs. Omassa huoneessani ei ole tilaa." Konan sanoi rauhallisesti ja pyyhkäisi hiukan vaaleansinisiä suortuvia pois nuorukaisen, Ryuun, kasvoilta.
"Tuo on kyllä totta." Kisame mutisi ja kumartui katsomaan tarkasti Ryuuta. "Kovia kokenut." hän jatkoi ja hymähti lähtiessään sänkyään kohti. Konan huokaisi raskaasti, nousi seisomaan kunnolla ja katsoi Itachia tiukasti silmiin.
"Hän tarvitsee hiljaisuutta. Pystytkö millään huolehtimaan hänen haavoistaan?" hän kysyi ja kohotti hiukan hienopiirteisiä kulmiaan.
"Tietysti, Konan-san." mustahiuksinen Itachi vastasi nyökäten, johon Konan tyytyi.

Konanin lähdettyä huoneesta Itachi kääntyi katsomaan uudemman kerran huoneeseen kärrättyä nuorta. Hän tunsi pienen muljahduksen vatsassan katsoessaan nuoremman ruhjoutunutta vartaloa ja vahingoittuneita kasvoja.
"Mitä ihmettä sinulle on tapahtunut?" hän kysyi melkeinpä itseltään, unohtaen tyystin Kisamen olevan huoneessa. Kisame itse katseli tarkkaavaisena Itachin toimia ja mietti itsekin samaa. Miksi ihmeessä tuon viattoman näköisen nuoren kimppuun oli edes hyökätty?

*

Suurin osa Akatsukin jäsenistä istui olohuoneen sohvilla. Sasori, Itachi ja Kisame vain puuttuivat joukosta. Muut akatsukilaiset katsoivat, Deidaraa lukuun ottamatta, Painia epäilevästi.
"Miksi helvetissä tänne raahataan jokin pahainen kakara?" Hidan kysyi kovaan ääneen Painilta, joka siemaisi rauhallisesti teetään. Nostaessaan katseensa mukistaan, hän huomasi monen silmäparin tuijottavan häntä kysyvänä. Hidan oli tiivistänyt kaikkien ajatukset.
"Koska minua kiinnostaa, miksi hänen kimppuunsa hyökättiin ja hänestä voi olla hyötyä Akatsukille." oranssihiuksinen vastasi ja kääntyi katsomaan Konania vieressään.
"Minne veit hänet?" hän kysyi pariltaan, joka kohotti katseensa taittelemastaan origamista.
"Itachin ja Kisamen huoneeseen. Itachi huolehtii hänestä." Konan sanoi ja alkoi taitella huolettomana toista joutsenta. "Käyn tarkistamassa hänen kuntonsa välillä." hän jatkoi ja kohotti taasen katseensa pariinsa.
"Kuka tämä kakara edes on?" tällä kertaa Kakuzu kysyi ärtyneenä. Tobi ja Zetsukin yhtyivät Kakuzun kysymykseen äänekkäästi. Tobin uskomaton uteliaisuus oli herännyt, ja Zetsun mielestä kaikkien kuului saada tietää miksi ihmeessä päämajaan tuotiin joku tuntematon kakara. Akatsukin johtaja kohotti kätensä hiljaisuuden merkiksi antaen suupieliensä vääntyä alaspäin.
"Sen me saamme tietää vasta, kun hän on herännyt." Pain sanoi rauhallisesti ja otti teemukinsa käteensä juodakseen siitä jälleen. Hän heilautti kättään, jolloinka muut Akatsukilaiset, Konan mukaan lukien, lähtivät omillei teilleen. Sinihiuksinen nainen nousi seisomaan ja sanoi menevänsä katsomaan Ryuuta.

