A/N: Hehhee. Saatte ihan vapaasti lynkata mut siitä hyvästä että tämä tulee vasta nyt.. -w-"" Mökillä oli kyllä miniläppäri ja 2G-verkko, mutta eipä ollut yhtäkään ficciä mukana muistitikulla 8<<

No jaajaa, enjoy~
~~~~

2.

Konan ei irroittanut otettaan Ryuun käsivarresta. Hän kietoi kätensä lyhyemmän laihan käsivarren ympärille ja nuoremman vilkaistessa epäröivänä tummaan kaapuun sonnustautunutta naista, hän huomasi tämän huulilla rohkaisevan hymyn. Perhoset Ryuun vatsassa alkoivat lepattaa entistä kovemmin, varmastikin ne törmäilivät jo toisiinsa.

Vaaleansininen kuuli Kisamen nauravan takanaan ja päätään hiukan kääntäen hän huomasikin Itachin ja Kisamen seuraavan häntä. Sini-ihoinen mies virnisteli koko suunsa leveydeltä ja Itachi nyökkäsi rohkaisevasti Ryuulle, joka nielaisi kurkkuunsa nousseen pelonpalasen. Kyllä hän selviäisi tästä, Ryuu yritti vakuutella itselleen, mutta tunsi samalla kasvavan pelon sisuksissaan.

Konan aukaisi olohuoneen paperioven. Sen takaata paljastui muutama sohva ja nojatuoli, melkein jokaisella paikalla istui joku Akatsukien kaapuun pukeutunut hahmo. Ryuu nielaisi äänekkäästi kohdatessaan lähimpänä itseään istuvan blondin katseen josta paistoi silkka uteliaisuus. Blondin huulilla oli pieni hymynpoikanen, tämän kohdatessa nuorimman katseen.
"Deidara helvetti! Miksi te raahasitte tänne tytön, jolla ei ole edes tissejä?" Ryuu hätkähti ja huomasi nojatuolissa istuvan harmaahiuksisen miehen, joka tuijotti vaaleansinistä punaisilla silmillä. 'Albiino' Ryuun aivot tajusivat syyn huutaneen miehen ulkonäköön. Kisame Ryuun takana purskahti nauruun ja kumautti isolla kädellään lyhintä olalle. Vaaleansininen tunsi polviensa notkahtavan hieman toisen iskun voimasta. Onneksi Kisame oli sentään tajunnut iskeä terveeseen olkaan. Vaikkakin nyt nuorella oli molemmat olat ahdingossa.

"Hän ei ole tyttö, Hidan." Itachi sanoi kylmästi ja astui parinsa ja Ryuun ohitse istumaan Konanin viereen sohvalle. Nuorin hätkähti. Missä vaiheessa nainen oli irrottanut otteensa ja hävinnyt hänen viereltään?
"Älä valehtele Itachi. Jonkun helvetin pikkulikan tänne raahanneet." Hidaniksi kutsuttu ärähti mustahiuksiselle, joka katseli rauhallisesti ikkunasta ulos. Ryuu seisoi epävarmana kaikkien Akatsukien edessä, tietysti lukuun ottamatta Kisamea, joka seisoi hänen takanaan. Kisame nauroi kovaan ääneen pitäen edelleen kättään Ryuun olalla. Tämä käänsi katseensa taas blondiin, joka tuijotti silmäänsä räpäyttämättä nuorinta.

"Ryuu-kun, voit istua tuohon." sanoi oranssipäinen, lukuisia lävistyksiä omaava mies rauhallisesti. Hän osoitti tyhjää paikkaa vastapäätä itseään. Ryuu nielaisi ja lähti hitaasti laahustamaan paikkaansa kohti aistien muiden katseet itsessään. Hidanin kohdalla hän tunsi läpsäisyn takamuksessaan. Säikähtäneenä hän kääntyi tuijottamaan tyhmästi virnistävää albiinoa, jonka päähän kopsahti nopeasti kirja.
"Au! Mistä helvetistä tuo nyt oli?" hän karjaisi ja kääntyi katsomaan Deidaraa, joka istui huoneen toisessa päässä kasvoillaan tuima ilme.
"Et viitsisi lähennellä kaikkia, jotka näyttävät vähänkin tytöltä, un." blondi sanoi rauhallisesti saaden taas Hidanin selvästikin ärsyyntymään.
