Tämä sitten sijoittuu Kakashin ja Tenzoun (ja yuugaon) anbu aikoihin, tiimiin piti keksiä lisää jäseniä, joten he ovat nyt Genma ja Raidou ^^
Kakashi on n. 21-22 ja Tenzou n. 19-20, en nyt muista miten niide ikäerot meni :P

***

Baari kuhisi äänekkäitä asiakkaita, jotka olivat tulleet ottamaan ilon irti elämästään olihan perjantai-ilta, jonka huveja kukaan ei halunnut menettää. Ehkä juuri sen takia Tenzou tunsi olonsa niin myrtyneeksi. Kun ympärillä remusi olostaan nauttivia ihmisiä, se tuppaa saada huonon tuulen tuntumaan vielä pahemmalta kuin se onkaan.

Hän oli haalinut itselleen seinänviereisen paikan sohvalta, joka oli aseteltu nurkkapöydän eteen, seinää vasten. Tenzouta vastapäisellä sohvalla lojui Genma, joka piti innokkaasti yllä keskustelua Raidoun kanssa, joka istui Tenzoun vieressä lasillinen sakea edessään.
Tenzouta ei huvittanut osallistua keskusteluun, hän tunsi olonsa aavistuksen loukkaantuneeksi, kun hänet oli raahattu paikalle melkein väkivalloin ja syyllä, että ANBU-tiiminä heidän kuului pitää yllä yhteishenkeä, yhteistä aikaa viettämällä. Ei Tenzoulla mitään sitä vastaan ollut, hän olisi vain toivonut, että yhteishenkeä parannettaisiin jossain muualla kuin kapakassa alkoholihuuruisien ihmisten keskellä.
Ja Tenzoun mielestä oli erittäin epäreilua, että muut syyttelivät häntä epäsosiaaliseksi ja valinpitämättömäksi ihmiseksi, kun Yuugao kieltäytyi tapaamisesta vain sanomalla; ”En halua tuhlata aikaani jossain niljaisessa baarissa ja katsella kun te vedätte lärvit ja käyttäydytte kuin tajuaisitte ensi kertaa, että olen nainen”. Tenzoun oli kuitenkin pakko myöntää, että naisen lausahduksessa oli tietynlaista tehoa, vaikka se ei pitänytkään ihan paikkaansa. Se oli saanut jopa Kakashin tuntemaan jotain syyllisyyttä lähentelevää, joten Yuugao oli jäänyt onnellisesti kotiin ja Tenzou raahattu kapakkaan kieriskelemään itsesäälissä.

Tenzoulla oli vahva epäilys miksi Genma oli pakottanut hänet mukaan. Huivipää oli saanut tietää viikko sitten hänen ajatuksistaan heidän kapteeniaan kohtaan, eikä hänellä ollut aavistustakaan miten. Genma vain oli sellainen, omisti jotain ihmeellisiä ihmistuntemus kykyjä, jotka joskus jopa osuivat nappiin.

Hän huokaisi syvään ja nojautui sohvan ja seinän muodostamaan nurkkaan ja vilkuili yrmeästi ANBU-kapteeniaan, joka oli asettunut Genman viereen istumaan. Sievä tarjoilija seisoa keikisteli hopeahiuksisen miehen vieressä, kikatellen turhankin kerkeästi Kakashin sanoille. Vaikka miehen kasvot olivat maskin peittämät, tuntui kuin kaikki naiset olisivat aavistaneet niiden alla olevan miellyttävät kasvonpiirteet, Tenzou tuumi ankeasti. Ja tottahan se olikin, hän muisti raivostuttavan tarkasti nuo hienopiirteiset kasvot, suoran nenän, aistilliset huulet ja kokonaisuutta täydentävän vaalean ihon, jotka hän oli muutaman kerran nähnyt ANBU-tehtävien aikana, kun tilanne esti Kakashia peittämästä kasvojaan maskilla.
Tarjoilija loi Kakashiin keimailevan katseen tummien ripsiensä lomasta ja Tenzoun käsi puristui nyrkkiin ja suu rutistui tiukaksi viivaksi. Hän yritti irrottaa katseensa noista kahdesta ja keskittyä sen sijaan Genman ja Raidoun keskusteluun, joka oli saanut hyvin värikkään aiheen, ilmeisesti huivipäisen aikaan saannoksena.

