Hississä


”Onko pakko koko ajan töniä?” Naruto ärähti Saille, jonka kyynärpää osui jo ties kuinka monetta kertaa hänen omaansa. Molemmilla oli laatikoita sylissään ja he olivat suuntaamassa Hokagen puheille. Tai tarkasti ottaen heidän tehtävänsä sinä päivänä oli olla Tsunaden juoksupoikia.
Narutoa ketutti uskomattoman raskaasti, eikä hänen työparinsa parantanut asiaa, päinvastoin.
”Vaistoan, ettet ole kauhean hyvällä tuulella, Naruto-kun. Miksi? Nyt on kaunis päivä ja saamme tehdä töitä yhdessä”, Sai hymyili luullen ilmeisesti sanoillaan piristävänsä Narutoa.
Naruto puri hammasta ja vastusti vain vaivoin haluaan kumauttaa Saita nyrkillä keskelle pojan teennäistä hymyä. Viime aikoina Naruto oli parhaansa mukaan vältellyt tiimitoveriaan, sillä tällä oli epämiellyttävä tapa käydä hieman turhan tuttavalliseksi.

Sai oli yrittänyt syöttää häntä, Sai oli yrittänyt halata häntä… Naruton vatsassa muljahti. Onneksi hän oli aina onnistunut pelastautumaan viime hetkellä. Toisen pojan läsnäololla hänen elämässään tuntui kuitenkin olevan kauaskantoisempia negatiivisia vaikutuksia Naruton mielenterveyteen.

Esimerkiksi ne unet. Naruto tunsi kasvojensa kuumenevan ja hän tiesi, ettei se johtunut pelkästään helteestä. Helteellä nukkuminen oli muutenkin täyttä tuskaa, mutta sitten oli vielä Sai, joka tunkeutui hänen uniinsa.
Yleensä toinen poika esiintyi niissä vettä valuvana ja huomattavan vähissä vaatteissa, ja Narutoa häiritsi vielä enemmän, että jollain tasolla hän melkein piti unista. Tosin sitä hän ei myöntänyt edes itselleen. Ei vielä silloinkaan, kun heräsi erään unen jälkeen erittäin kiihtyneessä tilassa.
Naruto oli varma, ettei ollut siihen suuntaan kallellaan, eikä hän myöskään antaisi Sain kallistaa itseään yhtään enempää. Siksi hän oli siis vältellyt toista, täysin järkeenkäypää.

Sain kyynärpää kolhaisi taas Narutoa ja tällä kertaa Naruto kääntyi valmiina aloittamaan tappelun. ”Onko se niin vaikeaa olla hetki lääppimättä?!” heti purkauksensa jälkeen hän lehahti tummanpunaiseksi. Oli siinäkin ollut loistava sananvalinta. Sain ilme oli kuin kysymysmerkillä.
”Anteeksi, ei ollut tarkoitukseni lääppiä”, Sai sanoi kääntäen sitten katseensa maahan. Mitä lääppiminen mahtoi tarkoittaa? Hän kaivaisi sanakirjansa esiin ja ottaisi selvää ensi tilassa.

He olivat vihdoin tulleet Hokagetornin juurelle, ja molemmat havahtuivat toistensa vilkuilusta ylhäältä kuuluvaan kolahdukseen. Kotetsu ja Izumo olivat jumissa sohvan kanssa portaiden tukkeena ja Naruton paha tuuli synkkeni entisestään.
”Tuon takia te ette saa muuta hyödyllistä tekemistä kuin portin vahtimista, senkin tunarit! JA SEKIN TAPAHTUU FILLEREISSÄ!” Naruto karjui yläilmoihin. Johonkin hänen täytyi saada paha tuulensa purkaa. Toinen ninjoista näytti hänelle keskisormea.
Naruto ei millään muistanut kumpi oli kumpi.

”Meidän täytyy varmaan käyttää hissiä”, Sai totesi pukien samalla Narutonkin ajatukset sanoiksi.
”Niin kai, ei taida olla paljon vaihtoehtoja”, Naruto murisi ja lähti suuntaamaan hissiä kohti jättäen Sain jälkeen. Sai pinkaisi nopeasti toverinsa perään, jotta ehtisi hissiin ennen kuin Naruto painaisi nappia. Blondi ninja osasi pahantuulisena olla harvinaisen äkkipikainen ja ajattelematon. Sai ei kyllä ymmärtänyt, mitä kiukuttelemista tässä muka oli. Itse hän oli vain iloinen saadessaan vihdoin viettää aikaa Naruton kanssa, viime päivinä poikaa ei ollut pahemmin näkynyt. Jotain oli tuntunut puuttuvan, kun hyperaktiivinen blondi ei ollut jatkuvasti hypähdellyt hänen vierellään.

