Sasuke katsoi huoneensa ikkunasta, miten pimeässä illassa ihmisiä kulki heidän kartanoaan kohti. Kaikki olivat pukeutuneet erittäin tyylikkäästi ja herättivät huomiota. Se oli hyvinkin tyypillistä ja tavallista Sasukelle ja tämän perheelle. Heidän vieraansa olivat aina sellaisia ihmisiä, että he halusivat herättää huomiota tavalla tai toisella.

Mutta tänä iltana Sasuke odotti vain ja ainoastaan yhtä vierasta enemmän kuin ketään muuta. Sen takia hän katsoi hämärässä illassa kulkevia vieraita ja etsi katseellaan Lyraa. Tätä ei kuitenkaan näkynyt vielä. Se ei kuitenkaan huolestuttanut nuorempaa Uchihaa. Hän oli varma että Lyra tulisi. Hän tiesi sen. Katsoessaan taivasta kohti hän huomasi, että oli täysikuu ja taivas oli tummansininen. Tähtiä ei juuri näkynyt. Hän ei ollut koskaan aikaisemmin oikein tajunnutkaan miten kaunis taivas oikeastaan oli. Hän ei ollut kiinnittänyt siihen aikaisemmin mitään huomiota.

”Kushina, miten ihanaa että sinä ja Naruto pääsitte tulemaan!” Mikoto huusi nähdessään parhaan ystävänsä ja tämän pojan tulevan kartanon eteiseen.

Kushina oli pukeutunut tumman violettiin, kauniiseen pukuun, jossa oli paksut olkaimet ja sen helma oli kaareutuva. Naruto kulki äitinsä perässä yllään valkoinen kauluspaita, kaulassaan sininen solmio ja jalassaan hänellä oli mustat housut ja mustat kengät. Hänen hiuksensa olivat tavalliseen tapaan kurittomasti sekaisin ja pystyssä, sille ei voinut mitään.

Mikoto oli kaunis kuten aina. Hän oli pukeutunut tummanvihreään mekkoon, joka oli satiinia ja joka ylti häntä polviin asti. Siinä oli myös paksut olkaimet ja v-kaula-aukko. Se oli kuin hänelle luotu.

”Kiitos, samoin! Ihanaa nähdä pitkästä aikaa! Miten matkanne meni? Näytät niin kauniilta kuten aina…” Kushina puhui hymyillen.

Mikoto hymyili leveästi.

”Hyvin se matka meni. Kreikka oli aivan upea paikka, jopa mieheni ihastui siihen, mikä on epätavallista…joka tapauksessa, matka oli ihana, mutta on ihanampaa olla taas kotona!” hän nauroi.

Naruto huokaisi. Hän oli saanut lapsesta asti kuunnella täsmälleen samanlaisia keskusteluja ainakin tuhat ja häntä kyllästytti. Ainoa asia joka hänen mielessään pyöri, oli Lyra.

”…ja sinusta on tullut kahdessa kuukaudessa jälleen entistä komeampi, Naruto! Sinulla on varmaankin jo tyttöystävä, vai mitä?”

Mikoton kysymys sai Naruton sydämen melkein pysähtymään ja sanat juuttuivat hänen kurkkuunsa. Onneksi hänen äitinsä oli parempi tällaisissä asioissa.

”Ei hänellä ole tällä hetkellä ketään, mutta hän on kyllä palavasti rakastunut!” Kushina nauroi. Hän nauroi epätavallisen kovaa kääntääkseen parhaan ystävänsä huomion pois poikansa rakkauselämästä.

”No sepä on ihanaa. Mikä tytön nimi on?” Mikoto kysyi. Naruto ei vastannut vaan jätti tämän taakseen ja paineli kovalla kiireellä muualle.

”Mikäs kiire hänelle tuli?” Mikoto kysyi hämmentyneenä ystävältään. Kushina hymyili hermostuneesti.

”Tiedäthän sinä ne teinit, eivät jaksa olla yhdessä paikassa kauan ja kuunnella keski-ikäisten naisten juttuja!” hän selitti. Mikoto nyökkäsi.

”Totta, mutta emme me vielä niin vanhoja ole!” hän sanoi. Kushinan oli pakko myöntää se. Mikoto oli ikäisekseen hyvin säilynyt ja kammoksui selvästi sitä tosiasiaa, että hänestä tulisi jonain päivänä vanha ja ryppyinen kuten muistakin naisista.

”Emme kai…” Kushina myönteli ja jatkoi sitten jutustelua parhaan ystävänsä kanssa.


Naruto löysi Nejin ja Hinatan oitis juttelemasta Uchiha-perheen suuresta olohuoneesta. Hän huokaisi helpotuksesta kun sai muutakin seuraa kuin äitinsä ja tämän ystävän. Kaiken kruunasi vielä se, ettei Sasukea näkynyt missään.

”Hei, Hinata ja Neji!” hän tervehti luokkatovereitaan. Neji nyökkäsi blondille ja Hinata tervehti Narutoa pienellä hymyllä.

”Hei, Naruto-kun. Miten voit?” tyttö kysyi. Naruto kohautti olkapäitään.

”Ihan hyvin kai. Äiti viihdyttää Mikoto Uchihaa niin paljon kuin voi tylsillä jutuillaan ja odottelen että illallinen alkaa,” hän vastasi. Neji ja Hinata nyökkäsivät.

”Muuten, missä Tenten on, Neji?” Naruto kysyi. Neji punastui hiukan ja mutristi suutaan. Hinata kikatti hieman.

”Hän ei päässyt tulemaan. Hän joutui jäämään kotiin vanhempiensa kanssa viettämään koti-iltaa,” Neji vastasi. Naruto nyökkäsi. Hän ei viitsinyt kiusata Nejiä enempää, vaikka mieli tekikin.

”Muuten, oletteko nähneet Lyraa?” hän kysyi ja tiiraili huonetta. Molemmat Hyuugat pudistivat päätään. Blondi huokaisi ja istui sohvalle ystäviensä vierelle. Ei auttanut muu kuin odottaa.


Lyra oli varma että koko kaupunki kuuli kun Hiwatari ajoi romuautollaan kaupungin läpi. Auton jarrut vinkuivat tietysti erittäin lujaa, kaasu oikutteli vähän ja stereoissa huusi tällä kertaa Rhapsody.

”Aja hitaammin! Ei meillä ole niin suurta kiirettä kartanolle!” Lyra kivahti veljelleen tämän hyräillessä itsekseen.

”Älä viitsi nipottaa! Saahan sitä kerrankin pitää hauskaa…” Hiwatari tokaisi ja jatkoi hyräilyään. Lyran kasvot olivat kylmät kun hän mulkoili veljeään.

”Toivottavasti et ole unohtanut, että äiti kuoli juuri auto-kolarissa. Haluatko itse kuolla samalla tavalla minun kanssani?” hän kysyi tuskin kuuluvasti.

Sanat tehosivat Hiwatariin. Hän hidasti auton vauhtia huomattavasti enemmän ja jopa hiljensi musiikin volyymia. Hiwatari näytti vähän surulliselta ja anteeksipyytelevältä.

”Anteeksi.”

”Saat anteeksi,” Lyra vastasi ja ei katsonut veljeensä päin. Hän pidätteli kyyneleitään ja huomasi, ettei se ollut enää niin vaikeaa kuin ennen.

Ilta oli melko pimeä ja samalla niin kaunis. Lyra huokaisi. Hänen punainen mekkonsa oli säilynyt automatkalla tähän asti siistinä ja hän toivoi lopun matkaa sujuvan yhtä hyvin. Hiwatari kuitenkin näytti pitävän lupauksensa ja ajoi hitaammin kuin yleensä Lyran sanojen jälkeen. Sisarusten välillä vallitsi lopun matkaa kuitenkin vaivaantunut hiljaisuus.

Kun Lyra sitten näki veljensä auton ikkunasta Uchiha-perheen kartanon, hän ei voinut olla henkäisemättä ihastuksesta. Talo oli hyvin suuri ja kauniin vanhanaikainen. Kuka tahansa olisi tehnyt mitä tahansa saadakseen asua kyseisssä talossa. Vaikka talo olikin vanhanaikainen, myös nyky-aika erottui selvästi siitä. Pihalla komeili monta upeaa autoa ja puutarha oli hyvin suuri ja hurmaava. Lyra päätteli että Sasuken äiti piti puutarhan hoidosta.

Hiwatari parkkeerasi autonsa kadun kulmaan. Koko paikka oli melko kaukana kaupungista. Lyra ihaili vain kaikkea, eikä edes kiinnittänyt huomiota erääseen mieheen, joka pyysi heitä menemään pääovelle. Vasta myöhemmin Lyra oivalsi että mies oli Sasuken perheen palveluksessa.

He kulkivat kahdestaan tietä pitkin kohti kartanoa ja Lyra huomasi että kerrankin Hiwatari oli huolissaan ulkonäöstään. Hän nimittäin etsi koko ajan roskia smokistaan. Lyra naurahti hiljaa ja katsoi sitten taas eteensä. Kaikkialla oli upeasti pukeutuneita ja muutenkin kauniita ihmisiä puhumassa ja nauramassa keskenään kartanon pihassa ja puutarhaa oli valaista romanttisilla valoilla jotka loivat tunnelmaa ulos.

”No hyi helvetti, miten romanttista…” Hiwatari mutisi itsekseen katsellessaan pihaa. Lyra pukkasi kiukkuisena veljeään kylkeen.

”Ole hiljaa! Täällä on todella kaunista…” hän sanoi. Hiwatari irvisti.

”Niin kai tyttöjen mielestä. Todellista romantiikkaa on istua hämäräpubissa ja seurustella kauniiden naisten kanssa ja…”

”Älä mene yksityiskohtiin, kiitos. Olemme nyt ihan yleisellä paikalla,” Lyra kuiskasi veljelleen hieman ärtyneenä. Hiwatari näytti siskolleen kansainvälistä käsimerkkiä ja vaikeni sitten taas.

Lyra ajatteli veljensä ja Sakuran suhdetta kun he kulkivat kohti kartanon oviaukkoa. Hän oli väleissä kyllä Sakuran ja veljensä kanssa, mutta ei oikein tiennyt mitä ajatella heidän suhteestaan. Jollain tasolla hän sulatteli vielä asiaa ja toisaalta hän oli jo hyväksynyt sen. Silti asia vaivasi häntä yhä. Sakura nyt oli mikä oli ja Hiwatarin kohdalla oli sama juttu.

Lyra tiesi sydämessään että Hiwatari tulisi vielä pettämään Sakuraa jonkun toisen kanssa ja hän tiesi, että siitä erosta tulisi hyvin kipeä kummallekin osapuolelle, varsinkin Sakuralle. Hän ei todellakaan halunnut aiheuttaa ystävälleen sellaista tuskaa…mutta, aiheuttaisiko hän siltikin tälle tuskaa jos hän estäisi veljeään seurustelemasta tämän kanssa?