"Vittu! Tyttöhän se on!" albiino rääkäisi ja läimäisi uudestaan Ryuuta takalistolle. Lyhin puraisi huultaan ja kääntyi Hidanin puoleen. Kaikkea hänenkään ei tarvitsisi kestää.
"Vittu, onko niin vaikea ymmärtää, että olen poika?" Ryuu huudahti kovaan ääneen saaden Kisamen purskahtamaan jälleen raikuvaan nauruun. "Ei ole todellakaan mukavaa, että minua kosketellaan! Ja ihan vain siksi, että minua luullaan tytöksi!" Ryuu jatkoi tuijottaen murhaavasti Hidania joka katsoi lyhyempää silmät pyöreinä.

"Lopettakaa." oranssihiuksinen sanoi kylmästi. Ryuu kääntyi takaisin tämän puoleen ja istahti omalle paikalleen, joka oli harmillisen lähellä Hidania. Albiino tuijotti hiukan hämillisenä viereiselle tuolille istahtavaa Ryuuta silmissään lasittunut katse.
"Kiitos." oranssihiuksinen sanoi saaden viimeisetkin mutinat lakkaamaan joukon keskuudessa. Kääntyessään Ryuun puoleen tämä kallisti hiukan päätään.
"Olen Akatsukien johtaja Pain." oranssi esittäytyi vaimealla mutta kuuluvalla äänellä. Lyhyempi nyökkäsi pienesti, eikä tiennyt minne katsoa, sillä hänen mielestään johtajan liilahtavat silmät olivat karmivat. Lopulta hän tyytyi tuijottamaan sylissään lepääviä käsiään, jotka pilkottivat ylisuuren paidan hihojen suuaukoista.

"Kertoisitko jotain itsestäsi." se oli käsky, ei kehoitus. Sen ymmärsi peloissaan oleva Ryuukin. Hän oli mennyt huutamaan albiinolle, joka katsoi känen sivuprofiiliaan huulet tiukasti viivana, se jos mikä sai vaaleansinisen vapisevaan pienesti. Ryuu nielaisi ja hengähti syvään ennen kuin aloitti;

"Nimeni on Makoto Ryuu ja olen 17 vuotias." vaaleansinihiuksinen nuolaisi pienesti huuliaan hermostuneena. Vieressään istuva Pain nyökkäsi merkiksi jatkaa.
"Olen asunut koko tähänastisen elämäni Yukigakuressa Lumimaassa. Perheeseeni kuului vanhempieni lisäksi isoveljeni, joka kuoli yli kymmenen talvea sitten tehtävää suorittaessaan. Siksi äitini ei koskaan antanut minun kouluttautua ninjaksi."
"Mitä! Hän on vain pahainen kakara ja lisäksi ei varmastikaan tiedä mitä eroa on katanalla ja kunailla!" huusi kovaan ääneen Deidaran kanssa samalla sohvalla istuva mies samalla keskeyttäen nuorimman puheen. Ryuu hätkähti ja puraisi huultaan pienesti.

"Kiitos valaistuksesta, Kakuzu." Pain sanoi kylmästi ja kääntyi jälleen Ryuun puoleen. Tämä huokaisi raskaasti ja jatkoi sitten;
"Olin siis äitini kanssa kotona, aina kun isäni oli suorittamassa tehtäviään. Äiti opetti minulle kaiken kodinhoidosta, samalla kun isäni opetti minulle salaa ninjataitoja. En tietenkään osaa paljoa, mutta kyllä tiedän mitä eroa on kunailla ja katanalla." Ryuu totesi pistävällä äänellä vilkaisten maskipäistä miestä. Kakuzu siristi hiukan silmiään, muttei sanonut mitään, tuhahti vain. Ryuu huokaisi jälleen; hän oli haastanut riitaa ja kahden Akatsukin kanssa. 'Ei hyvä' hän ajatteli ja väänteli hiukan sormiaan lopettaen puhumisen.

Pain nyökkäsi mietteliäänä ja kehoitti Ryuuta kertomaan miksi oli lähtenyt kotikylästään. Nuori selitti kuinka kylän Vanhin oli kuollut nukkuessaa ja miten hänen isänsä oli käskenyt häntä lähtemään Lumimaasta ja matkata Konohaan. Hän mainitsi kirjeen ja silloin Pain keskeytti hänet sanomalla;
"Tiedätkö mitä kirjeessä luki? Vai onko sinulla sitä enää?" äänensävy oli neutraali, jossa oli pienen pieni hiven uteliaisuutta.
