Siitä on niin kauan kun näin sinut viimeksi.
En ole edes kuullut sinusta lähtösi jälkeen satunnaisia uutisia lukuunottamatta.
Olet kuulemma liittynyt rikollisjärjestöön.
He kuulemma hakivat sinut.
Ja sinä lähdit.

En tiedä mitä ajatella.
Petit minut.
Luotin sinuun ja tein kaikkeni vuoksesi mutta lähdit silti heidän mukaansa edes hyvästelemättä.

Mahdoitko edes ajatella miltä minusta tuntui.
Tuskin.

Vihaan sinua.

Mutta silti kaipaan sinua ja haluan taas halata sinua, suudella sinua.
Haluan edes kerran leikitellä pitkillä hiuksillasi ja upota sinisten silmiesi
katseeseen.

Rakastan sinua.

Kerran näin kuvasi jooninien bingolistalla.
Sinusta on tullut S-tason kriminaali?
Olet todella muuttunut niistä vuosista jotka vietin kanssasi.
Olit toki aina pitänyt kaiken räjäyttelemisestä, mutten silti olisi uskonut että sinusta tulisi rikollinen.

Pidit näemmä yhä sinulle tekemääni kameraa.
Se oli lahjani sinulle kun läpäisit chuunin-kokeen.
Innoistuit siitä heti ja halusit välittömästi testata sen tarkkuutta ja kuinka paljon paremmin näit kohteesi räjähtävä.
Olin tuolloin todella onnellinen puolestasi, mutta kun näin sen kuvassa kasvoillasi, minusta tuntui pahalta.

Tein sen sinulle tunteella, mutta nyt käytit sitä satuttaaksesi muita.
Käytit tunteitani satuttaaksesi muita.

Vihasin sinua sen takia entistä enemmän.

Mutta siitä huolimatta olin sisimmässäni iloinen ettet ollut heittänyt sitä menemään, vaan pidit sitä yhä.

Ehkä mekin näemme vielä, ja silloin toinen meistä todennäköisesti kuolee.
Odotan sitä silti.

Rakastan sinua.



- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -



Joo tosiaan eka ficcini ikinä joten hieman armoa kiltit. Tämä ajatus on pyörinyt jo viikon verran päänupissa mutta sain itseäni vasta nyt niskasta kiinni ^^ Ilmoitelkaa mahdollisista kirjoitusvirheistä ja että kannattaako minun enään koskaan kirjoittaa mitään. Risut, ruusut, kirveet ja karkit tervetuloa! ^^

HUOM! Rakentavia kommentteja arvostaisin pisteitä enemmän mutta toki nekin ovat tervetulleita!