*

Itachi oli puhdistanut ja sitonut suurimmat haavat Ryuun kehossa Konanin koputtaessa huoneen oveen. Kisame nousi haukotellen sängyltään, jolla oli lukenut Itachin kirjaa ja meni avaamaan oven naiselle.
"Hänellä on hyvin syvä haava vasemmassa olassa, hiukan lievempi vamma vasemmassa reidessään, sekä hän on iskenyt päänsä ilmeisesti kiveen tippuessaan korkealta. Lisäksi kyljessä on kaksi pienenpää haavaa parista shurikenista. Hän on tajuton, lisäksi heikossa kunnossa, Konan-san." Itachi kertoi naiselle, tämän astellessa katsomaan sohvalla huovan alla makaavaa poikaa. Itachi oli sitonut tämän oikean silmän yläpuolella olevan ruhjeen sideharsolla, sekä puhdistanut kaiken lian nuorukaisen kasvoista.
"Niin nuoren näköinen." Konan sanoi ja kumartui katsomaan tarkemmin pieniä haavoja tämän kasvoissa. Kisame tuli kaksikon taakse ja tarkasteli itsekin haaleansinistä tarkasti.
"Ei voi olla Deidara-kunia vanhempi." sini-ihoinen lausahti saaden sinihiuksisen Konanin ja mustan Itachin nyökkäämään.
"Ei todellakaan." Itachi sanoi ja suoristi selkänsä ja kääntyi sitten Kisamen puoleen. "Pitäisitkö huolta, ettei kukaan tarpeeton tule tänne, ennen kuin hän on herännyt." Itachi pyysi pariltaan viitaten kädellä Ryuuta kohti. Sini-ihoinen, hailta näyttävä Kisame nyökkäsi hymyillen.
"Tietysti, Itachi-san." hän sanoi ja istahti takaisin sängylleen ja jatkoi pariltaan ottamansa kirjan lukemista.

*~*

Kipu nuoren ruumiissa oli sietämätön. 'Tämä ei voi olla taivas,' hän ajatteli kyynelten pursutessa suljettuihin silmiin. 'Ei taivaassa voi olla kipua." hän inahti pienesti ajatukselle kivuliaasta taivaasta. Hänen oli pakko olla kuollut ja helvetissä. Ei hän muuten kärsisi näin.
"Hei, Itachi-san! Tämä osoittaa elonmerkkejä." innostunut ääni oli kuin jyrisevää ukkosta nuorelle, vaikka se tulikin kuin sumuverhon takaa. Hän rypisti otsaansa ja yritti raottaa silmiään, tuloksetta.
"Kisame hyvä, älä huuda tuolla tavoin." toinen ääni sanoi rauhallisesti sumuverhon takaa. Ryuu tunsi kevyen kosketuksen otsallaan, viileät sormenpäät pyyhkäisivät kevyesti lievänä jomottavaa kohtaa tämän silmien yläpuolella. Sininen yritti jälleen hammasta purren avata silmänsä. Hitaasti hän raotti silmiään ja huomasi vain yläpuolellaan kauhistuttavan näköiset kasvot.

Kiljaisten peloissaan Ryuu räpäytti silmiään kerran, kahdesti, mutta siniset kasvot, jos niitä nyt kasvoiksi pystyi kutsumaan, eivät kadonneet minnekkään. Vaaleansininen yritti nousta kauhuissaan istumaan, mutta antoi heti periksi tuntiessaan kipua toisessa kyljessään. Sydän epätasaisesti pamppaillen hän kääntyi katsomaan ympärilleen ja huomasi tämän sinisen... olennon vierellä miehen, joka näytti väsyneeltä. Tummat varjot silmien alla kertoivat valvotuista öistä ja rasituksesta.
"Kisame, mene muualle. Pelottaisi minuakin, jos tuollainen olisi yläpuolellani herätessäni." rauhalliselta kuulostanut ääni sanoi. Puhuja oli se lyhyt mustahiuksinen mies sen hirviön vieressä. Ilmeisesti Kisame niminen sininen otus tuhahteli hetken jotain käsittämätöntä ja lähti sitten huoneesta. Ryuu seurasi tämän kulkemista ja säpsähti hiukan oven paiskautuessa kiinni.

"Oletko kunnossa?" mustahiuksinen kysyi rauhallisella äänellä, Ryuu käänsi katseensa häneen ja räpäytti hiukan silmiään. Kunnossa? Ei todellakaan, kaikkialle sattui ja hän oli säikähtänyt henkihieveriin tuota sinistä otusta.
"Älä välitä, Kisame on hieman... erikoinen, mutta loistava ninja hän silti on." mustahiuksinen sanoi heilauttaen pienesti kättään ilmassa. Ryuu katsoi silti hiukan epävarmana tätä miestä, joka ei voinut olla vanha, vaikka tummat varjot silmien alla olivatkin hämääviä.

