Edellinen osa – Luku viisi: Neljännen variksen soolo


*****


Luku kuusi

Siivousserenadi



Räjähdelaput posahtivat pakoon pyrkivän vakoojamiehen niskaan. Linnut lehahtivat jälleen lentoon oksistoilta ja pitivät mennessään korviahuumaavaa kirkunaa.

Tenten tömähti alas metsän pohjakasvustoon samalla kuin hänen summonointikäärönsä laskeutui hänen viereensä. Nutturapäinen tyttö ei kuitenkaan jaksanut välittää niistä, koska hän ei vieläkään tiennyt, oliko saanut vastustajansa päihitettyä. Sujautettuaan kunain esille valkoisen (joskin melkoisesti likaantuneen) paitansa hihasta Tenten lähti varovasti etenemään kohti vakoojaa. Hän näkikin vakoojan maassa, mutta hän ei voinut olla aivan varma, oliko tämä taas jokin harhautus…

Samassa tyttö kuuli ääntä metsikostä: ”Hoi. Miltä tilanne näyttää?”

Tenten vilkaisi säpsähtäen taakseen.

Kakashin ninjakoiraryhmä asteli esille pensaikosta. Ne kaikki näyttivät olevan jokseenkin hyvässä kunnossa, jopa ne vakoojan sähkölankakäsittelyssä olleet.

”Missäs te kaikki olitte?” Tenten älähti. ”Ette olleet koko taistelun aikana mukana!”

”Naiset ensin…” Akino mutisi vältellen.

Töyhtöpäinen Shiba puolestaan jolkotteli reippaasti vakoojan luokse ja nuuhki tätä huolellisesti. ”Kylkiluut murskana”, se analysoi. ”Tuskin se tuosta enää herää.”

Rohkaistuneena ja samalla hitusen huolestuneena Shiban sanoista Tenten kulki reippaammin askelin vakoojan luokse ja tutki itsekin tämän tilan käännettyään ensin vaivoin ison ja velton miehenroikaleen selälleen. Pulssi… hengitys…

”Älä sano vielä mitään”, Tenten sanoi Shiballe. ”Luulen, että hän on vain toistaiseksi tajuton.”

”Ehkä, ehkei”, Shiba vastasi. ”Lääkintäninjat osaavat sanoa paremmin.”

”Mistä puheen ollen”, Bisuke lausui, ”me ninjakoirat lähetimme Pakkunin hakemaan tukijoukkoja. Tarvitsemme ainakin muutaman lääkintäninjan ja ANBUn.”

”Hyvä!” Tenten oli tyytyväinen huomatessaan, että vaikka koirilta saattoi puuttua rohkeutta, niillä oli sentään järkeä päässä. ”Milloin Pakkun lähti?”

”Silloin kuin Neji-kunille kävi miten kävi”, Akino vastasi. ”Eli pian pitäisi tulla väkeä. Pakkun on nopea kintuistaan.”

Yllättäen Tenten hymyili ninjakoirille. ”Kiitos”, hän kuiskasi.

Ennen pitkää Konohan suunnalla olevasta metsiköstä kuului huutelua ja oksien rasahduksia. ANBUista ja lääkintäninjoista koostuvat apujoukot saapuivat paikalle juoksusta läkähtynyt Pakkun etunenässä.

Tentenin sydän oli heittää voltin silkasta helpotuksesta.


***


Rähjäinen mutta onneksi täysilukuinen jäljitystiimi plus ”pari” muuta ylimääräistä kulki Konohan porteista sisään.

Joukko kulki pitkähkönä kulkueena. Edessä kulki vanhan tavan mukaan ninjakoiratiimi Kakashi joukossaan. Kakashi kulki tietä eteenpäin varovaisesti ja säpsähteli välillä, kun side tai käsivarsi osui palovammaan, jota ei ollut parannettu vielä kunnolla. Miehen päässä heitti välillä, mutta hän epäili sen johtuvan silkasta nestehukasta.

Enemmän hän oli huolissaan Nejistä kuin itsestään, sillä poika oli haavoittunut pahasti.

Nejiä kannettiinkin heti Kakashin perässä paareilla. Heti metsään saavuttuaan lääkintäninjat olivat käyneet raivokkaasti Nejin kimppuun ja onnistuneet sulkemaan ja paikkaamaan hänen haavansa. Nuorimies oli yhä tajuton, mutta kasvojen satunnaiset kipristelyt ja sormien värähdysmäiset eleet viestivät siitä, ettei hänen tajuttomuutensa ollut enää erityisen syvää. Lääkintäninjojen piti vakuuttaa monta kertaa Team Gaille ja etenkin Hinatalle, ettei Neji ollut enää hengenvaarassa, vaikka hyvin heikko olikin ja tarvitsi luultavasti reippaan verensiirron. Onneksi Nejillä oli hyvin yleinen veriryhmä, O.

