1.

"Tiedätkö mitä? Ajoittain minusta tuntuu, että tuo helvetin kone on minuakin tärkeämpi", hopeahiuksinen nuori mies sanoi edessään istuvalle miehelle. Hän ei tiennyt, miten joku saattoi istua viisi tuntia putkeen nousematta tuolilta. Toisellahan rapistuisi kunto, jos juttu jatkuisi näin!
Hän halusi vain olla rakkaansa kanssa, puhua, lähteä ulos ja harrastaa seksiä. Tosin viimeisenä mainittu asia oli kaikista tärkein.

Hidan virnisti pirullisesti. Pitäisi vain saada Kakuzu ylös tuosta tuolista.

"Hidan, tiedätkö mitä? Ajoittain minusta taas tuntuu siltä, että olet maailman typerin ihminen tämän maan päällä."

Okei, tuo ei auttanut sitten yhtään. Hidan tahtoi toisen pöksyihin ja jos toinen olisi huonolla tuulella, ei hän voisi mitenkään toteuttaa suunnitelmaansa.

"Ah, mutta Kakuzu rakas etkös ole väsynyt? Voisit vaikka nostaa tuon suloisen takapuolesi tuosta penkistä ja mennä vaikka vähän rentoutumaan. Olet istunut siinä jo ikuisuuden. Voin vaikka hieroa, niin on sitten parempi jatkaa sitä mitä ikinä teetkin siinä."
'Okei.. Hieroa mitä?', Hidan kirosi mielessään.

Tosin hänen yllätyksekseen Kakuzu kääntyi hänen suuntaansa, ja suostui jättämään tietokoneen hetkeksi rauhaan! Tuo nyt oli sinänsä suuri ihme.

"Hidan, hieroa mitä? Tarkenna kiitos, sillä minulla on töitä tehtävänä, enkä istu tässä huvikseni. Tunnethan sinä minut ja minun niin puhtaan mielikuvituksen."

'Okei sieltä se tuli.',Hidan virnisti sisäisesti hyvin, hyvin leveästi.
Tämähän eteni hyvin, kunhan hän valitsisi sanojaan tarkasti. Voi kyllä hän valitsisi.

Hidan nousi ylös ja käveli hitaasti toista kohti kasvoillaan kelmihymy. Hitaasti hän laskeutui toisen syliin ja kietoi kätensä laiskasti toisen hartioiden ympärille.
"Voi Kakuzu. Voin hieroa ihan mistä vain. Tiedäthän, että olen erittäin antelias ja lempeä."

Hidan oli tehnyt selväksi mitä halusi, eikä toinen tuntunut olevan sitä vastaan. Virnistys hopeahiuksisen kasvoilla kun vain kasvoi.

"Hidan, tiesitkö että itsekehu haisee. Tietenkin näin pitkän ajan jälkeen voisin ottaa hieronta tarjouksesi vastaan, mutta onko se viisasta?"
'Voi kyllä se oli', Hidan ajatteli katsellen toista himokkaasti.

Hän katsoi toisen laittoman syviin smaragdinvihreisiin silmiin ja tunsi itsensä hukkuvan. Ja tottahan se oli. Hidan hukkui ja syvälle. Hän laski päänsä niin alas, että tunsi toisen lämpimän hengityksen poskeaan vasten. Voi kuinka paljon hän rakastikaan tuota miestä.

Hidan upotti Kakuzua suudelmilla ja Kakuzulla ei todellakaan ollut sitä mitään vastaan. Oli kivaa taas vaihteeksi olla toisen lähellä näin.
Hidan veti tummahiuksisen vihreän t-paidan pois ja katseli jo tutuksi käynyttä ylävartaloa läpi. Hän halusi tuntea, koskea ja maistaa tuota vartaloa. Voi kyllä, maistaa varsinkin. Punasilmäinen tiedosti hämärästi mielessään paitansa lentäneen jossain vaiheessa yksinäisenä lattialle, tosin se saisi ihan varmasti kohta seuraa.

Kakuzu oli juuri ryhtymässä vetämään toisen housuja pois nauttien samalla toisen käsien jumalallisesta työstä hänen hartioillaan ja selällään, kunnes hän huomasi jotain. Nimittäin tietokoneen alaruudussa vilkkui Painin nimi ja se tarkoitti töitä, joka taas tarkoitti rahaa.

Hänellä olisi tasan kaksi vaihtoehtoa: Hän joko jatkaisi mitä oli juuri tekemässä ja tarkistaisi myöhemmin, tai keskeyttäisi kaiken suututtaen ihan varmasti Hidanin samalla ja saisi tämän vihat niskoillensa.

Hän ei pitänyt kummastakaan vaihtoehdosta, mutta jotain hänen oli tehtävä.
`Minusta tuntuu, että koko maailma on minua vastaan. Hidan tappaa minut, jos nyt vetäydyn. Helvetti.´

Yhtäkkiä Kakuzu tunsi miten hänen sylissään oleva paino katosi, joten hän käänsi salamana katseensa eteensä.
"Mitä vittua?" , vihreäsilmäinen ymmärsi liian myöhään ajatelleensa ääneen.
"Ei vittua rakas, ei. En omista sellaista. Kuule, jos aiot tehdä jotain tee se kunnolla tai älä tee sitä ollenkaan. Jumalauta en jaksa tätä, kun katseesi on koko ajan tuossa helvetin koneessa!"

`No niin Kakuzu. Nyt sinä teit sen taas. Sait Hidanin vihaiseksi. Aplodit! No, tehty mikä tehty.´ Kakuzu vilkaisi konetta ja sitten katoavaa selkää makuuhuoneeseen.
`Ja vitut´,`Ja vitut´, Oli sankarimme viimeinen ajatus ennen kuin hän juoksi makuuhuoneeseen.