"Olen Uchiha Itachi ja tuo joka tuosta äsken lähti oli parini Hoshigaki Kisame. Kuka sinä olet?" itsensä Itachiksi esitellyt sanoi hymyillen kevyesti toisen edelleen kauhistuneelle ilmeelle. Ryuu seurasi tarkasti mustahiuksisen tekemisiä, kun tämä kävi hakemassa itselleen kirjoituspöydän luota huteran jakkaran. Ennen kuin Itachi istahti sille, hän auttoi kylkeään pitelevän Ryuun istumaan sohvalle, tukien nuoremman selän tyynyihin.
"Arigato, Uchihan-senpai." Ryuu mutisi kohteliaasti saaden toisen, tummemmpan hätkähtämään hiukan. Kevyt, melkein huomaamaton hymy hiipi takaisin Itachin kapeille huulille. "Nimeni on Makoto Ryuu, senpai." Ryuu jatkoi tuskin kuuluvalla äänellä.
"Kuinka vanha olet, Ryuu-kun?" Itachi kysyi kohteliaasti samalla tarkastellen toisen vehnänruskeitä silmiä, joissa oli pupillin reunoilla vaaleansinistä. Erikoiset silmät, Itachi myönsi itselleen.
"17 vuotta, senpai." toinen sanoi vaimealla ilmeellä katsellen Itachia vieressään. Vanhemmalla oli mustat, hiukan kylmät silmät, jotka eivät kuitenkaan työntäneet Ryuuta poispäin tästä. Hitaasti Ryuu tunsi rentoutuvansa ja piakkoin hän alkoikin tutkailla huonetta; tummalla puulla paneloidut seinät olivat karut, ikkunasta sisälle lankeava auringon lämmittävä valo valaisi hiukan huonetta, mutta jättäen sen kuitenkin mukavan hämäräksi. Huoneessa oli ainoastaan kaksi sänkyä, yöpöytä niiden välissä, kirjahylly ja kirjoituspöytä. Ja tietysti muhkurainen sohva, jolla Ryuu lepäsi. Kaikki puukalusteet olivat samaa tummaa ja kestävää puuta, joka sointui mukavasti vaaleaan lattiaan ja tummiin seiniin.

Ryuu käänsi katseensa Itachiin hiukan kysyvänä. Musta kohotti hiukan kulmiaan ja nyökkäsi pienesti, jolloinka Ryuu rohkaistui kysymään häntä jo hetken painaneen asian;
"Missä minä olen?" hän kysyi ujona ja nuolaisi hiukan kuivuneita huuliaan, todeten alahuulensa olevan halki.
"Olet Akatsukien piilopaikassa." Itachi sanoi rauhallisesti. Nuorempi hätkähti. Vaikka hän olikin asunut syrjäisessä Lumimaassa, kaukana kaikesta, tietysti hän oli kuullut kammottavasta Akatsukista, joka riehui välillä missä milloinkin. Ryuun silmät olivat kuin lautaset, pohjattomat vehnänväriset vadit, jotka huusivat lisää tietoa, kun hän kääntyi katsomaan jälleen Itachia.

"Kaksi meidän ryhmämme jäsenistä näkivät kuinka pakenit hyökkääjääsi, kuinka tipuit jyrkänteeltä ja päättivät noukkia sinut mukaan." Itachi selvensi nuorelle joka nyökkäsi kevyesti. Eivät nämä voineet olla niin kammottavia, kuin kerrottiin. Olivathan se selvästikin pelastaneet haaleansinisen hengen.
"Tuota... Kauanko olen nukkunut?" Ryuu kysyi hiukan hämmentyneenä mustalta, joka hymähti pienesti.
"Olit tiedoton kun sinut tuotiin tänne, siitä on nyt neljä päivää. Kisame on joutunut häätämään silloin tällöin uteliaita ihmisiä pois huoneen ovelta." Itachi naurahti kevyesti juuri silloin kun tämä sini-ihoinen astui jälleen sisälle. Ryuu katsoi silmät pyöreinä kuinka Kisame vilkaisi häntä hiukan myrtyneenä. Haaleansininen tunsi pienen piston sisällään, eihän Kisame voinut mitään erikoiselle ulkonäölleen.
"Anteeksi kun järkytyin niin pahasti, Hoshigaki-senpai." Ryuu sanoi kohteliaasti Kisamelle joka alkoi nauraa iloiseen sävyyn, avonainen suu paljasti rivin teräviä hainhampaita.
"Ei se mitään, et ole ensimmäinen... tuota." Kisame keskeytti kesken lauseen mietteliäänä. Itachi ilmeisesti huomasi mitä Kisame haki, sillä hän sanoi kohteliaasti:
"Makoto Ryuu on hänen nimensä." mustan äänessä oli ripaus asiallisuutta ja ripaus hymyä.
"Niin, ei se mitään, Ryuu-kun." Kisame naurahti ja rojahti sängylleen istumaan. Sieltä käsin hän tarkasteli hetken Ryuuta, ennen kuin muisti tulonsa syyn.
"Sanoin Konan-sanille, että Ryuu-kun on herännyt. Hän tulee tuota pikaa tuomaan vaatteita hänelle." Kisamo sanoi ja vilkaisi koilisnurkassa lepäävää miekkaansa kaipaavasti. Siitä oli kauan, kun viimeksi hän oli päässyt käyttämään rakasta Samehadeaan. Kisamen mietteet katkaisi sisään astuva Konan, joka kantoi sylissään pinoa puhtaita vaatteita, sekä Ryuun iloksi pyyhettä.

