Kakuzu istui matikantunnilla, kirja auki edessään ja kynä kädessä, mutta ei kuunnellut opettajaa ollenkaan. Hän katseli luokassa ympärilleen, etsiskellen Kotetsua, turhaan. Tämä ei ollut tunnilla. Kakuzu kurtisti kulmiaan ja kääntyi eteenpäin.  
Edellisenä iltana Oton jengi oli taas ollut odottelemassa Konohan takaovella että Kotetsu pääsisi töistä. Kakuzu oli taas seissyt ulkona polttelemassa, että hän oli päässyt lähtemään ilman välikohtausta. Akatsukilaisella oli jo silloin ollut huono aavistus. Oton kanssa ei ollut leikkimistä...

"Kakuzu, mitä sä teet?" Konan, joka istui pojan vieressä, kysyi. Kakuzu katsoi tätä kysyvästi. Konan nojasi lähemmäs ja vilkaisi hänen vihkoaan.
"Sä et ole tehnyt yhtäkään tehtävää vielä, mikä mättää?" tyttö kysyi. Kakuzu vain pudisti päätään ja heilautti kättään pieneleisesti.
"Unohda", hän mumisi ja Konan antoi olla, kuitenkin tietäen että jokin oli vialla.

Tunnin jälkeen kun Akatsuki oleskeli pihalla, ison lehtipuun varjossa, hän meni seisomaan Kakuzun eteen kädet puuskassa. Eleellä ei näennäisesti ollut suurta vaikutusta kun Konan kuitenkin oli parikymmentä senttiä lyhyempi jopa korkojensa kanssa, mutta jokainen joka tytön tunsi, tiesi että hän saisi tahtonsa läpi.

"No niin, Kakuzu, mikä mättää?" hän kysyi äänensävyllä, joka jätti pojalle vaihtoehdot 'vastaa niin kuin asiat ovat' tai 'ota turpaan'.  Hidan ei tajunnut tai vain välittänyt, vaan kohotti kulmiaan ja aloitti:
"Mikä vittu tässä nyt muka mättää? Onks sulla paha aika kuu-" Albiino-pojan lause keskeytyi kun ruohikolla istuva Sasori fiksusti potkaisi tältä jalat alta. Konan jatkoi Kakuzun tuijottamista kuin Hidania ei olisi ollutkaan.
"Kotetsulla oli jotain erimielisyyksiä Dosun kanssa tiistai-iltana töissä... Eilen kaikki oli ok, mutta tänään sitä ei ole näkynyt", Kakuzu vihdoin vastasi, ääni hädin tuskin kuuluen Hidanin kiroilun seasta.

"Pää kiinni Hidan, un!" Deidara ärähti puun alimmalta oksalta, mihin oli kiivennyt istumaan.  "Mä en kuule mitään tänne. Hm."
"Tule sitten vitun apina alas sieltä kuuntelemaan, oikeesti!" Hidan huusi takasin ja kömpi ylös maasta. Deidara naurahti.
"Ottaa päähän varmaan, kun et itse osaa kiivetä tänne, yeah", hän virnuili ja heilutteli sääriään Hidanin naaman edessä.  Albiino tuhahti vihaisesti ja sanoi:
"No vittu, varmasti osaisin, en vaan jaksa."
"Joo, niin varmasti... Hmm."
"Perkele, apina..!"

"Nyt molemmat hiljaa!" Konan komensi. Hidan lakkasi puhumasta saman tien.
"Hyvin sä pidät järjestystä  jengissäs", Kisame totesi Painille ja virnisti iloisesti. Porukan johtaja kohautti olkiaan.
"Pojat on poikia... Ja sitä vartenhan mulla on tyttöystävä! Vitsi vaan, Konan", hän kiirehti sanomaan, nähdessään kyseisen tyttöystävän ilmeen. Konan pyöräytti silmiään ja kääntyi takaisin Kakuzun puoleen. "Niin mitä sä olit sanomassa?"

"Ihan sitä vaan, ettei Kotetsua oo tänään näkynyt koulussa, ja Oto oli venaamassa sitä eilen töiden jälkeen takaovella", tämä sanoi ja katsoi Konanin olan yli pihan suuntaan. Hän kurtisti kulmiaan. "Ja nyt ne muuten näyttäis olevan sun serkun kimpussa, Sasori."
Sasori kohottautui pystympään asentoon ja seurasi Kakuzun katsetta. Ja tosiaan, pihan toisella puolella näytti olevan pieni tilanne päällä. Sasori nousi seisomaan.

"Kankuro", hän mutisi ja siristi silmiään nähdäkseen paremmin aurinkoisen pihan läpi.
Hän asui serkkujensa kanssa isoäitinsä luona lähellä koulua. Isoäiti Chiyon molemmat lapset olivat kuolleet samassa onnettomuudessa, kun Sasori oli ollut neljävuotias, jättäen hänet ja hänen setänsä kolme lasta orvoiksi. Chiyon luona oli onneksi ollut tilaa ja mummilla riitti kärsivällisyyttä lasten kanssa.