"En. En saanut lukea sitä, enkä voinut uhmata isäni käskyä. Kirjeen otti minulta kimppuuni hyökännyt mies." Ryuu mutisi päätään pudistellen.
"Tiedän sinun tunteneen hyökkääjän, kuka hän oli?" Pain kysyi kysymyksen, jotka Ryuu oli pelännytkin. Hiukan vavahtaen hän nosti katseensa käsistään, kohotti sen uhmakkaasti ja kohtasi johtajan katseen.
"Setäni Rikuto." hän sanoi ja puristi huuliaan yhteen. Hän huomasi muutaman Akatsukin jäsenen alkavan mutista pieneen ääneen. Ryuu katsahti ympärilleen ja huomasi blondin Deidaran katsovan häntä silmissään surullinen katse, Kakuzulla taasen suorastaan vahingoniloinen.

"Tiedätkö miksi?" Pain kysyi asiallisesti Ryuulta, joka katseli edelleen muita Akatsukien jäseniä. Ryuu pudisti päätään huokaisten raskaasti.
"Puhui jotain todistajasta ja petoksesta. Olin niin peloissani, etten ymmärtänyt mitä hän sillä tarkoitti." Ryuu sanoi ja nuolaisi kevyesti huuliaan.
"Hyvä on." Pain sanoi rauhallisesti. Hän hengähti syvään ja kääntyi sitten toisten Akatsukien puoleen. "Ryuu on esittäytynyt meille, jotenka tasapuolisuuden nimissä kerrotte nimenne ja yhden asian josta pidätte." Pain sanoi ja tuhahti pienesti muiden nyrpeille ilmeille.

"Eli, olen Pain ja pidän lävistyksistäni." oranssi sanoi ja viittasi seuraavaa jatkamaan, nousten itse pois paikaltaan ja pian hän katosikin olohuoneesta.
"Konan, pidän origameista." sinihiuksinen nainen sanoi ja hymyili kevyesti, nousten itsekin ylös sohvalta. Hän seurasi Painin reittiä pois huoneesta, jonka tunnelma oli muuttunut kireäksi, heti kun johtaja oli astunut pois huoneesta. Kuului vain pienoinen ääni, kun nainen avasi paperiovet ja sulki ne melkein samantien. Ryuu jäi katselemaan hiukan ympärilleen huoneessa, jonka pienistä ja pyöreistä ikkunoista tuli päivänvaloa huoneeseen. Pari yksinäistä kirjahyllyä nököttiä nurkassa hyllyt notkuen erikokoisten ja -näköisten kirjojen ja käärönjen painosta.

"Zetsu, kasvit." vihreä hiuksinen, puoliksi musta ihoinen puoliksi valkoinen sanoi karhealla äänellä. Ryuu hätkähti pienesti kääntyessään puhujan puoleen. Nuorempi katsoi hiukan epäluuloisena huoneesta lähtevää tarkemmin; mieshän oli kasvi itsekin! Vai näkikö hän väärin huomatessaan kasvinlehtien pilkottavan toisen kaavunkauluksesta?

"Sasori, pidän nukkejen rakentamisesta." punapäinen, jolla oli ruskeat silmät sanoi tunteettomasti. "Toimme sinut Deidaran avustuksella tänne." hän lisäsi saaden Ryuun hengähtämään syvään. Hän kumarsi kiitokseksi tälle ja Sasori nousi ja lähti huoneesta, ilmeisesti jokainen Akatsuki päätti lähteä kun olivat saaneet nimensä kerrottua. Vaaleansininen tunsi levottomuutta vatsanpohjassaan; hänestä tuntui, kuin kaikki pitäisivät häntä turhana ruhjakkeena, joka oli jo tehnyt kaiken voitavansa kertoessaan itsestään.

"Tobi! Tobi pitää makeasta." maskipäinen pieni mies kiljahti kimeällä ja lapsekkaalla äänellä, lähtien sitten nopeasti juosten pois huoneesta, samaan suuntaan kuin Zetsukin.

