Sasori katseli nukkuvaa blondia vierellänsä miettien, että kuinka joku voi olla yhtä täydellinen kuin tuo vaaleahiuksinen, sinisilmäinen poika?

''Deidara miksi olet noin täydellinen? Miksi minun on niin vaikeaa kertoa sinulle tunteistani?'' Sasori kuiskasi hiljaa kysymyksensä seinille saaden nuoremman kääntämään kylkensä työpöydän viereisellä parisängyllä, jossa kaksikon piti pakostakin nukkua. Akatsukilla ei ollut varaa ostaa jokaiselle omaa sänkyä joten oli annettu määräys, että työparien tulisi nukkua samassa sängyssä. Kyseinen määräys oli aluksi tuottanut tietenkin ongelmia, mutta aikanaan jokainen oli tottunut nukkumisjärjestykseen.

Kauaa Sasori ei ehtinyt miettiä tai ihastella tuota nukkuvaa henkilöä, sillä Tobi rymisti heidän huoneeseen.

Tarkemmin sanottuna Sasorin ja Deidaran huoneeseen.

Sasori katsoi hetken toista,kunnes nousi työpöytänsä äärestä kävellen tuon lapsellisen pojan eteen ovelle.

''Kerrohan toki mitä ihmeellistä asiaa sinulla on tähän aikaan aamusta tänne minun ja Deidaran huoneeseen?'' Sasori kysyi hymyillen samalla pelottavan ystävällisesti nuoremmallensa.



Tobi oli rynnännyt Sasorin ja Deidaran huoneeseen aamulla tehtävien jälkeisenä aamuna, jolloin moinen oli ehdottomasti kiellettyä. Syynä oli pakoilu Konan-samaa kohtaan joka käskisi Tobin siivota huoneensa, sillä se oli kuin Deidaran pommin jäljiltä. Vaikka nuorin oli vain etsinyt lempipaitaansa kaapistansa tosin sillä tuloksella, että tämän huone oli nyt ihan sotkussa...

''Sasori-sama anteeksi, että en koputtanut,mutta pakoilen Konan-samaa, sillä hän käskee minun muuten siivota huoneeni ja minulla ei ollut muuta pakopaikkaa...'' Tobi selitti pelottavasti hymyilevälle punapäälle tietäen, että oli juuri kalvennut muutaman asteen normaalista kasvojenväristään. Tämä saattoi vain kiittää maskiaan tälläkinkertaa kasvojensa säilyttämisestä.



Deidara heräsi siihen, kun kuuli ärsyttävänlapsellisen äänensävyn joka yritti änkyttää Sasorille selvästikkin syytä miksi oli tullut huoneeseen koputtamatta varhain aamulla.

''Mitä ihmettä täällä meuhkataan näin varhain ja vieläpä raskaan tehtävän jälkeisenä aamuna!? Ja vielä toisten huoneissa un!'' Deidara huudahti unenpöpperöisenä ja hieman kiukkuisenakin sillä häneltä oli juuri äsken jäänyt ihana uni dannastaan kesken.



Nukkemies katsoi hetken aikaa kahta nuorempaa vuoronperään huokaisten raskaasti ja pudistellen päätänsä kääntyen sitten takaisin huoneen ovelle tullutta häiriötekijää päin.

''Mitä jos Tobi olisit kiltti poika ja häipyisit silmistäni tällä sekunnilla? Sillä minusta tuntuu, että sinä tuskin haluat kuolla noin nuorena vai haluatko?'' Sasori katsoi itseään nuorempaa maskinaamaistapoikaa myrkyllisen-nyrpeästi miettien mielessään kuinka onnellinen tämä olisi jos pääsisi vielä jonain päivänä toteuttamaan uhkauksensa.

''Minä..Tietenkin haluan elää vanhaksi. Anteeksi Sasori-sama tämä tuleminen ilman koputusta! Ei tule toistumaan!'' Nuorin änkytti lähtien huoneesta juosten jonnekkin päin taloa jälleen ylipirteänä ja ärsyttävänä omana itsenään. Hän ajatteli vain mitäköhän tämä oli keskeyttänyt, kun noin vihaisia tälle maskinaamaiselle oltiin.