”Lyra-chan!” kuului iloinen ja yllättynyt huuto kartanon ovelta. Lyra jähmettyi kuullessaan ääneen ja tunnistaessaan sen. Se ääni kuului Kushinalle, Naruton äidille. Lyra katsoi eteensä ja näki punahiuksisen naisen seisovam edessään kauniina ja leveästi hymyillen.

”Kushina, hauska nähdä taas,” Lyra tervehti naista kohteliaasti hymyillen. Hiwatari oli onneksi jo kadonnut sisälle, niin hän ei voisi kuulla heidän keskusteluaan. Lisäksi Lyran mielessä oli yksi asia. Jos Kushina oli täällä, tarkoittiko se myös sitä että Naruto olisi juhlissa myös?

”Samoin. Et ole käynyt meillä aikoihin…” Kushina sanoi ja hänen hymynsä värisi hieman. Lyra nyökkäsi häpeissään.

”Niin…minä ja Naruto emme ole enää yhdessä…”

”Tiedän. Olet silti aina tervetullut meille. Olisi mukavaa jos tulisit joku päivä vaikka kahville juttelemaan kanssani.”

Lyra tuijotti Kushinaa kuin ei olisi uskonut kuulemaansa ollenkaan. Mitä tämä oikein merkitsi? Pitikö tuon nainen hänestä niin paljon että kutsui hänet noin vain kahville?

”Mutta…minä luulin, ettet halua olla missään tekemisissä kanssani, koska minä ja Naruto olemme eronneet…” hän sopersi hämmentyneenä ja sai sillä Kushinan nauramaan heleästi.

”Miksen haluaisi? Olet mukava tyttö ja sinunlaisiasi ihmisiä on tässä maailmassa vähän. Muistatko miten mukavaa meillä oli viimeksi kun olit meillä?” Kushina kysyi.

Lyra hymyili varovasti kun nyökkäsi. Kun Naruto oli lörpötellyt puhelimessa Kiban kanssa, Kushina ja Lyra olivat juoneet kahvia ja jutelleet kaikesta mahdollisesta ja nauraneet. Lyra myönsi jopa, että hänestä tuntui…kuin hän olisi saanut palan äitiään takaisin elämäänsä.

”Meillä oli hyvin mukavaa…mutta…” Lyran ääni vaimeni.

”Mutta mitä?” Kushina kysyi huolestuneena. Lyra hymyili naiselle surullisesti.

”Eikö Narutosta tuntuisi pahalta jos hän näkisi minut teillä istumassa teidän ruokapöytänne ääressä vaikka emme ole enää yhdessä?”


Kysymus jäi leijumaan hetkeksi ilmaan. Kushina hymyili edelleen, tosin hieman surullisesti nyt.

”Taidat olla oikeassa. Sinun pitää silti tietää se, etten syytä sinua erostanne,” hän sanoi lopulta.

”Se oli minun syytäni…en oikein tiennyt mitä halusin, joten laitoin välit poikki…” Lyra mutisi.

”Se on ymmärrettävää tuon ikäisenä. Eronne ei ollut kummankaan osapuolen syytä.”

”Mutta…”

”Ei muttia. Vaikka emme näekään enää niin usein, tiedä kuitenkin se, että voit jutella kanssani aina kun sinusta tuntuu siltä.”

Lyra seisoi pimeässä illassa Kushinan kanssa ja tunsi silmiensä kostuvan liikutuksesta. Hän ei osannut kertoa, miltä tuntui kuulla nuo sanat, jotka Kushina oli juuri sanonut.

”Kiitos…” hän kuiskasi hiljaa. Kushina halasi häntä lämpimästi.

”Ole hyvä,” tämä sanoi. Sitten he menivät sisälle kartanoon.  


Kartano oli yhtä upea sisältä kuin ulkoa, ehkä jopa upeampi. Kaikkialla oli niin kaunista ja loisteliasta, että se häikäisi ihan silmiä. Lyra kuitenkin uskoi, että Uchiha-perhe oli tottunut tällaiseen ylelliseen elämäntapaan. Vieläkään hän ei ollut silti nähnyt yhtäkään kyseisen perheen jäsentä. Muita ihmisiä kartano oli kyllä täynnä, ja lähes kaikki nauroivat keskustellessaan keskenään.

”Hei, Lyra,” kuului hento ääni. Lyra vilkaisi vasemmalle puolelleen ja huomasi siinä Hinatan. Hän hymyili iloisesti yllättyneenä.
”Hei, Hinata. Hienot juhlat, vai mitä?”

Hinata nyökkäsi hymyillen hieman.

”Onko Naruto täällä myös, Hinata?” Lyra kysyi hermostuneesti ja katsoi ystäväänsä kysyvästi. Hinata nyökkäsi.

”On. Hän tuli tänne äitinsä kanssa. Kushina sattuu olemaan Sasuken äidin paras ystävä, joten…”

Hinatan ääni vaimeni, koska hän oletti Lyran ymmärtävän loput ja Lyrahan ymmärsi. Tieto oli hänestä yllättävä ja hieman ikävä jos hän ajatteli asiaa pidemmän päälle. Naruto ja Sasuke joutuisivat siis tulevaisuudessakin kestämään toisiaan tällaisissä tilaisuuksissa. Hienoa…

”Miten Neji viihtyy täällä?” Lyra kysyi saadakseen muuta ajateltavaa. Hinata naurahti heleästi.

”Ihan hyvin kai. Tämä on niin tuttua ja nähtyä, joten luulen, että hänellä on vähän tylsää,” hän totesi. Lyra virnisti. Pitihän se arvata…toivottavasti hän ei itse tylsistyisi juhlissa. Hän ei vielä silloin aavistanutkaan, että juhlasta tulisi kaikkea muuta kuin tylsä…


”Hyvät naiset ja herrat. Pyytäisin ystävällisesti juhlan isäntänä kaikkia tulemaan ruokasaliin. Illallinen on katettu!”

Fukagu Uchiha seisoi keskellä oleskeluhuonetta ja viittoi vieraita menemään ruokasalin puolelle. Lyra katsoi kiestä lievästi yllättyneenä. Sasuke ei juurikaan muistuttanut isäänsä. Heillä molemmilla oli kyllä mustat hiukset ja mustat silmät, mutta muuta samanlaista heissä ei sitten ollutkaan. Sasuken isoveli oli kyllä lähes ilmetty isänsä.

Lyra seurasi muuta juhlaseuruetta Hinatan kanssa kohti ruokasalia. Häntä alkoi jo hieman jännittää. Hinata oli kerrankin häntä rennompi, mikä varmaan johtui siitä, että hän oli ollut enemmän tällaisissa juhlissa kuin Lyra.

Samalla hetkellä Lyra huomasi Naruton. Tämä käveli yksin kohti ruokasalia, eikä näyttänyt huomaavan häntä vielä. Lyran sydäntä puristi jälleen ja hän arvioi varovasti Naruton olemusta. Tämä oli epätavallisen tyyni ja eikä vaikuttanut enää niin masentuneelta kuin aikaisemmin. Oliko jotain kenties tekeillä? Ajatus teki Lyrasta levottoman.

Ruokasali oli uskomattoman kaunis ja suuri, kuten kaikki muukin kartanossa. Lyra hymyili itsekseen ja ajatteli antavansa mitä tahansa saadakseen syödä tällaisessa paikassa joka päivä. Katossa roikkui jättimäinen kattokruunu, joka oli varmasti aitoa kultaa ja pöytä oli pitkä, sekä upealla tavalla vanhanaikainen. Taustalla seisoi joukko siististi pukeutuneita palvelijoita.

”Miten upea paikka…!” Lyra kuiskasi Hinatalle, joka nyökkäsi hymyillen. Hän ei tosin ollut ensimmäistä kertaa kyseisessä paikassa. Hän oli joutunut osallistumaan muutamille illallisille perheensä kanssa Uchiha-perheen kotona.

”Saisinko pyytää kaikkia ottamaan mieleisensä paikan ja istumaan!” kuului heleä naisenääni pöydän toisesta päästä. Hyvin kaunis, mustahiuksinen nainen, jolla oli päällään upea puku, hymyili lämpimästi kaikille vierailleen ja viittoi käsillään kaikkia etsimään itselleen paikkaa. Lyra arvasi jo naisen ulkonäöstä kuka tämä oikein oli.

”Sasuken äiti…” hän ajatteli.

”Eikö hän olekin kaunis?” Hinata kysyi kuiskaten. Lyra nyökkäsi. Hän näki oitis että Sasuke oli perinyt suuremman osan ulkonäöstään äidiltään.

Vieraat istuivat tuolilleen ja vihdoin Lyra sai tilaisuuden nähdä, ketä juhlissa oikein oli mukana. Sasuken vanhemmat istuivat kumpikin pöydän eri päissä koska he olivat juhlan isäntinä. Itachi Uchiha istui Hiwatarin vierellä ja keskusteli tämän kanssa kiihkeästi. Myös Kisame oli kutsuttu, mutta hän olikin Itachin paras ystävä ilmeisesti.

Hinata istui Lyran toisella puolella ja häntä vastapäätä istui Sasuke. Lyra ei voinut olla katsomatta tätä ja ilahtui huomatessaan, että tämä oli pukeutunut mustaan smokkiin, jossa hän näytti entistä komeammalta. Sasuken katse oli lukittu Lyraan ja hän näytti hyvin kiihkeältä. Sasuken vierellä istui muutama tuntematon vieras ja kauempana istui Hinatan isä sekä Neji. Kushina istui Sasuken äidin vierellä, mutta Lyra ei nähnyt Narutoa missään. Missä tämä oikein oli?

”Hei, Lyra…” kuului samalla ääni hänen korvan juurestaan hänen oikealta puoleltaan.

Lyra jähmettyi aloilleen sydänjuuriaan myöten ja toivoi, ettei olisi kuullut ääntä. Se oli Naruto. Tämä todennäköisesti aikoi istua hänen toiselleen puolelleen. Ja Sasuke istuisi Narutoa melkein vastapäätä, mikä merkitsi murhanhimoista tuijotuskilpailua koko illan…

”Hei, Naruto,” Lyra vastasi ja puri hermostuneena hammastaan. Naruto hymyili oudosti.

”Voinko istua tähän?” hän kysyi.

Lyra ei tahtonut olla epäkohtelias, olihan koko pöytä täynnä ihmisiä, joten hän vain nyökkäsi. Naruto hymyili taas vähän ja istui alas äänettömästi. Lyra nielaisi. Hän saattoi jo nyt tuntea Sasuken katsovan blondia murhaavasti. Naruto todennäköisesti vastasi katseeseen samalla tavalla. Miten hienoa Jälleen kerran…
He eivät kuitenkaan ehtineet paljon jutella, sillä Sasuken isä rykäisi ja piti pienen alkupuheen.

