Neji Hyuuga asteli pitkin Konohan katuja kohti kotiaan. Hänen päässään pyöri vain yksi ajatus, Tenten. Miten suloinen, rehellinen, rohkea ja hyväsydäminen tuo tyttö olikaan. Poika oli hetkeä aiemmin lähtenyt Tenteniltä ennättääkseen valmistautumaan ennen illan bileitä. Nejiä kutkutti ajatus Tentenin vaatevalinnoista, mutta samalla hän pähkäili omia kuteitaan. Kuten myös sitä, miten ohittaisi Hiashin tutkailevan ja tivaavan katseen. Mutta jos Ino ja Sakura olivat saaneet hänen serkkunsa, Hinatan mukaan diskoon, hätä ei olisi tämän näköinen.

Neji avasi ulko-oven ja päästi ulkona vallinneen tuulenpuuskan sisään. Poika riisui kenkänsä ja teki matkaa huoneeseensa, mutta eräs henkilö tukki hänen tiensä.
”Neji, missä olet ollut? Oletin, että saapuisit harjoituksiin vapaapäivänäsi”, tivasi Nejin edessä seisova järkähtämätön Hiashi. Neji tunsi epätoivon hiipivän sisälleen, hän oli luvannut harjoitella setänsä kanssa, mutta aika oli kulunut nopeammin kuin poika oli arvannutkaan. Erhe olisi kuitenkin selitettävä uskottavasti suvun päämiehelle. Neji keräsi kaiken vakuuttavuutensa ja pokerinaamansa rippeet.
”Hiashi-sama pyydän anteeksi, etten saapunut harjoituksiin sovitusti. Minulla oli muuta menoa”, Neji selitti tuntien kuitenkin kummallista kuplintaa sisällään lopussa. Hiashi tuijotti veljenpoikaansa läpitunkevin silmin.
”Jos teille sopii, voisimme harjoitella nyt”, Neji jatkoi pysäyttäen hetkeksi Hiashin päässä juoksentelevat kysymykset.
”Hyvä on. Puhumme näistä sinun ”menoistasi” myöhemmin. Tiedät, etten siedä valehtelua sukumme sisällä. Tule nyt”, Hiashi sanoi kävellen kohti talon sisäpihaa. Neji seurasi alistuneena perässä pelon vallatessa hänen jokaisen sielunkolkkansa. Jos Hiashi saisi tietää pojan suhteesta Tenteniin, mikä tahansa olisi mahdollista.

Sinä päivänä Hiashi halusi treenata veljenpoikansa Juukenia, sekä Byakuganin käyttöä väistöihin. Hiashin sanat toistuivat Nejin mielessä painaen pojan mielialaa hetki hetkeltä alemmas. Poika näki Hiashin sielunsa silmin löytämässä parin yhdessä jostain tullen vihaiseksi. Mitä hänen setänsä tekisi Tentenille, tai Nejille? Poika ei kuitenkaan antanut päässään juoksevien kysymysten häiritä hänen keskittymistään. Neji suoritti harjoitukset virheettömästi, kuten yleensäkin.

Harjoitusten päätyttyä Hiashi laski Nejin menemään, mutta poika halusi kertoa illasta itse, eikä antaa setänsä selvittää sitä omin päin
”Olen menossa nuorisotalolle tänään kuudelta. Ymmärtääkseni emme ole sopineet mitään samaan aikaan?” Neji tokaisi.
”Aivan, Hinata kertoi. Oletan sinun katsovan serkkusi perään ja tarkistavan ettei hän joudu vaikeuksiin”, Hiashi vastasi kylmäsi tapittaen Nejiin, joka vastasi:
”Teen niin, Hiashi-sama.” Keskustelun loputtua molemmat lähtivät eri suuntiin. Neji löysi pian huoneelleen ja asteli sisään. Hän iloitsi Inon ja Sakuran suostuttelukyvystä, sekä setänsä suuremmasta huolesta tytärtään kuin veljenpoikaansa kohtaan. Pian Neji katsoi parhaaksi kipaista suihkussa, ennen kuin hän miettisi mitään muuta. Poika etsi pyyhkeen käsiinsä ja tallusteli suihkutiloja kohti.

