Naruto sulki silmänsä hitaasti ja avasi ne taas yrittäen saada uudestaan unen päästä kiinni. Mutta hän ei saanut enää unta. Blondi kääntyi selälleen makaamaan havaiten sitten, ettei nukkunutkaan omassa asunnossaan. No, ei siinä mitään, ninjana hän oli jo tottunut heräämään, ja tajuamaan vasta sekuntteja myöhemmin, että nukkui taivas alla. Mutta tämä kerta oli erilaisempi. Paljon erilaisempi. Nimittäin poika ei yhtään tunnistanut paikkaa missä oli. Eikä ymmärtänyt, miten oli sinne päätynyt.

Blondi nousi nopeasti seisomaan ja tavoitteli kädellään kunaikoteloaan. Mutta sitä ei ollut... Hänellä ei ollut aseita mukana. Pojalla oli yllään vain musta toppi ja mustat housut, joita hän ei edes tiedostanut omistavansa. Ympäristö oli todellakin myös kaikkea muuta kuin tuttua ja turvallista. Paikka näytti siltä, kuin sillä olisi hiljattain käyty historian raain sota. Naruto tunsi koko kehonsa värähtävän pelosta. Mitä täällä sitten oli tapahtunutkin, hän ei halunnut kokea sitä, mitä nähtävästi sadat, tuhannet, tai kymmenet tuhannet ihmiset olivat kokeneet täällä ennen häntä: tuskallinen kuolema. Useilta ihmisiltä puuttui vähintään yksi raaja, joiltakin puuttui päitä, osa oli halkaistu siististi keskeltä poikki... Ei kaunis näky.

Narutoa kylmäsi. Miten ihmeessä hän oli tänne joutunut? Ja... Miksei täällä ollut ketään muita kuin hän? Tai siis elossa. Eikai hän ollut kaikkia näitä ihmisiä tappanut? Ajatus sai pojan pakokauhun kohoamaan huippuunsa. Ei... Kyuubi ei voinut olla päässyt irti... Ei voinut... Blondi teki nopean ruumiintarkastuksen itselleen ja sai huokaista helpotuksesta: Hänessä ei ollut ainuttakaan jälkeä siitä että demoni olisi ottanut hänen kehonsa hallintaan. Joten hän ei ollut tähän syyllinen. Vai oliko? Poika oli liian hämmentynyt ja pelokas että olisi pystynyt järkeilemään kunnolla. Voi, hän olisi antanut vaikka mitä, että joku, JOKU olisi ollut hänen vierellään ja sanonut ettei tämä ollut hänen syytään ja ettei ollut syytä pelätä.  

Mutta miten hän oli ainoa ihminen joka oli elossa? Poika yritti muistaa. Varmasti joku oli sanonut hänelle jotain missiosta tai massamurhasta tai... Jostain... Mutta sanottuja sanoja ei tullut mieleen. Kuvitellut sanat olivat vain tyhjää huminaa, josta ei saanut mitään selvää. Niin kävi, jos yritti sokeasti muistaa jotain olematonta. Oliko blondi joutunut tähän tilanteeseen vain oman erehdyksensä johdosta? Oliko hän vain eksynyt tänne, menettänyt tajuntansa jostain syystä ja unohtanut mitä oli tapahtunut?
Se vain ei tuntunut järkevältä...

Yksi asia oli kuitenkin ylitse muiden: Naruto halusi ehdottomasti pois sieltä missä oli. Hän halusi turvaan. Hän halusi takaisin Konohaan. Poika lähti juoksemaan täysin tietämättä minne päin eteni. Mitä pidemmälle hän juoksi, sitä enemmän ruumiita oli maassa ja sitä enemmän maa kävi liejuisemmaksi ja ruumiit mädäntyneimmiksi. Pakokauhu valtasi jokaisen solun Naruton kehossa ja pian hän tajusi vain juoksevansa sokeasti eteenpäin yrittäen epätoivoisesti päästä pois sieltä, missälie olikin.

"Haluan pois täältä!" Poika huusi minkä pystyi pakokauhun saadessa kyyneleet virtaamaan hänen silmistään. Hän tyrkki käsillään kasvottomia ruumiita edestään, jotta pääsisi kauemmas, kauemmas, kauemmas, tietämättä kuitenkaan että eteni vain koko ajan syvemmälle tähän painajaiseen.