Tenzou vihasi tunteitaan, hän vihasi ihastustaan kapteeniinsa. Miksei hän voinut vain käyttäytyä normaalisti ja kiinnostua jostakusta tavallisesta, sievästä naisesta? Tenzou ei ikinä olisi kuvitellut voivansa ajatella jotain samasta sukupuolesta, hänen kiinnostuksensa ylipäätään kehenkään oli varsin vähäinen. Ehkä naimisiin meno tai kymmenen pientä kirkuvaa kakaraa ei ollut hänen suurimpia haaveitaan, mutta ei se tarkoittanut, että hänen olisi pitänyt hankkiutua tähän tilanteeseen.
Tenzou vilkaisi happamasti tiettyä hopeahiuksista miestä, kun hänen korviinsa kantautui uusi, imelä kikatustulva. Niinpä Tenzou turvautui siihen helpoimpaan pakoreittiin; nappasi Raidoun koskemattoman juoman ja kulautti sen kurkkuunsa yhdellä käden liikkeellä, eikä piitannut arpinaamaisen ninjan vastustelevasta älähdyksestä.Tenzoulta jäi kuitenkin näkemättä, kuinka Genman huulet vetäytyivät virneeseen ja silmissä kiilui hetken hyvin huolestuttava voitonriemuinen kimallus.

Alkoholi oli aine, jota Tenzou käsitteli aina mahdollisimman varoen. Hän ei suinkaan ollut absolutisti vaan siihen oli kaksi pätevää syytä. Ensinnäkin hänen viinapäänsä oli suorastaan nöyryyttävän alhainen. Ensimmäinen juoma vaikutti häneen samoin kuin muihinkin, sai olon tuntumaan rennommalta ja kirvoitti kielenkantoja, mutta sen jälkeen selvän ja humaltuneen raja oli täysin näkymätön. Yksikin huonosti harkittu lasillinen saattoi aiheuttaa humalatilan nopean nousun, joka iski täysin ennalta arvaamattomasti ja vieläpä täydellä voimalla. Joten oli ymmärrettävää, että Tenzou joi aina hillitysti ja niukkoja määriä siemaillen, välittämättä muiden kiusoittelusta.

Normaalisti Tenzou oli luonteeltaan rauhallinen ja varsin hiljainen ja hänen suustaan päästämä puhe oli mitä maltillisinta ja kohteliaisiin sanankäänteisiin kiedottua. ANBU koulutus oli kehittänyt hänen itsehillinnästään rautaisen ja hän pystyi säilyttämään malttinsa tilanteessa kuin tilanteessa (Ainakin Tenzou oli altis uskomaan niin).
Mutta alkoholi oli jotain, mikä sai nuo arvokkaat ominaisuudet haihtumaan savuna ilmaan. Se sai hänet harkintakykynsä murtumaan täydellisesti ja varsinkin taito miettimään suustaan päästämiä sanoja hävisi kurkkuun kaadetun saken mukana. Juuri tämä seikka sai Tenzoun karttamaan turhan pitkiä baari-iltoja, hän ei voinut sietää ajatusta, että lörpöttelisi kaikki elämäänsä tai mieltään kaihertavat asiat läpi. Hänen ystävänsä olivat sanoneet, että hänestä sai kännissä irti monenlaisia mielenkiintoisia asioita.
Ehkäpä siksi he olivat taipuvaisia tarjoamaan Tenzoulle useamman kuin yhden drinkin. Mutta joka tapauksessa oli tiettyjä asioita joita ei kannattanut tuoda päivänvaloon, muuten ihmiset saattaisivat alkaa pikku hiljaa välttelemään häntä.