Sasori vain mietti, kuka olisi tuon pojan seuraava ärsytettävä? Kenties Kakuzu? Hidan? Tai kenties Zetsu? Nuo kolme henkilöä kyllä tappaisivat tuon ylipirteän kakaran jos nämä ovat vähääkään väsyksissä. Zetsulle varmaan kelpaisi ruoka joka olisi Tobia raakana?



Deidara katseli Sasorin selkää purren huultaan empien pienen hetken, kunnes päätti kysyä pitkään vaivanneen kysymyksensä.

''Danna.. Etkö aio levätä ollenkaan? Eikö sinua yhtään rasita tehtävän jälkeen? Oletko valvonut ihan koko yön, un?''

Sasori hymähti ja pudisteli päätään.

''En aio. Ei minua rasita tai väsytä ylipäätään tehtävien jälkeen ja kyllä valvoin kokoyön. Miksi olet nykyään niin huolissasi jaksamisestani?'' Sasori vilkaisi blondia pienesti, kunnes käänsi katseensa ja avasi oven.

''Nuku sinä vain sillä kello on vasta puoli-yhdeksän.'' Punapää totesi viileästi kadoten huoneesta sulkien oven takanaan astellen sitten keittiöön josta tuli vastakeitetyn kahvin tuoksu.



Deidara jäi vain istumaan sängylle katsoen suljettua ovea.

Niin. Miksi tämä nuorukainen oli niin huolissaan tuosta punapäästä?



''Äsht! Mitä minun tulisi sanoa dannalle? Että pidän hänestä enemmän kuin hyvänä ystävänä? Mutta tiedän, että en ole hänelle muutakuin työtoveri...Tai korkeintaan ystävä.'' Tämä oli lysähtänyt oven sulkeutumisen jälkeen makaamaan sängylle kasvot tyynyyn painettuina mutisten sitä vasten ajatuksiansa.



''Huomenta Konan-sama...'' Sasori istui pöydän ääreen täyden kahvikuppinsa kanssa.

''Huomenta... Hyi samperi mikä haju!'' Sinihiuksinen nainen huudahti läpsäyttäen käden suunsa eteen ja juosten sitten vessaan lukittautuen sinne.

''Konan, ei tarvitse nyt sentään noin juoksennella ympäri taloa!'' Kisame huudahti naisen perään kadoten sitten Itachin ja tämän huoneeseen kalojen ruokapurkki kädessään.

''Mmh...Huomenta. Nukuitteko te hyvin? Menikö tehtävä hyvin?'' Pein kysyi Sasorilta johtajamaisesti tullessaan paperipinkka käsissään hakemaan neljättä kuppiaan kahvia sinä aamuna.

''Huomenta. Deidara nukkui minä valvoin, kun en saanut unta tämän kuumuuden takia ja kyllä tehtävä meni niinkuin pitikin... Kuten aina.'' Sasori vastasi juoden kahviaan mulkaisten sitten Tobia joka oli jäänyt katselemaan punapäätä liian pitkäksi aikaa, ainakin katseen kohteen mielestä.

''Pein-sama... Onko Konan-sama muuten kipeä? Hän on juossut jonkin aikaa vessassa ja sieltä on kuullut oksentelun ääniä..." 'Yleensä kyllä aamuisin.' Nuorin selosti kääntäen katseensa lävistetylle johtajalle.

Pein katsoi Tobia selvästikkin mietteliäänä.

''En tiedä. Hän ei ole puhunut minulle ainakaan mitään, että olisi kipeänä ja en ainakaan ole huomannut mitään. Kai hän myöhemmin kertoo... No, mutta minä menen tekemään näitä paperitöitä.'' Lävistetty sanoi ja lähti työhuonettaan kohti.



´Pitäisiköhän mennä kohta syömään jotain? Ei tosin ole nälkä... Suihkuun kyllä voisin mennä.´ Deidara ajatteli istuen nyt sängyllä nojaten seinään.

''Saatanan Tobi sä et ikinä enää koske mun hiusgeeleihin!!'' Hidan huusi tälle tullessaan keittiöön normaalisti kalpeat kasvot raivosta punaisina.

Tobi vilkaisi Sasoria apua-pyytävänä.