Tenten asteli Nejiä kantavien lääkintäninjojen vierellä väsymyksestä hatarin jaloin. Hän ei varmaankaan olisi tekemässä ihan heti mitään tehtäviä, sillä vaikka hän oli yksi heidän joukkonsa terveimmistä jäsenistä, häntä väsytti ja hän tarvitsi aikaa palautumiseen. Ainoat ”vammat”, joita hänellä oli, oli vajaantunut asevarasto ja likaantuneet vaatteet. Mutta syvä huolestuneisuus kaihersi häntä…

Hinata, joka kulki Nejin paarien vanavedessä, oli ruumiillisesti täysin kunnossa, mutta tämän päivän tunnemyrsky oli hermostuttanut tätä niin pahasti, että hän tarvitsi tukijaa voidakseen edes kävellä kunnolla. Olihan hän saman päivän aikana kiljunut hysteerisenä kauhusta ja miltei pökertynyt helpotuksesta. Onneksi paikalla oli Lee, herrasmies, joka tarjosi käsivartensa ja olkapäänsä tuen Hinatan askeleille. Reppuselkäänsäkin nuorimies oli tarjonnut, mutta Hinata oli mutissut kasvot punaisina jotain hyvin epäselvää ja kieltäytynyt tarjouksesta.

Karavaanin hännänhuippuna tuli paareihin tiukasti köytetty ja tusinan ANBUn ympäröimä vakooja, joka oli jokseenkin paikattu ja jonka tajuttomuus oli toistaiseksi Nejin tajuttomuutta huomattavasti syvempää. Eräs ANBU oli tunnistanut hänet Mamori Tantouksi, muutama kuukausi sitten Konohasta karanneeksi ex-ANBUksi. No, kaksi kärpästä yhdellä iskulla: karkuri ja vakooja. Miekkonen saisi herätessään osakseen melkoisen kuulustelun, eikä häntä jätettäisi ilman sanktioita.

ANBU-joukkueen päällikkö kiri Kakashin rinnalle ja sanoi tälle: ”Toimitamme Hyuuga-sanin ja tämän vakoojan sairaalaan. Teidänkin olisi syytä käydä terveyskeskuksen kautta varmuuden vuoksi." Samalla hän silmäili hieman Kakashin askellusta, joka ei ollut varminta mahdollista.

”Hyvä on”, Kakashi vastasi, ”minä käväisen sitä kautta. Kiitoksia.”

Lääkintäninjapartio ja muutama ANBU lähti Kakashin ja koirien perään kahta tajutonta potilasta kantaen. Vahingoittumattomina pysyneet tiimiläiset seurasivat perässä: heillä oli aikeena pysyä Nejin lähettyvillä niin kauan kuin se sallittaisiin. Vakoojan kuljettajilla oli eniten tekemistä, mies ei mikään keijukainen ollut. Hiljaa makaava jonkin verran päälle viittäkymmentä kiloa painava Neji sen sijaan oli helppo kannettava...

...jonkin aikaa.

Neji säpsähti yllättäen hereille ja pälyili vauhkona ympärilleen. Istumaankin hän olisi tempomisesta päätellen noussut, ellei häntä olisi sidottu tiukasti kiinni paareihin putoamisen estämiseksi.

”Mitä...” hän mumisi. ”M-mitä on tapahtunut? Missä Hinata-sama on? Missä olemme?!”

”Rauhoitu, nuori mies”, eräs vanhemmista lääkintäninjoista sanoi. ”Olet turvassa ja matkalla sairaalaan.”

”Mutta entä Hinata-sama?” Neji vaati tietää. ”Ja muut? Lee? Tenten? Kakashi-sensei?”

”Rauhoitu nyt, muuten avaat vammasi uudelleen. Kaikki tiimistäsi ovat kunnossa. Sinä se tässä eniten haavoittunut olet... vakoojan lisäksi.”

Tenten tunsi pienen syyllisyyden piston katsahtaessaan Nejiä, mutta sitten hän ravisti päätään yrittäen karkottaa päässään vellovat ajatukset. ”Kaikki on kunnossa, Neji”, hän sitten sanoi sitten. ”Vakooja on kanttuvei, ja te kaksi olette matkalla Konohan sairaalaan. Hinata ei ole loukkaantunut.”