"Olen Konan, ja tässä sinulle vaatteita. Nämä saattavat olla sinulle hiukan isoja, mutta yritän etsiä sinulle mahdollisimman sopivat vaatteet." sinihiuksinen nainen sanoi lempeästi ja kumartui tarkistamaan nopeasti Ryuun otsalla olevaa ruhjetta, jossa ei enää ollut sidettä. Ruhje oli parantunut parissa päivässä loistavasti. Tulehtumisen vaaraakaan ei ollut, mutta olassa oleva haava äityisi pahaksi, jos se keksisi tulehtua.
"Kiitos, Konan-san." Ryuu sanoi ja hengähti syvään. Puhtaat vaatteet kuulosti ihanalta, sillä hänen yllään olevat vaatteet tuntuivat ikävän hikisiltä ja likaisilta.

"Lisäksi ajattelin, että haluaisit käydä suihkussa, ennen kuin esittelen sinut Pain-samalle ja muille akatsukilaisille." sininen sanoi hymyillen pienesti ja ojentaessaan pyyhettä Ryuu tunsi vatsassaan epämukavan tunteen. Hän oli kuullut, että Akatsukien johtaja Pain, oli julma ja armoton rikollinen, joka ei keinoja kaihtanut. Väkinäisesti nielaisten Ryuu nousi Itachin avustuksella sohvalta seisomaan kylmälle puulattialle. Haaleansininen nuorukainen värähti hiukan paljaiden varpaiden koskiessa lattiaa, mutta antoi sen olla. Enemmän häntä häiritsi se, että jopa Konan oli häntä pidempi, vaikka nainen olikin.

Itachi ohjasi Ryuun lähimpään kylpyhuoneeseen, joka olikin heti oven toisella puolella käytävällä vasemmalla puolella. Ryuu astui puhtaaseen kylpyhuoneeseen ja laski puhtaan pyyhkeen vessanpöntön kannen päälle. Hän kääntyi oven puoleen ja napsautti sen lukkoon, ennen kuin riisuitui varoen vasenta olkaansa ja kylkeään. Nuori astui suihkuun ja väänsi hanan lämipälle. Veden ollessa sopivaa hän alkoi tutkia suihkun hyllykössä olevia purkkeja. Itachi oli sanonut, että Ryuu voisi käyttää hänen shamppootaan ja saippuaansa, jotka olivat kolmannella hyllyllä alhaalta päin.

Ryuu nappasi käteensä valkoisen pullon, ja sai todeta Itachin käyttävän hyvältä tuoksuvaa mustikkashampoota. Nuori sammutti suihkun, ennen kuin otti kämmenelleen pienen kasan shampoota ja hieroi sen pitkiin hiuksiinsa. Vahvahko mustikan tuoksu leijui Ryuun ympärille rauhoittaen hänet kokonaan. Jopa olkapäässä tuntuva kipu unohtui tyystin, tämän seistessä lämpimässä höyryssä hieroessaan saippuaa lapaluiden alapuolelle ylttäviin hiuksiinsa.

