Deidara puki paidan ylleen tyhjässä huoneessa, sillä tämän tultua suihkusta Sasori oli kadonnut viemään papereita Peinille.



Konan katseli testiä hermostuneena istuen kylpyhuoneen lattialla, sillä jos tämän jalat eivät kannattelisikaan testin ollessa valmis?

´Jos olen raskaana niin miten minä sen kerron Peinille? Hän kyllä saattaa olla hyvinkin onnellinen sitten, jos yhtään häntä tunnen...´ Sinihiuksinen nainen hymyili ajatuksilleen, kunnes alkoi laskea viimeisiä sekuntteja testin valmistumiseen.

''Viisi neljä kolme kaksi yksi...'' Huulilävistetty sinisethiukset omaava nuori nainen katsoi testitulosta vakavana.

´O-olen raskaana... Minusta tulee äiti?´ Konan laski katseen vatsaansa huokaisten syvään hieman yllättyneenä tuloksesta, joka oli kuitenkin hyvinkin iloinen aihe.



Sasori tuli Deidaran ja tämän huoneeseen.



''Deidara oletko valmis?'' Sasori katsoi blondia kysyvästi.

''Olen...'' Nimeltä mainittu vastasi oitis.

''Hyvä. Lähdetään.'' Punapää totesi viileästi lähtien kaksikon huoneesta eteiseen.

Deidara nyökkäsi lähtien sitten nuken perään, ehkä hän saattaisi uskaltaa kertoa tunteistaan dannalleen? Ehkä..

´Sasori miksi olet noin kylmä? Eikö sinulla tosiaankaan ole tunteita? Oletko pelkkä nukke, jossa on kuoret pelkästään päällä?´ Sinisilmäinen katseli punapäätä, joka lähti juuri eteisestä ulos ja Deidara seurasi tämän perässä.





''Kuulehan Hidan en pidä siitä, että sinä tuhlaat noin paljon aina hiusgeeliä... Siinä kuluu niin kamalasti rahaa hukkaan, että ihan hirvittää... Mieti mitä kaikkea saisit niillä rahoilla jotka tuhlaat päänahkaasi?'' Kakuzu yritti selvästikkin selittää albiinolle raha-ahneutensa syytä.

''Haista paska ja ime tikkariasi!'' Harmaapää vastasi oitis nyrpistäen sitten nenäänsä alkaen lukea jotain kirjaa.

''Sinä tulet katumaan vielä..-'' Kakuzu aloitti, mutta Hidan keskeytti.

''-En tule, sillä saatana vieköön minä kadun jo kaikkea tätä paskaa ja sitä mitä kaikkea olen joutunut kokemaan!'' Hidan raivosi takaisin jatkaen sitten kirjan lukemista tuohtuneena Kakuzun mulkoilessa tätä hetken selvästikkin keksien jotain sanansäilää Hidanin keskeytykseen.

''Olet suloinen, kun suutut noin...'' Kakuzu tuumasi pokkana.

''Mitä sanoit?'' Hidan kysyi nostaen katseensa toiseen.

Kakuzu oli vain hiljaa lähtien sitten huoneesta huomattuaan ennen lähtöänsä, että nuorempi oli punastunut kirjansa takana.

´Kakuzu? Pidätkö sinä minusta?´ Hidan mietti ihmeissään posket punehtuneina kääntäen sitten vaaleanpunaiset silmänsä takaisin kirjan tekstiin.



Sasori katseli merta mietteliään näköisenä blondin vain ihaillessa nousutta keltaistapalloa, jota auringoksi kutsuttiin.



''Deidara onko sinulla ketään, josta pidät, mutta et uskalla kertoa tunteistasi?'' Punapäinen mies kysyi yht'äkkiä sinisilmäiseltä pojalta.

''On minulla danna... Ja luulen, että hän ei ole huomannut tunteitani. Un!'' Nuorempi vastasi haikean oloisena.

''Sepä ikävää...'' Nukkemies vastasi viileällä äänensävyllä, joka kieli kaikesta muusta, kuin pahoittelusta.

''Jaa-a... No, mutta mitäs tekisimme?'' Deidara päätti kysyä vuorostaan pelastaakseen loppupäivänsä tai ainakin tämän aamun kiusalliselta hiljaisuudelta.

''No jos vain juttelisimme ja tutustuisimme toisiimme? Nimittäin Pein-sama on niin usein valittanut, että me emme tunne tarpeeksi hyvin toisiamme.'' Dannaksi kutsuttu selitti kuitenkin sisällään palaten halusta tutustua paremmin tuohon blondiin partneriinsa.

''...Mikäs siinä. Un!'' Deidara totesi kallistaen päätään hymyillen pienesti.

''Istutaan vaikka tuonne laiturille... Jos vain sopii?'' Sasori selitti osoittaen laituria katsoen Deidaraan kysyvästi.

''Sopii! Hmmh'' Sinisilmäinen vastasi hymyillen innostuneesti.



Deidara istui laiturille risti-istunta asentoon Sasorin tullessa sittenkin ihan tämän vierelle istumaan toisi kuin Deidara oli ajatellut.