”Tervetuloa kartanoomme, hyvät naiset ja herrat! Olemme vaimoni kanssa kutsuneet teidät tänne juhlistamaan ystävyyttämme ja paluutamme ulkomailta etenkin. Olimme lomamatkalla Kreikassa ja voin sanoa että siellä kannattaa käydä edes kerran elämässä.”

Vieraat naurahtivat ja Fugaku jatkoi puhettaan.

”Vaimoni Mikoto vaati minua suorastaan järjestämään hänen kanssaan nämä juhlat ja olen hyvin kiitollinen itselleni siitä, että suostuin. On hienoa nähdä hienoja ja vaikutusvaltaisia ystäviä yhdessä nauttimassa illallista keskenään ja seurustelemassa. Aloitamme ruokailun ja sen päätyttyä siirrymme toisen salin puolelle seurustelemaan ja tanssimaan. Mutta, ei nyt sen enempää. Toivon että kaikki viihtyvät ja sydämellisesti tervetuloa!”

Fugaku Uchiha kohottaessa lasiaan kaikki muut tekivät samoin. Mikoto suorastaan säteili ja antoi miehelleen suukon poskelle kun tämä istui jälleen alas. Palvelijat astuivat syrjästä esiin ja laskivat jokaisen ruokailijan eteen alkusalaattilautasen. Lyra henkäisi vaimeasti. Salaatti oli täydellisen, tuoreen ja hyvin herkullisen näköistä. Hän vilkaisi nopeasti toisella puolella pöytää istuvaa Sasukea, joka katsoi häntä myös. Mustien silmien katse oli taas niin vahva, että Lyra häkeltyi ja hymyili varovasti. Sasuke vastasi hänen hymyynsä ja iski silmää nopeasti. Lyra punastui.

Naruton kädessä oleva haarukka tärisi kun hän näki Sasuken katsovan hymyillen Lyraa. Mustasukkaisuus ja viha söivät juuri nyt hänen sisintään. Sasuken silmänisku oli ollut hänelle aivan liikaa, joten hän nyt miettikin omaa siirtoaan. Onneksi hän oli älynnyt mennä istumaan Lyran viereen. Se etulyönti asema hänellä ainakin oli…

Kun Lyra lopetti katsekontaktinsa Sasukeen ja alkoi jutella Hinatan kanssa, Naruto käynnisti suunnitelmansa ensimmäisen vaiheen. Hän laski varovasti vasemman kätensä pöytäliinan alle ja laittoi kätensä sitten Lyran reidelle. Hän tunsi oitis, miten Lyra jäykistyi.

”Naruto, mitä sinä oikein teet?!” Lyra suhahti blondille hiljaa. Naruto virnisti leikkisästi, koska hän tiesi, ettei kukaan voinut vastustaa sitä.

”Sinä pidät tästä, vai mitä? Eikö sinulla ole ollutkin ikävä minua ja kosketustani?” Naruto kuiskasi pehmeästi hänelle ja hymyili seksikkäästi. Lyra punastui ja kuumus nousi hänen poskiaan pitkin ylöspäin.

”Ei Siinä mielessä, Naruto,” hän vastasi. Hän yritti kuulostaa mahdollisimman tiukalta, mutta hänen äänensä vapisi hieman. Hän ei uskaltanut puhua kovaa, sillä hän ei halunnut häiritä muita vieraita, saati sitten suututtaa Sasukea ja Hiwataria.

Naruto ei näyttänyt uskovan Lyran sanoja, hymyili vain. Vaistomaisesti Lyra katsahti Sasuken suuntaan ja säikähti. Hän ei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt tätä niin vihaisena, jos ei laskettu sitä kertaa, kun tämä oli pelastanut hänet Hidanilta. Mustat silmät suorastaan salamoivat raivosta.

”Lyra, Sasuke on raivoissaan…” Hinata kuiskasi Lyralle hiljaa syödessään. Lyra yritti samaa, mutta se oli hankalaa, sillä Naruton käsi oli yhä hänen reidellään.

”Tiedän,” Lyra voihkaisi hiljaa ystävänsä korvaan ja jatkoi syömistä. Hän ei viitsinyt tehdä asialle nyt mitään, sillä hän ei halunnut pilata illallista järjestämällä mitään kohtausta.


Illallinen olisi luultavasti jatkunut loppuun asti rauhallisesti ja hienostuneesti, kunnes Kushina tiputti vahingossa huulipunansa pöydän alle. Hän tietysti kumartui nostamaan sitä. Kun hänen päänsä oli hetken pöydän alla, hän löysikin huulipunansa, mutta huomasi myös muuta. Hän näki Naruto pitelevän kättään Lyran reidellä. Tieto ilahdutti häntä niin paljon, että kun hän nosti päänsä pois pöydän alta, hän alkoi taputtaa ja hymyili.

”Katsokaa tuota blondia poikaa ja ruskeahiuksista tyttöä hänen vieressään! Poikani on tuossa ja hän on näköjään palannut yhteen tyttöystävänsä kanssa, joka istuu hänen vieressään!” hän sanoi. Osa vieraista hymyili hämmentyneenä, mutta osa hymyili aidosti ja nyökkäili.

”Miten hienoa! Mistä niin päättelit?” Mikoto kysyi ystävältään iloisesti. Kushina säteili.

”No, sanotaanko niin, että he olivat hetki sitten aika läheisissä sessioissa keskenään…” hän selitti.

Hiwatari oli aivan raivoissaan, kun taas Kisame ja Itachi vihelsivät.

Sasuke oli mykistynyt raivosta. Hän vain katseli kahden naisen naurua keskenään vihaisesti ja tempaisi saman tien pöytäliinaa nähdäkseen, mitä oikein oli tekeillä. Kun hän näki blondin käden Lyran reidellä, jokin napsahti ja pahasti.


Nuorempi Uchiha nousi seisomaan ja sai samalla kaikki pöytäseurueen jäsenet katsomaan häntä. Fukagu heitti kysyvän ja kiukkuisen katseen nuorempaan poikaansa, kun taas Mikoto näytti yllättyneeltä ja huolestuneelta.

”Uzumaki. Ulos. Nyt.”

Sasuken sanat jäivät roikkumaan kolmeksi sekunniksi ilmaan, kunnes Naruto alkoi nousta ylös.

”Sopii, Uchiha!” hän tokaisi. Noustessaan hän kuitenkin kaatoi vahingossa salaattinsa Lyran päälle, joka horjahti ja törmäsi Hinataan, joka taas säikähti niin pahasti että päästi pienen kirkaisun, joka oli kuitenkin riittävän voimakas säikyttämään hänen lähellään istuvat vieraat. Monet kaatuivat lattialle tuolillaan tai sitten saivat syliinsä annoksen salaattia ja vettä.

Hetkessä illallinen oli muuttunut sekasorroksi. Kisame ja Itachi nauroivat kovaa ja samalla yrittivät pidellä aloillaan Hiwataria, joka oli vähintää yhtä vihainen kuin Sasuke. Mikoto yritti rauhoitella ihmisiä Kushinan kanssa, kun taas Fugaku karjui jotakin raivoissaan siitä, ettei järjestäisi enää koskaan mitään juhlia kartanoonsa.


Lyraa hävetti ja hän tunsi melkein häpeän kyyneleitä silmissään. Hän oli saanut vähän salaattia pukunsa päälle, mutta se ei juuri haitannut, sillä Hinata oli kaatunut lattialle ja oli kai nyrjäyttänyt hässäkässä nilkkansa. Lyra auttoi ystävänsä takaisin tuolille.

”Sattuuko siihen paljon?” hän kysyi huolestuneena. Hinata pudisti päätään.

”Vähän vain vihloo, mutta…pelkään että se turpoaa,” hän vastasi.

Lyra vilkaisi vaistomaisesti siihen suuntaan, missä Hinatan isä ja Neji istuivat. Onneksi nämä jo kulkivat vieraiden lävitse heidän luokseen.

”Hinata, pärjäätkö? Minun täytyy mennä…” hän kysyi levottomana. Hinata näytti hämmästyneeltä.

”Pärjään, mutta miksi sinun pitää mennä?”

Lyra puri huultaan. Hän teki aina niin kun oli hermostunut.

”Täytyy mennä katsomaan etteivät Sasuke ja Naruto tapa toisiaan ulkona.”

”Niin…toivottavasti saatte koko sotkun selvitettyä,” Hinata sanoi hiljaa.

Lyralle tuli oitis paha olo. Pitihän se arvata, että Hinatalla oli yhä paha mieli hänen ja Kiban erosta, vaikka se olikin ollut välttämätöntä.

”Niin…olen pahoillani vielä, miten sinun ja Kiban ja asiat menivät. Mutta nyt minun on mentävä,” Lyra sanoi ja halasi ystäväänsä pikaisesti.

”Kiitos,” Hinata sanoi vastatessaan halaukseen. Hän tunsi pienen kyyneleen toisessa silmäkulmassaan, mutta ei välittänyt siitä.

Sitten Neji ja Hinatan isä tulivat paikalle, kun Lyra lähti ulos ruokailusalista. Sasuke ja Naruto olivat jo kai ulkona…

What's wrong with me?
Why do I feel like this?
I'm going crazy now


Lyra ei nähnyt ketään juostessaan ulos ruokasalista ja sieltä kohti ulko-ovea. Hänen sydämensä jyskytti liian kovaa ja häntä pelotti. Aikoivatko Naruto ja Sasuke oikeasti tapella? Olisiko se mahdollista? Inhosivatko he toisiaan niin paljon? Lyra henkäisi. Se oli hänen takiaan. Oli täysin hänen syytään, että illallinen oli pilalla ja oli kokonaan hänen vikansa, että nuo kaksi nuorta miestä aikoivat taistella hänestä toisiaan vastaan kynsin ja hampain. Miten näin paljon olikin tapahtunut vain niin lyhyessä ajassa?

No more gas in the rig
Can't even get it started
Nothing heard, nothing said
Can't even speak about it
All my life on my head
Don't want to think about it
Feels like I'm going insane
Yeah

Kaikki oli aivan sekaisin. Lyra ei tiennyt mitä oikein tunsi enää. Hän tiesi, ettei voisi Naruton saati sitten Sasuken kanssa yhdessä. He molemmat olivat sekoittaneet hänen päänsä kokonaan. Koulu…Shine Gafe…kaupunki ja Nuorisotalon bileet. Kaikki asiat jotka olivat tapahtuneet noissa paikoissa, pyörivät Lyran mielessä. Hän pelkäsi, että oli mennyt liian pitkälle. Hän pelkäsi, että oli jo menettänyt sydämensä molemmille pojille, vaikkei halunnutkaan olla näiden kanssa juuri nyt.