Hidan virnisti hyvin ovelasti ja katosi makuuhuoneeseen.

~ ~ ~ ~

2.

"Minä haluan ostaa nämä! Kuka niitä on muka pistämässä päälleen? Et sinä ainakaan!"

Kaksi miestä seisoivat vastakkain silmät salamoiden. Hopeahiuksinen piti toisessa kädessään suoria, mustia farkkuja ja toisessa valkoisia pillifarkkuja. Kakuzu oli jyrkästi sitä vastaan, että toinen ostaisi valkoisia housuja.

"Kakuzu näytän sinulle, että nämä sopivat minulle täydellisesti!" Ennen kuin mustahiuksinen ehti sanoa mitään, oli toinen jo pujahtanut pukuhuoneeseen.
Kyllä Kakuzu tiesi vallan mainiosti, että valkoiset pillit sopisivat täydellisesti toiselle, mutta siinä se ongelma olikin.

Hidan tiesi, miksi toinen ei halunnut hänen ostavan valkoisia housuja. Sellaisia, jotka nuolivat joka ikistä senttimetriä ihosta ja jotka eivät jättäneet mitään arvelujen varaan.
Hän rakasti sitä, että ne istuivat täydellisesti hänen takamuksellaan ja siksi hän niitä halusi.
Hän tiesi miten saada toinen innostumaan ja hän piti muutenkin tyylikkäistä vaatteista, vai eikö se ollut nykyään sallittua?

Punasilmäinen virnisti pirullisesti katsellessaan kuvajaistaan edessä olevasta peilistä ja pisti kätensä lanteilleen keinutellen lanteitaan eteen ja taakse hitaasti. Voi, nehän olivat aivan mahtavat!
"Mitäs sanot?" Hidan tiesi vastauksen jo, mutta hänen oli aivan pakko kiusata toista. Hän seisoi toisen edessä, kuin malli ja hän hillitsi itseään iskemästä toiselle silmää ja nuolaisematta huuliaan.
Kakuzu katsoi toista ehkä liiankin tarkasti ja kiitti onneaan, että oli hyvä kontrolloimaan omia tunteitaan. Tosin hän ei ollut enää siitä aivan varma.

"Hidan, saat ostaa ne, mutta ota nuo nyt pois tai muuten vannon ottavani sinut nyt heti tuota takanasi olevaa peiliä vasten."

"Hmm.. Ja minäkö kieltäytyisin tuosta ah- niin ihanasta palkkiosta?" Hidanin kulmien kohotus ja silmän isku taisi olla viimeinen pisara Kakuzulle.

Jos joku olisi kulkenut juuri sillä hetkellä tuon kyseisen sovituskopin ohi ja pysähtynyt katsomaan hän olisi nähnyt, miten mustahiuksinen mies työnsi hopeahiuksista sovituskopin sisään sekä hän olisi nähnyt hopeahiuksisen kasvoilla niin irstaan virneen, että olisi tuo ohikulkija saanut elämänsä traumat.

Kiittäkäämme siis luojaa, ettei silloin kukaan kulkenut heidän ohitseen.


~ ~ ~ ~

3.

"Kakuzu ei sitä!! Sitä ei laiteta noin!" Varsin kauhistunut ääni tavoitti toista miestä, joka käänsi katseensa hitaasti vasemmalle. Hidan seisoi hänen vieressään punainen essu päällään ja toisessa kädessä porkkanoita ja toisessa juureksille tarkoitettu veitsi.
Kaikki tuo olisi saattanut olla söpöä, ellei Hidanin ilme ollut se mitä se oli. Kakuzu tunsi pienevänsä toisen katseen alla.

"No mitä nyt? Sanoit lisää suolaa yhden teelusikallisen verran liemeen. Niinhän minä tein!"

"Tuota Kakuzu.. Tiedätkö mikä on suola? Jos tiedät niin väitätkö, että sinulla on nyt kädessäsi suolapurkki? Tietääkseni suola on valkoista ei punaista ja kaikenlisäksi sanoin sinun mukaasi yhden teelusikallisen verran, joten miksi herra lisätä koko purkillinen?"

Hidanin epäilevä katse sai mustahiuksisen vilkaisemaan kättään. Purkki minkä hän kädessään piteli oli chilipurkki ja hänellä ei ollut lusikkaa missään. Hän huokaisi ja otti oman essunsa pois istahtaen keittiön läheiselle penkille.

"Ei tästä tule mitään Hidan. Tiedät, etten osaa kokata, joten turha minua yrittää opettaa."

Hidan katsoi toista punertavilla silmillään ja huokaisi. Hän meni toisen luokse ja halasi häntä lempeästi takaapäin nojautuen toisen selkään vähäsen. Hän antoi halauksessaan toisen ymmärtää, että ei se mitään vaikka toinen ei osaisi kokata.

Mustahiuksinen kuljetti toista istumaan syliinsä hajareisin ja suuteli intohimoisesti. Hidan yritti muistuttaa toista, että uunissa oli ruokaa, jota piti vahtia. Kakuzu ei sillä hetkellä moisesta tainnut välittää, sillä hän virnisti toisen huulia vasten ja otti toisen syliinsä nousten ylös.
Hän ei nähnyt Hidanin virnistystä tämän painaessaan päänsä hänen rintaansa vasten. Tätähän hän oli alusta asti halunnut. Hän osasi hommansa. Kakuzun vietteleminen taitaa onnistua paremmin, kuin hyvin.

FIN

---
Jos olet päässyt tähän asti niin toivon, että valaiset minua neroudellasi ja ojennat minulle auttavaisen kätesi. Ilmoita minulle mahdollisista virheistä. ;DD

Risut ja ruusut ovat aina tervetulleita!