Sain tähän aika kauan sitten ideanpoikasen Himsulta, vaikkakin tapahtumapaikkana ei pitänyt olla tämä, mikä tässä on. En vain saanut ideaani toimimaan siinä paikassa, missä olisi pitänyt xD

Tämä tuli koulussa raapustettua paperille tylsyydessäni. Tänään illalla sitten kirjoitin puhtaaksi koneella. Ehkä osittaisena inspiroijana on toikinut Kaija Koon-Tanssii itsensä kanssa, sitä on kuunneltu tätä väsätessä.

------------

Stalkkaaja iskee


Mustat silmät seurasivat herkeämättä nuoren naisen sulavia liikkeitä. Naisen askel oli kevyt, kuin höyhenen liitely tuulessa. Askel ja toinen. Pyörähdys ja vartalon taivutus. Kehon liikkeet olivat yhtenäisiä, täysin aukottomia. Discon välkkyvät valot kätkivät osan naisen kasvoista, mutta niistä pystyi näkemään niiden kauneuden. Iho näytti posliinisen virheettömältä.

Naisen tummat, pitkähköt hiukset heilahtelivat tanssin tahdissa. Lantio teki muutaman houkuttelevan liikkeen ja Kisame tunsi vatsassaan pyrähtelevän perhosia. Milloin viimeksi joku oli saanut hänet näin hullaantuneeksi, haltioituneeksi, jopa kiihkeäksi? Siitä tuntui olevan ikuisuus. Tässä nuoressa naisessa tuntui olevan jokin salaperäinen vetovoima, jota muut naiset eivät koskaan olleet saaneet hänessä aikaiseksi.

Nuoren tanssijan silmät eksyivät vain hetkeksi Kisamen omiin, ja se riitti. Silmissä palava kiihko ja into saivat hänen sydämensä pomppimaan hurjaa vauhtia, melkein jopa lennähtämään ulos rinnasta.

Tummahiuksinen nainen jatkoi yhä nopeatempoisemmaksi yltyvän kappaleen tahdissa tanssimista. Valot valaisivat jälleen hetkeksi tämän kasvot. Ne olivat kauniimmat kuin Kisame luuli niiden olleen ensimmäisellä vilkaisulla. Kasvonpiirteet olivat täydelliset, jopa silmien alapuolella olevat rannut sopivat kasvonpiirteisiin. Ne tekivät oikeastaan kasvoista eksoottisemmat, unohtumattomat.

‘En kestä enää… minun on pakko päästä hänen lähelleen’, Kisame ajatteli hurmioituneena lähtien kohti jumalaisen kaunista olentoa, joka tanssi kaiken massan seassa täysin yksi.

‘Eikö kaunokainen ollut kelpuuttanut itselleen ketään tanssipariksi? No siihen tulee muutos’, isokokoinen mies pohti edetessään kohdettaan kohti taiteillen tanssijamassan läpi.

Oli todella outoa nähdä nainen tanssimassa yksin, vieläpä niin jumalaisen hyvännäköinen. Kisame työnsi vaivattomasti ajatuksen kuitenkin mielestään päästessään lähemmäs ihastustaan. Olennon todellisen kauneuden tullessa ilmi, mies mykistyi täysin, sillä muutaman metrin etäisyydeltä erotti hyvin kaikki piirteet.

Keho oli solakka, juuri sellainen jota mielellään pitelisi tiukasti omaa kehoaan vasten. Harmi vain että punainen kauluspaita ja mustat suorat housut peittivät herkullisimmat osat kehosta. Miksei naisella voinut olla mekkoa? Kisame pystyi jo melkein tuntemaan kuolan valumisen leukaa pitkin ajatellessaan täydellisen muotoisia, kiinteitä sääriä. Ja ne huulet… ne näyttivät niin pehmeiltä ja äärimmäisen houkuttelevilta.

Miehen sinivivahteinen iho meni kananlihalle. Hän tunsi halujensa kasvavan jatkuvasti suuremmiksi, joten aikailematta hän seisahtui naisen eteen saaden tämän keskeyttämään tanssimisen.

“Niin?”

Naisen pehmeä, mutta melko matala ääni kuulosti miehen korvissa suloisimmalta ääneltä, mitä maailmasta löytyi. Selvittäen kurkkuaan ja rykäisten kevyesti hän avasi suunsa.

“Saanko seuraavan tanssin, kaunokainen?” Kisame kysyi kohteliaasti, varmana siitä, että saisi myöntävän vastauksen.

“Et”, kuului hyvin lyhyt ja yksinkertainen vastaus.