It's a thief in the night
to come and grab you
it can creep up inside you
and consume you
A disease of the mind
It can control you
It's too close for comfort

Siellä he olivat. Lyra näki heidän seisovan asfalttitien reunassa ja katsovan toisiaan murhanhimoisesti. Katulamppu loi heihin valoa ja Lyra tunsi puristuksen taas sydämessään. Molemmat olivat niin komeita, mutta täynnä pelottavan suurta vihaa. He tuijottivat toisiaan. Lyra saattoi kuvitella miltä heidän silmänsä näyttäisivät. Naruton safiirinsiniset silmät olisivat vakavat ja vihaiset, kun taas Sasuken mustat ja syvät silmät olisivat kylmät ja tyhjät. Ja Lyra seisoisi heistä kauempana ja katsoisi sydän pirstaleina heitä yllään verenpunainen mekko…

Throw on your break lights
We're in the city of wonder
Ain't gonna play nice
Watch out, you might just go under
Better think twice
Your train of thought will be altered
So if you must faulter be wise
Your mind is in disturbia
It's like the darkness is the light
Disturbia
Am I scaring you tonight
Disturbia
Ain't used to what you like
Disturbia
Your mind is in disturbia
Disturbia


“Se on sitten tullut tähän…” Naruto sanoi hitaasti silmät suljettuina katsoessaan Sasukea.

”Niin,” Sasuke vastasi lyhyesti. Naruto katsoi vastustajaansa pitkään, ennen kuin sanoi mitään. Hän tiesi täsmälleen, mitä hänen pitäisi sanoa nyt ja tehdä.

”Sinun tulee tietää yksi asia ennen kuin alamme taistelemaan,” hän sanoi. Sasuke kohotti kysyvästi kulmiaan.

”Niin?” hän kysyi. Naruto hymyili itsevarmasti.

”Minulla ja Lyralla on vahva side. Hän ei ole päässyt minusta yli, vaikka se näyttäisikin siltä. Varmaan huomasitkin äsken kun olimme syömässä?”

Sasuke hymähti ja hymyili viileästi.

”Oliko Lyralla mitään sanomista siihen, mitä sinä teit? Halusiko hän edes huomiotasi, ääliö? Hän muuten on hymyillyt minulle viimeisen kahden viikon aikana ennenmmän kuin sinulle.”

Mustahiuksisen nuoren miehen sanat saivat Naruton värähtämään ja tuntemaan kylmyyttä sisällään. Se oli aina ollut näin. Sasuke oli häntä parempi sanoissa ja muutenkin kaikessa. Se oli aina ollut niin ja juuri sen takia he olivatkin kilpailijoita.

”Hän ei kyllä vastustellutkaan. Tiedän kyllä, että sinulla on kaikki kaupungin tytöt perässäsi, Uchiha, mutta Lyra ei ole samanlainen kuin he,” Naruto sanoi lopulta.

Sasuke virnisti hieman.

”Tiedän. Lyra ei ole ollenkaan samanlainen kuin he. Sen takia hän kiinnostaakin minua. Hän näki myös minussa jotain, mitä muut eivät nähneet. Mitä se on, sitä en tiedä vielä,” hän vastasi. Naruton kasvot pysyivät vakavina.

Faded pictures on the wall
It's like they talkin' to me
Disconnectin' your call
Your phone don't even ring
I gotta get out
Or figure this shit out
It's too close for comfort


Kylmä syystuuli puhalsi heidän lävitseen ja katulamppu valaisi heitä. He eivät nähneet Lyraa, joka juoksi heitä kohti kauempaa.

”Minä rakastan häntä. Olen rakastanut Lyraa siitä asti kun tapasin hänet.”

Naruton sanat leikkasivat ilmaa ja hän näytti samalla sekä vakavalta että vilpittömältä. Sasuke ei sanonut mitään, tuijotti vain blondia.

”Olen kertonut sen jo hänelle. Olen varma, että hän rakastaa minua, mutta…olen huomannut että sinäkin olet hänelle jotain,” Naruto sanoi hiljaa ja puristi kätensä nyrkkiin.

”Sillä ei ole mitään merkitystä nyt. Meidänhän piti taistella, vai mitä?”

Sasuken kylmä ääni oli kuin tuulen kuiskaus. Naruton silmät muuttuivat viiruiksi. Miksi hän oli edes puhunut tuntemuksistaan Uchihalle? Tätä ei varmastikaan kiinnostanut hänen asiansa. Sellaisia kaikki Uchiha-suvun jäsenet olivat; Mitä Uchiha halusi, sen Uchiha myös sai, eikä heitä kiinnosta muidet ihmisten asiat.

”Totta…” Naruto totesi. Sitten hän katsoi vielä kerran kilpailijaansa silmiin. Niissä ei näkynyt lämpöä saati sitten myötätuntoa. Hän ajatteli Lyraa ja aavisti että Sasuke ajatteli myös, niin kuin ajattelikin. Sitten he syöksyivät raivoissaan toistensa kimppuun.

It's a thief in the night
To come and grab you
It can creep up inside you
And consume you
A disease of the mind
It can control you
I feel like a monster

Lyra kiroili kompuroidessaan korkokengissään kohti katua, jolla Naruto ja Sasuke seisoivat. Hän tunsi pelkonsa kasvavan joka sekunti, varsinkin silloin kun kaksikko alkoi tapella. Hänen oli pakko ehtiä paikalle ajoissa, jottei mitään pahaa ehtisi tapahtua! Kylmä ilta sai hänet palelemaan ja pimeys oli ehtinyt levitä jo kaikkialle. Lyra kuuli äkisti takaansa muutaman ihmisen askeleita, pysähtyi ja kääntyi katsomaan taakseen.

Hiwatari juoksi tuhatta ja sataa raivosta punaisena siskonsa perässä ja hänen perässään juoksivat taas Itachi ja Kisame, yrittäen kai estää ystäväänsä tekemästä mitään tyhmää.

”Lyra, pysähdy siihen saatanan paikkaan ja heti!!”

Lyra nielaisi kun kuuli veljensä huudon, eikä liikahtanutkaan. Samalla hän vilkuili levottomana Sasuken ja Naruton suuntaan. Näillä olivat jo nyrkit osana tappelua…

Kun Hiwatari, Itachi ja Kisame viimein saavuttivat Lyran ja pysähtyivät, syntyi ihan hetkeksi täysi hiljaisuus. Hiwatarin kasvot olivat tomaatinpunaiset raivosta ja hengästymisestä. Hänen rintansa kohoili kiivaasti ja hän mulkoili raivoissaan siskoaan.

”Se sekoaa kohta, Ita…” Kisame kuiskasi ystävälleen. Itachi nyökkäsi.

Lyra katsoi veljeään ja huokaisi. Hän oli arvannut, että näin tulisi käymään. Tämä ei totisesti ollut hänen iltansa.

”Mitä?” hän kysyi väsyneellä äänellä.

”Ai että mitä?! Sinä tiedät tasan tarkkaan, mistä puhun! Miten sinä…miten sinä oikein saatat salata tälläisiä asioita isältä ja varsinkin minulta?! Kuinka monen pojan kanssa olet ollut?! Ala kertoa nimiä…!”

”Ole hiljaa sekuntti!!”

Lyran huuto sai Hiwatarin vaikenemaan hetkeksi. Lyra katsoi veljeään väsyneenä ja huolestuneena. Hänellä ei todellakaan ollut aikaa tällaiseen juuri nyt, mutta asialle ei vain voinut mitään.

”Minä…minä en tiedä miten asiat menivät sellaisiksi kuin ne nyt ovat. Mutta tiedä se, että tästä ei voi syyttää ketään muuta kuin minua. Olen ollut todella typerä ja antanut vääriä kuvitelmia eri ihmisille…sen takia juuri nuo kaksi ovat taistelemassa keskenään,” Lyra sanoi ja nyökäytti päätään varovasti Naruton ja Sasuken suuntaan.

”Oletko sinä..?” Hiwatari oli kysymässä mutta vaikeni kun Lyra pudisti päätään.

”En,” hän vastasi. Hän tiesi mitä veli tarkoitti, mutta tämä ei halunnut ilmeisesti sanoa sitä ääneen. Itachi ja Kisame seurasivat sivusta uteliaina tilannetta.

”Silti nuo kaksi ovat kiinnostuneet sinusta niin paljon, että alkavat jo tapella…” Hiwatari mutisi katsoessaan kenkiensä kärkiä. Lyra hymyili murheellisena.

”Se johtuu siitä, että olen mokannut ja pahasti. Olin juuri menossa selvittämään asioita heidän kanssaan kunnes sinä pysäytit minut,” hän sanoi.

Syntyi taas hetkeksi hiljaisuus. Hiwatari ja Lyra katsoivat toisiaan silmiin ja tuuli puhalsi heidän välillään koko ajan.

”Minä en pidä tästä. En pidä tästä ollenkaan, Lyra.”

Lyra ei välittänyt veljensä sanoista. Hänestä tuntui siltä, kuin hän olisi hukannut jo liikaa aikaa tähän keskusteluun, niin kuin olikin.

”Ihan miten vain, tämähän ei todellakaan koske sinua. Minä vain olen sekoittanut asiat, koska välitän noista kahdesta paljon,” Lyra sanoi.

Hänen veljensä alkoi jo esittää vastalausetta, mutta Lyra ei kuullut sitä. Hän oli heittänyt korkokenkänsä maahan ja juoksi nyt ilman kenkiä kohti Narutoa ja Sasukea.


Throw on your break lights
We're in the city of wonder
Ain't gonna play nice
Watch out, you might just go under
Better think twice
Your train of thought will be altered
So if you must faulter be wise
Your mind is in disturbia
It's like the darkness is the light
Disturbia
Am I scaring you tonight
Disturbia
Ain't used to what you like
Disturbia
Your mind is in disturbia
Disturbia


Sasuke tunsi kipua vasemmassa jalassaan Naruton potkaistua häntä siihen. Naruto ei kuitenkaan ollut säästynyt yhtään sen enempää iskuilta, sillä hänen suustaan valui verta ja hän piteli toista käsivarttaan, jossa oli pari suurta ja kipeää mustelmaa. Siitä huolimatta että molemmat olivat
loukkaantuneita, he eivät todellakaan olleet vielä luovuttamassa. Tämä oli taistelu joka heidän olisi pitänyt käydä jo yli viikko sitten…

”Heh, et taida olla luovuttamassa, vai?” Sasuke kysyi ja katsoi Narutoa hieman pilkallisesti. Naruto nousi vähän horjuen ylös ja katsoi itsepintainen ja varma hymy huulillaan Sasukea.

”En ikinä!” hän naurahti samalla kun pieni verivana valui jälleen hänen suustaan. Sasuke hymyili itsekseen. Kuinka pitkälle Naruto olisi valmis menemään tässä taistelussa?

”Lopettakaa heti!!”

Kimeä, mutta samalla raivokas huuto kuului kartanoon menevän tien suunnalta. Naruto ja Sasuke kääntyivät katsomaan äänen suuntaan ja huomasivat Lyran juoksevan heitä kohti. Lyran kasvot olivat punaiset juoksemisesta ja kiihtymyksestä ja hänen mekkonsa oli hieman revennyt helmasta kun hän oli juossut. Hänen hiuksensa olivat jälleen sekaisen kiharat ja hän oli ilman kenkiä.