Hissikorissa poikien välillä vallitsi vaivaantunut hiljaisuus. Naruto vilkuili Saita melkein kuin odottaen, että tämä käyttäisi tilaisuuden hyväkseen. Sen sijaan että Sai olisi yrittänyt lähestyä Narutoa, tämä kuitenkin kaivoi kirjan taskustaan ja alkoi selata sitä.
Naruto ei ollut ihan varma, saiko tämä hänet helpottuneeksi vai pettyneeksi. Siis pettyneeksi siksi, ettei hän saisi hyvää syytä lyödä Saita turpaan.
L… lemuta, lirkutella, lumppu, lääppiä… tässä! ”’Lääppiminen’ luetaan yleensä jossain määrin seksuaaliseksi kosketteluksi, jossa yritetään koskettaa mahdollisimman paljon ihoa kerralla ja tehdään mahdollisesti kourivaa liikettä. Lääppiminen on useimman mittapuun mukaan siveetöntä toimintaa.”

Sain silmät levisivät ja sydän kiihdytti tahtia. Ajatteliko Naruto hänen kosketuksiaan sillä tavalla? Juuri kun Sai oli aikeissa esittää kysymyksen ystävälleen, hissi alkoi tärähdellä ja valot vilkkuivat ennen kuin sammuivat kokonaan. Hissi pysähtyi äkkiä jysäyksellä ja Sain kirja lensi pojan kädestä.
”Ai!” Naruto älähti, kun jotain kovaa osui häntä päähän. Naruto kääntyi pimeässä Saita kohti mitään näkemättä. Sai ei huomannut Narutoa, vaan kumartui lattiaa kohti alkaen etsiä kirjaansa.
Sai eteni lattiaa pitkin tunnustellen käsillään etsien jotain kirjaa muistuttavaa. Pian hänen kätensä osui jalkaan ja Narutolta pääsi epämääräinen vingahdus. Hän oli arvannut, että Sai yrittäisi jotakin, mutta silti se yllätti hänet. Hän oli olettanut toisen pojan käsien suuntaavan vähän ylemmäs.
”Sai, mitä sinä oikein – ” Naruto oli valmiina potkaisemaan toista. Mitä jos Sai aikoi kuljettaa kättään ylöspäin aina siihen asti, kunnes päätyisi – Naruto punastui ja yritti pysäyttää ajatustensa kulun. Hän tunsi tutun jännittyneen kuumuuden kasaantuvan vatsaansa ja valuvan sieltä hiljalleen alemmaksi. Vaistomaisesti hän avasi suunsa raolleen ja hengähti. Ennen kuin Naruto ennätti lopettaa lauseensa, Sai kuitenkin irrotti otteensa hänen jalastaan.

Naruton kuvitelmat keskeytyivät, kun kosketus äkkiä katosi.
”Sai. Mitä sinä teet?” Naruto kirahti hampaidensa välistä ärsyyntyneesti. Kiitos Sain, hänen housunsa olivat käyneet ahtaiksi. Omalla mielikuvituksella ei toki ollut mitään tekemistä asian kanssa.
”Etsin kirjaani”, Sai vastasi viattomasti. Narutoa alkoi suututtaa entistä enemmän. Sai kiusasi häntä tahallaan. Ei näin pimeässä edes nähnyt hitto soikoon lukea!
”Ja mitä sinä sillä?”
”Mitä kirjoilla yleensä tehdään?” Sain viaton vastaus sai Naruton kiehumaan.
”Sinä senkin – ” Naruto hyökkäsi toisen pojan kimppuun aikeenaan lyödä tälle oikein kunnon mustelma silmäkulmaan, mutta Sain kumarasta asennosta johtuen blondin suunnitelma ei toiminut ihan virheettömästi.
Itse asiassa Naruto kompastui Sain jalkoihin ja lensi rähmälleen hissin lattialle.

