A/N: Olen kipeä, päätäni särkee ja nenäni vuotaa. Teksi saattaa tökkiä, sillä aivoni tökkivät. Kommentointi ja pisteytys on suositeltavaa.
Kertojana Temari.

****

A.N.T.E.E.X.I.

Kirjoitin sanan valkoiselle paperilla sinisellä tussilla. N-kirjain oli vinossa; ryttäsin paperin ja heitin sen olkani ylitse. Kirjoitin sanan uudestaan.
'Anteeksi.'
Hetkinen. Sininenhän oli kylmä väri, ainakin minusta. Rysensin arkin taas tolloksi, otin uuden puhtaana hohtavan paperin ja tartuin tälläkertaa punaiseen tussiin.
'Anteeksi.'
Taaskaan en ollut tyytyväinen käsialaani. Se oli liian haparoivaa. Uusi paperi uuden perään. Selkäni takana lattialla lojui monta mytättyä paperiarkkia.

~Miten muuten oisin sanonut koitin keksii
Jotain kaunista ja syvää tosi viisasta
Mutta tuntui että lähinnä muistutin lasta
Joka vastausta etsi huoneennurkasta
Ja palloja puhalteli purkasta~

Nousin turhaantuneena seisomaan. Hieroin hetken ajan kasvoja käsilläni raivostuneena itselleni. Noukin paperitollon lattialta ja heitin sen voimalla seinään. Turhauduin entisestään, kun paperi kimposi seinästä pienesti tömähtäen.

~Kun ei muuta osannut oisin laulun voinut laulaa
Ostaa lahjoja ja maalata taulun~

En ihmettele yhtään, jos et voi ikina anteeksi antaa minulle. Olinhan tehnyt väärin ja pettänyt luottamuksesi hetken huumassa. Kuulin toisesta huoneesta sadattelusi, ne saivat minut potemaan suurta syyllisyyttä.
Äskeinen riitammekin oli vain pahentanut tilannetta. Kuka idiootti oli mennyt sanomaan, että asioiden kertominen helpottaisi oloa?

~Mutta mitä se ois muuttanut kun rikos oli tehty
Myönnän tämä tyttö suuresti erehty
En tajunnut et mulla oli käsissä kultaa
Ennen kuin heitin jätkän naamalle multaa~

Istahdin taas sohvalle, huitaisin tussini lattialle ennen kuin hautasin kasvoni käsiini. Pienesti kolisten paksut yliviivaustussini kierivät pitkin olohuoneen lattiaa. Olin syyllinen tähän tilanteeseen; olin pettänyt sinua baarin vessassa tuntemattoman miehen kanssa ja vielä mennyt kertomaan sen sinulle. Olinko edes tyhmä? Olin täysi idiootti!

~Sä pois sen pyyhit täysin tyynesti
Ei, ei tää ollut mikään helvetin testi
Pitkän aikaa kesti sitä hiljaisuutta
Kunnes yritin taas änkyttää jotakin uutta~

Nousin jälleen seisomaan. Pyyhkäisin hiuksiani, jotka olivat tällä kertaa auki. Laahustin makuuhuoneen oven eteen ja koputin varovaisesti. Purin huultani, etten olisi purskahtanut itkuun pelkästä hermostuneisuudesta.

Täräytit oven auki ja oli tipalla, etten olisi saanut siitä päähäni. Et näyttänyt katuvalta, ainoastaan ivalliselta ja vihaiselta.
"Mitä?" ärähdit ja sait minut laskemaan katseeni paljaisiin varpaisiini, jotka pilkottivat hiukan housunlahkeitteni alta. Avasin suuni ja kuiskasin pienellä äänellä;

"Anna anteeksi, desculpa me
Excuse me, pardon moi, I'm so sorry
Ei sen näin pitänyt mennä mutta menipä silti
Didn't mean it but I did it
Admit it I'm guilty"

Tuhahdit ivallisesti. Nostin katseeni kohdaten tuiman ilmeesi.
"Olet säälittävä." tokaisit ja läimäisit oven taasen edestäni kiinni. Nieleskellen kyyneleitäni vaelsin takaisin sohvalle istumaan. Otin käteeni punaisen sohvatyynyn ja halasin sitä kaikin voimin nyyhkäyksien vavisuttaessa kehoani.

~A.N.T.E.E.X.I.
Kun unohdin sut lyhyeksi hetkeksi
En tajuu mitä kelasin, tuskinpa mitään
Ja kaiken sen jälkeen tahdoin kiinni vielä pitää
Susta, etkö nähnyt mun katumusta?~

Mikset voi antaa anteeksi? Enkö merkitse sinulle mitään?

