Kakashi istui ruohikolla odottamassa Obitoa, joka oli tapansa mukaan myöhässä. Rin käveli edestakaisin hieman hermostuneena. Samalla tyttö katsoi Kakashiin päin, mutta katsoi pois päin heti, kun heidän katseensa kohtasivat. Kakashi pudisti itsekseen päätään. Tytöt olivat joskus todella outoja.
  "Hei, en kai ole pahasti myöhässä?" Obito tuli sovitulle paikalle tunnin myöhässä.
"No jos katsotaan sinun mittapuullasi, et", Rin sanoi ja tuhahti.
"Kannattaisi olla edes vähän täsmällisempi", Kakashi huomautti.
"Ole jo hiljaa, sääntöfriikki! Elämässä on kyllä tärkeämpiäkin asioita!" Obito hermostui Kakashille, joka pysyi tyynenä.
"Mielummin minä kuin sinä", tämä vastasi.
"Paraskin puhumaan!"
"Olen jos niin väität."
"Et todellakaan ole!"
"Eipä se kiinnosta suuremmin minua, myöhästelijä." Sanat kulkeutuivat syvälle Obiton tajuntaan, ja tällä kesti hetki miettiä vastausta.
"Ihan sama minulle on!" tämä sanoi ja käänsi selkänsä Kakashille. Kakashi katsoi Obitoa ja pudisti päätään ajatellen samalla ryhmäänsä.
"Ei tästä mitään tule.." Kakashi mutisi tietämättömänä miten väärässä olikaan.
"Lopetitteko te jo?" Rin kysyi varovasti. ja sai vastaukseksi vain muminaa. "Kai tuokin oli vastaus.." Obito vilkaisi pikaisesti Kakashiin ja käänsi katseensa Riniin sanomatta mitään.
"No, aloitetaanko harjoittelu?" Rin ehdotti yrittäen saada pojat edes jonkunlaisiin puheväleihin.
"Kai me voidaan alottaa", Obito sanoi ja aktivoi sharinganinsa. Kakashi aloitti omien tekniikoidensa harjoittelun ja Rin kokeili lääkintätehtäviä. Kakashi tähtäsi "vahingossa" yhden maassa olleista kävyistä Obitoon, joka antoi samalla mitalla takaisin. Kohta nämä kaksi olivat aloittaneet käpysodan, ja heittelivät toisiaan kävyillä keskittymättä muuhun. Rin käveli poikien väliin estämään käpyjen heittelyn.
"Lopettakaa! Ettekö osaa olla sovussa?" tyttö sanoi hieman vihaisen kuuloisena.
"Tuo ei osaa!" Obito osoitti Kakashia.
"Itse et osaa", tämä sanoi tyynestä.
"Tuota tarkoitan! Te molemmat olette niin.. niin.. niin uskomattomia!" tyttö sanoi ja käveli nopeasti pois päin pojista.
"En puhu teille ellette sovi, o9lette niin lapselluisia!" tyttö huusi vielä peräänsä.
"Sinä aloitit!" Obito sanoi vielä Kakashille.
"Ehkä meidän todellakin pitäisi yrittää hieroa sovintoa. Tavataan huomenna kahdeksalta meillä", Kakashi sanoi mietteliäästi.
"Miksi teillä?" Obito sanoi tyytymättömänä.
"Koska olen fiksumpi."
"Et todellakaan ole!"
"Olen."
"Et ole!"
"Lopetetaan väittely."
"Ei o..! Ai jaa, käy se", Obito sanoi hieman nolona.
"Tavataan sotten huomenna"; Kakashi sanoi ja lähti kävelemään polkua pitkin takaisin kylälle ja sieltä kotiinsa. Obito jäi vielä paikalleen miettimmään asioita.
"Kakashin luokse? Ja pah", tämä puhisi. Huomisesta tulisi sietämätön!

Kakashi heräsi aamulla seitsämän aikoihin tapansa mukaan. Sitten tämä raahautui keittiöön ja keitti itselleen teetä samalla kun söi aamupalaa. Poika oli aluksi pirteä, mutta masentui taas hieman, kun muisti, että Obito oli tulssa käymään, että he saisivat sovittua. Kakashin mielestä se oli turhaa, tuskin sopua syntyisi.
Puettuaan poika lähti kävelemään Konohan ympäri. Huomaamattaan poika käveli Obiton talon ohi juuri, kun viimeiseksi mainittu oli tulossa ulos. Obito katsoi Kakashia pitkään kulmat kurtussa, ja käveli lopulta tämän luokse.
"Kakashi olisiko mahdollista että en tulisi, koska.." poika alkoi selittää, mutta selitys katkesi ennen kuin ehti alkaakaan.
"Tulet."
"Kakaashiih! Mulla on muutakin tekemistä", Obito sanoi.
"Silti tulet."
"No, taidankin tästä ähteä, hei vaan, ja en tule sinne", poika yritti sanoa salakavalasti.
"Tulet, oli mikä oli."
"Kai sitten, kun on kerta pakko"; Obito tajusi tappionsa ja raahusti takaisin sisälle. Olisihan se pitänyt arvata, ei Kakashi kuitenkaan suostuisi!

