"Ne teki MITÄ?" Pain kysyi epäuskoisena. Akatsuki oli kokoontunut ulos, koulun taakse, missä he olivat opettajien ja muiden oppilaiden näkymättömissä.
"Joo, ne kusipäät hyökkäs mun kimppuun, kaks yhtä vastaan", Hidan sanoi. Hän makaili nurmikolla mahallaan, repi ruohoa maasta ja heitteli sitä vieressään istuvan Deidaran hiuksiin. Tämä oli sulkenut silmänsä ja suunnannut kasvonsa kohti aurinkoa.

"Mä en uskonut että niillä olis pokkaa", Kisame totesi.
"En mäkään olis uskonut... Mutta mitä tää nyt tarkoittaa?"  Konan kysyi kulmat kurtussa. "Eihän tätä tähän voi jättää."
"No ei..." Pain sanoi. Hänkin kurtisti kulmiaan ja nyki hampaillaan huulikoruaan. Se tarkoitti aina, että hän mietti. Koko Akatsuki oli hetken hiljaa, kuka mietiskellen ongelmaa, kuka (eli Tobi) seuraillen katseellaan isoa perhosta ja tietysti keskittyen täysin siihen. Hän näytti sulkevan kaikki näin negatiiviset tapahtumat ulos mielestään, eikä kukaan halunnut hajottaa hänen rauhaansa.

"No..." Pain sanoi hetken päästä, "Mitä teillä on mielessä?"
"Mun silmiin se oli aika selvä sodanjulistus", Kisame totesi yksinkertaisesti. "Mutta kannattaako meidän mennä mukaan niiden leikkeihin, on eri asia."
"Mä oon samaa, ja eri mieltä. Selvä sodanjulistus, mutta ei me voida olla ottamatta sitä tosissamme", Konan sanoi.
"Jos ne sotaa haluavat, annetaan se niille. Voitetaan kuitenkin, yeah", Deidara sanoi ja haroi hiuksiaan, tuloksena kourallinen ruohoa, jota Hidan oli heitellyt koko ajan.
"Mitä....?" Deidara avasi silmänsä ja ravisteli pahimmat ruohot päästään. Hidan tyrskähti ja kääntyi nopeasti katsomaan Tobia, välttyäkseen Deidaran lähestulkoon tappavalta mulkaisulta.

"Ei mulla sotaa vastaan mitään ole", Kisame totesi virnistäen niin, että kaikki luonnottoman terävät hampaat näkyivät. "Se mitä täytyy tehdä, on eri asia kun mitä kannattaa tehdä."
"Ottaen huomioon kaiken mitä lähiaikoina on tapahtunut, olisi jo korkea aika näyttää Otolle missä raja menee", Sasori sanoi.
"Eiköhän se näin ole. Annetaan takaisin samalla mitalla. Akatsukin tyylillä. Onko jollain jotain tätä vastaan?" Pain kysyi.  "Ei? No hyvä. Deidara, me ollaan sovittu ettei ihmisiä räjäytellä, varsinkaan muita Akatsukilaisia. Ei edes Hidania, joten ota se räjähde pois. Noin."

Deidara pisti kätensä puuskaan ja murjotti Hidanin hykerrellessä vieressä. Pain pudisteli päätään. Joskus hänestä tuntui kuin hän vetäisi lastentarhaa...

"Hei kaverit..." Kisame sanoi yhtäkkiä. "Missä Tobi on?"
Pain katseli ympärilleen vain todetakseen että kyseinen Uchiha oli tosiaan kadonnut. Hidankin kohottautui istumaan (jostain syystä kovin varovaisesti...) ja etsiskeli tätä katseellaan.
"Justhan se ihmetteli sitä vitun perhosta tässä", hän sanoi.
"Lähti varmaan seuraamaan sitä. Hmm", Deidara totesi. Zetsu, joka oli istunut Deidaran takana hiljaa siihen asti, nousi nopeasti seisomaan.

"Uskomatonta... Me hukattiin Tobi!" hän sanoi, ääni vaihtuen vihaisesta huolestuneeksi. "Miten me emme huomanneet kun hän lähti?!"
"Ei hätäännytä", Pain rauhoitteli ja nousi myös seisomaan. "Nyt on ruokis, pihalla on paljon porukkaa. Joku on ihan varmasti nähnyt sen."

Akatsuki siirtyi pihalle, jonne puoli koulua oli tosiaan kerääntynyt nauttimaan syksyn auringosta, jota oli riittänyt yllättävän kauan.
"Okei, pareittain. Zetsu..." Pain aloitti, mutta skitsofreenikko oli jo lähtenyt kävelemään yksinään kohti Nounia ja Kankuroa, jotka juttelivat koulun sisäänkäynnin lähellä. Pain huokaisi ja kääntyi lopun porukan puoleen.
"Muut mennään sitten pareissa, kukaan ei mene hukkaan enää. Oto ei pelleillyt aamulla. Nähdään koulun porteilla vartin päästä", hän sanoi ja joukko hajaantui.

Kakuzu ja Hidan huomasivat Izumon istuvan nurmikolla ja Kotetsun makaavan selällään hänen vieressään, ja suuntasivat heidän luokseen.
"Hei", Kakuzu tervehti lyhyesti. Hidan ei vaivautunut.
"No moi", Izumo vastasi ja Kotetsukin nousi istumaan ja moikkasi. "Mitäs teille? Mitä sulle on tapahtunut?" Izumo kysyi Hidanilta, silmäillen tämän aina aukinaisen mustan paitapuseron alta näkyviä mustelma.
"Oto kävi moikkaamassa", albiino vastasi. "Meillä oli asiaakin, oikeesti..." Kotetsu vakavoitui huomattavasti. Hän oli itsekin noin viikko sitten joutunut jengin väärälle puolelle ja tuntenut sen nahoissaan.
"Antaa kuulua", hän kehotti.