Hinata irtautui Leen tuesta ja asteli ripeästi paarien vierelle. ”Kaikki hyvin, ei minun kuinkaan käynyt, niin kuin Tenten jo sanoikin.” Tyttö yritti hymyillä rohkaisevasti, ja Nejin väsyneestä mutta helpottuneesta vastahymystä päätellen Hinata taisi onnistua siinä.

”Hyvä, että olet tajuissasi, Neji-kun!” Leekin tuli sanomaan reippaana kuin aina. Neji pääsi näkemään, ettei Leekään ollut kehnossa kunnossa, vaikka tämän kävelytyyli ei ollut niin suora kuin tavallisesti. Lee oli saanut sentään kerran tapellessa kunnon sähkötällin.

”Hienoa”, Neji sanoi sitten. ”Tuota… mitä tapahtui sen jälkeen, kun minä menetin tajuni? Kuka tyrmäsi vakoojan? Kakashi-senseiko?"

”Se oli Tenten…” Hinata vastasi.

”Hän tyrmäsi hänet”, Lee selvensi, ”tarkoitan siis vakoojan, kun Kakashi-sensei oli huonossa kunnossa, ja jokseenkin pahastikin.”

”Tenten?” Neji hämmästyi. ”Tarkoitan, taitavahan sinä olet”, hän korjasi äkkiä, ”mutta miten Kakashi-sensei tyrmättiin? Ei hän pienestä hätkähdä. Entä onko hän kunnossa?”

”Kakashi-sensei sai jokseenkin suuren palovamman, muuten ihan kunnossa, varmaankin”, Lee sanoi.

”Jep, ihan kunnossa minä olen”, Kakashi sanoi laiskahkosti hidastettuaan itsensä Nejin ja kumppanien liepeille. ”Se ruoja vain onnistui asentamaan räjähdelapun huonoimmalla mahdollisella hetkellä.”

”Kakashi joutui vakoojan heittämän räjähteen vaikutuspiiriin”, Tenten tarkensi vielä, kunhan oli selvinnyt kehuista aiheutuneesta punasta. ”Siitä siis ne palovammat. Mutta oletko sinä kunnossa?” hän kysyi vielä hieman huolestuneena Nejiltä. Tämä ei ollut puhunut itsestään mitään, vain kysellyt muiden vointia. Niin Nejin tapaista.

Neji irvisti, kenties ajatukselle palovammoista. ”Entäpä se herra Vakooja itse?” hän kysyi äkkiä kylmällä äänellä. Ei taaskaan puhetta Nejin omasta voinnista. Ilmeisesti nuorukaisen tiedonjano oli suurempi kuin hänen halunsa vastata. No, tiedonjano oli Nejille puhtaan tervettä.

”Herra Vakooja on tajuton”, Tenten sanoi virnistäen hiukan. ”Ei kukaan selviä tajuissaan edes puolikkaasta repertuaaristani aseita ja räjähteitä. Vaikka olihan hänet helpompi lyödä valmiiksi heikossa kunnossa”, hän lisäsi hymyillen kiitollisesti muille taistelussa olleille.

”Onneksi meiltäkin löytyy räjähdemestari”, Neji sanoi virnistäen, mutta virne vaihtui äkkiä irveeksi. ”Aih!”

”Teinä en rasittaisi itseäni”, eräs lääkintäninja totesi Nejille. ”Laskekaa pää takaisin niskatuelle. Noin. Kaulassannekin oli muutama viilto. Älkää jännittäkö mitään lihasta turhaan.”

”Eikö edes puhua saa...” Neji jupisi.

”Mielellään ei.”

Tenten vilkaisi hieman alakuloisesti Nejiä, joka mulkoili paraikaa lääkintäninjaa mutta pysyi kiltisti vaiti.

"Nyt kun Kakashi-sensei, Neji-kun ja vakooja-san viedään sairaalan hoitoon, loppuasiat ovat meidän käsissämme”, Lee sanoi. ”Sitä paitsi ne paperit täytyy palauttaa, ettei Shizune-sanin tarvitse nähdä turhaan vaivaa. Eli mitä jos me kävisimme Hokage-saman toimiston kautta?” Lee heilautti hieman käsissään olevaa lihavaa paperinivaskaa.

"Selvä", Tenten vastasi Leelle.

Hinata nyökkäsi myöntyvästi. ”Tulemme jossain vaiheessa sitten sairaalaan tervehtimään sinua, Neji-niisan. Ja teitä myös, Kakashi-sensei.”

”Jeps, kiitos”, Kakashi kuittasi. ”Minä taidan tosin kotiutua aika reippaasti nopeammin kuin Neji-kun.”

Myös Neji vastasi Hinatalle ja nyökkäsi, ja nuorimies sai saman tien torut lähimmältä lääkintäninjalta.


*****


Tästä pääsee epilogiin.