”Mitä sinulle on oikein tapahtunut, Lyra?” Naruto kysyi täysin hölmistyneenä ja katsoi huolissaan tyttöä. Lyra veti henkeä ennen kuin sai sanottua jotain kun hän pysähtyi.

”Olen juossut teidän perässänne koko matkan! Mitä te oikein ajattelitte kun lähditte sillä tavalla ulos tappelemaan, senkin idiootit?!” hän huusi ja tunsi raivon ottavan hänestä vallan.

Sasuke ja Naruto eivät saaneet sanaakaan sanottua. Nyt jälkikäteen ja tarkemmin ajateltuna koko ajatus oli ollut typerä. Varsinkin siksi, että se oli saanut Lyran näin vihaiseksi. Heitä hävetti.

”Anna anteeksi, Lyra…minä en ajatellut ollenkaan,” Naruto sanoi ja vältteli katsomasta Lyraa silmiin. Lyra nyökkäsi yhä vihaisena ja katsoi sitten Sasukea.

”Entä sinä?”

Sasuke katsoi vihreisiin silmiin vaiti. Mitä hänen muka pitäisi sanoa? Pyydellä anteeksi ja olla alistunut kuten Naruto? Ei hitossa. Hän päätti, ettei alentuisi Naruton tasolle, vaikka olikin sitä mieltä nyt, että koko taisteluhomma oli ollut melko typerää.

”Ei minulla ole mitään sanottavaa,” Sasuke vastasi eikä hänen katseensa jättänyt Lyran silmiä rauhaan. Lyra nipisti suunsa kiinni ja katsoi tätä. Hän ei tiennyt mitä ajatella.

”Miksi te oikein tappelitte?” hän kysyi lopulta kun hän sai katseensa irti Uchihasta. Oli samantekevää vaikka hän tiesikin vastauksen, sillä hänen oli nyt pakko saada kuulla vastaus kummaltakin. Sitä paitsi…koko tämä tilanne olisi selvitettävä tässä ja nyt. Oli liian myöhäistä lähteä nyt sisälle ja jatkaa elämää entiseen malliin.

”Sinä tiedät miksi, Lyra,” Naruto sanoi vakavalla äänellä ja katsoi häntä. Lyra pudisti päätään levottomasti.

”Ei, en tiedä.”

Naruto katsoi Lyraa hieman hämmentyneenä. Sitten hän vilkaisi Sasukea, joka ei osoittanut millään eleellä että aikoisi valaista niin itsestään selvää asiaa. Niinpä blondi katsoi Lyraa ja astui muutaman askeleen lähemmäs häntä. Sasuken ruumis oli jännittynyt ja hänen silmissään paloi tuli.

”Me tulimme tänne sinun takiasi, Lyra. Tulimme taistelemaan sinusta. Me molemmat välitämme sinusta paljon, sanoisinpa jopa että olemme rakastuneita sinuun ja pahasti, jos kerran olemme valmiita menemään näin pitkälle sinun takiasi.”

Tuntui siltä kuin koko maailma olisi pysähtynyt Naruton sanojen jälkeen. Lyra tunsi lievää huimausta päässään ja hänellä oli vaikeuksia saada pulssinsa tasaiseksi. Kyllä hän olis sisimmässään aavistanut tämän, mutta…sen kuuleminen todellisuudessa oli ihan erilainen kokemus kuin hänen ajatuksissaan.

”No niin, rauhoitu…” Lyra hoki itselleen ja katsoi maata ja yritti hengittää mahdollisimman rauhallisesti. Se oli yllättävän vaikeaa. Sitten hän alkoi tosissaan ajatella.

Tilannehan oli tämä; sekä Naruto että Sasuke olivat rakastuneita häneen. Kumpikin oli näköjään valmis tappamaan toisensa tarpeen vaatiessa hänen takiaan. Molemmat olivat osoittaneet kiinnostuksena omalla tavallaan. Kummallakin oli hyvät ja huonot puolet ja…Lyra sulki silmänsä.

Hän oli rakastunut kumpaakin näistä kahdesta eikä tiennyt yhtään, mitä tekisi näiden suhteen. Hän ei uskaltanut edes ajatella mitä vastaisi, jos häneltä kysyttäisiin, kumman hän oikein valitsisi. Silloin hän olisi ehkä tähänastisen elämänsä vaikeimman päätöksen edessä.

”Vai niin…” Lyra kuuli sanovansa hyvin pienellä ja käheällä äänellä. Hän tunsi katseita joka puolellaan. Sasuken ja Naruton katseet edessään ja jostain kaukaa takaa hän tunsi Hiwatarin pistävän katseen selässään.

”No? Oletko kenties päättänyt?”

Tuttu, tyyni ja viileä ääni kysyi juuri sen kysymyksen, mitä Lyra oli koko ajan pelännytkin. Hän ei uskaltanut katsoa Sasukea.

”Siis mitä…?” hän kysyi hiljaa tärisevällä äänellä ja vältteli katsekontaktia kehenkään. Hän kuuli Naruton ja Sasuke huokaisevan turhautuneena melkein samaan aikaan.

”Siis oletko päättänyt, kumman meistä oikein valitset?” Naruto kysyä töksäytti suoraan. Lyra tunsi palan kurkussaan.

”Minä…en tiedä…” hän kuiskasi. Hän odotti kamalaa syyttelyn tulvaa, mutta sitä ei koskaan tullut. Hän ei saanut osakseen kylmiä ja vihaisia katseita tai sitten kamalaa syyttelyä. Miksei? Hän tunsi ansaitsevansa ne kaikki.

Ajatuskin päätöksen tekemisestä sattui. Ihan sama kumman hän noista kahdesta valitsisi, päätös tuottaisi tuskaa jollekin heistä ja jos hän ei ottaisi kumpaakaan, se tuottaisi tuskaa kaikille. Miten hän oikein voisi muka tehdä minkäänlaista valintaa?

”Sinun on pakko tehdä päätös, Lyra,” Sasuke sanoi äkisti.

Lyra ei voinut katsoa häntä. Hänen ei tarvinnut, sillä kaikki Sasuken äänessä kertoi jo sen, millainen ilme hänellä oli kasvoillaan.

”Tiedän sen. Tiedän, mutta…en kuvitellut että se olisi tällaista…” Lyra kuiskasi tuskin kuuluvalla äänellä. Hän tunsi silmiensä kostuvan.

Release me from this curse I'm in
I'm trying to remain tame
But I'm struggling
You can't go, go, go
I think I'm going to oh, oh, oh


Lyra muisti mitä Sakura, Ino ja Tenten olivat sanoneet hänelle illalla puhelimessa ennen kuin hän oli lähtenyt näihin juhliin veljensä kanssa. Nämä kolme olivat sanoneet, että tukisivat häntä huolimatta siitä, mikä hänen päätöksensä tulisi olemaan. Se ei tehnyt valintaa helpommaksi, mutta se helpotti Lyran oloa huomattavasti. Hän ei tulisi ainakaan siis samaan mitään selän takana puhumista ystäviltään…


”Saakeli, mikä noilla oikein kestää?!” Hiwatari ärisi itsekseen katsoessaan 500 metrin päähän, jossa Lyra, Naruto ja Sasuke seisoivat. Kisame kohautti olkapäitään.

”En tiedä, ota nyt noista teineistä selvää…” hän sanoi. Itachi oli kuitenkin eri mieltä.

”Heidän pitää selvittää tuo juttu. Sasse on rakastunut siskoosi ja niin on tuo hölösuinen blondi myös,” hän totesi yksinkertaisesti. Hiwatari huokaisi väsyneesti.

”Se on älytöntä. Siis, Lyra on minua paljon nuorempi ja kokemattomampi ja hänellä on kaksi poikaa perässään…” hän oli selittämässä, kunnes Kisame tykäisi kuuluvasti.

”Lyra on sinua vain vuoden nuorempi, Hiwatari. Sitä paitsi ethän sinä tiedä hänen seuraelämästään mitään, kun asut muualla.”

Kisamen sanat olivat täyttä totta. Hän ei todellakaan tiennyt siskostaan paljon. Hän oli kai kuvitellut tämän ikuisesti pikkutytöksi, joka leikkisi barbeilla, eikä naiseksi, joka tämä kohta oli. Ajatus oli huolestuttava. Itachi laittoi kätensä Hiwatarin olkapäälle ja huokaisi sitten.

”Kuule, minä ymmärrän miltä sinusta tuntuu, ainakin osin. Sasse on kasvanut kauhean paljon siitä kun oli pieni ja meillä onkin useampi vuosi ikäeroa, ainakin enemmän kuin sinulla ja Lyralla. Minä muistan kun Sasse oli pieni ja päiväkodissa. Hän valitti harvoin, mutta minä näin ja tiesin, että joka päivä kaikki pikkutytöt päiväkodissa halusivat mennä leikisti naimisiin hänen kanssaan. Sama juttu oli koulussa muutamaa vuotta myöhemmin. Minä tajusin koko ajan, vaikken halunnut myöntää sitä itselleni, että pikkuveljeni kasvaa koko ajan enkä minä voi asialle mitään. Nuoremmat sisarukset vain kasvavat eikä sille asialle voi yhtään mitään.”

Itachin sanat pitivät paikkansa ja Hiwatarin oli pakko ajatella asiaa järjellä. Hän ei voinut sille mitään että Lyra kasvoi eikä tulisikaan voimaan asialle mitään. Niin maailma vain toimi. Niinpä hän huokaisi ja vilkaisi sitten ystäviään.

”Olette oikeassa. Elämä on joskus vain syvältä,” hän naurahti.

Sitten hän katsoi kauempana seisovaa siskoaan. Hän toivoi kovasti, ettei tämä olisi tehnyt mitään typerää. Kisame ja Itachi huokaisivat helpottuneina. Asioilla oli tapana sittenkin järjestyä, ainakin toistaiseksi.


Lyra veti syvää henkeä ja nosti sitten katseensa maasta. Naruto ja Sasuke seisoivat kumpikin hänen edessään odottavan näköisinä odottaen ilmeisesti hänen vastaustaan. Harmi vain heille, sillä Lyra ei oikein tiennyt mitä tekisi. Samalla hetkellä hän tunsi kyyneleiden vuotavan yli. Hän itki, mutta ei päästänyt ääntäkään. Miksi hän oikein oli joutunut tähän tilanteeseen ja tällaisen valinnan eteen? Hän tiesi sen silti. Kaikki oli hänen omaa syytään ja tässä oli hinta, jonka hän joutuisi nyt maksamaan tyhmyydestään; särkemään jonkun toisen sydän sekä osin hänen omansa.

”No, Lyra?” Naruto kysyi ääni hiukan vapisten. Lyra katsoi blondia ja näki tämän sinisissä silmissä epätoivoa ja surua. Se näky raastoi hänen sydäntään paljon. Kun hän taas katsoi Sasukea, hän näki tämän mustissa silmissä tuskaa.