''Mistäs juttelisimme?'' Nukkevartaloinen kysyi vilkaisten nuorempaansa.

´Jospa kysyisin mistä eläimistä danna pitää? Taikka sitten mistä hän pitää taiteessa? Siinä olisi ainakin juttelullemme jonkinlainen aloituspohja..´ Blondimies mietti puhahtaen sitten kysyäkseen jotain.

''Mitkä ovat lempieläimiäsi? ... Tai ötököitä?'' Deidara katsoi Sasoriin kallistaen hieman päätään jälleen odottaen toisen reaktiota.

Punapäinen mies oli hetken hiljaa, kunnes tämä aloitti puhumisen.

''Minä pidän skorpioneista ja kissoista. Entäs sinä?'' Dannaksi nimitetty mies kysyi hieman hymyillen nuoremmalleen.

''Minä pidän kissoista myös ja koirista.. Mmh.'' Deidara vastasi hymyillen takaisin Sasorille.

''Heh ja minä, kun luulin, että Tobi olisi lempieläimesi... Nojaa taisin olla väärässä.'' Sasori tirskahti sarkastisesti kohauttaen olkiaan.

´Danna miksi olet noin täydellinen, että en pysty kertomaan tunteistani sinulle?´ Nuorempi mietti naurahtaen kumminkin toisen toteamukselle.



''Tobi.. Tulisitko kanssani käymään tuolla ulkona?'' Zetsu kysyi katsoen nuorempaansa.

''Kyllähän minä voin. Tarvitsetko apua johonkin?'' Nimeltä kutsuttu kysyi kallistellen päätään.

''Kyllä. Mullan levittämiseen kukkapenkkiin. Jos siis vain voit auttaa?'' Zetsu tarkisti.

''Tottakai minä autan. Tobi on kiltti poika.'' Oranssimaskinen poika tokaisi.

''Kiitos. Tule niin mennään...'' Zetsu sanoi nojaten toisen huoneen ovenkarmiin.

Tobi nousi työpöytänsä äärestä astellen sitten toisen ohitse saaden läpsäisyn takapuoleensa kääntyen sitten sen seuraksena salamana katsomaan toista.

''Puhdas vahinko. Anteeksi ei ollut tarkoitus.'' Zetsu sanoi rentona naama peruslukemilla.

''Ahaa vai niin... Saat anteeksi.'' Tobi vastasi lähtien sitten ripeästi pihalle edeltä.

´Vai, että vahinko? Miksi hän ei oikein vakuuttanut minua?´ Maskinaamainen mietti ottaessaan yhden multasäkin pystyyn maasta.



Zetsu asteli Akatsukien etupihalle Tobin viereen.



''Voisitko pitää sitä pystyssä, kun avaan säkin?'' Pihalle tullut kysyi hymyillen sitten hieman toiselle.

''Tottakai.Tobi on..-'' Tobi aloitti, mutta Zetsu keskeytti tämän.

''..-Kilttipoika.'' Vanhempi jatkoi toisen lauseen tottuneesti.

´Mutta onkohan hän yhtä kilttipoika sängyn puolella? Eikä! Mitä sinä Zetsu nyt oikein mietit ja vieläpä älyvapaimmasta ihmisestä, jota maailma päällään kantaa! Mutta siltikin niin suloinen luonteeltaan...´ Zetsu mietti sättien sitten ajatuksiaan.

''Noniin... Avaatko sinä tämän säkin Zetsu-sama..?'' Tobi kysyi tarkkaillen vanhemman ilmeitä kysyvästi, joka ei kuitenkaan näkynyt tämän maskin takia.

''Ah.. Joo niin avaanhan minä...'' Zetsu tuumasi avaten säkin sitten kunaillansa.

''Nyt vain levittämään mullat.'' Tobi mietti ääneen.

''Nii-in olen kiitollinen, että sinä suostuit auttamaan minua.'' Multaa kaatava selitti nuoremmallensa iloisena.

''Ole hyvä..'' Tobi vastasi miettien edelleen sisällä sattunutta ´´vahinkoa.´´



Konan asteli kylpyhuoneesta tämän ja Peinin huoneeseen istahtaen sitten kaksikon sängylle ottaen yö-pöydältään paksun kirjansa aikoen lukea sitä aikansa kuluksi.



´Peinistä tulee tämän lapsen isä?... Outoa ajatella moista. Pein isänä... Mitäköhän siitäkin tulee? Pitäisiköhän minun puhua jo tänään Peinin kanssa? Tosin hänellä on nyt töitä tehtävänään.´ Konan mietiskeli alkaen sitten lukea kirjaansa.



''Niin, että sen takia minä pidän ikuisesta taiteesta... Mutta entäpä sinä Deidara? Mistä sinä pidät taiteessa?'' Sasori kysyi vuorostaan, koska kaksikko oli päätynyt puhumaan mistä pitävät taiteessa.

''Minä pidän hetkellisestä. Kaikki mikä kestää hetken on kaunista. Ainakin minusta.Un!'' Deidara kertoi iloisen rentona.

''Hmmh... Mistä muusta me juttelisimme?'' Punapäinen nukke kysyi raapien päätään.