Neji huomasi olevansa ainoa käyttäjä, mutta eipä ihme. Kellohan oli vasta kolme. Poika riisui hiestä hieman kostuneet vaatteensa ja heitti ne tilan nurkassa sijaitsevaan pyykkikoriin. Hitai-atensa ja otsa-, sekä jalka- ja käsisiteensä Neji kieritti pois ja jätti tuolin päälle. Hän tallusteli suihkutilojen luo ja väänsi hanan auki vapauttaen veden päällensä. Hän vetäisi hiuksiin unohtuneen hiuslenkkinsä pois ja nautti hetkestä. Pian hän kaappasikin shampoopullon käsiinsä, puristi nokareen kädelleen ja vaahdotti sen päähänsä. Välillä Neji tunsi olonsa kovin tyttömäiseksi pestessään pitkiä hiuksiaan, mutta suurimalla osalla Hyuugan jäsenistä oli pitkät hiukset, jos Hinataa ja paria muuta ei lasketa. Pojan mieleen tulvahteli kuvia kaikista hänen tuntemistaan pitkähiuksista klaanilaisista, Hiashi-sama, Hanabi-san ja…

Nejin kädet pysähtyivät niille sijoilleen, kun hän muisti viimeisen henkilön, isänsä Hizashi Hyuugan. Poika käänsi hanaa ja pysäytti veden tulon. Hän yllättyi reaktiostaan, mutta mitäpä voisi olettaa. Neji ei ollut ajatellut isäänsä koommin, viimeksi Naruton ja hänen välisen ottelunsa jälkeen. Silloin hänen setänsä oli kertonut totuuden Hizashin kuolemasta ja muuttanut Nejin käsityksen ihmisistä. Poika sulki silmänsä ja muisteli tuota päivää. Hän muisteli Narutoa ja tämän sanoja, sitä miten tämän oli onnistunut voittaa hänet. Sitä, kuinka liikuttunut hän oli puhuttuaan Hiashin kanssa, kuinka hän oli ollut onnellinen.

Neji havahtui ja huomasi seisoneensa paikoillaan suihkutilassa jo tovin. Hän käänsi hanan auki ja huuhteli seisahtuneen shampoon hiuksistaan. Pian hän sulki veden ja käveli pyyhkeelleen. Neji rutisti vettä hiuksistaan ja kuivasi niitä tovin. Lopetettuaan hän kulki kaapille, josta hän löysi yukatan ja puki sen ylleen. Alahyllyltä hän kaivoi sandaalit, jotka hän mitä luultavimmin palauttaisi myöhemmin. Neji nappasi pyyhkeensä ja muut tavaransa syliinsä, avasi oven ja kurkisti molempiin suuntiin mahdollisten vastaantulijoiden varalta. Ketään ei näkynyt ja poika hiippaili huoneeseensa mahdollisimman ääneti.

Huoneessaan Neji laski kannettavansa sängylleen ja säntäsi vaatekaapilleen. Paitoja, farkkuja, kauluspaitoja ja pitkähihaisia lenteli lattialle vuoronperään kirjoen sen eri väreihin. Vaikka luonteeltaan poika ei ollut sotkuista tyyppiä, tämä oli poikkeus. Neji pinosi parhaat vaihtoehdot yhdeksi kasaksi, muut löysivät itsensä sängyltä ja sen alta, huoneen nurkasta ja ties mistä. Lopulta kerättyään riittävästi vaihtoehtoja poika istahti tutkimaan löytöjään. Hän hylkäsi monta ehdokasta ja päätyi tummansiniseen lyhythihaiseen kauluspaitaan, jossa oli sinisiä raitoja pystysuunnassa sekä mustiin löysähköihin farkkuihin.