”Naruto-kun! Oletko kunnossa?” Sain huolestunut äänensävy raivostutti Narutoa entisestään ja Naruto kääntyi aikeinaan sanoa pari valittua sanaa. Sanat juuttuivat kuitenkin hänen kurkkuunsa, kun hän huomasi Sain kasvot reilun viiden sentin päässä omistaan. Hengitä, Naruto, hengitä. Rauhoitu.
Hänen silmänsä olivat ilmeisesti jo tottuneet pimeyteen.
”Mitä sinä oikein yrität!?” Naruto ärähti. Tilanne sai hänet entistä turhautuneemmaksi, mikä oli ironista kun otti huomioon, että hän oli juuri aikonut päästää turhaumiaan ulos lyömällä Saita turpaan.
”Halusin tarkistaa, oletko kunnossa”, Sai vastasi saaden Naruton pyöräyttämään väkinäisesti silmiään.

”Niin varmaan, minä puhun nyt kaikesta! Yrität syöttää minua, tunget aina niin lähelle ja sitten vielä tulet minun uniini ilman paitaa ja lääpit jatkuvasti…” Naruto olisi voinut vielä jatkaa, mutta Sain päättäväinen käsi hänen vatsallaan hiljensi ninjoista arvaamattomimman.
”Tämä on lääppimistä”, Sai tarttui toisella kädellään Naruton rinnuksiin vetäen häiritsevän takin ylemmäs, pois tieltä. Toinen Sain käsistä livahti Naruton paljaalle vatsalle piirtelemään kuvioita navan ympärille. Naruton hengitys juuttui pojan kurkkuun.
Sai nojautui uteliaana katsomaan kätensä kiehtovaa leikkiä Naruton vatsalla ja huomasi ihoon muodostuvan kuvion. Kuvio hehkui ensin punertavana ja tummeni hiljalleen hiilenmustaksi. Sai ei voinut vastustaa kiusausta, vaan nuolaisi yhtä tummenevaa osaa.
Naruto vinkaisi tahtomattaan. Sitten, yhtä äkkiä kuin oli aloittanutkin, Sai lopetti.
”Olenko minä muka lääppinyt sinua joskus muulloin kuin äsken?” Sai olisi saattanut kuulostaa uskottavalta, ellei olisi ollut niin hengästynyt. Oikeasti hän ei halunnut puhua, ei, hän halusi koskettaa Narutoa, sillä ”lääppiminen” oli osoittautunut erittäin miellyttäväksi puuhaksi.

Naruto ei vastannut. Hän ei kyennyt muodostamaan yhtä ainoaa järkevää ajatusta, sanoista puhumattakaan. Hississä kuului hetken ajan vain kahden pojan tiheä hengitys. Naruto puoliksi istui nojaten kyynärpäihinsä ja katsellen Saita pimeässä.
Ja hänhän ei tuntenut tippaakaan vetoa tuota paskiaista kohtaan. Sain kieli lipaisi alahuulta ja Naruto olisi voinut vaikka vannoa, että pojan tummissa silmissä välkähti aito tunne. Että kun hän halusi tuntea tuon kielen suus – EI!

Ja sitten äkkiä kuin merkin saaneena Naruto hyökkäsi Sain päälle ruhjoen pojan huulet omiensa alle. Suudelma oli raju ja Naruton äkillinen paino sai Sain kaatumaan selälleen lattialle. Sain ei tarvinnut edes toipua yllätyksestä, kun hän jo vastasi Naruton suudelmaan kuin luonnostaan.
Sai oli hiukan yllättynyt Naruton suorasta lähestymistavasta, vaikka ei hän koskaan ollutkaan pitänyt tiimitoveriaan mitenkään hienovaraisuuden perikuvana. Poikien hengitykset sekoittuivat toisiinsa ja Sai avasi hiukan suutaan vetääkseen lisää ilmaa keuhkoihinsa.
Muuta Naruto ei tarvinnut. Hänen kielensä työntyi melkein aggressiivisesti Sain avoimeen suuhun ja kohtasi siellä toisen, jonka ympärille kietoutua ja jonka kanssa tanssia. Naruto raotti hetkeksi luomiaan ja oransseina hehkuvat pupillit kohtasivat Sain laajenneet silmät.
”Mmmh?” ynähdyksen tarkoitus oli kysyä Sailta, oliko kaikki hyvin, mutta viesti ei ilmeisesti ollut selkeimmästä päästä, sillä Sai ei vastannut. Naruto ei olisi halunnut keskeyttää suudelmaa hetkeksikään, mutta katsoi sen pakolliseksi, kun toiselta näytti loppuvan happi.