Tenzou heräsi sokaisevaan valoon, joka vapautui käden kiskaistessa sälekaihtimet ylös ja tuoden hänet siihen helvetilliseen tilaan jota jokainen mies vihasi. Voihkaistessaan surkeasti, Tenzoun mieleen korventui yhtä tuskallisen kirkkaasti kuin silmiin paistava aurinko, toinen syy miksi hän ei juonut; krapula
”Aika herätä, pikku päivänsäde”, tuttu ääni tervehti kepeästi.
Tenzou sävähti tuskaisesti toisen äänen yllyttäessä vihlovaa päänsärkyä ja raotti äärimmäisen varovaisesti silmiään, joita kirvelevä valo vieläkin kärvensi.
”Mene pois”, Tenzou mumisi heikosti ja suuntasi vastentahtoisesti katseensa sängyn viereen ilmestyneeseen Genmaan.
”Ollaanpa sitä niiiin kärttyisiä, mistähän se voisi johtua”, Genman tuumasi, ääni tihkuen niin kuvottavaa pirteyttä, että Tenzou pelkäsi tämän valuttavan ympärilleen vaaleanpunaisen lammikon. Ikkunasta röyhkeästi tulviva auringon valo kimmelsi Genman huulien välistä pistävän senbou-neulan pinnalla ja paljasti huoneessa laiskasti leijuvat pölyhiukkaset, mutta ei eilisillan vaatteita lojumassa lattialla. Tenzou tajusikin nukkuneen ne päällään, vihreää liiviä myöten ja hänen mielialansa laski useamman asteen verran.
Hän upotti kasvonsa tyynyyn ja huomasi, että poski oli vielä tahmea sylkivanasta, jota pitkin tyynyliinaan oli imeytynyt syljen muodostama tumma läikkä.
”Häivy”, Hän mumisi, ääni tyynyn tukahduttamana, suunnitellen hetken heittävänsä työpöydällä lojuvalla herätyskellolla ystäväänsä, mutta inhottava vihlaisu päässä sai hänet luovuttamaan. Genma naksutteli kieltään paheksuvasti, mutta yllättäen kyllästyi hänen kiusaamiseensa ja pian askelten äänet ja sitä seuraava astioiden kilinä kertoivat hänen painuneen keittiön puolelle.
Tenzou voihkaisi pahoinvoivasti ja juoksutti kättään hiustensa lävitse. Sormet pysähtyivät kuitenkin nopeasti, kun hän huomasi päälaen hiussuortuvien liimaantuneen yhteen, jonkin tahmean aineen aikaansaannoksena. Luultavasti hän oli onnistunut kaatamaan illan aikana drinkin päähänsä. Ajatuksen kannustamana Tenzou pyristeli irti vartalon ympärille kääriytyneistä lakanoista ja otti kohta ensimmäiset heiveröiset askeleet suihkua kohti.

Virtaava vesi huuhtoi ihoon pinttyneen kapakan ja ummehtuneiden vaatteiden hajun ja Tenzou tunsi olonsa hiukan paremmaksi astuessaan ulos suihkusta. Kiskottuaan puhtaat vaatteet ylleen, hän suunnisti keittiöön, märät hiussuortuvat kastellen tummansinisen paidan kauluksen. Genma oli kuin kotonaan lojuen sohvalla, toinen jalka selkänojan yli nostettuna, selaillen innottomasti pienen television kanavia läpi. Tenzoun huomio kuitenkin kiinnittyi tämän käteen, joka piteli otteessaan mukia ja ilmassa leijuva tuoksu paljasti nopeasti sen sisällön.
”Kahvia riittää sinullekin”, Genma vastasi toisen nälkäiselle katseelle ja huitaisi epämääräisesti kahvinkeittimen suuntaan. Tenzou mumisi kiitoksen tapaiset ja kaatoi heti itselleen kupillisen, huomaten samalla pöydällä upouuden päänsärkylääke paketin, jota hän ei varmasti ollut itse ostanut. Genma esitti taas julmempaa kuin olikaan.
”Miksi sinä olet täällä? Miten edes pääsit sisään?”, Tenzou kysyi, muttei aivan niin ärtyneenä kuin oli aikonut, ajatus oli nimittäin keskittynyt särkylääke paketin auki repimiseen.
”Tulin tarkastamaan oletko elossa, joit nimittäin ihan mukavasti eilen. Ja toinen kysymys; olen loistava ninja. Mikään ovi ei ole este minulle”, Genma vastasi kääntämättä kasvojaan television ruudusta, jossa välähteli sillä hetkellä jokin epämääräinen musiikkikanavan tuotos.
Tenzou nielaisi muutaman särkylääkkeen veden avustuksella ja kääntyi sitten toisen puoleen kulma epäuskoisesti koholla.
”Eli teetit taas kopiot avaimistani. Voisitko mitenkään lopettaa sen? Luulin lukkojen vaihdon auttavan”
”Nääh, sehän oli suorastaan häpeällisen helppoa”, Tenzoun ei tarvinnut nähdä Genman kasvoja, tietääkseen, että niitä koristi itsetyytyväinen virne.
Hän jätti asian kuitenkin sikseen, lukkojen vaihto tai asiasta valittaminen ei ollut estänyt toista tunkeutumasta hänen asuntoonsa milloin huvitti ja vihlova pää ei innostanut riitelemään asiasta. Genma ei ollut koskaan huolissaan siitä seikasta, että saattaisi häiritä muiden yksityisyyttä. Tuskinpa edes ymmärsi koko käsitettä.