"Kakuzu, raha." maskipäinen tokaisi, nousi ja lähti. Häntä ei huvittanut jäädä samaan huoneeseen tarpeettoman kakaran kanssa, eikä todellakaan Hidanin kanssa. Joutuivathan  he jo jakamaan yhteisen huoneen. Siinäkin oli jo kestämistä.
"Hidan, Jashin-sama." albiino sanoi, muttei noussut lähteäkseen minnekkään. Ryuu hätkähti hiukan, toisen läsnäolo sai hänen vatsansa muljahtelemaan ikävästi.

"Kisame! Pidän kaloista." sini-ihoinen mies sanoi nauraen. Irrottautuen seinästä, johon oli nojaillut, hän lähti pois huoneesta mutisten jotain teen keitosta. Ryuu tunsi omassa vatsassaan kurnivan nälän. Muistellen mitä Itachi oli sanonut, hän totesi ettei ollut syönyt mitään neljään päivään.
"Olen Deidara. Pidän kaikesta räjähtävästä, un." hän sanoi hymyillen eikä noussut minnekään. Ryuu nyökkäsi kiitollisena myös Deidaralle, joka alkoi hymyillä entistä leveämmin. Itachi huokaisi ja sanoi nimensä kertoen samalla pitävänsä kirjoista. Hänkään ei lähtenyt minnekkään huoneesta, vaan jäi tuijottelemaan ikkunasta ulos.

*

Muutaman hetken kestäneen hiljaisuuden jälkeen, jonka aikana Deidara oli tuijottanut tiiviisti Ryuuta, samoin Hidan, Itachi rikkoi hiljaisuuden.
"Sinulla on pakko olla nälkä, Ryuu." hän sanoi ja nousi seisomaan, viitaten Ryuuta seuraamaan. Istumaan jäänyt kaksikkokin tuli perässä keittiön puolelle, jossa Kisame tuijotteli tiiviisti vesipannua liedellä.

"Ajattelin keittää Ryuulle nuudeleita, onko siinä tarpeeksi vettä niihinkin?" kysyi Itachi rauhallisesti istututtaen Ryuun istumaan keittiönpöydän ääreen. Kisame nyökkäsi ja otti itselleen teemukin, johon kaatoi kiehuvaa vettä. Itachin häärätessä lieden luona, Ryuu huomasi, ettei enää istunutkaan yksin pöydän ääressä. Häntä vastapäätä istui Hidan, kasvoillaan nyrpeä ilme. Albiinon vieressä oli iloisesti hymyilevä Deidara, joka sai viereensä suuren Kisamen, joka hörppi kuumaa teetä. Ryuu tunsi kutistuvansa istuessaan suurehkon pöydän toisella puolella yksinään.

"Itachi-san, haluaisitko laittaa minullekkin nuudeleita,un?" vaalea Deidara kysyi kääntyen Itachin puoleen. Musta katsoi hetken blondia, joka tuijotti anovana tätä, mutta lopulta Itachi nyökkäsi saaden ikäisensä kasvoille leveän hymyn.
"Kiitos, Itachi-san, un!" Deidara huudahti ja kääntyi taas Ryuun puoleen hymyillen. Nuorin ei tiennyt mitä tehdä, saatikaan sanoa. Epävarmana hän alkoi tuijottaa pöydän pintaa ilmeettomänä, mutta kohotti katseensa kun Itachi laski hänen eteensä höyryävän kupillisen nuudeleita. Toisen kupin hän antoi Deidaralle, joka kiljahti riemusta. Tai sitten nälästä, nuorin ei tiennyt kummasta.
"Arigato, Uchiha-senpai." Ryuu kiitti kohteliaasti. Hän kohotti katseensa kuullessaan tuhahduksen Hidanin suunnalta.
"Pah! Senpai?" albiino tuhahti ja pyöräytti silmiään. Ryuu kohotti toista kulmaansa maistaessaan hiukan nuudeleita, jotka olivat herkullisia. Hän käänsi katseensa taakaisin Itachiin, joka oli istahtanut hänen viereensä.

"Älä välitä Hidanista, hän on yksinkertaisesti liian tyhmä puhuakseen kohteliaasti." Itachi sanoi tuijottaen Hidania kasvoillaan pilkallinen ilme. Hidan nyrpisti nenäänsä ja laski toisen kätensä lepäämään pöydän päälle.