Lyra tiesi että hän oli rakastunut. Huono juttu vain, että hän oli rakastunut sekä Narutoon että Sasukeen, vaikkei tahtonutkaan sitä myöntää. Molemmat merkitsivät hänelle paljon ja hän merkitsi ilmeisesti molemmille heistä paljon. Lyra oli huomannut että molempien tahto suojella ja rakastaa häntä oli hyvin voimakas. Sitä paitsi heillä molemmilla oli omat puolensa, joista Lyra piti. Naruto oli äänekäs, suorapuheinen, söpö ja positiivinen. Sasuke oli taas hiljainen, järkevä, komea ja mystinen. Kaikki ominaisuuksia, joista Lyra piti…

”Minä rakastan sinua, Lyra.”

Lyra katsahti Narutoon kuultuaan tämän sanat. Hänen meikkinsä oli tahriintunut koska hän oli itkenyt.

”Naruto, minä…” sanat juuttuivat hänen kurkkuunsa ja hän katsahti Sasukeen. Sasuken kasvoilla oli jonkinlainen ymmärryksen ja surun sekoitus. Hän hymyili ilottomasti.

”Minä ymmärrän,” hän kuiskasi ja loi Lyralle vielä yhden lyhyen katseen. Se katse jähmetti Lyran kokonaan aloilleen.

Throw on your break lights
We're in the city of wonder
Ain't gonna play nice
Watch out, you might just go under
Better think twice
Your train of thought will be altered
So if you must faulter be wise
Your mind is in disturbia
It's like the darkness is the light
Disturbia
Am I scaring you tonight
Disturbia
Ain't used to what you like
Disturbia
Your mind is in disturbia
Disturbia


“Muista että minä rakastan sinua…” Uchiha kuiskasi ja käänsi sitten selkänsä. Hän lähti kävelemään poispäin ja katosi pian pimeyteen. Tuntui kuin maailma olisi pysähtynyt hetkeksi. Lyra ei saanut katsettaa irti pimeydestä jonne Sasuke oli kadonnut. Hän kietoi käsivartensa ympärilleen koska paleli.

Samalla hetkellä Naruto käveli hänen eteensä ja painoi päänsä hänen päätään vasten samalla kun kietoi käsivartensa hänen ympärilleen.

”Minä rakastan sinua. Suojelen sinua ja rakastan sinua aina vaikka tapahtuisi mitä…” Naruto kuiskasi hänen korvaansa haudatessaan kasvonsa Lyran hiuksiin. Lyra painoi päänsä Naruton olkapäätä vasten ja veti henkeä. Hän oli melkein unohtanut miten lämmin Naruto oli…

”Haluanko minä todella tätä…?” Lyra ajatteli halatessaan Narutoa. Hän sulki silmänsä ja muisteli ensimmäistä koulupäiväänsä pari viikkoa sitten uudessa koulussa. Hän muisti kun näki ensi kertaa Naruton kasvot, kuuli tämän nauravan ja hän muisti ensimmäisen kerran kun tämä kosketti häntä. Miten paljon olikaan ehtinyt tapahtua niin pienessä ajassa…! Ja hän muisti heidän ensimmäisen suudelmansa myös.

Epäilys ei jättänyt Lyraa rauhaan. Hän tunsi sydämensä hakkaavan ja hän veti Naruton lähemmäs itseään. Hän näki sielunsa silmin mustahiuksisen nuoren miehen kasvot, kun tämä hymyili hänelle vinosti. Hän näki Sasuken kasvot mielessään niin elävästi, se melkein pelotti häntä itseään.

Sitten se iski häneen, totuus nimittäin. Hän ei ollut tajunnut sitä kunnolla hetkeä aikaisemmin. Hän rakasti Narutoa hyvin paljon, mutta hän rakasti Sasukea vain enemmän.


*Flashback*

Lyra katsoi Kankuroa uhmakkaasti takaisin ja kohotti kätensä ottaakseen tämän lyönnin vastaan. Joku kuitenkin oli ehtinyt pysäyttää Kankuron iskun. Lyra katsoi hämmästyneenä kuka sen oli oikein tehnyt.
Sasuke piteli kovalla otteellaan kiinni Kankuron kädestä ja hänen ilmeensä oli kova ja kylmä.
”Eikö ole vähän raukkamaista, kun haukut viattomia ihmisiä ja lyöt heitä, Kankuro?” hän kysyi viileällä äänellä.

***

”Kiitos, Sasuke. Tiedän, että tarkoitat hyvää, mutta minä pärjään kyllä,” Lyra sanoi ja toivoi kovasti, ettei loukkaisi Sasuken tunteita mitenkään. Sasuke katsoi häntä hetken ja nyökkäsi sitten. Hänen silmissään ei enää palanut sitä tulta, mikä niissä oli aiemmin näkynyt.
”Ymmärrän. Olen pahoillani, jos jotenkin ahdistin sinua,” hän sanoi ja vaikutti taas ystävälliseltä itseltään, sillä hän hymyili taas.

***

”Pidän paljon Nemosta ja Ghost Love Scoresta,” Sasuke vastasi nopeasti. Lyra hämmentyi.
”Niissähän on todella surulliset sanat…” Lyra sanoi hitaasti. Sasuke hymähti.
”Sitähän sanotaan, että kaikilla laulun sanoilla on aina jollekin joku erityinen merkitys,” hän vastasi hiljaa.

***

Kun Sasuke istui taas alas, hän katsoi yhä edessään seisovaa Lyraa.
”Jos Naruto kohtelee sinua jotenkin huonosti, kerrothan siitä minulle?” hän kysyi totisena

***

”Ei kai Lyra ole tajuton?” Ino kyseli huolissaan.
”Ei kai…” Sasuke mutisi tarkistaessaan asiaa. Lyra tunsi tämän hieman viileiden käsien liikkuvan hänen kasvoillaan. Hän tunsi samalla Sasuken tuoksun sieraimissaan. Hän ei ollut koskaan löytänyt näin hyvää tuoksua mistään. Se tuoksu… hän ei osannut edes oikein kuvailla sitä.

***

Lyra vain tuijotti tätä.
”Miksi…?” hän kysyi välittämättä siitä että oli kysynyt tuota jo kaksi kertaa. Silloin Sasuke katsoi häneen. Hänen ilmeensä oli vakava ja läpitunkeva. Ja ne mustat silmät! Ne olivat kirkkaat, tarkkaavaiset ja kiihkeät.  
”Minä olen huolissani sinusta, toisinaan minua pelottaa puolestasi niin paljon, etten itsekään ymmärrä sitä. Haluan että olisit turvassa ja… haluan, ettet pelkäisi mitään…” Sasuke sanoi lopulta. Hän ei painottanut sanojaan sen kummemmin, mutta Lyra kuuli hänen äänensävystään, että tämä halusi Lyran ymmärtävän ne oikein. Lyra oli sanaton.

***

”Hyvä on, mutta varoitukseksi sanon että olen todella huono tässä,” Lyra sanoi ja näytti niin totiselta että Sasuke naurahti.
”Sinä sitten olet itsepäinen…” hän mutisi kun Lyra tarttui kiinni hänen kädestään ja kun he lähtivät kohti tanssilattiaa.

***

Juuri kun Lyra uskoi tulevansa raiskatuksi, joku tönäisi Hidanin pois hänen kimpustaan. Lyra kirkaisi ja ryntäsi pelastajansa syliin ja alkoi itkeä. Sasuke painoi tytön taakseen turvaan ja katsoi sitten silmät salamoiden puhtaasta raivosta Hidania, joka makasi maassa kontallaan.

”Jos sinä…kosket Lyraan vielä kerran…minä tapan sinut…!” hän sihisi hampaidensa välistä niin vihaisella ja pelottavalla äänellä, että se sai Lyrankin pelkäämään. Sitten hän kääntyi Lyran puoleen kun oli heittänyt vielä yhden murhaavan katseen harmaahiuksiseen mieheen, joka makasi maassa.

***

”Kiitos myös siitä kun pelastit minut…” Lyra kuiskasi hymyillen silmät kiinni.
”Sanoin jo, ettei se mitään…” Sasuke sanoi hiljaa. Lyra naurahti hieman ja painoi huulensa Sasuken poskelle. Hän antoi pojalle poskelle pienen suudelman ja erkani tästä sitten hitaasti. Sasuke ei pystynyt sanomaan mitään tai liikahtamaankaan. Lyra hymyili hänelle posket punaisina. Se tuntui oikealta.

*End of the Flashback*


Lyra värisi Naruton sylissä ja häntä itketti taas. Hän tiesi sydämessään mitä hänen pitäisi tehdä, mutta hän toivoi hartaasti, ettei joutuisi satuttamaan Narutoa nyt. Mutta…hänen olisi pakko päästää irti tästä. Muuten hän ei voisi olla koskaan Sasuken kanssa todella, jota hän rakasti.

Naruto irrottautui heidän halauksestaan ja katsoi Lyraa syvälle silmiin. Hänen sinisissä silmissään oli hänelle epätavallinen ja tutkiva katse. Lyra katsoi Naruto ja puri huultaa silmät täynnä kyyneleitä.

”Naruto, minä…” hän ei kuitenkaan ehtinyt sanoa lausettaan loppuun, koska Naruto painoi sormensa hänen huulilleen vaientaen hänet siten.

”Minä ymmärrän, Lyra. Näen sen silmistäsi…” hän sanoi hiljaa.

Lyra ei saanut sanaakaan suustaan.

”Sinä rakastat Häntä, vai mitä? Et uskalla sanoa sitä heti suoraan, jottet satuttaisi minua. Näen silmistäsi miten paljon tuskaa valinta oikein on tuonut sinulle ja minua huolestuttaa voitko elää sen tuskan kanssa, joka tästä tulee. Ymmärrän että sinulla on syysi ja…haluan että olet onnellinen. Ihan sama kenen kanssa olet, haluan että olet oikeasti onnellinen, Lyra.”

Naruto vaikeni sitten, veti henkeä ja katsoi sitten…hymyillen Lyraa. Hän pyyhkäisi tämän hiuksia kädellään ja silitti tämän poskea varoen.

”Minä olisin voinut rakastaa sinua aina. Olisin kosinut sinua parin kuukauden kuluttua ja olisin halunnut olla kanssasi lopun elämääni, mutta tiedän, ettei maailma toimi sillä tavalla. Se tuo meille iloa, mutta myös sydänsuruja ja tämän on minun sydänsuruni. Olen myös pahoillani kaikesta, mitä olen tehnyt sinulle. Olen pahoillani, että olen satuttanut sinua. Mene, Lyra. Mene Sasuken luokse. Hän rakastaa sinua ja sinä rakastat häntä ja teidän kuuluu siksi olla yhdessä,” hän kuiskasi.