Tenzou siemaisi kulauksen mustasta kahvistaan, nautiskeli hetken väkevästä mausta suussaan ja lähestyi sitten vastahakoisesti aihetta, jonka olisi mieluiten unohtanut.
”Satutko muistamaan teinkö eilen illalla mitään, hmmm.. typerää..?” Tenzou kysäisi viimein tavoitellen ääneensä huoletonta sävyä ja nojautui tiskiallasta vasten pahojen aavistusten kierrellessä mahassa kuin villieläin häkissään.

Edellinen kerta kun hän oli ottanut liikaa, Tenzou oli lupautunut kisaamaan Gain kanssa ”nuoruuden voiman ja palon” puolesta ja se sopimus oli tönäissyt hänet hetkeksi helvetin liekkeihin kitumaan. Mies oli ahdistellut häntä joka ikinen päivä kahden viikon ajan. Seurannut häntä joka paikkaan, vaatien Tenzouta täyttämään lupauksen ja pitäen hartaita palopuheita hurmioitunut ilme kasvoillaan ja tuuheat kulmakarvat tehostaen puheen traumatisoivaa vaikutusta.

”Ei mitään sellaista”, Genma sanoi kääntyen viimein katsoman ystäväänsä, saaden Tenzoun huokaisemaan helpotuksesta. Huivipäinen jounin kulautti loput kahvistaan ja sujautti tutun senbou-neulan keikkumaan jälleen huuliensa väliin, ennen kuin jatkoi; ”Tosin Kakashi mainitsi minulle, että kerroit kaikki padotut tunteesi hänelle”.
Ainoa syy miksi Tenzou ei luullut sydämensä pysähtyneen, oli raivoisa yskänpuuska, joka syntyi vasta siemaistun kahvin jäädessä vaeltamaan jonnekin kurkun tienoille.
”Sano heti että valehtelet!”, Tenzou rääkäisi heti saatuaan henkensä kulkemaan ja tuijotti ystäväänsä silmät kauhun laajentamina. Genma käännähti mahalleen sohvalla ja laski leukansa käsinojalle, kasvot peruslukemilla ja ruskeat silmät kiinnittyneinä arvioivasti Tenzouhun.
”Taisipa vielä sanoa sinun antaneen suukkosen suoraan maskin päälle, juuri tähän näin”, Genma ilmoitti tökäten harkitusti sormella huuliaan, silmissä pilkahtaen kieroutunutta vahingon iloa. Tuo pieni liike sai Tenzoun lysähtämään lattialla, kun hänen ylleen vyöryi pysäyttämätön epätoivon ryöpsähdys. Se ei ollut totta. Ei saanut olla.

Hän oli pilannut kaiken, hän oli pilannut ystävyytensä ihmiseen jota arvosti enemmän kuin ketään muuta. Tenzou voihkaisi ja painoi päänsä käsiensä varaan, kun ajatus porautui päähän tuskallisen selkeästi. Kakashi vihaisi häntä, ajattelisi hänen olevan säälittävä ihminen, joka pilasi heidän ystävyytensä oman itsekkyytensä takia. Ja mihin ANBU-koulutus oli uponnut? Hänen itsehillintänsä hajosi muutamasta sakelasillisesta!

