"Sasori! HERÄÄ, NYT HETI!"

Mainittu punapää avasi silmänsä ja nousi istumaan sängyllään. Isoäiti Chiyon herätys oli aina Sasorin tapauksessa yhtä tehokas. Vaikka vanha nainen huusi alakerrasta ja Sasorin huone oli ylhäällä, hän heräsi heti. Kai se oli Deidaran kanssa opittua. Tämä ei sitten herännytkään vaikka pommi olisi räjähtänyt metrin päässä, sen Sasori tiesi kokemuksesta.

"Hereillä", hän mutisi turhaan ja venytteli raajojaan. Seuraavana hänen aamuohjelmassaan olisi Kankuron tai Temarin herätys, joka oli melkein yhtä vaikeaa kun Deidarankin. Sasori huokaisi ajatukselle ja nopeasti pukeuduttuaan raahautui käytävään. Gaara käveli häntä vastaan ilmeettömänä.

"Kumman tahdot?" tämä kysyi. Sasori vilkaisi yhä kuorsaavan Kankuron huoneen suuntaan. Sitten hän katsoi takaisin Gaaraan ja sanoi:
"Temarin. Onnea vaan." Nuoremman pojan ilme synkkeni hieman, mutta hän ei sanonut vastaan, vaan suunnisti isoveljensä huoneeseen. Sasorista tuntui kuin hän olisi lähettämässä nuorinta serkkuaan sotaan, mutta sitä hän ei ehtinyt miettimään enempää. Hänen oma vastustajansa odotti viereisessä huoneessa...  

Gaara ei vaivautunut koputtamaan Kankuron huoneen oveen, vaan asteli suoraan sisään.
"Hei, Kankuro, ylös", hän sanoi, turhaan. Isoveli vain murahti jotain ja kiskoi peiton korviinsa, yhtään heräämättä. Gaara kömpi sängylle ja kiskoi peiton pois. Sitten hän ravisteli Kankuroa ja huusi tälle:
"Hei, laiska paska, YLÖS, sä myöhästyt koulusta..! Me myöhästytään sun takia kaikki!"

Millään mitä hän teki ei ollut mitään vaikutusta. Hän melkein hyppi veljensä sängyllä, mutta Kankuro veti yhä sikeitä. Gaara puri huultaan ja mietti. Sitten hänen mieleensä juolahti loistava idea; julma, mutta loistava.

Kankuro kuuli kuin paksun sumun läpi kuinka hänen nuorempi veljensä mellasti huoneessa. Riehunta sekoittui uneen, eikä hän oikeastaan tiennyt mikä oli totta ja mikä vain unta. Eikä häntä kiinnostanut. Hän halusi vain nukkua.

Mutta kun Gaara alkoi puhumaan hiljaisella äänellä, Kankuron kuuli sen selvästi:
"Mulla on tässä sen sun uuden nuken, Kuroarin, pää. Ja vasara. Jos sä et nyt nouse ylös, mä isken tällä vasaralla niin monta kertaa tähän puunpalaseen, että koko paska halkeaa. Onko tää nyt selvä?"

Sanoilla kesti noin kolme sekuntia upota Kankuron unisiin aivoihin, mutta kun se tapahtui, reaktio oli juuri sellainen kuin Gaara toivoikin. Kankuro hyppäsi ylös, nappasi keskeneräisen nuken pään Gaaran sylistä ja siirtyi huoneen toiselle reunalle tuijottamaan pikkuveljeään murhaavasti. Gaara kohotti olemattomia kulmiaan ja katseli kättään, jossa pää oli hetki sitten ollut. Kankuro osasi halutessaan olla ihmeen nopea.

"Mitä sä haluat?" tämä kysyi terävästi.
"Että sä et mene takasin nukkumaan", Gaara vastasi ja heitti vasaran johonkin lattialle.
"Oot sä kyllä kuule julma lapsi..." Kankuro jupisi laskiessaan pään pöydälleen. Sitten hän haukotteli ja raapi päätään. "Mutta joo. Mä oon nyt hereillä, sä voit mennä johonkin, mihin sä nyt olisit menossa, syömään tai jotain..."

Gaara jätti veljensä etsiskelemään puhtaita vaatteita ja suuntasi itse alakertaan. Sasori, huonotuulisen näköinen Temari ja Chiyo olivat keittiössä, naiset syömässä aamiaista ja Sasori laittamassa lounasta koulua varten. Hän ei ikinä jengeineen syönyt koulun ruokaa.