''Ehei, tämä ei kuulu minulle. '' Punapää totesi kieltäytyvästi lähtien sitten paikalta kahvikuppinsa kanssa jättäen kaksikon keittiöön kävellen Kakuzun -joka oli ilmeisesti päättänyt mennä hakemaan partneriaan,ettei tämä ei tappaisi nuorinta vihoissaan- ohi keittiöön vievällä käytävällä.



´Hidan taitaa olla puutteessa... Eikö Kakuzu ole antanut?´Sasori mietti naurahtaen ajatuksilleen astellen sitten tämän ja Deidaran huoneeseen.

''Kummallisia kaikki heti aamusta...'' Sasori tuumasi kääntyen katsomaan Deidaraa työpöytänsä sijaan.

'' Ai. Millä tavalla kummallisia? '' Tämä kysyi istuen mukavasti lämpimien peittojen alla, nojaten takaraivoaan selkänsä takana olevaan seinään.

''Noh Konan-sama ei kestä enään kahvin-tuoksua tai minkään vastaavan, Pein-sama ei tiedä mikä Konanilla on ja Hidan raivoaa Tobille siitä, että tämä ei saisi koskea albiinon hiusgeeleihin... Niin ja Kisame sekä Itachi viettävät nykyään melkein kaiken aikansa huoneessaan ilmeisesti hoitaen Kisamen kaloja!'' Sasori selosti heilutellen käsiään.

''No, mutta tuohan kaikki on ihan normaalia.Tosin Hidan raivoaa enimmäkseen Kakuzulle ja Konan-sama yleensä kertoo asioistaan johtajalle... Jos Konanilla on jotain naistenjuttuja meneillään? Se viikko kuukaudesta?'' Deidara virnisti.

''Noh. Ei kuulu meille. En tiedä miksi kysyn, mutta... Haluaisitko lähteä kanssani täksi päiväksi merenrannalle viettämään aikaa?'' Sasori kysyi katsellen intensiivisesti toisen sekaisia blondeja hiuksia.

''Eh? Ai.. Minä ja sinä menisimme merenrannalle koko päiväksi... Kahden?'' Tämä kallisti aavistuksen päätään kysyvästi.

´Älä kallista päätäsi! Olet liian suloinen sielä istuessasi pelkillä yöhousuillasi peittojen alla!´ Sasori ajatteli yskähtäen.

''Niin, merenrannalle kahden... Jos siis et halua Tobia tai jotakuta noista sekopäistä mukaasi?'' Sasori piikitteli naurahtaen sitten toteamukselleen huomaten sen osuvan naulan kantaan, kun puhuttiin Akatsukeista.

''En. En todellakaan halua Tobia mukaani mieluiten olisin kanssasi kahden. Rasittava, kun hän on...'' Tämä kiirehti selittämään huomattuaan Sasorin kysyvän ilmeen.

´Ai.. Siksi vain, että et jaksa juuri nyt Tobia? Ajattelin jotain muuta, mutta...´ Sasori hymähti ajatuksilleen.

''Selvä lähdetään tuossa kymmeneltä.'' Tämä sanoi kysymättä mitä mieltä toinen olisi.

''Hmmh... Selvähän se. Ehdin siis käydä suihkussa?'' Tämä kysyi kumminkin tietäen jo vastauksen.

''Kyllä. Kunhan olet kymmeneltä valmis, sillä en jää odottamaan.'' Sasori sanoi kylmästi istuen selin toiseen työpöytänsä ääreen ottaen vinon pinon papereita eteensä huokaisten raskaasti. Että hän vihasikaan ylikaiken paperihommia joita Akatsukin jokaisella jäsenellä kylläkin oli tasapuolisesti.

''Selvähän se... Menen nyt suihkuun.'' Blondi sanoi ja nousi sängystä kävellen kaapilleen ottaen sieltä pyyhkeen ja lähtien sitten huoneesta kylppäriä kohti.

Sasori katsoi toisen perään virnistäen.´Tulisin mielelläni pitämään sinulle seuraa Deidara...´ Virne katosi nuken kasvoilta tämän kääntyessä paperien puoleen alkaen täytellä niitä kuten oli määrätty ohjepaperissa, minkä Sasori oli vain vilkaissut nopeasti.