”Kaikki ok?” olivat ainoat sanat, jotka hän sai huohotukseltaan sanotuksi. Sai makasi Naruton alla, tuhat ajatusta päässä pyörimässä.
Miten hän halusikaan nuolaista sylkivanan Naruton leualta ja miten Naruton punahehkuisina palavat silmät saivat jotakin sykähtämään hänen sisällään. Polttavin ajatus oli kuitenkin Naruto kokonaisuudessaan, sillä poika sattui istumaan hänen lantionsa päällä.
Sai tyytyi lyhimpään keksimäänsä vastaukseen ja veti siis Naruton takaisin alas niin, että heidän nenänsä melkein koskettivat. Naruto avasi yllättyneenä suunsa ja Sai käytti tilaisuuden hyväkseen. Sylki oli nopeasti kadonnut kettupojan leualta ja Sai oli kieräyttänyt Naruton alleen nuollakseen tämän suun perusteellisesti joka sopukkaa myöten.

Naruto tarrasi käsillään Sain housujen sivuille, kun paidan pituus ei riittänyt. Tai tarkemmin ajatellen… Päättäväisesti ruskettuneet sormet solahtivat housujen paremmalle puolelle ja löysivät kuuman, kovan varren, jonka ympärille puristua.
Äkillinen, yllättävä kosketus sai Sain hetkeksi keskeyttämään Naruton suun syvällisen tutkimisen, kun pojan oli pakko haukkoa henkeään. Sain katse haki Naruton silmät ja vaalean pojan kasvoilla karehti virne, jollaista Sai ei ollut niillä koskaan aiemmin nähnyt.
Naruton katse oli – muuta sanaa sille ei ollut – polttava. Ennen kuin Sai ehti sen kummemmin analysoida ystävänsä ilmettä, Naruton nyrkki hänen housuissaan liikahti kokeilevasti.
”Aaahh!” Sai löi käden suulleen ja Naruton virne leveni. Juuri näin sen pitikin mennä. Naruto liikautti kättään uudemman kerran ja Sain huuto olisi tukahtunut pojan omaan käteen, ellei Naruto olisi vetänyt sitä pois tieltä.
Hetkessä asemat olivat taas vaihtuneet. Sai huomasi makaavansa jälleen Naruton alla, mutta ei pannut sitä ollenkaan pahakseen, jos totta puhuttiin. Näin hän tunsi Naruton lämpimän kehon paremmin itseään vasten.

Kaikki ajatukset kaikkosivat Sain mielestä, kun käsi hänen housuissaan liikahti taas. Refleksinomaisesti Sai työntyi ylöspäin kirvoittaen Narutolta ensimmäisen, hengästyneen voihkaisun. Vasta tässä vaiheessa Saille valkeni, että Naruto oli aivan yhtä kovana kuin hänkin. Sai toisti edellisen liikkeensä ihan vain testatakseen, että asian laita todellakin oli niin.
Puolitiessä Naruto tuli häntä vastaan ja äännähdykset olisivat olleet aikamoiset, elleivät huulet olisi juuri silloin katsoneet asiakseen maistaa toisiaan. Aivan kuin liian pitkä aika ilman suukontaktia olisi voinut johtaa toisen maun unohtamiseen.
Kielet kävivät leikkimielistä valtataistelua ja Sain ja Naruton housunetumukset paiskautuivat yhteen yhä uudelleen, rajummin ja rajummin. Kun soppaan lisättiin vielä Sain varren ympärille kiertynyt, Naruton päättäväisesti liikkuva käsi, Sai oli varma, ettei kestäisi kauaa.

Naruton reaktiot olivat mannaa kaikille hänen aisteilleen, kiinni puristuneet silmät ja henkäisyt, joita toisen suusta välillä karkasi hänen omaansa. Sai oli varma, että olisi kyennyt tulemaan pelkästään Narutoa katselemalla ja kuuntelemalla. Paine alkoi kasaantua ja ninjat huohottivat toistensa suuhun, silmät iskivät kipinää.
Sain kädet olivat jossain vaiheessa hakeutuneet Naruton takapuolelle, mutta nyt hän tunsi vastustamatonta halua kokeilla yhtä juttua. Sai oli jo lähellä ja hän arvasi, ettei Narutokaan kestäisi enää kauaa, joten hetki oli nyt tai ei koskaan.
Toinen Sain käsistä hakeutui puolihuomaamattomasti Naruton paidan alle – molemmat olivat liian keskittyneitä alempana tapahtuvaan toimintaan – ja nopeasti kalpeat sormet löysivät etsimänsä.
Sain sormet nipistämässä hänen nänniään antoivat Narutolle viimeisen sysäyksen reunan yli ja hän purkautui housuihinsa kuin valloilleen päässyt chidori. Sailla ei mennyt kauaa, kun hän jo seurasi perässä. Naruton hampaat pureutumassa hänen alahuuleensa riittivät.
Kai minä olen sellainen… miksi sitä kutsuttiinkaan… masokisti. Sai hymyili löydettyään oikean sanan.