"Mennääs katsomaan mitä niillä on sille asiaa", Sasori sanoi ja lähti kävelemään pihan poikki, loppu Akatsuki perässään.

"No, mitä nukke-poika?" Dosu kysyi ivalliseen sävyyn Kankurolta, joka pyöräytti silmiään.
"Painu nyt vittuun siitä", hän sanoi ja lähti kävelemään poispäin Dosusta, mutta joku tarttui hänen käsivarteensa ja pyöräytti hänet ympäri. Kaksoset Ukon ja Sakon seisoivat nyt hänen edessään. Sakon piti hänen kättään tiukasti otteessaan ja Ukon naksautteli sormiaan pahaenteisesti.
"Ei ole kohteliasta tuollainen", jälkimmäinen totesi.
"Pitäisi opettaa vähän tapoja..." Sakon puolestaan sanoi.

Kankuro riuhtaisi itsensä irti tämän otteesta ja perääntyi pari askelta. Kaksosten takana seisoivat kalpea abi Kimimaro ja Kankuron kanssa samalla, eli toisella vuosikurssilla olevat Tayuya, Dosu ja Kin. Ei hän millään pärjäisi koko jengille yksin... Hän loi pikaisen silmäyksen avaralle pihalle, mutta se oli melkein tyhjä. Ulkovalvojana oli psykologian opettaja Orochimaru, jolla oli tapana sulkea silmänsä Oton tekosilta. Juuri Kankuron tuuria...

"Hyvää päivää", hän yhtäkkiä kuuli jonkun tervehtivän pirteästi. Hän katsoi nopeasti toiselle sivulleen ja näki äänen lähteen: Sasori jengeineen oli tullut.
"Teillä näyttäisi olevan mielenkiintoinen keskustelu menossa... Kertokaa ihmeessä meillekin", Konan kehotti, hymyillen pelottavan kohteliaasti.
"Joo..! Pidämme hyvistä keskusteluista... Eikös niin, Tobi?" Zetsu sanoi ja naksautti niskansa. Tobi seisoi hänen vieressään ja nyökkäsi ponnekkaasti. "Zetsu pitää! Tobi pitää myös."

Kaksoset perääntyivät vastahakoisesti Oton johtohahmona pidetyn Kimimaron taakse.
"Me ei haluta ikävyyksiä", tämä totesi tyynesti. Pain piti kiinni porukkansa ylikohteliaasta linjasta ja nyökkäsi ymmärtäväisesti.
"Joo, ei mekään haluta. Eikä Kankurokaan varmasti halua. Joten jospa pysyttäisiin vain erossa toisistamme ja toistemme kavereista?" hän ehdotti.

Kimimaro kohotti leukaansa hiukan ja muut Otolaiset lähtivät kävelemään koulua kohti hitaasti, tietäen ettei Akatsukista ollut vaaraa hänelle.
"Sovitaan niin", hän sanoi lopulta ja lähti itse jenginsä perään.
"Hei Kimimaro", Kakuzu huusi hänen peräänsä. "Missä Kotetsu on?"
"Kotetsu..? En tiedä..." Kimimaro vastasi, mutta kun hän vilkaisi olkansa yli, hänen kasvoillaan oli kiero hymy. "Ehkä hän eksyi eilen matkalla kotiin."

Kankuro kurtisti kulmiaan ja katsoi kysyvästi serkkuaan. Sasori katsoi takaisin ja kohautti olkiaan.
"Kakuzun vuosikurssilainen ja työkaveri on mennyt hukkaan. Otolla on luultavasti näppinsä pelissä... Mutta ootko sä kunnossa?" hän kysyi, johon Kankuro nyökkäsi vastaukseksi.
"Olen mä joo. Noilla on jotain marionetteja vastaan selvästi", hän sanoi. Kyseiset nuket olivat sekä hänen että Sasorin kiinnostuksen kohde. Punapää tuhahti. "Ei tule yllätyksenä."

Kakuzu katseli Oton perään päätään pudistellen. Nyt se oli selvää, Kimimaron ilme oli kertonut tarpeeksi.
"Kuulkaas jätkät, musta tuntuu että meillä on tekemistä..." arpinen abi totesi kääntyessään porukkansa puoleen. "Meidän pitää löytää Kotetsu."

Pain näytti hetken mietteliäältä.
"Oikeastaan meidän ei kannattaisi sekaantua Oton ja jonkun muun välisiin ongelmiin..." hän totesi. Kakuzu katsoi häntä kulmat koholla.
"Ai, annetaan jätkän maata hakattuna jossain? Me ollaan ainoat jotka edes tietää", hän sanoi. "Nyt mun on pakko sanoa että mä lähden etsimään sitä vaikka itsekseni, tehkää te mitä haluatte..."
Hidan tuhahti ja Pain pudisti päätään.
"Ei sun yksin tarvitse... Okei, etsitään se. Pareittain... Lähdetään Konohan takaa käymään läpi Kotetsun yleisintä reittiä", hän sanoi.
"Ai nyt, un?" Deidara kysyi.
"Nyt."