"Noh..? Saitko veljesi ylös, mitä?" Chiyo halusi tietää. Gaara nyökkäsi. Chiyo nyökkäsi myös tyytyväisenä ja kääntyi takaisin puuronsa puoleen.
"Laiska paska, tekis jotain", Temari kommentoi äkäisesti ja joi kahvistaan kerralla puolet. Gaara nyrpisti nenäänsä tuskin huomattavasti. Hän ei ymmärtänyt siskonsa kahviriippuvaisuutta... Kahvi oli hänen mielestään pahaa. Hän ei tarvinnut kahvia pysyäkseen hereillä, vaikka nukkuikin aina yöstä korkeintaan neljä tuntia.

"Joo no, mä lähden", hän totesi. Temari mumisi hänelle jotain, nyt rauhoittuneena, Chiyo huusi hyvää koulupäivää ja Sasori ei sanonut mitään. Gaara ei suunnannut suoraan koululle, vaan ensin Uchihan talolle. Hän soitti ovikelloa ja odotteli hiljaa. Sasuke tuli nopeasti avaamaan.

"Moi", mustatukkainen poika sanoi, pamauttaessaan oven kiinni perässään.
"Moro", Gaara vastasi kun pojat lähtivät kävelemään kolmannen kaverin, Naruton luo.
"Ootko soittanut sille?" Sasuke kysyi matkalla. Gaara kohotti kulmiaan ja pudisti päätään.
"En mä muistanut, Kankuro oli tarpeeks vaikea", hän vastasi ja Sasuke kohautti olkiaan.
"Ihan sama, saa yrittää olla nopee."

Naruto Uzumaki oli täysin eri maata kahden parhaan kaverinsa kanssa. Hän oli energinen ja hänellä oli aina sama oranssi huppari. Gaara pukeutui mustaan ja tummanpunaiseen ja Sasuke ainoastaan mustaan, eikä kumpikaan pahemmin höpöttänyt. Ei sillä, että kumpikaan olisi saanut suunvuoroa... Naruto asui yksin koulun vieressä opiskelijakämpässä, jonka avain löytyi kynnysmaton alta.

"GYAAAAAH!" vaaleaverikkö huusi ja tippui komeasti sängystä, Sasuken avatessa radion huutamaan Children of Bodomia. Melkein heti hän dyykkasi yhtä komeasti sulkemaan radion.
"Ootteko te sekasin!? Ei täällä voi huudattaa radioo näin aikasin, mä saan häädön!"

Sasuke pyöräytti silmiään.
"Urpo... Kello on melkein kahdeksan, kaikki naapurit on jo hereillä kyllä, ei hätää. Sunkin ois pitänyt olla jo aikaa sitten", hän totesi tylysti. Naruto räpytteli tyhmänä silmiään ja raapi päätään.
"Ai? Siis... MITÄ sä sanoit se kello on!?" hän yhtäkkiä tajusi. "Mulla on hirvee kiire!" Hän alkoi juoksentelemaan ympäri asuntoa puhtaiden vaatekappaleiden ja kirjojensa perässä. Sasuke ja Gaara vilkaisivat toisiaan ja Gaara sanoi:
"Me odotetaan ulkona."

Ja kun Naruto vihdoin tuli, he olivat jo pari minuuttia myöhässä.
"Mitä meil on?" Sasuke kysyi kun he kiireettömästi laahustivat koululle. Naruto kaivoi rypistyneen lukujärjestyksen taskustaan.
"Biologiaa", hän tuhahti. "Mahtavaa."  Sasuke kohautti olkiaan.
"No, ei se nyt oo niin paha... Kurenai on ihan jees", hän sanoi.
"Ootsä ihastunu Kurttuun nyt? Kaikista muijista sä valitset sen joka ei kuolaa sun perään", Naruto kiusasi. Sitten hän näytti hapanta naamaa. "Sakurakin seuraa sua, kuin joku koulutettu koira..."
"En. Mut se ei oo niin paha", Sasuke sanoi, jättäen kommentin Sakurasta huomiotta. "Sua ottaa vaan päähän kun et oo tehnyt sitä kirjotelmaa." Naruton ilme synkkeni entisestään.
"Pitikö sun muistuttaa..."