Naruto lysähti hänen päälleen ja Sai huomasi, että oranssi Naruton silmistä oli poissa, jäljellä olivat taivaansiniset, hiukan utuiset pupillit. Valtaisa hellyyden aalto pyyhkäisi Sain ylitse ja hän vei sormensa silittämään päällään makaavan pojan hiuksia.
Naruto kohotti katseensa Sain silmiin ja avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta hissin äkillinen käyntiin hurahtaminen ja siitä seurannut rytinä herätti molemmat pojat takaisin todellisuuteen ja Naruton suu napsahti kiinni.
Sai arvasi, mitä seuraavaksi tapahtuisi ja hän halusi kietoa kätensä Naruton ympärille, estää tätä nousemasta. Ajatus oli kuitenkin nopeasti hävinnyt ja Sai kompuroi pystyyn samaa tahtia Naruton kanssa, vaikkei aivan ymmärtänytkään miksi.

Kun hissi saapui rakennuksen ylimpään kerrokseen, pojat näyttivät edelleen yhtä räjähtäneiltä, joskin molemmilla oli laatikko peittämässä housunetumusta ja äskeisestä kohtauksesta aiheutuneita… kosteusvaurioita.
Sai ja Naruto kävelivät vaiteliaina kohti hokagen huonetta ja perillä Naruto koputti oveen jalallaan.
”Sisään! Uskomatonta, miten muutaman laatikon kanssa voi kestää noin kauan…” heitä vastassa oli kiukkuisen Tsunaden sijaan aivan yhtä kiukkuinen Sakura. Sai ei voinut olla huomaamatta, miten väri pakeni Naruton kasvoilta. Naruto haroi hiuksiaan laskettuaan laatikot vastahakoisesti lattialle.
”Sakura-chan, meillä on hyvä selitys…” Naruto aloitti, mutta Sakura keskeytti hänet heti alkuunsa.
”Ööh, miksi näytätte noin… nuhjuisilta?” Ensimmäinen sana Sakuran mielessä oli ollut jokin aivan muu, mutta hän päätti jättää sen käyttämättä, ihan vain Naruton mielenrauhan takia.

”Meillä on hyvä selitys”, Sai puuttui keskusteluun, ”Naruto-kun veti minulta käteen hississä.”

Sakuran leuka loksahti. Naruton kasvot lehahtivat punaisiksi ja silmät laajenivat melkein koomisen suuriksi. Sai mietti, oliko juuri tullut sanoneeksi jotakin sellaista, mitä ei ehkä olisi pitänyt sanoa.
Hetken huoneessa oli aivan hiljaista.

”Toivot vaan. Homo”, Naruto uhosi, mutta viimeinen sana tuli ilmoille pehmeästi. Sain suupielet vetäytyivät hymyyn.
”Niin toivonkin”, Sain ääni oli vilpitön, miltei tuskallisen rehellinen. ”Toivon, että minä saan tehdä sen seuraavalla kerralla sinulle.” Jotenkin Sai oli hankkiutunut Naruton viereen ja nuolaisi tämän korvanlehteä.
Naruto punastui. Hemmetti, miten hän punastui. Sai hymyili ja kietoi kätensä Naruton olkapäille.

”Meillä on alhaalla lisää laatikoita haettavana ja vielä monta hissimatkaa edessä”, Sai kuulosti melkein laittoman tyytyväiseltä, kun hän raahasi Naruton ovesta ulos ja paiskasi hetkeä myöhemmin hissin seinää vasten.
Hissin ovet sulkeutuivat ennen kuin Sakura ennätti nähdä enempää. Ei kylläkään vaadittu neroa arvaamaan, mitä hississä seuraavaksi tapahtui. Rakennuksessa kaikuvat äänet kertoivat kaiken.
Huutojen ja voihkausten sinfonian rikkoi vain ikävä räsähdys, kun Kotetsu ja Izumo pudottivat järkytyksissään Tsunaden sohvan portaita alas.



********************************************************

Ja sitten niitä pojoja kommenttien kanssa, ihmiset. Periaatteessa tämä on ensimmäinen yaoi-pwp:ni, mutta mitäpä Naruto ei Sainsa vuoksi tekisi? :'D