Lopulta lieju vei voiton ja Naruto valahti polvillensa ruumiiden keskelle. Poika yritti rauhoittua ja tasata hengitystään, mutta häntä pelotti liikaa.

"Olenko minä tulossa hulluksi?" Poika kuiskasi itsellensä. Eihän tämä voinut olla totta! Blondi pelkäsi menettävänsä tajuntansa kaikesta siitä adrenaliinistä jota hänen suonissaan virtasi joen lailla ympäriinsä huuhtoen samalla kaiken mahdollisuuden järkevään ajatteluun.

"Apua..."

Naruto hätkähti. Tuo ei ollut hänen oma äänensä joka puhui, eikä se ollut Kyuubikään. Poika alkoi nopeasti siirrellä ruumiita pois toistensa päältä. Joku oli vielä elossa.
"Missä olet?!" Poika lähes kiljui hätääntyneenä kuin vanhemmallekkin tuttavalleen. Hän ei pystynyt kokoamaan itsestään, sillä hän halusi epätoivoisesti pois tästä tilanteesta. Mutta jos täällä oli joku vielä elossa, hänellä olisi ehkä mahdollisuuksia päästä pois täältä.

"...Kädessäsi..."

Naruto pysähtyi hetkeksi. Hän jäi tuijottamaan tyhjästi eteenpäin yrittäen koota itseään jotta voisi katsoa apua pyytänyttä ihmistä. Hän tiesi, ettei kaikki ollut nyt ihan kohdallaan... Kettupoika käänsi katseensa hitaasti käteensä.

Samassa huuto halkoi ilmoja tuolla omituisella hautausmaalla, jossa ei hautoja ollut, vaan se hautasi kuolleensa maan päälle päästämättä noita haudan lepoon. Mutta eihän Naruto tänne kuulunut. Hänhän oli elävä! Ainakin vielä.

Naruto heitti kiinni pitelemästään ihmisestä irti niin nopeasti kun kykeni ja lähti nopeasti kompuroimaan vastakkaiseen suuntaan. Hän ei ehtinyt edes viittä metriä edetä ennen kuin kaatui jälleen, tällä kertaa suoraan päin ruumista. Naruton käsi kosketti kuolleen kylmää ihoa, jotain niljakasta, limaista... Valtavat valkoiset toukat asuttivat jo useita ruumiita, mutta tämä oli tähän asti hirvittävimmässä kunnossa oleva ruumis, mitä blondi oli tähän asti pannut merkille: ruumiista ei tunnistanut enää kuin pään puolikkaan. Ainoassa silmässä kasvoi selvästi toukkien munia, puolikkaasta suusta luikersi valtavia, aikuisia toukkia Naruton kädelle...

Naruto ei kyennyt edes huutamaan enää kauhusta. Hänen kätensä tärisivät jo niin pahasti, että toukat lentelivät irti hänen käsistään ilman kummempia yrittämisiä.

"Apua..."

"OLE HILJAA!" Naruto huusi ja valahti polvilleen yrittäen peittää korvansa ettei kuulisi avunpyyntöjä. Hän ei osannut sanoa mitään tuolle puoliksi elävälle. Hän halusi raajattoman ihmisen lopettavan jatkuvan kuiskailun. Blondi oli jo tarpeeksi sekaisin tästä kaikesta, häntä pelotti jo tarpeeksi, eikä hän pystyisi auttamaan edes tuota puoliksi jo toukkien syömää ihmistä pois täältä kun ei itsekkään tiennyt miten täältä pääsisi pois.

Hän oli varmasti lyönyt päänsä johonkin ja nyt hän vain kuvitteli kaiken! Niin varmasti... Poika nipisti itseään. Se sattui...
Hän ei nähnyt olemattomia. Hän ei ollut lyönyt päätään tai kasvojaan mihinkään ja nähnyt nyt pelkkää painajaista.... Tämä oli totta.

Raajaton ihminen yritti tavoitella Narutoa olemattomilla olkapäillään, joissa oli joskus vuorokausia sitten ollut vielä lihaksikkaat ja terveet kädet. Nyt olkapäistä näki toukkien asuttavan varmasti koko ihmisen kehoa, vaikka niiden ruoka ja asuinsija elikin vielä.