Neji seisoi peilinsä edessä ja kääntyili vähän väliä löytääkseen virheet. Ainoa hänen löytämänsä puute kukoisti hänen otsallaan.  Hyuugan sivuhaaran vihreänpuhuva kirousmerkki oli piinannut Nejiä yhtä lailla kuin väärä kuva hänen isänsä kuolemasta. Poika ei jaksanut ajatella samaa tarinaa kahdesti, joten hän kääntyi sänkynsä puoleen ja nosti otsasiteensä ja suojuksensa käteensä ja tepasteli takaisin peilin eteen. Hän kieritti ensin siteet yläotsalleen ja asetteli nauhat niiden päälle. Hitai-ate sai peittää sekä siteet että tuon merkin hänen otsallaan. Poika manasi merkkiään, sillä hän ei halunnut mennä paikalle otsa paljaana, mutta hän antoi mielestään myös liian virallisen vaikutelman kulkemalla joka paikkaan otsasuojuksen kanssa. Pojan vaihtoehdot tosin olivat vähäiset, sillä hänellä tuskin olisi muuta, joka auttaisi asiaa. Hän päätti tyytyä olemukseensa sinällään ja kääntyi työpöytänsä puoleen.

Neji oli vastikään siivonnut, joten satunnaisia papereita tai roskia ei lojunut ympäriinsä. Poika löysi paperia ja kynän vaivatta ja raapusti selkeällä käsialallaan kirjaimia riveittäin. Punottuaan mielestään kyllin pitkän listan Neji upposi ajatuksiinsa. Vaaleat silmät menivät piiloon. Hetken poika oli näin, kunnes avasi silmänsä ja merkitsi ympyrän yhden rivin kohdalle. Tämän jälkeen paperi sai tutustua pojan farkkujen taskun sisustaan. Hän otti yhden pöydän reunalla seinään nojaavista kirjoista ja avasi sen. Ennen kuudennen luvun aloittamista Neji vilkaisi kelloa, joka soi hänelle vielä kaksi tuntia aikaa. Hän upposi kuudenteen lukuun, ja koko maailma hiljeni.

♫♫♫♫♫

Mielihyvän kadottua Tenten kokosi itsensä ja käveli suoraan keittiöön ja kävi tiskien kimppuun. Astioita ei onneksi ollut paljon, sillä tämä askare ei kuulunut tytön mielipuuhiin. Kuivattuaan viimeisen lasin kunoichi kipitti huoneeseensa.

Hän avasi vaatekaappinsa ja selasi sen sisältöä. Tenten toisti kriteerejä päässään jokaisen vaatekappaleen kohdalla. Ei liian tylsää, ei liian prameaa. Ei liian räikeää, ei liian väritöntä. Jotain, missä olisi mukava olla, ja joka miellyttäisi häntä itseään ja hänen seuralaistaan. Tyttö naurahti ajatellessaan poikaystäväänsä ja miltä tämä tulisi näyttämään illalla, mutta keskittyi samalla vaatteidensa penkomiseen. Samalla hän ihmetteli sitä, ettei muistanut vaatekaappinsa sisältöä paremmin. Osatekijä saattoi olla se, että hän piti samoja vaatteita lähes joka päivä, eikä ninjan ura avannut paljoa mahdollisuuksia shoppailuun. Pian hän saikin otteeseensa jotain upeaa. Tenten nosti sen paremmin esille ja ihaili sitä. Se oli vaaleansininen yksiolkaimien paita. Tuon ainokaisen olkaimen yli kulki erillinen rypytetty kangaskappale, joka kiersi koko yläreunan. Olkainosan kohdalla komeili hieman tummempisävyinen kangaskukka. Tyttö viskasi paidan sänkynsä reunalle odottamaan ja jatkoi metsästystään keskittyen alaosiin.

Tentein mieli taisteli hameen ja farkkujen välillä päätyen lopulta ensimmäiseen vaihtoehtoon. Hän kaivoi kaikki hameensa esille ja tutkiskeli niitä yksitellen. Tyttö ehti hylätä neljä vaihtoehtoa kunnes löysi jotain silmiinpistävää. Se oli hieman alle polvipituinen mustan ja sinertävän värinen. Musta oli pohjaväri ja sen yli kulki sinertäviä raitoja vinosuunnassa ristikkäin. Vaikka kesä olikin, tyttö päätti käyttää mustia legginsejä hameen kaverina. Hän viskasi molemmat paidan seuraksi, nousi ylös ja tallusteli kylpyhuoneeseen.