Kahdeksalta illalla Obito nousi sohvaltaan. Jotain menoa hänellä, oli, mutta mitä? Pojalla kesti vähän aikaa tajuta, että oli lupautunut mennä Kakashin luokse. Tämä otti takkinsa naulasta ja käveli ovesta ulos kiirehtimättä yhtään. Miksi muka turhan pitää kiirettä?
Puolen tunnin päästä Obito oli Kakashin talon edessä. Tämä kapusi portaat ylös ja kputti oveen, jonka tuli melkein heti avaamaan Kakashi.
"Olet taas myöhässä." tämä totesi hieman kuivasti.
"Elämässä on muutakin!" Obito ärtyi taas mutta yritti sitten hillitä itseään. Kakashi avasi ovea ja Obito astui sisään. Poika jätti takkinsa tuolille ja käveli suoraan keittiöön niin kuin olisi tuntenut Kakashin talon ennestään. Kakashi meni pojan perässä keittiöön ja istui tuolille viitaten toisenkin istumaan tämän seuraksi. Toinen totteli kehotusta ja istui tätä vastapäätä.
"Meidän piti puhua siitä ainaisesta riitelemisestä -" Kakashi aloitti.
"Niin. Olen pahoillani, en tee sitä enää uudestaan, blaa blaa", Obito sanoi kuuntelematta Kakashia. Katsoessaan tätä Obito kuitenkin lopetti pelleilyn ja uppoutui hetkeksi pojan silmiin.
"Obito..?" Kakashi herätti pojan omista ajatuksistaan.
"Niin?" Obito sanoi äkkiä.
"Etkö sinä ole todellakaan väsynyt riitelyyn, niin kuin minä?" Kakashi kysyi tältä hiljaa.
"Olen minä", Obito vastasi ja hymyili hieman. Mitä hän menettäisikään jos kertoisi Kakashille? Ei mitään.
"Kakashi, minä.. minä pidän sinusta paljon", Obito takelteli. Tämän ihmetykseksi Kakashi hymyili ja kumartui hieman lähemmäksi Obitoa.
"Minäkin pidän sinusta", ja nojautui niin lähelle toista poikaa, että näiden huulet koskettivat toisiaan. Obito punastui hieman, mutta tämä ei pyristellyt vastaan. Se tunne oli satumainen.. Suudelman päätyttyä pojat hymyilivät vielä toisilleen.
"Eiköhän asiat tulleet selväksi", Obito virnisti ja nousi pöydästä.
"Harvinaisen", Kakashikin hymyili ajatellen mitäköhän tästäkin tulisi. EI sillä tosin väliä, vihdoinkin he olivat löytäneet toisensa.

Seuraavana päivänä treeneissä Rin katseli epäilevänä poikia, jotka olivat tällä kertaa täysin sovussa, ja tulivat toimeen hyvin, liiankin hyvin.. Rin karisti oudot ajatukset mielestään, mutta ei silti saanut niitä täysin pois. Mitä jos ajatukset puhuivatkin totta?
"Rin, meidän pitäis tunnustaa yks juttu", Obito sanoi hieman nolona.
"Me ollaan Obiton kanssa yhdessä", Kakashi jatkoi tyynenä, ja Rin oli kaatua maahan. Jos tytölä olisi ollut juomista, tämä olisi purskauttanut ne varmasti ulos.
"Mitäh!?" tämä kiljaisi puoliksi järkyttyneenä, puoliksi hämentyneenä. "Mistä lähtien..?"
"Eilisestä", Obito virnisti. "Kai tää nyt kelpaa sulle?"
"K-kai se kelpaa.." Rin sanoi ja pudisti päätään. Sitten tyttö istahti ruohikolle järkytyksestä melkein mykkänä. Miten tämä oli oikein tapahtunut? No, kai oli pääasia, että nuo kaksi löysivät toisensa..
--------------------------------------------------------------------------

Ekoja shounen-ai ficcejäni, beta on minä itse, ja tein yöllä niin varmaan on vähäsen kliseinen XD No, nauttikaa jos pystytte XD