Kisame tiesi, ettei hänen ulkonäkönsä ollut parhaimmasta päästä, hän oli jopa hivenen oudon näköinen. Hän oli kuitenkin ennenkin saanut naiset matkaansa puhuteltuaan näitä tovin kohteliaasti, mikä tuottikin hänelle aina melkoisesti hankaluuksia. Kisame ei ollut luonnostaan kiltti ja kohtelias, hänen vain oli pakko olla sellainen, jos mieli naisia saada.

“Eh? Miksi ei, suloisuus?” Kisame yritti uudelleen lannistumatta hurmata kaunottaren sanavalinnoillaan.

“Tiedän kyllä… mikä olet. Ja minä en ole sellainen. Enkä pidä siitä, että minua tuijotetaan, suorastaan seurataan koko ilta”, nainen vastasi silmät kipunoiden.

“Siis mikä olen, arvon neiti? Enkä tarkoittanut loukata neidin tunteita, en vain millään voinut pitää silmiäni irti teistä”, Kisame selitteli yrittäen pusertaa kohteliaisuuksia itsestään irti.

“…Loukkaat minua jatkuvasti…”

“Anteeksi… ei ole tarkoitukseni neiti…”

“Minä olen mies!” Tummasilmäinen nuorukainen sähähti loukkaantuneena siristäen silmiään varoittavasti.

Kisame hiljeni välittömästi. Hän tarkkaili tarkemmin ihastustaan ja totesi hyvin nopeasti, että hänen edessään todellakin seisoi nuori, hyvin kaunis mies. Syynättyään vielä varmuuden vuoksi edessään seisovan nuorukaisen läpi hän myös totesi, että naiselliset avut puuttuivat. Kisame tunsi itsensä täydelliseksi idiootiksi, miten ihmeessä hän ei ollut huomannut vikittelevänsä miestä?

“Anteeksi… minä… olen pahoillani”, Kisame takerteli punastuen.

“Sietää ollakin. Jätätkö minut nyt rauhaan?”

Sinihiuksinen mies oli jo vastaamassa myöntävästi, kunnes hän tajusi että hänen halunsa olivat yhtä tallella. Sukupuolen vaihdos ei ollut häivyttänyt niitä. Hänen edessään seisoi kauniin naisen sijaan hemmetin kaunis ja seksikäs mies. Kisame sai aina tahtonsa läpi, ja hän halusi juuri nyt tuon miehen, vaikka se leimasikin hänet homoksi. Mutta mitä väliä?

“En… tahdon tanssia kanssasi.”

“Eh? Minähän sanoin etten-”

Nuoremman lause keskeytyi Kisamen tempaistessa hänet mukaansa vauhdikkaan tanssin pyörteisiin. Vanhempi mies piti huolen, ettei hänen partnerinsa pääsisi karkuun pyörittämällä mustahiuksista miestä itsensä ympäri ja kiskaistessa tämän välillä vahvaa kehoaan vasten.

“Mikä nimesi on?”

“Itachi, saanko jo mennä!?” Kärttyinen ääni kysyi tukahtuneena jälleen kerran nuoremman painauduttua vahvemman miehen rintaa vasten.

“Suloinen nimi suloiselle miehelle”, Kisame totesi virnistäen ja päästäen Itachin jälleen kauemmas itsestään. “Minä olen Kisame.”

Itachi seisahtui vahva puna poskillaan tasaamaan villinä kulkevaa hengitystään päästessään kauemmas vangitsijastaan. Kappale loppui ja melodia vaihtui hitaaseen ja rauhalliseen seuraavan kappaleen myötä.

Itachi ei ehtinyt vastustella lainkaan, ennen kuin jo huomasi yllätyksekseen olevansa tiukassa syleilyssä Kisamen kanssa ja tanssivansa hitaita.

“Johtuuko punaiset poskesi tanssin hurmiosta vai alatko lämmetä minulle?” Kisame kysyi pirullinen hymy huulillaan paljastaen samalla terävänä välkkyvät hampaansa.

“Pää kiinni”, Itachi vastasi piilottaen kasvonsa nojaamalla päänsä miehen hartiaa vasten.

Itachi ei enää osannut sanoa, mitä tunsi sinertäväihoista kummajaista kohtaan. Hetki sitten hän oli ollut valmis lähtemään pikamarssia tämän luota, mutta yllättäen nyt kun hänet pakotettiin olemaan näin lähellä isokokoista miestä, niin tämän lähellä ei ollutkaan niin paha olla.

Vahvat, lämpimät käsivarret ympärillä tuntuivat miellyttäviltä, jopa rauhoittavilta. Kisamen kasvoilla koreileva voitonriemuinen ja pirullinen hymy saivat hänessä kylmiä väreitä aikaan. Mutta ei hän pelännyt, vaikka ehkä hänen pitäisikin.

“Sinä olet hyvin kaunis.”