”Älä nyt näytä noin masentuneelta”, Genma lohdutti. Mies oli siirtynyt hänen viereensä ja nosteli varovaisesti lattialla lojuvia kahvikupin palasia tiskialtaaseen. Tenzou ei ollut edes tajunnut tiputtaneensa kuppia ja nyt kahvi oli muodostanut lattialle pienenlammikon, josta osa oli imeytynyt tummaksi läikäksi punaiseen mattoon. Pieni vilkaisu kertoi, että kahvi räiskeet koristivat myös Tenzoun ennen puhtaita housuja.
”Sinä otat nyt kaiken liian vakavasti. Oli jo aikakin että tekisit jotain asian eteen”.
”Vakavasti?! Totta kai minä otan tämän helvetin vakavasti! Nyt hän vihaa minua!”, Tenzou huudahti raivon ja paniikin valloittamalla äänellä ja katsoi ystäväänsä syyttävästi. Genma heilautti kättään vähättelevästi ja tuhahti.
”Mistä sinä sen voit tietää? Ollaanpas sitä taas negatiivisia”.
”Hän luultavasti erottaa minut tiimistä”, Tenzou voihkaisi, välittämättä toisen puheista ja painoi päänsä takaisin käsiinsä. Se oli muuten totta, Kakashi varmaankin antaisi hänelle potkut, jos hän vain ensin selviäisi hengissä miehen käsittelystä, Tenzou mietti synkästi, mieliala kierrellen pohjalukemissa.
”Sinä et edes tiedä miten hän reagoi”, Genma huomautti, välittämättä ystävänsä itsesäälissä kieriskelyssä. Sanat saivat kuitenkin toisen reagoimaan nopeasti.
”Mitä hän sanoi!?”, Tenzou huudahti kiihkeästi ja ponnahti lattialta ällistyttävän nopeasti ja tarttui Genmaa paidan rinnuksista.
”Hmmm? En minä tiedä, se tapahtui kuulemma silloin, kun Kakashi raahasi sinut kotiin, olit katsos aika kännissä”.
”Mutta miltä hän näytti? Vihaiselta!? Hän on minulle vihainen, eikö olekin?”
”Mistä minä tietäisin?”
”Genma!”, Tenzou huudahti tuskastuneena ja ravisteli toista rinnuksista pidellen.
”Kyllä sinä tiedät, että siitä miehestä ei mitään tulkitse. Se maski auttaa aika paljon asiaa”, Genma älähti ja Tenzou irrotti otteensa.
Sillä aikaa kun Genma suoristeli rypistynyttä paitaansa, Tenzoun ajatukset juoksivat villisti kehää. Ehkä hän sittenkin, voisi korjata tilanteen. Jos hän selittäisi tilanteen, ehkä hän voisi vakuutta Kakashin siihen, ettei heidän ystävyytensä tarvitsisi kariutua Tenzoun tunteisiin. Mitään sanomatta mies ryntäsi keittiöstä ja oli jo ulko-ovella, kunnes muisti likaiset housunsa. Hän pyörähti huoneeseensa ja kumosi puolet vaatekaappinsa sisällöstä lattialle, ennen kuin sai käsiinsä puhtaat housut ja kiskoi ne hätäisesti jalkaansa.
”Mihin sitä nyt on kiire”, Genma kysyi, nojaten eteisen ovenkarmiin, kun Tenzou työnsi jalkojaan sandaaleihinsa. Senbou-neula keikahti vaisusti hänen suussaan, tehostaen kysyvää kulmien kohotusta.
”Korjaamaan koko jutun”, Tenzou sanoi ja paiskasi ulko-oven perässään kiinni, eikä siten nähnyt toisen kasvoille välähtänyttä kieroa virnettä.


****

Tenzou seisoi Hataken oven edessä, pinnallinen hengitys joko jännityksen tai juoksun jälkenä. Yhtäkkiä hänen mielensä oli vallannut kauhea, pohjaton epäilys. Entä jos hänen suunnitelmansa ei sittenkään toimisi? Entä jos Kakashi ei nielisi hänen sanojaan ja suuttuisi vain entistä enemmän, kun hän oli röyhkeästi tullut toisen asunnolle piipittämään typeriä selityksiä? Tavallinen ulko-ovi alkoi näyttää mahdottoman uhkaavalta ja Tenzou saattoi suorastaan tuntea, kuinka sen takana lymyilevän miehen inho häntä kohtaan tihkui maalatun puun läpi ja tyrkki häntä poispäin.