"Me etsitään Tobia. Ootteko nähneet?" Kakuzu kysyi. Izumo ja Kotetsu vilkaisivat toisiaan ja Izumo pudisteli päätään.
"Ei olla nähty, historiantunnin jälkeen", hän sanoi. Kakuzu nyökkäsi.
"Okei, jos näette sitä sanokaa jollekin meistä. Tajuatte varmaan että me haluttais löytää se. Pian", hän sanoi painokkaasti.
"Totta kai... Sanokaa vaan jos sitä ei löydy, me tullaan auttamaan etsinnöissä", Kotetsu sanoi. Kakuzu kiitti ja kaksikko lähti jatkamaan kyselemistä.

"Tietääkö noi?" Hidan kysyi poikaystävältään, kuuloetäisyyden ulkopuolelle päästyään. Kakuzu mietti hetken.
"Luulisi. Ne oli kuitenkin samassa koulussa jo silloin", hän vastasi lopulta. Puhe oli siitä, mitä Tobille oli käynyt ala-aste aikoina, kun hän oli riitaantunut Oton jäsenen kanssa.
"Toivottavasti ne tajuaa pitää turpansa kiinni ja silmät auki", Hidan tuhahti. Kakuzu ei vaivautunut vastaamaan. Hän luotti Kotetsuun ja Izumoon eniten heti Akatsukin jälkeen, joka oli paljon sanottu.

Kaksikko kyseli kaikilta vastaantulijoilta, mutta ilman menestystä. Kun he suuntasivat porteille, Kisame ja Itachi liittyivät heidän seuraansa.
"Oliko onnea?" Itachi kysyi. Kakuzu vastasi päätään pudistamalla ja Kisame huokaisi.
"Luulisi että porukka kiinnittää huomiota kun Tobi kävelee pitkin pihaa yksikseen",  hän sanoi. Sitten hän pysähtyi.

"Katos Itachi. Velipojat saapuu!" hän huudahti ja Itachi seurasi hänen katsettaan koulun portille. Sasuke, Gaara, Naruto ja Suigetsu olivat juuri saapumassa koulun alueelle ties mistä. Vaikka Suigetsu olikin Kisamen nuorempi serkku, he puhuivat toisistaan veljinä. Akatsukilaiset kävelivät nelikkoa vastaan.

"Hei, junnut. Ootteko sattunut näkemään Tobia?" Kisame kysyi heiltä.
"Nähtiin me", Naruto sanoi heti, mutta Sasuke läimäytti häntä kevyesti takaraivoon.
"Sä olit ainoa joka sen muka näki", Uchiha sanoi. Suigetsu kohotti kulmiaan ja joi hörpyn vesipullostaan.
"Miksi, onko se kadonnut vai?" hän kysyi. Kisame nyökkäsi.

"Missä helvetissä sä näit sen?" Hidan kysyi Narutolta, jättäen Sasuken kommentin huomiotta. Naruto hieroi takaraivoaan ja kurtisti kulmiaan.
"Tuolla se meni, melkein Konohan kohdalla", hän vastasi. "Katos just kulman taa, noi muut ei ehtineet nähdä... Eikä ne usko mua."

"Se johtuu siitä, että sä uskot jos sulle sanoo-", Gaara sanoi ja katsoi yhtäkkiä ylös taivaalle, "Kato, lentävä lehmä!" Naruto nosti katseensa niin nopeasti, että hyvä kun niska ei naksahtanut.
"MISSÄ!?" Hän alkoi pyörimään paikallaan nähdäkseen laajemman alueen, mistä seurasi että hän kaatui pitkin pituuttaan maahan.

Hidan hajosi totaalisesti ja Kisame virnisti hieman. Sasuke sulki silmänsä ja näytti siltä kuin lähtisi kävelemään minä hetkenä hyvänsä ja Suigetsu vain pyöräytti silmiään.
"Okei, me ymmärretään tän todistuksen luotettavuus... Mut se on nyt meidän paras mahollisuus", Kakuzu sanoi. "Kiitos."
Joukkiot erkaantuivat, toiset suunnaten portille ja toiset päinvastaiseen suuntaan.

"Jaa Konohan lähettyvillä", Pain mietti ääneen kun Kakuzu oli kertonut mitä Naruto oli sanonut. Koko joukko, Zetsua lukuun ottamatta olivat paikalla.
"Olisiko niillä pokkaa käyttää sitä samaa piilopaikkaa kun Kotetsun kanssa?" Konan kysyi. Pain puri huulikoruaan ja pysyi hiljaa.

"Me lähdemme ottamaan siitä selvää." Kukaan ei ollut huomannut Zetsun saapumista, mutta siinä hän seisoi, Painin takana. Pain vilkaisi häneen olkansa yli, säikähtäen vain hieman yhtäkkistä ilmestymistä.
"Joo", hän myöntyi. "Ei tässä muu auta. Pareittain, niin kuin aina, ei mitään tyhmyyksiä. Zetsu-" Kun jengin johtaja kääntyi katsomaan taakseen, skitsofreenikko oli jo poissa. Pain huokaisi ja sanoi:
"Kakuzu ja Hidan samalle varastolle ja muut käymään läpi lähialuetta. Paitsi että Deidara ja Sasori etsii ihan Konohan läheltä. Nopeasti, Zetsulle ei saa antaa liikaa etumatkaa, kuka tietää mitä se menee tekemään..."