"Ehkäpä, mutta minä en kunnioitakkaan ketään muuta kuin Jashin-samaa." Hidan sanoi ja irvisti rumasti Itachille. Albiino käänsi katseensa Ryuuhun päin ja naurahti pienesti. Kivuten hiukan pöydän päälle, kurottaen sormellaan sipaisemaan kauhistuneen Ryuun poskea hän sanoi hymyillen kierosti;
"Sinulla oli tuossa nuudelia." albiinon ääni oli pirullinen, kun tämä nuolaisi pienen nuudelin palasen sormestaan Ryuun punastuessa helakasti. Deidara murahti toisen käytökselle.
"Älä kiusaa häntä. Etkö näe, että hän ei pidä siitä, un?" blondi tuhahti albiinolle syömisen lomasta. Kisame tyytyi katselemaan sivusta Deidaran ja Hidanin nahistelua tuhahdellen.

"En minä häntä saatana kiusaa." Hidan tuhahti ja kääntyi taasen Ryuun puoleen. Hän otti käteensä toisen syömäpuikot ja nappasi nuudelikulhon itselleen. Hitaasti maistellen hän maiskutti Ryuun loput nuudelit suuhunsa. Pettyneenä vaaleansininen katsoi kuinka hänen ruokansa katosi parempiin suihin.
"Hidan! Tuo oli todella inhottavasti tehty!" Itachi ärähti albiinolle, joka kohotti vain kulmiaansa mukamas kysyvänä. Itachi huokaisi. Hidan ei kuunnellut ketään. Ehkä joskus Kakuzua, mutta häntäkin vain harvoin.

Deidara vilkaisi inhoavasti vieressään istuvaa Hidania, ojentaen samalla oman puoliksisyödyn annoksensa Ryuulle.
"Tuossa. Syö pois vain." hän naurahti ja sai nuoremman huulille kiitollisen hymyn. Ryuu otti käteensä varovasti Deidaran ojentamat syömäpuikot.
"Kiitos, Deidara-san." nuorin kiitti ja aloitti jälleen ruuan syömisen. Varovaisesti hän söi ruokaa, antaen vatsansa jälleen totutella ravintoon.

*~*

Itachi piti Ryuulle seuraa loppu päivän. Hän kierrätti tätä talossa ja kertoi mistä löytäisi kenetkin, jos tarve vaati. Hän näytti missä oli pieni huone, joka toimi piilopaikan kirjastona. Hän esitteli Ryuulle tarkemmin myös keittiön, josta löytyi kaikki oleellinen.
"Voit tehdä itsellesi nuudeleita, aina kun sinulla on nälkä." hän sanoi ja hymyili pienesti nuorukaiselle, jonka oli omaksunut suojatikseen. Itachi huomasi katsellessaan nuorempaa, että tätä painoi jokin. Toinen näytti mietteliäältä.

"Mikä on?" musta kysyi hymyillen pienesti. Hän kääntyi katsomaan lyhyempää lempeä ilme mustissa silmissään. Toinen oli korkeitaan 160 senttinen, jolloin Itachi joutui katsomaan melkeinpä suoraan alaspäin kohdatakseen toisen katseen.
"Enhän minä täällä voi vain siivellä elää. Täytyyhän minun jotain tehdä, joka hyödyttää järjestöä, senpai." Ryuu mutisi. Hänen vatsassaan tuntui ikävältä tuntiessaan olevansa tarpeeton vätys.
"Älä välitä, Pain-sama keksii sinulle varmastikin hyödyllistä tekemistä, kunhan vain tervehdyt enemmän." musta sanoi rauhallisesti laskien samalla kätensä nuoremman hartialle. Pian hän kuitenkin siirsi kätensä pois ja nojautui kyynerpäittensä varaan keittiötasoa vasten.
"Silti, mitä mukamas voisin tehdä? En ole ninja, osaan vain hoitaa taloutta, kiitos äitini." Ryuu mutisi hiukan kitkerään sävyyn. Tietysti hän rakasti äitiään ja oli nauttinut elämästään kotona ja koulussa välillä opiskellen. Mutta silti, tämänkin nuoren pojan mielestä ninjana oleminen olisi ollut paljon mahtavampaa.