~Enhän mä muuten ois tehnyt tunnustusta
Jos en välittäisi, multa väliin ois jäänyt
Kaikki ne itkut, en ois selvittänyt
Tai hämmentänyt ihan miten sen nyt otti
Mut mun usko suhun ja totuuteen pakotti~

Seisoin jälleen oven takana. Kuuntelin kiroamistasi kyynelten valuessa poskillani. Rakastan sinua. Miksi et usko sitä? Se oli vain erehdys, joka ei tule enää ikinä toistumaan. Miksi et anna minun kertoa tuota sinulle? Miksi joudun kuuntelemaan kiroiluasi oven takaata. Et edes pysty luomaan minuun katsetta.

~Pöydän pyyhkii ja kortit paljastaa
En tahtonut sulta rakkautta varastaa
Sä vaan eteesi katsoit kun kysyin vastausta
Musta tuntui että oisin tarvinnut avustusta
Taustatukee, jotain suurenmoista ajatusta
Rukoustani ei kuultu, ei tullut helpotusta~

Puristin käteni nyrkkiin ja koputin pari kertaa oveen. Jälleen se lennähti auki, katselit minua vihaisesti kun toisin sanani, jotka olin jo aiemmin sinulle kuiskannut.

"Anna anteeksi, desculpa me
Excuse me, pardon moi, I'm so sorry
Ei sen näin pitänyt mennä mutta menipä silti
Didn't mean it but I did it
Admit it I'm guilty"

Jälleen ivallinen katse, tuhahdus ja kolahdus kun ovi sulkeutui kasvojeni edestä. Miksi et kuuntele minua? Olin tehnyt väärin, sen tiesin, mutta olin kuvitellut totuuden korvaavan petoksen. Typerä, lapsellinen, haaveisiin uskova. Sellainen minä olin sisimmässäni.

~A.N.T.E.E.X.I.
Yhä vaan tunsin olon hämmentyneeksi
Oisko sittenkin pitänyt olla kertomatta
Vaivaamatta suhdetta? sitä kelasin mutta
Nyt oli myöhästä, suuni olin avannut
Pannut asiat julki enkä vielä hogannut~

Vajosin polvilleni lattialle. Raahauduin seinän viereen voidakseni nojata siihen. Annoin kyynelten valua. Vedin polvet alleni ja kiedon kädet ympärilleni. Itkin ja valitin. Surkuttelin elämääni. Miksi et anna anteeksi?

~Etten anteeksiantoa voi totuudella ostaa
Kuten seuraava kommentti varmaan todistaa
Sanoit ettet ole ikinä halvempaa nähnyt
Tyttöö joka mua typerämmin ois tehnyt~

Tuhahdus vierestäni sai minut nostamaan katseeni. Seisoit vierelläni, mutta kasvoillasi oli edelleen kyyninen ilme. Niiskaisin ja nousin seisomaan jalat vavahdellen. Kasvoillesi nousi järkkymätön naamio, josta ei pystynyt lukemaan mitään. Sanasi kuitenkin puhuivat puolestaan:

"lutka luuletsä ettei mullois muita itellä
Mutten silti oo alkanut niistä heitellä
Sulle päin näköö, sitäpaitsi se on eri asia,
Mä oon aikuinen mies sä pelkkä jakorasia
Mulle on turha ruikuttaa
Horo kuin horo, ei sitä voi muuttaa"

Hengähdin syvään. Sanasi satuttivat enemmän kuin tarpeeksi. En siis merkinnytkään sinulle mitään? Kaikki ne pienet sanat olivat olleet valheita. Oliko maailmassa edes rakkautta? Jos oli, miksen saanut sitä osakseni?

Niiskaisin ja yritin kohdata katsettasi. Tuijotit tiukasti vasemman olkani ylitse seinään. Kuiskasin jälleen, kolmannen kerran tänään:

"Anna anteeksi, desculpa me
Excuse me, pardon moi, I'm so sorry
Ei sen näin pitänyt mennä mutta menipä silti
Didn't mean it but I did it
Admit it I'm guilty"

Nauroit minulle ilkeästi.
"Kasva aikuiseksi lapsi." sanoit hiljaisella äänellä ja jätit minut yksin.


****
A/N2: *pään pudistelua* Miksi ihmeessä Aragon ei vahdi Frodoa paremmin? Sehän on koko ajan ongelmissa.

Joojoo, heittäkää kivellä tai kommentilla. Keksitkin käy. 8)

ja oh, tämä on ensimmäinen _hetero_ ficcini _ikinä_ antakaa armoa siitä hyvästä.