''En tiedä. En keksi enään mitään puhuttavaa... Entä sinä danna? Un!'' Blondi kysyi katsoen vieressään istuvaa.

''Minulla ei ole aavistustakaan.'' Punapää sanoi pudistaen päätään.

''Ei se mitään... Jos vaikka olemme hetken hiljaa ja mietimme omiamme. Jos sopii sinulle? Un!'' Deidara kysyi vaipuen ajatuksiinsa saatuaan vanhemmalta sitä ennen myöntävän nyökkäyksen.

´Pitäisiköhän minun puhua Deidaralle tuntemuksistani?´ Nukkevartaloinen mies mietiskeli katsellen vedenpintaa.





''Heh tuli valmista!'' Zetsu totesi naurahtaen tyytyväisenä.

''Niin...'' Maskinaamainen mutisi mietteliäänä.

''Mikä on Tobi?'' Pidempi kysyi hieman huolta äänessään.

''Ei minulla ole mikään..'' Nuorempi vastasi.

''Selvä, mutta älä luule, että uskoin tuon...'' Zetsu sanoi lähtien sitten sisälle vietyään tyhjän multasäkin odottamaan roskiin vientiä.

''...Hmmh..'' Tobi hymähti lähtien sitten itsekkin sisälle kadoten takaisin huoneeseensa töiden kimppuun.





''Deidara... Kun kysyin, että onko sinulla ketään josta pidät, mutta et uskalla kertoa tunteistasi... Niin...'' Sasori aloitti rikkoen hiljaisuuden kaksikon väliltä.

Blondi käänsi katseensa punapäähän.

''Niin?'' Deidara yritti rohkaista toista jatkamaan lausettaan.

''...Niin, että minullakin on eräs josta pidän..'' Ruskeasilmäinen rohkeni lopettamaan lauseensa.

''Ai.. Sinäkin pidät siis jostakusta?'' Nuorempi katsoi yllättyneenä lyhyempää, mutta vanhempaa miestä joka nyökkäsi tyynesti ´´hivenen´´punastuneena.

´Äsht! Miksi minä sanoin tuonkin Deidaralle? Nyt hän pitää minua varmasti heikkona, joka on sortunut rakastumiseen...´ Ruskeanappisilmäinen mies mietti surkeana kuitenkin näyttäen ilmeettömältä ulospäin.

''Ummh.. Danna kuule... Se josta pidän.. Niin hän on eräs Akatsukista.'' Deidara paljasti punehtuneena.

''Hmm? Aiotko kertoa minulle kenestä puhut?'' Vierellä istuva katsoi toista hieman kysyvänä.

Deidara hymyili pientä salaperäistä hymyään.

''Ehkä.. Ehkä en. Un!" Taivaansinisetsilmät omaava naurahti iskien silmäänsä.

''Vai niin?'' Lyhyempi esitti toteamuksen kysymyksenä.

''Mmmh...'' Nuorempi hymisi.



´Äidiksi tuleminen kuulostaa oudolta.. No osaanhan minä nyt lapsia hoitaa sentään... Pein vaihtamassa vaippoja?´ Sinihiuksinen nainen puhkesi hiljaiseen hihittelyyn ajatellessaan miestään vaihtamassa vauvalle kakkavaippaa puhtaaseen.

´Nojaa täytyy varmaan alkaa tehdä kohtapuolin lounasta... Kello lähenee kahtatoista... Onkohan muilla kovakin nälkä?´ Akatsukin ainut nainen mietiskeli sulkien lukemansa kirjan nousten sitten sängyltä lähtien keittiöön aikomuksenaan loihtia hyvää päivällistä muille.



''Deidara muuten... Lähtisimmekö kohta kotia kohti? Konan alkaa varmaan tehdä nimittäin ruokaa.'' Suklaaruskea-silmäinen kysyi nuoremmalta.

''Niin... Konan-sama suuttuu kyllä hirveästi jos emme mene syömään... Muistan vieläkin kuinka Hidan joutui pakkosyöttöön, kun hänelle ei maistunut ruoka moneen päivään...'' Deidara mutisi muistellen menneitä.

''Totta... Konan osaa olla kyllä pelottava, mutta hän sentään pitää meistä muista huolta ja tekee hyviä ruokia... Tosin minun ei tarvitsisi syödä nukke.'' Vanhempi mietti ääneen.

Deidara vain tyytyi hymähtämään myöntävästi nousten sitten seisomaan. Ja pian kaksikko lähti kävelemään laiturilta Akatsukien päämajaa kohti.



´Minun pitää tunnustaa Sasorille ennemmin tai myöhemmin...´ Blondi mietti astellen rauhallisin askelin lyhyempänsä vierellä.



´Mitäköhän Deidara-sempai tekee juuri nyt? Voisin jutella hänelle myöhemmin tänään... Uskaltaisinko puhua Deidaralle tuntemuksistani?´ Mustahiuksinen maskin omaava poika mietti huoneessaan katsellen työpöydällänsä lepäävää maskia,kunnes käänsi katseensa peiliin tutkaillen sitten kasvojaan jotka olivat vuosien mittaa komistuneet lapsenomaavista.