Tenzou vatvoi vaihtoehtoja paikalleen jähmettyneenä, käsi ovikellon pintaa hipoen. Mene. Älä mene. Mene vaan, ihan sama kuoletko nyt vai huomenna. Hän käännähti lähteäkseen, mutta tökkäisi vahingossa ovikelloa, joka päästi pahaa enteilevän kajahduksen.
Paniikki valtasi miehen kokonaan, mutta oli liian myöhäistä juosta nurkan taakse piiloon, sillä lukon naksahdus kertoi toisen olevan jo ovella..
Tenzou oli odottanut vaistomaisesti jonkinlaista räjähdystä oven avautuessa, vähintään päähän tähdättyä kunaita, mutta hillitsi taidokkaasti halun hypätä maan tasolle armoa anelemaan..
”Tenzou, tämäpä miellyttävä yllätys”, Kakashi tervehti, nojaillen rennosti ovenkarmiin.
Mies ei näyttänyt murhanhimoiselta tai vihaiselta, edes kuvotuksen häivähdystä ei käväissyt tämän kasvoilla.
”Hei, senpai. Minulla olisi asiaa, jos en vain häiritse?”, Tenzou ryki kurkkuaan hermostuneesti ja vilkaisi toista uudestaan. Kakashi näytti täysin normaalilta ja jos mahdollista, se sai Tenzoun tuntemaan olonsa entistä epävarmemmaksi.
”Et toki, tule sisälle”, Kakashi näytti aavistuksen yllättyneeltä, mutta ei reagoinut vahvemmin toisen äkilliseen vierailuun, eikä Tenzou ei ollut lainkaan varma, oliko se hyvä vai huono merkki.

Kakashin asunto ei poikennut juurikaan hänen omastaan ja hän oli käynyt siellä kerran ennenkin, se koostui keittiöstä, olohuoneesta, (jossa oli kaksi suurehkoa kirjahyllyä, jonne oli aseteltu vaikuttava kokoelma kirjoja, etenkin niitä, joiden säädyllisyys oli erittäin kyseenalaista) makuuhuoneesta ja vessasta.
Tenzou jäi hiukan tyhmänä seisomaan keskelle olohuonetta ja nuolaisi hermostuneena huuliaan. Huone oli sisustettu yksinkertaisesti, punainen sohva ja nojatuoli, joiden edessä puinen sohvapöytä, televisio ja tumma matto.
”Asetu vain taloksi, tulen kohta”, Kakashi viittasi sohvaan päin ja katosi sitten keittiöön.
Tenzou istahti sohvan toiseen reunaan ja pyyhkäisi yhtäkkiä hikisiltä tuntuvat kätensä housuihinsa.

”Otatko teetä?” keittiöstä kantautuva kysymys sai Tenzoun hätkähtämään ja irrottamaan katseensa seinää koristavasta taulusta.
”Mitä? Ai, kyllä kiitos”, Tenzou sanoi ja katui heti vastaustaan. On riskialtista, jos sinulle vihainen ihminen pyörittelee käsissään kupillista kuumaa teetä. Ties vaikka teet lennähtäisivät lopulta Tenzoun kasvoille.
Toisen saapuminen olohuoneeseen tee-tarjottimen kera sai Tenzoun irrottautumaan synkistä ajatuksistaan ja tarkkailemaan hermostuneena, kuinka mies laski tarjottimen sohvapöydälle ja istahti sitten hänen viereensä.