*

Ryuun ajantaju hävisi tyystin hänen seistessään suihkussa, mutta pian hänelle alkoi tulla kylmä. Nopeasti hän huuhtoi viimeisetkin saippuan rippeet itsestään ja kietoutui lämpimään pyyhkeeseen. Kuivatessaan itseään karheaan pyyhkeeseen, hän irrotti samalla suihkussa kastuneet siteet olastaan ja vasemmasta reidestään. Tutkien vammojaan lavuaarin yläpuolella olevasta peilistä, hän sai todeta olevansa kamalassa kunnossa. Suihku oli kieltämättä tehnyt hänen keholleen sekä mielelleen terää, mutta silti Ryuu alkoi voida pahoin nähtyään mustelmia täynnä olevan kehonsa, kylkiluunsa jotka paistoivat hänen kyljistään sekä kalpeat kasvonsa, jotka tosin olivat saaneet hiukan väriä suihkussa.

Ryuu puki päälleen puhtaat alushousut, jotka Konan hänelle oli tuonut. Vaaleansininen pysähtyi katselemaan vaatteita, jotka olivat siistissä pinossa vessanpytyn päällä. Hän vilkaisi nopeasti olkaansa ja päätti kysyä Itachilta, voisiko tämä auttaa häntä sitomaan kuivan ja puhtaan siteen olkaansa. Ryuu tarkasteli nopeasti reidessään olevaa haavaa ja totesin sen olevan hyvin umpeutunut. Enempiä aikailematta Ryuu veti jalkaansa harmaat housut, joidenka ilmeisesti kuului yltää polviin, mutta Ryuun pienuuden vuoksi lahkeet liehuivat puolisääressä. Vaaleansininen laittoi jalkaansa pehmeät tossut, jotka olivat hiukan tummempaa harmaata kuin housut. Kengät sentään olivat sopivan kokoiset. Ryuu päätti olla laittamatta vielä paitaa, ei ennen kuin saisi siteen vasempaan olkaansa.

*

Itachi vaihtoi petivaatteita sohvalle kun Ryuu astui sisään huoneeseen paidattomana, pyyhe hartian päällä, loput vaatteet kainalossaan. Itachi suoristautui ja kohtasi toisen hiukan ujon katseen. Itachin katse viivähti nopeasti lyhyemmän olassa, ennen kuin se palasi takaisin vaaleansinisen kasvoihin.
"Tuota... Voisitko auttaa minua laittamaan uuden siteen tuohon olkaani, Uchiha-senpai?" Ryuu kysyi arastellen. Musta nyökkäsi ja jätti sohvan petaamisen sikseen. Hän kävi hakemassa kirjahyllyn alimmalta hyllyltä sideharsorullan ja viittasi Ryuuta tulemaan luokseen.

*

Kun Ryuu oli saanut uuden ja puhtaan siteen olkaansa hän veti ylleen valkoisen paidan, joka oli hänelle aivan liian iso. Kisame purskahti nauramaan sängyltään käsin tarkastellen hiukset vettä valuen, liian isossa paidassa keskellä huonetta seisovaa pienikokoista Ryuuta. Nuorin huokaisi ja sulki hetkeksi silmänsä. Avatessaan silmänsä uudestaan Ryuu huomasi Konanin astuneen huoneeseen. Ryuu kumarsi pienesti Konanille, joka hymyili kevyesti nuorimmalle.

Yhtäkkiä Ryuun eteen ilmestyi käsi, jolla lepäsi musta hiuslenkki. Itachi ojensi kättään Ryuuta kohti, joka otti kiittäen ponnarin tämän kädeltä. Nopealla sormien sutaisulla nuorin sai märät hiuksensa siistille ponihännälle, antaen kuitenkin osan roikkua vapaana kasvojaan kehystämässä.

"Vien sinut nyt tapaamaan Pain-samaa, Ryuu." Konan sanoi lempeällä äänellä tarttuen Ryuuta käsivarresta ja lähtien johdattamaan lyhyempää olohuonetta päin. Ryuu nielaisi äänettömästi, perhoset vilistivät hänen vatsassaan. Hän tunsi olevansa matkalla tielle, jolta ei olisi paluuta.

--

A/N2: Hermostuttaa suoraan sanottuna älyttömästi >^< Minulta saa muuten kysyä jotain ficin suhteen, tai saa heittää muuten vain kävyllä jos siltä tuntuu ;D Kiitos. Ja jotka antavat alle kolmosen, kertoisitteko miksi? Mielellään myöskin jos vitonen tupsahtaa.

Takso~ :3