"No helvetti sittenhän Pain voi tehdän sinusta jonkin saatanan sisäkön." pilkkaava ääni halkaisi hetkeksi keittiöön laskeutuneen hiljaisuuden. Ryuu hätkähti ja kääntyi katsomaan Hidania joka nojasi keittiön oviaukon karmiin. Itachi huokaisi raskaasti.
"Hidan, yritä käyttäytyä ikäsi mukaan. Kuinka vanha olitkaan? 11?" musta kysyi ärtyneenä albiinolta, joka näytti kieltään tummemmalle. Hitaasti tämä tassutteli Ryuun luokse ja kumartui kuiskaamaan toisen korvaan käheällä äänellään;
"Ainakin sinulla olisi siihen vitun hyvät muodot." nuorin valahti kalpeaksi ja vilkaisi leveästi hymyilevään albiinoon silmät selällään. Hän toisti äänettömästi toisen sanat punastuen samalla helakasti.
"Niinhän minä vittu sanoin." toinen sanoi ja lipaisi kielenkärjellään Ryuun lävistettyä korvanlehteä. Ryuu vinkaisi hypähtäen kauemmas vanhimmasta. Itachi rykäisi suu kapeana viiruna katsoen merkitsevästi Hidania.
"Mene pois, etkö todellakaan näe, että Ryuuta pelottaa käytöksesi." tummin sanoi ja katsoi itseään hiukan lyhyempää tiukasti.

Albiino tuhahti, otti askeleen kauemmas Ryuusta, joka hivuttautui lähemmäs Itachia.
"Nähdään Ryuu." Hidan sanoi käheästi ja virnisti Ryuusta pelottavalla tavalla. Hän ei todellakaan halunnut eksyä samaan huoneeseen albiinon kanssa enää ikinä. Hän kääntyi Itachin puoleen hiukan neuvottomana, toinen hymyili lempeästi toisen alakuloisen ilmeen nähtyään.
"Älä välitä, Ryuu. Hidan vain sattuu olemaan tuollainen. Yrittää kaikkea joka liikkuu ja näyttää vähänkin tytöltä." tummempi sanoi ja kietoi toisen kätensä suojelevasti Ryuun hartialle. Itachissa syttyi jälleen tuo suojelemisvaisto nuorempaa kohtaan.
"Hyvä on, Uchiha-senpai." Ryuu mutisi ja puri pienesti huultaan. Pikkuhiljaa hartiassa tuntuva haava alkoi muitutella itsestään ajoittaisina kipuina. Välittämättä kuitenkaan siitä Ryuu irrottautui toisen otteesta ja alkoi kuroitella itselleen vesilasia hyllyltä.

Itachi naurahti toisen epätoivoisille yrityksille ja otti lasin hyllyltä ja ojensi sen happamannäköiselle Ryuulle.
"Kiitos, Uchiha-senpai." tämä mutisi ja täytti lasin kylmällä ja raikkaalla vedellä.
"Älä sano minua Uchihaksi. Kutsu mielummin Itachiksi." musta sanoi hymyillen kevyesti toisen kohteliaalle puhuttelutavalle. Ryuu katsoi hetken toista pää kallellaan.
"Kiitos, Itachi-san." hän sanoi saaden toisen huulille leveän hymyn.

Hiljaisuus laskeutui taas keittiöön albiinon häivyttyä omille teilleen. 'Varmaankin Kakuzua kiusaamaan.' Itachi arveli mielessään, ennen kuin kääntyi jälleen nuoremman puoleen.
"Näytänkö minä tytöltä, Itachi-san?" Ryuu kysyi tuijotellen vesilasiinsa. Itachi hämmentyi hiukan toisen kysymyksestä.
"Hiukan... Olet pienikokoinen ja sinulla on sirot kasvonpiirteet." tummempi sanoi hetken mietinnän jälkeen. Katsoessaan tarkemmin Ryuuta, hän huomasi kuinka toinen oli punastunut jälleen. Itachi hymähti päätään puistellen lyhyemmälle.

*~*

Myöhään illalla Ryuu istuskeli sohvalla, josta oli tehty hänelle peti. Hän seuraili katseellaan kuinka Itachi ja Kisame pakkailivat hiukan tavaroita kokooon. Itachi huomasi nuorimman hiukan kysyvän katseen kohottautuessaan seisomaan kunnolla. Hän hymähti toisen hämmentyneelle ilmeelle ja tassutteli hitaasti istumaan Ryuun viereen sohvalle.