”No? Selvisitkös eilisillasta?”, Kakashi kysyi ja laski maskinsa ottaakseen siemauksen teestään. Tenzoun lihakset jännittyivät välittömästi. Mitä se oli tarkoittavinaan? Toisen ääni ei kuulostanut ivalliselta tai inhoavalta, ainoastaan ilkikuriselta. Vihjasiko Kakashi, ettei halunnut puhua asiasta vai pidättelikö tämä vain kohta puhkeavaa vihanpurkausta? Vaikka hopeahiuksisen kasvot olivat näkyvissä, (Tenzou tunsi olonsa alitajuntaisesti imarrelluksi, kun hänen kapteeninsa näytti kasvonsa hänen seurassaan) niiltä ei kuitenkaan voinut tulkita sen enempää kuin maskin peitossakaan.
Tenzou keskittyminen herpaantui ja katse jäi ihailemaan kuin itsestään noita luvattoman kiehtovia kasvoja.

”Tenzou?”
”En… Tai siis joo! Pääsin kyllä”, Tenzou vastasi kiireesti ja tarttui teekuppiinsa ja kulautti osan suuhunsa. Olo oli niin hermostunut, ettei tee maistunut miltään suussa, mutta saipa hän sentään tilaisuuden peittää punaiset posket höyryävän kupin taakse. Sitten hän laski sen takaisin pöydälle ja lähestyi vastahakoisesti aihetta jonka olisi mieluummin jättänyt väliin.
”Niin, tuota, sitä iltaa asiani koskeekin”, Tenzou aloitti hermostuneena, takellellen hieman sanoissaan. Kakashi katso häntä kulma kysyvästi koholla ja kehotti jatkamaan. Tenzou veti syvään henkeä ja yritti rauhoitella tykyttävää sydäntään.
”Muistat varmaan kun... minä möläytin sen öh.. jutun illalla?”
”Mitä tarkoitat?” Pilailiko Kakashi?
”No sen.. kun sanoin olevani kiinnostunut sinusta ja ikään kuin suutelin sinua” Tenzou mutisi ja kiinnitti katseensa tiukasti käsiinsä. Ehkä kaikki olevan kivuttomampaa jos se olisi nopeasti ohi, joten hän jatkoi henkeä vetämättä;
”Mutta se ei oikeasti tarkoita mitään! Tai siis ei sinun tarvitse miettiä sitä, ei sen tarvitse meidän ystävyytemme vaikuttaa ja lupaan etten ala ahdistelemaan sinua tai mitään sellaista, en ole mikään hullu perverssi!” Tenzou suusta purkautunut puhetulva loi huoneeseen piinallisen hiljaisuuden, eikä hän uskaltanut nostaa katsettaan sylistään.
Sitten hiljaisuuden rikkoi tuttu huvittunut hekotus, jonka pehmeästä sävystä Tenzou oli aina saanut lämpimiä väreitä. Hetkinen, Kakashi nauroi?