Lyra katsoi Narutoa eikä vieläkään saanut sanaakaan suustaan. Hän ei kyennyt sanomaan mitään. Naruton sanat olivat tehneet hänet puhekyvyttömäksi. Hän ei osannut kuvailla kuinka paljon Naruton sanat oikein merkitsivät hänelle ja miten paljon iloa ja tuskaa ne hänelle tuottivat. Niinpä hän kietoi kätensä taas tämän ympärille ja halasi tätä tiukasti samalla kun ilon ja surun kyyneleitä kohosi taas hänen silmiinsä.

”Kiitos Naruto…! Et ymmärrä mitä minulle merkitsee kuulla nuo sanat…!” hän kuiskasi. Hän kuuli Naruton naurahtavan hänen hiuksiinsa.

”Taidan tietää. En ole sellainen hölmö kuin kaikki luulevat,” hän sanoi. Lyra naurahti ja pyyhki silmiään.

”Et ole. Sinä olet hieno ihminen, Naruto Uzumaki…” hän sanoi. Naruto soi hänelle pienen, säteilevän hymyn.

”Mene jo!” hän kuiskasi vilpittömästi. Lyra halasi häntä vielä kerran.

”Kiitos! Muista että olet minulle hyvin tärkeä!”

Naruto nyökkäsi. Sitten Lyra päästi irti hänestä ja lähti juoksemaan takaisin kartanoa ja pimeyttä kohti, jättäen blondin seisomaan yksin katulampun valoon.

Naruto katsahti taivaalle ja näki, että se oli täynnä kauniita tähtiä Ihme kyllä, häntä ei edes itkettänyt. Ehkä se johtui siitä, että tämä oli oikein…ja kuka tietää, ehkä hän tulisi löytämään vielä elämänsä rakkauden. Naruton huulilla oli hymy kun hän katseli kaunista tähtitaivasta. Sitten hän hyräili erästä laulua hieman mielessään…

Goodbye my lover.
Goodbye my friend.
You have been the one.
You have been the one for me…


Lyra pysähtyi vetämään henkeä ja hän huomasi seisovansa taas kartanon edessä. Sisältä tuleva paistoi kutsuvasti häntä kohti. Vaikutti siltä että Fukagu oli pelastanut juhlan kutsumalla vieraat nyt seurustelemaan ja tanssimaan. Sisältä kuuluikin musiikkia. Lyra ei nähnyt veljeään tai tämän ystäviä enää missään. He olivat kai menneet sisälle.

Äskeinen kohtaus Naruton kanssa pyöri yhä hänen mielessään ja hän tunsi olevansa samalla pahoillaan että surullinen koko asiasta. Hän oli pahoillaan, koska tiesi särkeneensä Naruton sydämen, mutta hänellä oli hyvä olo, koska Naruto oli ottanut asian hyvin ja koska hän oli nyt vapaa tämän otteesta.

Hän etsi katseellaan Sasukea, mutta ei löytänyt tätä. Minne tämä oli oikein voinut mennä? Jotenkin Lyrasta tuntui silti, ettei tämä ainakaan sisällä voinut olla. Sasuke ei ollut sellainen ihminen, joka pakeni tuskaansa ihmisjoukkoon. Mutta missä tämä sitten voisi olla?

Lyra huokaisi ja lähti sitten vaeltamaan kartanoa ympäri poissaolevasti. Toivottavasti hän ei ollut nyt pilannut mahdollisuuttaan olla Sasuken kanssa…Sasuke oli kuitenkin tajunnut tilanteen toisinpäin lähtiessään.

Ilta oli viilentynyt entisestään ja Lyraa paleli taas, eihän hänellä ollut muuta yllään kuin olkaimeton juhlamekko. Hän jatkoi kuitenkin kävelyään ja tunsi kostean ruohon jalkojaan vasten. Se tuntui lohduttavalta jostain kumman syystä. Silloin hän huomasi mihin hän oli oikein kävellyt.

Hän seisoi suuressa ja kauniissa puutarhassa, joka sijaitsi kartanon vasemmalla puolella kauempana pääovesta. Lyra katseli ympärilleen. Kaikkialla oli kauniita kukkia, suurimmaksi osaksi ruusuja ja puutarha oli ilmeisesti koristeltu näin hienosti juuri tätä iltaa varten, sillä erilaisiin köynnöksiin oli kiinnitetty upeita lamppuja ja muita valoja. Puutarha näytti sellaiselta kuin se tulisi suorastaan jostain kauniista keijusadusta. Ja kaiken sen kauneuden keskellä seisoi Uchiha Sasuke katse suunnattuna kaukaisuuteen ja tämä oli selin Lyraa kohti.

Lyra ei uskaltanut ensin lähestyä Sasukea, vaan seisoi aloillaan hievahtamatta. Mitä hänen pitäisi sanoa? Sanoisiko hän että oli rakastanut Sasukeen? Mutta miten sellainen asia sanotaan vain päin toisen ihmisen kasvoja…? Lyralla kun ei ollut kokemusta tällaisesta.

Silloin Sasuke kääntyi ja katsoi häntä suoraan silmiin. Lyra hätkähti, mutta ei päästänyt ääntäkään. Hän oli jälleen mustien silmien vanki. Sasuken kasvoilla oli taas tukitsematon ilme, mutta hän ojensi kättään Lyralle kutsuvasti.

”Tule,” hän sanoi hiljaa.

Lyra veti henkeä ja lähti sitten kulkemaan Uchihaa kohti. Hän ei pelännyt.

”Minä rakastan sinua…” hän ajatteli kävellessään, mutta ei vain tiennyt osaisiko pukea ajatuksiaan sanoiksi asti.

Kun hän saapui Sasuken luokse, hän otti kiinni tämän kädestä ja seisoi sitten vastakkain tämän kanssa. Sasuke ei vetänyt häntä lähelleen, vaan tutki häntä katseellaan. Hiljaisuus lepäsi hetken heidän välillään.

”Sinä…et jäänyt Naruton luokse?” Sasuken kysyi lopulta hitaasti. Lyra pudisti päätään.

”En, minä…tajusin vain jotain,” hän vastasi. Sasuke kohotti vähän kulmiaan kysyvästi.

”Mitä sinä tajusit?”

Lyra veti henkeä taas.

”Tajusin, että olen rakastunut Narutoon. Mutta…tajusin myös sen että olen rakastunut sinuunkin.”

”Miksi siis olet täällä jos kerran olet rakastunut Narutoon?”

Lyra hymyili ujosti ja punastui.

”Olen täällä koska olen päättänyt. Rakastan sinua enemmän kuin Narutoa,” hän sanoi.

Sasuke katsoi häntä pitkään. Sitten hän veti Lyran itseään vasten ja katsoi tätä silmiin kunnolla. Nyt Lyra näki että mustissa silmissä oli lämpöä ja…rakkautta.

”Juuri nuo sanat halusinkin kuulla…” hän kuiskasi käheällä äänellä kun halasi häntä.

Lyra halasi Sasukea lujasti ja painoi kasvonsa tämän rintaa vasten. Hän tunsi olonsa turvalliseksi ja lämpimäksi. Ja hän tunsi taas sen tuoksun sieraimissaan. Se oli Sasuken taianomainen ominaistuoksu, jota hän rakasti ja jota hän oli kaivannut.

Samalla hetkellä Lyra kuuli että heidän ympärillään soi musiikkia. Hän oli kai ollut niin jännittynyt, ettei ollut huomannut, että puutarhassa olivat kaiuttimet, joista kuului musiikkia. Nyt edellinen kappale, joka oli kai ollut Enyan, vaihtui ja uusi sävelmä tulvi kaikkialle. Lyra ei tunnistanut kappaletta, mutta se oli kaunis ja tanssittava.

Hänen ei tarvinnut sanoa mitään, kun Sasuke alkoi jo tanssia hänen kanssaan ja keinutti häntä itseään vasten ja välillä hän taas katsoi Lyraa silmiin ja hymyili hieman.


There is something that I see
In the way you look at me
There's a smile, there's a truth
In your eyes


Kaikki oli kuin suoraan sadusta; valot heidän ympärillään, ruusua, kaunis puutarha, tähtitaivas ja he tanssimassa kaiken keskellä. Lyra tiesi nyt mitä hän todella halusi ja oli onnellinen siitä. Hän tunsi olonsa turvalliseksi ja ihanaksi ollessaan Sasuken sylissä. Hän ei käsittänyt miksi hänellä oli oikein kestänyt niin kauan tajuta että juuri tätä hän oli aina halunnut. Hän tunsi jälleen Sasuken kasvot hänen hiuksissaan ja painautui lujemmin tämän rintakehää vasten.


What an unexpected way
On this unexpected day
Could it be this is where I belong
It is you I have loved all along


“Sinä suojelit minua kaikelta pahalta ihan alusta saakka. Sinä et pitänyt minua tyhmänä ja…sinä rakastat minua…” Lyra kuiskasi yöhön.

”Niin rakastankin. Juuri siksi koska olet sellainen kuin olet. Ja siinä on vielä muutakin…” Sasuke vastasi.

”Mitä muuta?”

Sasuke hymyili.

”Sinä rakastit Minua. Et välittänyt vaikka olin rikkaan perheen yksi perillinen, vaikka nimeni oli Uchiha. Et myöskään ollut niin kuin muut, joita vain kiinnostivat kasvoni ja muutenkin ulkonäköni. Sinua kiinnosti mitä ajattelin. Sinä siis rakastit Minua,” hän sanoi.

Sitten hän painoi huulensa Lyran huulia vasten.


There's no more mystery, it is finally clear to me
You're the home my heart searched for so long
And it is you I have loved all along


Lyrasta tuntui siltä kuin hän olisi taivaassa. Sasuken huulet olivat pehmeät ja hieman viileät ja ne saivat hänet värisemään. Tältä siis tuntui suudella Sasukea…Lyra vastasi suudelmaan ja upotti kätensä Sasuken mustiin hiuksiin samalla kun Sasuke taas kietoi kätensä hänen ympärilleen.


There were times I ran to hide
Afraid to show the other side
Alone in the night without you


Sasuke lopetti suudelman ja silitti sitten kädellään varovasti Lyran poskea. Lyra sulki silmänsä ja henkäisi kosketuksen voimasta. Hän kuuli Sasuken naurahtavan hieman.

”Sinä olet kaunis.”

Lyra avasi silmänsä ja katsoi Sasukea. Tarkoittiko tämä todella sanojaan. Lyra ajatteli helmasta revennyttä mekkoaan, sekaisin menneitä hiuksiaan, valuneita meikkejään ja kyyneleisiä silmiään.

”Olenko todella…?” hän kysyi hiljaa ja kieltäytyi katsomasta Uchihaa silmiin. Sasuke huokaisi ärtyneenä ja otti Lyran kasvot käsiinsä ja pakotti tämän katsomaan itseään silmiin.

”Katso minua, Lyra. Sinä olet kaunis, sen takia sanoinkin niin,” hän sanoi kuiskaten. Lyra tunsi liikutuksen kyyneleitä silmissään.

”Kiitos…” hän kuiskasi.