Naruto oli jo hulluuden partaalla eikä voinut kuin olla aloillaan, täristä ja olla hämillään tästä kaikesta. Pojan pelon kyyneleitä täynnä olevat silmät katsoivat avutonta ruumista, joka yritti tavoittaa apua, samoin kuin Narutokin.... Mutta apua ei tullut. Kettupoika ei voinut auttaa tuota jo puolikuollutta ihmistä eikä kukaan voinut auttaa blondia...
Poika värähti tuntiessaan jonkin luikertelevan selkäänsä pitkin. Hän ei uskaltanut enää liikkuakkaan, lukuunottamatta hillitöntä tärinää, joka värisytti kaikkea mikä hänen kehoonsa koski, puhumattakaan miten hänen sisällään jokainen solu käski hänen juosta, mutta samalla ne estivät häntä liikkumasta. Lihakset eivät pelanneet. Hän vain pelkäsi... Pelkäsi kuollakseen kuolemista....

"Mitä mä tein..?" Naruto kuiskasi hiljaa yrittäen olla välittämättä kaikesta ympärillään olevasta ja keskittyä pysymään järjissään. Se oli kuitenkin ehkä vaikein tehtävä tässä tilanteessa.

"Mitä mä tein ansaitakseni tälläisen elämän ja tälläisen lopun..? Ensin kaikki vihasivat minua... sitten kun kaikki näytti kääntyneen paremmaksi, tapahtuu... tälläistä..." Naruto nyyhki itsekseen. Hän ei tiennyt edes oliko raajaton ihminen enää edes elossa vai oliko tuo ryöminyt jotenkin jo hänen selkänsä taakse... Hän ei halunnut edes tietää, kuolisi vain jo pois niinkuin monet muutkin.... Hän ei halunnut kärsiä enempää.

"Minä en tehnyt mitään väärin. Kyuubin laittaminen sisälleni ei tapahtunut minun käskystäni... En voinut sanoa, että laittakaa se jonkun muun riesaksi..." Toukka luikersi pitkin hänen mustaa toppiaan jo niskan kohdalle ja jäi näykkimään hänen niskaansa. Uusi koti sille ja sen miljoonapäiselle perheelle! Tässä oli vielä tuoretta lihaakin... Puhdasta verta.... Juhlaruokailu!

"Sasuke... Sakura... Kakashi... Kaikki.... miksi te jätitte minut yksin taas?" Poika kysyi hiljaa nytkähdellen samalla itkusta.

Kukaan ei tulisi auttamaan, kukaan ei kuulisi vaikka hän huutaisi, paitsi nuo madot, toukat, jotka vastasivat hänen avunhuutoihin nopeuttamalla hänen kuolemaansa. Mutta oliko Narutolla sitten mitään hävittävää enää? Sasuke ei ainakaan olisi antanut hänen joutua tälläiseen tilanteeseen, vaikka ainahan he tappelivat kaikesta. Narutokaan ei olisi jättänyt edes pahimpia vihollisiaan tälläiseen tilanteeseen, saati sitten Sasukea josta oli sentään tullut hänelle erityisen tärkeä ja läheinen...

Mutta enää ei heidän ystävyydellään ollut väliä, he eivät enää näkisi koskaan. Naruto ei pääsisi täältä pakoon, eikä Sasuke lähtisi täältä häntä etsimäänkään. Tuskin blondin ruumista edes tunnistettaisiin näiden muiden ruumiiden keskeltä. Jos hänestä edes jäisi mitään ruumista sen jälkeen kun toukat pääsisivät tositoimiin. Tuskin tänne jäisi kenenkään ruumista tunnistettavaksi. Jälkiä tapahtuneesta ei jäisi... Ja kaikki olisi Naruton syytä. Hän ei viimeisenä elävänä löytänyt pois pääsyä. Ei pystynyt saamaan ketään tänne tunnistamaan ruumiita ja viemään niitä pois... Omaan hautaan lepäämään, jatkamaan eteenpäin kuoleman jälkeen...


"Naruto..."