”Mikä noin hauskaa on?”, Tenzou kivahti äkillisen kiukun vallassa ja sinkautti syyttävän katseen hopeahiuksiseen, jonka nauru oli vaihtunut hyväntuuliseen virneeseen. Tenzouta suututti miten toisen yllättävä, suorastaan loukkaavan kepoisa asenne sai hänet tuntemaan olonsa entistäkin hölmömmäksi. Hän unohti itse asiassa olla helpottunut, kun toinen ei viskellytkään häntä astiastoilla tai muuta sellaista, vaan tuijotti toista ärtyneenä.
”Se vain, ettet ole sanonut mitään tuollaista, sammuit jo puolimatkassa teille”, Kakashi ilmoitti ja Tenzou tuijotti toista suu auki. Mitä helvettiä? Mutta Genmahan oli sanonut… Ellei.. Niin tietenkin, miten hän ei ollut huomannut, että se pikku nilkki oli vedättänyt häntä? Nyt se vaikuttikin päivän selvältä, Genma oli huijannut hänet tunnustamaan tunteensa Kakashille ja nyt se paskiainen naureskeli jossain ovelalle juonelleen. Mutta odottakoon vain kun Tenzou saisi hänet käsiinsä! Hän kuristaisi sen idiootin omaan huiviinsa, työntäisi sen ainaisen senbou-neulan sen omahyväisen limanuljaskan silmään ja –
”Sinä siis pidät minusta?”, Sanat keskeyttivät Tenzoun murhanhimoiset aatteet ja muistuttivat paljon tähdellisemmästä asiasta.
”En tietenkään! Sehän oli pelkkä vitsi hahhah…” Tenzou naurahti hermostuneena ja tunsi kuinka hänen kasvonsa lehahtivat tulipunaisiksi ja hän hivuttautui vaivihkaa kauemmas, kun tajusi kuinka lähellä toinen oikeastaan olikaan.
”Valehtelu on paha tapa, kohai”, Kakashi mietiskeli ääneen ja nojautui lähemmäs, virnuilu oli loppunut ja vanhemman miehen kauniit kasvot eivät taaskaan paljastaneet ajatuksiaan.
”En minä valehtele, ja sitäpaitsi minun pitääkin tästä lähteä. Kiitos teestä ja -”, Tenzoun viimeiset sanat katosivat ja ne korvasi yllättynyt vinkaisu; ”Senpai!” kun toinen tarttui yllättäen häntä ranteesta ja tönäisi takaisin sohvalle. Kakashi tukahdutti Tenzoun pyristelyn painamalla hänen yläselkänsä vasten sohvan käsinojaa ja kun Tenzou yritti tönäistä vanhemman miehen pois päältään, tämä nappasi häntä ranteista kiinni ja painoi ne hänen sivuilleen.
”Aijai, lisää valehtelua. Missä vaiheessa sinusta ehti tulla noin huonotapainen, kohai?” Kakashin kiusoitteleva kysymys ja lämmin hengitys Tenzoun poskella, syvensi asteen verran niiden punaista sävyä.
”Mitä sinä teet?” Tenzou kähähti. Hopeahiuksinen makasi puolittain hänen päällään, pidellen toista painollaan aloillaan ja aiheuttaen samalla hänelle erittäin tukalan olon. Kakashin kasvot olivat lähellä Tenzoun omia ja hänen piti jälleen taistella vastaan halua jäädä ihailemaan toisen piirteitä ja silmissä kimaltavaa ilkikurista pilkettä.
”Pidän pienen oppitunnin. Ei ole kohteliasta jäädä toiselle velkaa ja olla maksamatta takaisin”, Kakashi kuiskasi sanat pehmeästi Tenzoun korvaan ja hän värähti tahtomattaan.
”Mistä minä sinulle muka olen velkaa?” Tenzou älähti ja yritti epätoivoisesti pyristellä pois toisen alta, mutta Kakashi piti hänet tiukasti aloillaan, viileät sormet ranteita puristaen.
”Tietenkin eilisiltaisesta suukosta”
”Mitä?! Enhän minä edes – mmph”, Tenzoun vasta lauseet tukahdutettiin tehokkaasti kun pehmeät huulet painuivat hänen omilleen. Tenzoun silmät laajenivat yllättyneinä ja hän inahti tukahtuneesti, jolloin toinen käytti tilaisuutta hyväkseen ja livautti kielen hänen suuhunsa. Kakashi oli tietenkin hyvä suutelemaan, kieli tutki taitavasti Tenzoun suuta ja hampaat painuivat välillä näykkäisemään hellästi toisen alahuulta. Tenzou ei pyristellyt vastaan, vaan oli pian ujuttanut kätensä hopeahiuksisen niskaan, painaakseen miestä lähemmäs. Myös Kakashi oli irrottanut otteensa hänen ranteistaan ja Tenzou vingahti uudestaan kun viileä käsi livahti hänen paitansa alle hyväilemään vatsaa ja luomaan uusia kuumia väreitä kulkemaan pitkin Tenzoun kehoa. Viimein Kakashi vetäytyi hänestä irti ja Tenzou tunsi turhautumisen ailahduksen, nähdessään miten tyynet, vinon virnistyksen koristamat toisen kasvot olivat, (ei punoitusta, ainoastaan ärsyttävän itsetyytyväinen vino virnistys) vaikka hän tiesi itse olevansa kirkkaan punainen.
”Kutsutko sinä tuota suukoksi!?”, Tenzou älähti tasaten hengitystään, niin sanottu suukko oli nimittäin venynyt varsin pitkäksi.
”Seuraavaa kutsun”
”En minä sitä tarkoi – mmph”

Kakashin käsittely sai Tenzoun päättämään, ettei hän ehkä sittenkään nylkisi Genmaa. Korkeintaan vähän kurittaisi tai sättisi. Ehkä.