"Menemme Kisamen kanssa pienelle tiedusteluretkelle Pain-saman käskystä. Sinänsä ikävä ajankohta; heräsit juuri ja enkä voi vahtia perääsi. Pyysin kuitenkin Deidaraa vahtimaan sinua ja hän suostui ilomielin." tummempi sanoi rauhallisella ja lempeäsävyisellä äänellä.

Ryuu nyökkäsi ja hymyili itsekin pienesti. Nuorin otti käteensä pyyhkeen ja kuivasi niihin hiuksiaan hiukan. Juuri suihkusta tullut nuori heilutteli jalkojaan istuessaan leveällä sohvalla. Hänellä oli yllään vain lyhyet shortsit ja verkkopaita jotka Konan oli löytänyt Deidaran vaatekaapista aikaisemmin päivällä. Deidara oli kuulema ensin vastustanut kovaan ääneen vaatteidensa viemistä, mutta myöntynyt sitten, kun oli kuullut kuka niitä tarvitsi. Vaatteet olivat hiukan liian isot Ryuulle, mutta paremmat kuin ne, joita hän oli aikaisemmin päivällä käyttänyt.

"Me menemme nyt, Ryuu." Kisame sanoi hymyillen leveästi. Miehellä oli selässään suuri Samehade-miekkansa. Itachilla ei taasen ollut näkyvillä ainoatakaan asetta, mutta silti; Itachi näytti vaarallisemmalta kuin sini-ihoinen mies, jonka miekka aiheutti kylmiäväreitä Ryuussa.
"Hyvä on." Ryuu nyökkäsi hymyillen toispuoleisesti. Itachi heilautti pienesti kättään, ennen kuin he lähtivät pois huoneesta. Ryuu huokaisi raskaasti. Hänestä tuntui, että olisi asunut jo vähintään pari kuukautta Kisamen ja Itachin kanssa, eikä vain viittä päivää joista hän oli neljä viettänyt tajuttomana.

Ryuu heittäytyi selälleen sohvalle irvistäen samalla kivusta olassaan. Hän vilkaisi huoneen seinällä olevaa kelloa. Sen viisarit näyttivät varttia yli kymmentä illalla. Nuori huokaisi raskaasti ja peitti kädellään haukotuksen.
"Sama se, vaikka alkaisinkin nukkumaan." hän mutisi itsekseen ääneen. Hitaasti hän nousi seisomaan lattialle ja veti verkkopaidan pois päältään varoen samalla olkaansa. Saatuaan vaatekappaleen yltään, hän viikkasi sen nätisti muiden vaatteiden joukkoon jakkaralle, joka oli lähellä sohvaa.
Ryuu pujahti peiton alle ja painoi päänsä tyynyyn sulkien silmänsä.

*

Ryuu heräsi säpsähtäen tuntiessaan kuinka häneltä revittiin peitto pois. Hän avasi silmänsä unisena kääntyen samalla selälleen. Kylmä hiki valahti alas Ryuun selkää tämän huomatessa yläpuolellaan tumman hahmon. Hahmon kaulasta roikkui metallinen koru.
"Hidan!" hän huudahti kauhuissaan ja samassa tunsi viileän käden suunsa päällä.
"Ei enää vittu sanaakaan." Hidan kuiskasi nuoremman korvaan käheällä äänellään. Ryuu nyökkäsi pakonomaisesti, jolloinka tiukka ote tämän suulta hellitti.

Hidan siirsi kätensä hitaasti lyhyemmän kaulaa pitkin tämän olalle, tarkastelemaan sidettä toisen olassa. Ryuu inahti pienesti tuntiessaan albiinon painavan sormellaan kipeää kohtaa.
"Helvetin kipeä, eikö?" Hidan kysyi kuiskaten kumartuen jälleen lähemmäs Ryuun korvaa. Nuorempi kuuli äänestä, kuinka toinen hymyili leveästi. Ryuu tyytyi jälleen vain nyökkäämään. Häntä pelotti silmittömästi. Mitä ihmettä Hidan halusi oikein hänestä? Pelotella? Vai jotain muutakin?


~~~

A/N: Hohohooho! Olen ilkeä~ Heittäkää vaikka kivellä tai kommentilla :) *katoaa datistelemaan yaoin jännään maailmaan*