Koulun käytävät olivat jo autiot kaikkien ollessa tunneilla. Tai siltä se näytti.
"Nyt jumalauta! Mitä vittua te haluutte?" joku kuului kulman takaa. Nuoret vilkaisivat toisiaan, ennen kuin varovasti hiipivät kulmalle katsomaan mitä tapahtui. Otolaiset Sakon ja Ukon seisoivat Hidanin edessä tyytyväisen näköisinä.
"Halutaan et tiedät että Oto ei halua kilpailijoita", Ukon sanoi, "Että meille ei kannata vittuilla", Sakon jatkoi ja iski nyrkkinsä Hidanin vatsaan.

"Ai saatana!" albiino huusi ja vajosi kaksinkerroin, onnistuen vain vaivoin väistämään Ukonin polven, joka oli tähdätty hänen kasvoihinsa. Hänen onnistui tönäistä tasapainonsa hukannut Ukon kumoon, mutta seuraavassa hetkessä Sakonin kyynärpää osui häntä hartian ja kaulan taipeeseen. Kun Hidan hetkellisesti oli poissa pelistä, Ukon kohotti nyrkkinsä, mutta ei saanut iskua ikinä perille.

Naruto, Gaara tai Sasuke eivät ehtineet tajuta missä välissä Kakuzu ilmestyi paikalle, vain että tämä oli napannut kiinni Ukonin ranteesta, ja väänsi sitä nyt tämän selän taakse.
"Mitähän sä luulet tekeväsi..?" melko vihaiselta vaikuttava Kakuzu kysyi Otolaisen uikutuksen yli.
"En mä mitään, päästä..." tämä vastasi ja yritti vääntäytyä irti. Sakon ei liikahtanutkaan.
"Et mitään? Miksi musta näytti vähän siltä kun olisitte haastamassa riitaa Akatsukin kanssa..?" Kakuzu sihahti, hellittämättä otettaan. "No..!?" Ukon älähti ja irvisti kun tämän ote kiristyi.
"Ei me itse päätetty! Kimimaro..." Sakon aloitti, mutta silloin Kakuzu sysäsi hänen kaksosensa häntä päin ja tuhahti.
"Luuletko sä, että mä uskoisin että teistä kummallakaan riittäisi aivokapasiteetti päättämään mitään itse?" hän ärähti. "Painukaa helvettiin kumpikin..." Eikä kaksosia tarvinnut kehottaa toista kertaa.

"Hidan..?" Kakuzu sanoi, kääntyen toisen puoleen. "Ootko sä kunnossa?" Hidan istui lattialla kaappeihin nojaten ja hieroi niskaansa. Kakuzu kyykistyi hänen viereensä.
"Joo... Oonhan mä", hän vastasi ja naksautti niskansa. "Osu vaan helvetin pahaan kohtaan."
"Pitäkää nokkanne erossa muiden asioista!" kuului Ukonin vihainen huuto jostain läheltä. Molemmat Akatsukilaiset kääntyivät katsomaan, Hidan liian nopeasti koska hänen niskansa naksahti uudestaan.

Pian Sasuke, Naruto ja Gaara tulivat esiin kulman takaa.
"No, voi mitä v... Oikeesti", Hidan huokaisi ja alkoi vääntäytymään ylös. Kakuzu kiirehti pitämään häntä pystyssä. "Eiks teidän pitäisi olla tunnilla..."
"Joo..." Naruto mutisi. "Me myöhästyttiin." Kakuzu kohotti kulmiaan.
"Siltä vähän näyttäisi. Pitää sanoa että tossa Ukonin lausahduksessa oli kerrankin järkeä. Älkää miettikö tätä tän enempää. Siitä ei oo kuin haittaa", hän sanoi. Sasuke kohautti olkiaan ja sanoi:
"Ei kuulu meille." Sitten kolmikko lähti kohti biologian luokkaa. Hidan naksautti taas kerran niskansa ja huokaisi.

"On tää niin perseestä..."
"Hmmh", Kakuzu äännähti myöntymisen merkiksi ja katsoi alas Hidaniin. "Ootko sä varmasti kunnossa?" Hidan mutristi huuliaan vähäsen ja näytti miettiväiseltä.
"Jaa a... Mä voisin tarvita vähän apua toipumiseen, oikeesti... Vaikka tuolla liikuntavälinevaraston puolella..."
Kakuzun silmät kapenivat hieman, ja hänen katseensa muuttui melkein huolestuneesta arvioivaksi.
"...Kai sen voisi järjestää."  
Hidanin kasvoille levisi virne kun Kakuzu alkoi kantamaan häntä kohti liikunnan varastoja. Vitut filosofiasta, jonka tunnilla heidän olisi kuulunut olla, ihmisen biologia tuntui nyt paljon kiinnostavammalta...