"Ole hiljaa!" Naruto huusi minkä pystyi ja kaatui selälleen liejuun pitäen käsiään kasvoillaan. Hän halusi pois täältä... Heti...


"Naruto!"


Samassa Naruto ponkaisi takaisin istumaan. Ääni kuului läheltä, ja oli kumman tuttu. Turvallinen ääni täällä kamalassa paikassa sai toivon pilkahtamaan blondin silmissä.


Samassa Naruto kuitenkin tunsi jonkun itseään voimakkaamman tarttuvan häntä ranteista ja pakottavan hänet takaisin makuulleen liejuun. Se joku istui hänen alavatsansa päällä, piti häntä paikallaan. Naruto alkoi rimpuilla minkä kerkesi. Kuka lie olikin elossa, tuo ei tappaisi häntä ja söisi hänen lihaansa selvitäkseen itse elossa...

"Naruto, rauhoitu!"

Viimein Naruto sai silmänsä kunnolla auki ja jäi aloilleen katsomaan yläpuolellaan oleviin, säikähtäneen näköisiin kasvoihin.

"Sa... Sasuke?" Poika änkytti. Kyyneleet juoksivat yhä hänen silmistään. Vasta vähitellen hän alkoi tajuta olevansa turvallisesti sängyn pohjalla. Kaikki se oli ollut vain sittenkin unta...

"Mikä sinulle oikein tuli, huusit kuin hengen hädässä ties mitä soopaa ja rimpuilit kuin joku olisi yrittänyt syödä sinut?" Sasuke kysyi ilme yhä hyvin säikähtäneen näköinen. Vähitellen hän vasta päästi Naruton käsistä irti, mutta jäi istumaan tuon alavatsalle nähdäkseen blondin kasvot paremmin.

"Sie... Siellä oli... ruumiita, toukkia... en päässyt pakoon... en voinut juosta enää...." Naruto änkytti.

Sasuke huokaisi hiljaa, kääntyi pois Naruton päältä ja meni tuon viereen makaamaan.

"Minä jään tänne loppuyöksi, yritä nyt nukkua..." Sasuke sanoi hiljaa ja kietoi käsiään Naruton ympärille. Blondi nyyhki jonkin aikaa vasten Sasuken paljasta rintakehää ennen kuin nukahti uudestaan, näkemättä enää painajaisia. Sasuken keho tuntui turvalliselta, rauhalliselta...

Sasuke silitti hiljaa Naruton hiuksia blondin nukahdettua. Poika oli säikähdänyt Naruton unissaan riehumista, joten mustahiuksinen oli avannut ikkunan ja tullut huoneeseen.

Kummallisinta oli kyllä se, ettei Naruto tajunnut, että hänen kolme vuotta kadoksissa ollut ystävänsä oli yhtäkkiä vain ilmestynyt tuon eteen. No, painajainen varmasti vaikutti asiaan paljon.

Sasuke veti Naruton lämpimän kehon lähemmäs itseään ja painoi hellän suukon tuon otsaan. Hän oli kaivannut toista, ja nyt oli vielä hyvä tekosyy viettää yö tuon vieressä...

---

Aamulla Naruto herätessään muisti heti mitä viime yönä oli tapahtunut. Sasukesta ei kuitenkaan ollut jäänyt jälkeen muuta kuin yhä lämmin paikka Naruton vieressä sängyllä ja auki unohtunut ikkuna...



[Tosiaan, mä näin jonkin aikaa sitte tollasta unta. x'D se oli ihan järkyttävää kun tunsi kuinka nipisti ittiään muttei silti heränny. x'D ja mä en harmikseni löytänykkää Sasukea huoneestani vaan heräsin itte aivan yltäpäältä kylmässä hiessä ja hemmetimmooses paniikis. x'D se ei ollu kivaa... x'D
suunnitteilla on toinen uneen perustuva ficci myös. :P riippuu miten tämä otetaan vastaan... kenties teen tän toisen ficin sitte niin että se kirjotetaan totena eikä unena ficissä. x'D
... mä taas oon valistanu itteäni kivasti puolelle valtakuntaa. O_o

mutta kommentoi nytte ennen ku unohdat mitä tossa ficissä edes höpötettiin. x'D]