Tyttö irrotti otsasuojuksensa ja aukaisi jo hieman pärönneet nutturansa auki ja nappasi kamman käteensä. Tehtävä oli helpompi kuin aamulla, mutta kyllä siinäkin aikansa kesti. Suoristettuaan kutrinsa Tenten vapautti molemmat kätensä ja upotti ne sinne. Hän alkoi miettiä sopivaa hiustyyliä illalle. Auki olevat tukan ja perusnutturansa hän hylkäsi oitis. Saparot eivät olleet aivan hänen tyyliään, kuten ei poninhäntäkään, mutta entäpä letit. Ajatuksen saatuaan tyttö kuvitteli sielunsa silmin ylleen valitsemansa vaatteet ja kampauksen, mutta hylkäsi tämänkin vaihtoehdon. Hänhän oli menossa bileisiin, letit tuntuivat liian huolitelluilta. Tenten otti viimeisen vaihtoehdon käsittelyynsä ja tuijotti ruskeita hiussuortuvia, jotka laskeutuivat hänen peilikuvansa selkää pitkin. Hän oli hyvin tyytyväinen kokonaisuuteen ja palautti entisen kampauksensa. Sidottuaan suojuksen otsalleen Tenten käveli olohuoneeseen ja vilkaisi puoli neljää näyttävää kelloa. Malttamattomuus levisi ympäri hänen kehoaan, tekemisen pula iskisi hyvin pian,. Tyttö ratkaisi tämän pulman pikapikaa, ja suuntasi ulko-ovelle. Hän ajatteli mukavan kävelyn virkistävän sisällä vietetyn kolmen ja puolen tunnin jälkeen.

Tyttö tallusteli pitkän tovin katuja, kunnes sattui Ichirakun kohdalle. Paikan vakioasiakasta Narutoa ei näkynyt saati kuulunut. Tenten ei antautunut viettelevälle tuoksulle, vaan jatkoi matkaansa. Jälleen hän oli liikkeellä päämäärättömästi, mutta nyt hän tiesi, ettei Neji sattuisi tielle. Poika oli luultavasti kotona harjoittelemassa tai jotain muuta tekemässä. Tyttö heitti asian mielensä perukoille, mutta Hyuugan kasvot, joita hän niin kovasti ihannoi, jäivät hänen pyörimään hänen mieleensä kirkkaina ja selkeinä kaikkine kauniine piirteineen.

Tenten arvioi aikaa ja uskoi varttitunnin kuluneen. Hän saapui heidän tiiminsä vakiotreenauspaikalle ja muistot ensimmäiseltä geninvuodelta pyrkivät pintaan. Hän kuvitteli Nejin ja Leen taistelemassa viimeiseksi mainitun pyynnöstä. Kuten aina, Hyuuga vei voiton ylivoimaisesti. Tyttö oli aina seissyt vieressä ja katsonut ottelua ja yrittänyt tolkuttaa pottatukalle klaaninsa neron voittamisen mahdottomuudesta. Hänen sanoillaan ei ollut kuitenkaan vaikutusta poikaan ja toistuvista tappioista huolimatta Lee ei luovuttanut, vaan jatkoi harjoittelua päämääränään loistava ninja ainoana aseenaan taijutsu.

Nutturapää havahtui takaumastaan ja vilkuili ympärilleen. Kuten odotettua, kukaan ei ollut eksynyt lähistölle. Malttamattomana hän kuvitteli tulevaa iltaa mielessään. Hän näki itsensä tanssimassa hitaita poikaystävänsä kanssa. Maailma hiljeni, he näkivät vain toisensa.
Herättyään unelmistaan tyttö katsoi parhaaksi palata kotiin, vaikka siellä odottikin tylsyys. Yhä haikeana hän tallusteli samaa reittiä takaisin ja toivoi koko sydämestään ajan saavan siivet.