But now I know just who you are
And I know you hold my heart
Finally this is where I belong
And it is you I have loved all along


Sasuke hymyili ja suuteli häntä otsalle. Sitten hän painoi Lyran jälleen itseään vasten.

”Minä vannon, etten koskaan jätä sinua yksin. Aion suojella sinua kaikelta pahalta ja olla kanssasi niin kauan kuin tahdot. Sinä olet nyt osa minua…” hän sanoi pehmeällä äänellä, joka sai Lyran jalat sulamaan hänen altaan. Lyra suuteli häntä suulle ja tunsi olonsa vielä ihanammaksi, kun tuttu tuoksu taas valtasi hänen kaikki aistinsa.


There's no more mystery, it is finally clear to me
You're the home my heart searched for so long
It is you I have loved all along


Muistot pyörivät Lyran mielessä. Hänen saapumisensa uuteen kouluun, hänen uudet ystävänsä, Hiwatarin kotiin paluu, Naruto, Sasuke, nuorisotalon bileet, nämä juhlat…Hän oli ehtinyt kokea niin paljon pienessä ajassa. Lyra oli kuitenkin kiitollinen siitä, että nämä asiat olivat tapahtuneet. Ne olivat opettaneet hänelle erilaisia asioita elämästä ja hän oli saanut paljon uusia ystäviä. Kuka tietää, jos hän ei olisi koskaan vaihtanut koulua, olisiko hän koskaan päätynyt suutelemaan Sasukea? Nyt Lyra oli onnellinen. Hän oli koulussaan joku, eikä mikään näkymätön kuin ennen. Hän ei ollut enää yksin.


Over and over I'm filled with emotion
Your love, it rushes through my veins
And I am filled with the sweetest devotion
As I look into your perfect face


“Minä rakastan sinua, Lyra,” Sasuke sanoi ja katsoi häntä silmiin.

Lyra tunsi sydämensä hakkaavan. Hän ei edes ehtinyt miettiä asiaa, kun hän sanoi sen.

”Minä rakastan sinua myös, Sasuke…” hän kuiskasi.

Mitä hän oli oikein pelännyt? Ei sen sanominen ollutkaan sitten niin vaikeaa. Ehkä siihen vaikutti se, että nuo sanat piti sanoa juuri oikealle ihmiselle ja Lyra oli sitten sanonut ne juuri oikealle henkilölle.

Sasuke otti hänet taas syliinsä ja painoi kasvonsa jälleen Lyran hiuksiin.

”En olisi uskonut että sanojesi kuuleminen tuntuisi näin hyvältä…” hän sanoi. Lyra nyökkäsi.

”Samoin. Tuntuu siltä…kuin niin olisi tarkoitettu,” hän vastasi.

Sitten he suutelivat taas toisiaan rakastuneina. Kumpikaan ei halunnut päästää toisesta irti. Tähtitaivas todisti näkyä ainoastaan illassa…

There's no more a mystery, it is finally clear to me
You're the home my heart searched for so long
And it is you I have loved
It is you I have loved
It is you I have loved all along…


Epilogi

Lyra

Nyt on kulunut tasan neljä kuukautta siitä kun suutelin Sasukea Uchiha perheen puutarhassa. Asiat ovat toistaiseksi hyvin ja olen siitä hyvin iloinen. Olemme olleet Sasuken kanssa yhdessä nyt neljä ja puoli kuukautta. Rakastan häntä paljon ja hän rakastaa minua. Hän kosi minua jouluna ja suostuin kosintaan iloisesti ja yllättyneesti. Se oli yksi elämäni onnellisimmista hetkistä. Menimme kihloihin, mutta päätimme, ettemme mene naimisiin ainakaan vielä seuraavaan 4-5 vuoteen.

Sasuken vanhemmat ottivat asian todella hyvin, varsinkin Sasuken äiti. Fukagu oli hieman epäilevämpi alussa, mutta nyt hänen epäilyksensä ovat onneksi kadonneet kokonaan. Itachi on minulle kuin toinen isoveli ja pidän hänestä paljon, vaikka hän sekoileekin välillä.

Isäni otti Sasuken ja uutisen kihloistamme vastaan todella hyvin. Hän pitää Sasukesta paljon ja olen kiitollinen siitä. Hiwatari tulee jotenkin toimeen poikaystäväni kanssa, mutta jaksaa yhä jauhaa siitä, ettei hän halua että minuun sattuu. En usko että niin tulee käymään Sasuken kanssa ja jauhan tätä samaa rakkaalle veljelleni koko ajan. Olen varma että äiti tekisi samoin. Toivon niin kovasti, että hän olisi saanut tavata Sasuken ja olla kanssani kun olen nyt Sasuken kihlattu.

Ai miten muilla menee? Se onkin juuri se mielenkiintoisin asia, sillä neljässä kuukaudessa on ehtinyt tapahtua paljon. Esimerkiksi Inolla on edessään mielenkiintoiset ajat, hän on nimittäin raskaana Deidaralle toista kuukautta! Hänen vanhempansa olivat yllättyneitä kun Ino kertoi heille raskaudestaan, mutta he olivat samalla iloisia ja lupasivat auttaa vauvan kanssa niin paljon mahdollista. Ino ei todellakaan halunnut antaa vauvaa pois tai tehdä aborttia, joten hän päätti kasvattaa sen Dein kanssa. Deidara on aivan innoissaan kuulemma siitä että hänestä tulee isä. Me muut olimme aivan ihmeissämme Inon raskaudesta, mutta olimme samalla myös iloisia hänen puolestaan. Onneksi hän ehtii käydä peruskoulun loppuun ennen synnytystä!

Sakuran ja Hiwatarin juttu ei ihme kyllä kaatunutkaan, vaikka luulin niin. He tosin näkevät vain viikonloppuisin ja lomilla koska Hiwatari opiskelelee taidekoulussaan muualla, mutta kai heillä menee ihan hyvin. Minusta tuntuu jotenkin siltä, ettei veljeni enää sekoile niin paljon tyttöjen kanssa. Se on varmasti Sakuran ansiota ja olen kuitenkin loppujen lopuksi iloinen siitä, että he ovat yhdessä.

Tenten ja Neji seurustelevat yhä ja he ovatkin koulun pahin nuoleskelijapari. Siis he nuolevat toisiaan luokassa että käytävillä. Me kiusaamme Tenteniä siitä aina ja hän punastuu joka kerta. On kuitenkin hyvä, että hän on yhdessä Nejin kanssa.

Mutta aivan uskomattomin uutinen koskee Hinataa. Hän ja Naruto nimittäin seurustelevat nyt kolmatta kuukautta! Se tuntui aivan uskomattomalta. Naruto pääsi minusta yli aika hyvin ja sitten hän ihastui Hinataan, joka vastasi hänen tunteisiinsa samoin. Vaikka Hinatan onkin seurustellut Kiban kanssa, se ei tuonut mitään pahaa verta Naruton ja Kiban välille. Tämä saattaa johtua siitä, että Kiba on päättänyt keskittyä tästä lähtien kuulemma vain koirien hoitoon, bilettämiseen ja kavereihin. Joka tapauksessa, Hinata ja Naruto ovat pari ja he ovatkin melkein aina yhdessä. Minulla ja Narutolla on ystävä-välit ja hyvä niin. Sasuke on alkanut pikkuhiljaa hyväksyä Naruton, mutta he eivät tietenkään ole mitään ylimpiä ystäviä. Me olemme jopa olleet elokuvissa ja pizzalla neljästään pari kertaa!

Siispä Kiba on pyhittänyt elämänsä koirille, kavereille ja bilettämiselle. Shino on taas oma vanha itsensä, eikä ole muuttunut yhtään. Hän jatkaa juomista samaan malliin, mutta kertoi ettei aio enää koskaan tehdä yhtä vahvaa boolia kuin se, mitä hän teki nuorisotalon bileisiin.

Shikamaru ja Temari ovat pysyneet erossa kumpikin omalla tahollaan, enkä usko että he palaavat enää yhteen. Shikamaru valittaa ja Temari pomottaa kaikkia entiseen tapaan, joten kaikki on siis ihan tavallisesti. Chouji syö yhä enemmän kuin kuluttaa.

Lee on päässyt yli Sakurasta ja on alkanut treenata liikunnanopettaja Gain kanssa entistä kovemmin. Hänestä tulee kai jokin urheilija. En ymmärrä noiden kahden suhdetta, mutta vaikuttaa siltä että he ovat melkein kuin isä ja poika.

Gaaralla menee ihan hyvin, kuten aina. Kankurosta on tullut ihan siedettävä ja minä jopa tein sovinnon hänen kanssaan siitä ensimmäisestä koulupäivästäni. Emme me ole mitään ystäviä, mutta tulemme ihan toimeen.

Kakashin ei sittenkään tarvinnut ruveta meidän kanssamme mihinkään erisyistoimenpiteisiin, koska luokassa vallitsee nykyisin jonkin asteen rauha. Hän kuitenkin antaa läksyjä enemmän kuin koskaan, lukee sitä outoa kirjaansa ja harjoittaa mustaa sarkasmiaan koko ajan. Muut opettajat ovat samanlaisia kuin ennenkin.

Itachiin liittyy eräs asia, joka tuli ihan yllätyksenä meille pari viikkoa sitten. Hän on seurustellut kolme kuukautta nyt erään Nana nimisen mallin kanssa ja he aikovat mennä naimisiin seuraavan kolmen kuukauden kuluttua. Olen tavannut Nanan muutaman kerran ja hän on ollut yllättävän mukava. Hän pyysi minua jopa häihin morsiusneidoksi! Automaattisesti Sasukesta tulee bestman veljensä häihin.

Itachin kaverit sekoilevat niin kuin ennenkin, mutta heistä kaikista inhottavimmat ovat onneksi häipyneet. Orochimaru on lähtenyt pois kaupungista koska halusi vielä nähdä maailmaa kun on nuori. Nuori, joopa joo…joka tapauksessa hän lähti kaksi kuukautta sitten pois kuvioista ja hyvä niin. En ole vieläkään unohtanut sitä, miten hän yritti iskeä minua niissä bileissä. Hidan on joutunut vankilaan useista raiskauksista ja raiskausyrityksistä ja hänet siirrettiin toiseen kaupunkiin vankilaan. Se oli todella helpottavaa.

Mutta, eipä tässä sen enempää. Olen huomannut että asioilla on todella tapana järjestyä, olivatpa ne miten pahasti tahansa. Tapa, jolla ne järjestyvät voi olla vain erikoinen.

Siirrtän katseeni takaisin liitutaululle, jossa Iruka opettaa meille äidinkielen perusasioita koetta varten. Samalla hetkellä Sakura ojentaa minulle lapun ja nyökkää merkitsevästi poikaystävääni päin. Sasuke hymyilee minulle tuota ihanan seksikästä hymyään ja iskee silmää nopeasti. Avaan lapun. Siellä lukee Sasuken käsialla:

”My school love” ;D

Luon hänelle säteilevän hymyn.