Itachi kohotti vaistomaisesti katseensa yläpuolellaan oleviin silmiin. Niissä paloi halun lisäksi erilaista lämpöä, mikä yllätti hänet perusteellisesti. Tunsiko mies häntä kohtaan oikeasti jotain muutakin?

Itachi ei vieläkään ymmärtänyt Kisamea niin täydellisesti kuin hän olisi halunnut. Hän ennusti aina hyvin muiden mielenliikkeitä, mutta nyt hänen aivonsa löivät tyhjää. Se tosin saattoi johtua siitäkin, että Itachi ei enää tuntenut edes itseään. Milloin muka miehien latelemat kohteliaisuudet olivat oikeasti tehonneet häneen? Eivät milloinkaan! Ja nyt hänen jalkansa olivat sulaa vahaa tämän kummajaisen edessä! Ja kaikenlisäksi häntä kiehtoi Kisamen omistamisenhalu, tapa jolla tämä vain otti mitä halusi, tässä tapauksessa hänet. Näin ei ollut käynyt koskaan. Hänen olisi jo pitänyt lyödä Kisamea päin naamaa ja livahtaa karkuun. Mutta ei hän pystynyt.

“…Minä… kiitos…”, Itachi mumisi aikoen kääntää katseensa jälleen muualle.

Ennen kuin hän ehti tehdä sen, toinen Kisamen käsistä irtautui hänen vyötäisiltään ja tarttui hellästi Itachin kasvoihin pysäyttäen pään liikkeen. He tuijottivat pienen hetken syvälle toistensa silmiin, ennen kuin Kisame nojautui lähemmäs ja painoi heidän huulensa vastakkain.

Itachin huulet olivat pehmeämmät kuin Kisame oli uskaltanut edes kuvitella. Varovasti hän maisteli ja kostutti niitä nauttien joka hetkestä. Yllättäen hän tunsi hennon vastauksen huultensa liikkeisiin.

Arasti Itachi vastasi suudelmaan peläten jonkun huomaavan ja tajuavan heidän molempien olevan miehiä. Suudelma vain tuntui liian hyvälle, suorastaan huumaavalle, joten hän ei voinut perääntyä.

Kisame veti Itachin niin lähelle itseään kuin vain pystyi. Hänen suuret kätensä vaelsivat pitkin hentoa kehoa saaden Itachin värisemään. Kuullessaan nuoremman huokaisevan suudelman lomassa, hän vaistomaisesti kitkutti lantiotaan Itachin omaa vasten.

Voihkaistessaan kuuluvammin Itachi tajusi viimein mitä oli meneillään. Hän riuhtaisi itsensä irti ja hengitti raskaasti.

“Ei… täällä…”

“Sitten… täytyy vaihtaa paikkaa”, Kisame totesi hengittäen itsekin raskaammin, vino hymy kuitenkin huulillaan.

Kisame kaappasi hellästi Itachin käden omaansa ja lähti johdattamaan nuorempaansa ovia kohti. Heiltä kesti hetki päästä tanssijoiden sekamelskasta ulos, mutta heti kun he pääsivät ulkoilmaan, he lähtivät vieretysten kävelemään katua pitkin.

“Teille vai meille?”

“Teille”, Itachi vastasi painautuen lähemmäs Kisamea.

“Söpöä”, Kisame huomautti naurahtaen heti perään.

“Niin mikä?”

“Ensin et halunnut olla lähelläkään minua ja nyt painaudut oikein vapaaehtoisesti minua vasten!”

“Minulla on vain kylmä”, Itachi murahti väristen hieman pikkupakkasen johdosta.

“Miten vain… taisit nauttia aikalailla käsittelystäni tuolla sisällä”, Kisame rehvasteli vinoillen pahemman kerran. “Vai et muka ole homo!”

“Puhu vain omasta puolestasi naistennielijä”, Itachi vastasi hymähtäen ja sivuuttaen täydellisesti toteamuksen hänen nauttimisistaan.

He jatkoivat matkaa hiljaisuudessa. Itachi oli varma siitä, että oli nähnyt muunkinlaisia lämpimiä tunteita Kisamen silmissä, kuin seksuaalista halua häntä kohtaan heidän tanssiessaan. Se oli painavin syy siihen, miksi hän uskaltautui heittäytyä vanhemman miehen matkaan. Ja no… hän halusi tätä, mutta sitä hän ei myöntäisi kuolleen ruumiinsakaan yli miehelle. Ei ainakaan sanoin.

‘Ehkäpä meistä vielä tulee jotain…’, Itachi mietiskeli hento, huomaamaton hymy huulillaan heidän kääntyessään mutkan taakse ja kadoten Kisamen lämpimään taloon.

----------

Toivottavasti piditte ^^ ja toivon että tämä ei edennyt mielestänne liian nopeasti xD vähän lyhyt tuli, mutta ei voi mitään :P