Deidara lukitsi vessanoven laittaen pyyhkeensä naulakkoon, riisuen yö-housunsa ja punamustat boxerinsa laittaen ne likapyykkeihin lopuksi astellen suihkun alle, laittaen veden kädenlämpöiselle rentoutuen veden kastellessa tämän vaalean kehon.



´Vai, että merenrannalle kahden Dannan kanssa... Liian hyvää ollakseen totta. Voisin kertoa hänelle tunteistani kenties?´ Tämä mietti ottaessaan hiustenpesuainetta kämmenellensä, jossa oli samassa hoitoaine yhdistettynä.



''Konan-rakas... Haluaisin kysyä sinulta jotain joten vastaa rehellisesti.'' Pein sanoi vaimolleen sinihiuksisen ottaessa juuri käsilaukkuaan käteensä.

''Niin? Kysy vain. Yritän vastata parhaani mukaan...'' Tämä sanoi katsoen miestään.

''Oletko sinä kipeä? Tobi kertoi minulle, että olet oksennellut... '' Oranssipäinen katsoi huolissaan vaimoaan.

''Ei en ole. Kaikki on ihan hyvin.. Menen käymään nyt kaupassa, joten pitäisikö sinulle tuoda jotain?'' Nainen kysyi ystävällisesti hymyillen.

''Ei tarvitse. Kunhan sinä tulet takaisin tekemään vuorostasi ruokaa meille muille.'' Tämä hymyili.

''Tietenkin. Eihän teitä lapsukaisia voi nälässäkään pitää.'' Konan naurahti lähtien sitten huoneesta suukottettuaan töitä tekevää miestään ensin.

´Aina yhtä äidillinen. Tosin olen kyllä huolissani sinusta rakas...´ Pein katseli kohtaa jossa tämän vaimo oli hetki sitten seissyt.



Konan käveli katua pitkin kauppaa kohti pysähtyen kuitenkin apteekin eteen katsoen sen kylttiä.

´Tuskin... Tuskin siitä haittaa kuitenkaan olisi. Saisin ainakin jonkinlaisen varmuuden...´ Nainen ajatteli, kunnes asteli apteekkiin sisään.

'' Hyvää huomenta. '' Tämä sanoi apteekkarille astellen sitten hyllyjen väliin tutkimaan niitä myyjän sanottua tälle hyvät huomenet myöskin.

´Nyt minulla on kaikki tarpeelliset lääkkeet ja tarvikkeet tässä...´ Nainen katsoi koriaan, jossa oli allergialääkkeitä ja sidetarpeita haavoihin sekä tukisiteitä pikkumurtumiin ja venähdyksiin.

Konanin katse eksyi myyjän takana oleville raskaustesteille.

''Hyvää huomenta.'' Myyjä sanoi.

''Huomenta vain.'' Konan vastasi laskien ostoksensa kassalle katsoen sitten raskaustestiin.

''Tuota... Yksi raskaustesti, kiitos.'' Konan sanoi, kun myyjä antoi tämän pyytämän testin.

''Olkaa hyvä ja tervetuloa uudelleen.'' Kassanainen sanoi Konanin maksettua ja lähdettyä sitten ulos apteekista.



Konan käveli vihdoin ja viimein kauppaan sisälle tehden nopeasti ruokaostokset lähtien sitten takaisin Akatsukien taloa päin.



''Hei, rakas.'' Pein tervehti ovella naista suukottaen tätä poskelle.

''Heipä hei.'' Nainen vastasi hymyillen kadoten sitten keittiöön purkamaan ostokset.

´Toivottavasti tämä antaa minulle vastauksen...´ Konan katsoi mietteliäänä hetken raskaustestiä, kunnes tunki sen käsilaukkuunsa odottamaan silittäen sitten mahaansa hymyillen miettien, että kuinka ihanaa se olisikaan; Oma lapsi.







-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Mietäs mieltä olette?Kannattaisiko minun jatkaa tätä ficciä?

Antakaa_RAKENTAVAA_Kommenttia kiitos.*tekee jutsun ja katoaa savupilven mukana*Buff.~