Edellinen  Seuraava

Aurinko oli juuri laskemassa. Naruto laahusti keskellä kivistä polkua kohti Sasuken taloa, jossa paloivat valot. Talon piha oli todella kaunis kuun paisteessa, hopea suihkulähde sylki kimaltelevaa vettä ja sen ympärillä olevat kukat näyttivät haltiamaisilta. Narutolle tuli jotenkin uninen olotila, mutta hän sai karistettua sen kun soitti talon ovikelloa. Blondin selkää kivisti, hän oli joutunut pakkaamaan matkatavaroita runsaalla kädellä, eihän hän tiennyt milloin voisi taas palata takaisin omaan rakkaaseen kotiinsa asumaan.

Naruto kuuli pian talosta askeleita ja pian hän näkikin Sasuken oven toisella puolella odottaen häntä sisään. Häntä hieman nolostutti se, että oli joutunut pyytämään Sasukelta yöpymispaikkaa pitkäksi aikaa. Toinen otti hänet kuitenkin iloisesti vastaan, sillä ei hänellä oikein koskaan ollut ketään seuranaan, Sasuken veli oli muuttanut pari vuotta sitten muualle, eikä hänen vanhenpansakaan enää olleet maan päällä.

Narutoa kävi hieman sääliksi, mutta sitten hän muisti että hänenkin vanhempansa olivat lähteneet omille teilleen joskus vuosia sitten. Tämän jälkeen Naruto oltiin sijoitettu lastenkotiin, mutta hän oli karannut sieltä parin vuoden päästä. Kaupungin sosiaalityöntekijät eivät olleet sen jälkeen enää jaksanneet poikaa vaivata.

Blondi sulki oven perässään ja alkoi riisua takkiaan ja kenkiään. Sasuke katsoi blondia mielenkiinnolla hetken, mutta lähti sitten viemään toisen tavaroita yläkerran vierashuoneeseen. Tämän jälkeen hän keitti kummallekkin kupin teetä ja teki sämpylöitä. Naruto tunsi olonsa jotenkin turvallisemmaksi istuessaan sohvalla takan edessä katsoen liekkeihin.

”Kuule...” Sasuke aloitti, muttei ehtinyt jatkaa lausettaan kun blondi vastasi jo.

”Joo, ulosotto tuli ja pölläsi.” Naruto sanoi samalla kun siemasi teetään.

Sasuken silmät laajenivat hieman, hän kuitenkin peitti säikähtäneisyytensä sämpylänsä syömiseen, häntä kiinnosti kuulla lisää. Naruto jatkoikin piakkoin aloittamaansa selitystä.

”Muistat varmaan sillon kun karkasin sieltä lapsikodista..”

Sasuke nyökkäsi ja antoi puheenvuoron taas blondille.

”Elin jonkin aikaa kadulla kunnes sain tietää, että vanhempani olivat jättäneet sen talon minulle.. aloin sitten asua siinä. Myin vähän huonekaluja että sain ostettua vaatteita ja ruokaa, lopulta jouduin mennä töihin.” poika hengähti välillä ja joi taas kulauksen teetä kurkun kostutukseksi.

”Nyt sitten nuo saivat tietää että asun talossa ja käyvät jatkuvasti ramppaamassa ja kyselemässä turhanpäiväisiä asioita, joista osaan pitää itse huolen! Ehkä laskujakaan ei tule siksi että luullaan, ettei talossa asu ketään.” Naruto purkasi ärtymyksensä ja huokaisi.

Sasuke loi blondiin hieman surullisen katseen myötätunnoksi toisen kohtalosta. Häntä oikeastaan hävetti se, että oli muutamat vuodet ollut pojalle niin ilkeä.

”Voit asua täällä niin kauan kun vaan haluat.” korppi sanoi katsoen toista silmiin.

Naruto pällisteli toista hetken ennen kuin hän huudahti iloisesti ja hyppäsi halaamaan Sasukea. Poika pelästyi pahasti toisen hyökkäystä, joten ei ehtinyt alta pois. Naruto oli kuitenkin hypännyt harhaan ja tippui sohvalta, hän löi päänsä ja kirosi. Sasuke katsoi tilannetta huvittuneena ja avasi television.

”Sieltä tulee tänään joku leffa.” hän sanoi ja käänsi kanavia etsien jotakin tiettyä ohjelmaa.

Blondi nousi lattialta ja istahti taas sohvalle syömään omaa sämpyläänsä, jota hän ei ollut vielä ehtinyt edes aloittaa. Hän oli ottanut huomioon Sasuken eriskummallisen käytöksen, toinen oli hänelle todella kiltti ja muutenkin hyvin ystävällinen. Ei korppi yleensä ollut niin hehkeällä tuulella, kettupoika mietti kummissaan. Pian hän heräsi ajatuksistaan kun Sasuke hihkaisi löytäessään tietyn kanavan. Naruto jäi innolla odottamaan minkälainen elokuva olisi.

-----------------------------------------------------------------------

Elokuvan jälkeen Sasuke päätti näyttää pojalle taloaan, sillä olisihan se ihan kiva tietää missä mitkäkin paikat ovat jos kerran talossa täytyy pidempäänkin asustella. Naruto oli hämillään siitä, että Sasukella oli niin valtava talo – jopa suurempi kuin hänellä itsellään!

Eteisestä pääsi suoraan olohuoneeseen, joka oltiin sisustettu elegantisti valkoisilla huonekaluilla. Olohuoneesta johti tie keittiöön ja rappusiin, joista taas pääsi yläkertaan. Yläkerrassa oli suuri vaaleansininen kylpyhuone kolmella ikkunalla, kaksi jälleen valkoista makuuhuonetta, tummansininen oleskeluhuone täynnä kirjahyllyjä ja pieniä pyöreitä pöytiä tuoleineen ja vierashuone, joka oli myöskin hyvin siisti ja moderninen.

Naruto toljotti ihastuksissaan omaa huonettaan. Tapetit olivat taivaansiniset ja suuri sänky oli vasemmalla puolella huonetta. Huoneessa oli myös valkoinen vaatekaappi, pieni kirjoituspöytä ja siihen sopiva tuoli. Kirjoituspöydällä seisoi yksinäinen lamppu sinisellä varjostimella. Blondi katsoi hymyillen Sasukea ja hyppäsi tämän kimppuun.

”Tämä on aivan ihaana huone!” hän kiljui innoissaan.

Sasuke pelästyi ja koitti irrottaa poikaa irti itsestään, muttei onnistunut.

”Kiva että tykkäät...” hän sai lopulta sanottua.

”Mistä tiesit että rakastan sinistä?!”

”E-en tiennytkään.”

”Ai.”

Naruto katsoi Sasukea hiljaa vähän aikaa, mutta hypähti sitten jälleen innoissaan korpin kimppuun.

”Nyt me olemme niin sanottuja kämppiksiä!” poika huudahti.

”Niinpä näkyy.” Sasuke vastasi väistellen Naruton hyökkäyksiä.

'Mitenköhän kauan minä kestän häntä?' korppi mietti itsekseen kun blondi alkoi purkaa tavaroitaan kaappiin.

-----------------------------------------------------------------------
Tämä on pyörinyt täällä koneellani n. 5kk ilman valmistumista, anteeksi! Enkä edes pysty parempaan kuin näin lyhyeen lukuun - jos tätä edes luvuksi voi sanoa. n_n
Gyääh! Älkää syökö minua, lupaan tehdä seuraavasta tuplasti pidemmän!! Ja jos jään taas pitkäksi aikaa jälkeen niin tulkaa patistamaan! :3