A/N: Olen jo pienen hetken halunnut pelata tämän kohtauksen Yoshiruin roolipeleissä, mutta sitten tuumasin, että tästähän aiheesta saa mainiosti saman tien ficin. :D Eli Nejin fani(tytö)t, olkaa hyvät! Osainspiraationani tähän ficciin toimi tämä kuva (kukkahattutädeille ja alle 13-vuotiaille paljas pinta -varoitus! …ei taktisia alueita esillä :D) Ficin nimi on otettu kirjasta Taru Sormusten herrasta – Sormuksen ritarit kohtauksesta, jossa Pippin laulelee ylistystä kuumalle kylpyvedelle.

Kiitokset Sayorille betaamisesta!


.
.
.
.
.


JALO KUUMA VESI


Mustanruskeiden hiusten latvat tiukasti sitonut nauha irtaantui, ja hiukset levisivät pitkin selkää kuin huntu tai vesiputous. ”Vesiputous” tai varsinkaan ”huntu” eivät kuitenkaan olleet niitä sanoja, jota hiusten omistaja olisi itse käyttänyt, vaan hän puhui itse ihan vain hiuksista. Ei mitään synonyymeja. Vaikka pitkät, lantiomittaiset ja silkinhienot hiukset erottivat hänet massasta tehokkaasti, hän oli aina pitänyt hiuksiaan aivan luonnollisena asiana. Hänellä oli ollut nimittäin pitkät hiukset aivan pienestä lapsesta asti.

Pitkänpitkän hiukset eivät ehkä olisi olleet niin epätavallinen asia, ellei asialla olisi sattunut olemaan nuori – mies. Sellainen nuorukainen Hyuuga Neji kuitenkin vain sattui olemaan, mutta eipä hän ollut ainut miessukupuolta edustava Hyuuga, joka piti hiuksiaan pitkinä.

Hyuuga-klaanin kartanon sivukylpyhuoneet eivät juuri poikenneet tavallisista konohalaisista kylpyhuoneista: oli syvä amme, suihku itse, ja huoneen nurkassa nöpötti pieni jakkara ja vati sekä seinällä suihkuhanan vieressä pieni puinen hyllykkö pesuaineineen ja muineen. Huoneen toisella puolen oli taas lavuaari ja peili hyllyköineen sekä vessanpönttö. Siihen kylpyhuoneeseen oli ahdettu varsin tiiviisti kaikki sisustukset, kun Hyuuga-klaanin kartanon laajennukset suunnitellut arkkitehti ei ollut osannut ajatella asioita loppuun asti. Hyvä se kuitenkin oli oikeastaan näin: päähaaralaiset eivät käyttäneet juuri koskaan tätä kylpyhuonetta, ja Neji saattoi ottaa sen rauhallisin mielin käyttöönsä miltei milloin tahansa.

Ulkona oli sysipimeää, ilta kun oli, mutta eipä niistä ikkunoista juuri valoa tullut muutenkaan. Loisteputket katossa ajoivat saman asian. Niiden valo oli kuitenkin sinertävää, kylmää.

Klonk, hump. Kviik, shhuuhht…

Neji astui sisään huoneeseen, sulki oven ja jätti pyyhkeen sivuun. Sitten hän käveli suihkun luokse, avasi hanan ja jäi seisomaan kuumien vesipisaroiden sateeseen. Tummat hiukset näyttivät entistäkin mustemmilta, kun vesi kasteli ne.

Hänen senseinsä Maito Gain järjestämät taijutsureenit olivat tottumattomalle silkkaa rääkkäystä. Neji tiimitovereineen oli kuitenkin saanut tottua sellaiseen kuritukseen viimeisen neljän vuoden aikana. Aluksi vain Lee ja Gai itse olivat tuntuneet nauttineen voimien ja fyysisten kykyjen viemisestä äärirajoille, mutta myöhemmin myös Neji ja Tentenkin olivat alkaneet tuntea vapauttavaa tunnetta, kun sai rasittaa oikein olan takaa kehoa ja vapauttaa ruumiin sisimpiin silmuihin jumittuneet energiat. Se oli raskasta mutta palkitsevaa. Se uuvutti ruumista ja virkisti mieltä.

Mutta voi miten suloiselta tuntuikaan päästä kuumaan suihkuun kovan treenin jälkeen. Neji sulki harmaanvalkeat silmänsä antaakseen tuntoaistinsa ottaa vallan tästä yksinkertaisen nautinnollisesta hetkestä. Kipeytyneet lihakset tuntuivat sulavan kuuman veden lämmössä, ja likaa ja tomua kerännyt hikikalvo huuhtoutui pois iholta. Jopa vasemmassa reidessä tuntunut turruttava kipu, joka oli Leen edellisen hutipotkun aikaansaannosta, tuntui menettävän voimansa. Kunnon suihku taittoi terän kaikelta pahalta tuntemukselta ja kivulta, ja se jätti jälkeensä vain jumalallisen puhtauden ja autuuden tunteen.

Osa vesimassasta kiersi spiraalimaisesti ympäri Nejin säärtä ja jalkaa ennen kuin valui kaakeloidulle lattialle ja siitä viemäriin. Selkä kuvioitui osin vesikalvojen peittämillä alueilla sekä osin kuivilla saarekkeilla. Vesi kulki jonkin matkaa pitkin hänen sivuille ojennettuja olkavarsiaan ennen kuin painovoima puuttui peliin ja tipautti pisarat alas viimeistään taivutetun kyynärpään kohdalla.

.
.
.

Sshhhh… Skviik. Lori lori…

Kun hiukset oli kasteltu läpikotaisin, nuori Hyuuga ohjasi veden suihkusta vesihanaan, jätti hanan alle vesisoikon täyttymään ja käänsi katseensa seuraavaksi suihkun hyllykölle, jossa oli pari pulloa shampoota ja hoitoainetta. Hän poimi erään shampoopulloista (Weisskopf Full Repair – Hoitava shampoo rasittuneille hiuksille), pursotti kämmenelleen lusikallisen pesuainetta ja alkoi hieroa sitä rauhallisin, pyörivin liikkein päänahkaansa. Neji ei voinut sietää vahvasti hajustettuja shampoolaatuja, joita hänen samassa taloudessa asuva serkkunsa Hanabi tuppasi ikävä kyllä harrastamaan. Ei siinä muuten, mutta Neji ei halunnut lemuta suihkun jälkeen esanssimansikalta tai keinokukkasilta. Onneksi oli ratkaisu nimeltä lähikauppa.

Nejin hiukset olivat pidemmät kuin useimmilla hänen tuntemillaan naisilla. Ei sikäli että hiusten kasvattaminen olisi ollut mikään kisalaji, mutta Neji oli vain sattunut huomaamaan jossain vaiheessa sellaisen hassun pikku yksityiskohdan. No, kunkin kuontalo on kunkin oma asia, eikä hänkään nakuttanut mitään senseinsä Maito Gain tai tiimitoverinsa Rock Leen pottakampauksista.

Kritiikkiä Neji oli kyllä omasta hiustyylistään kuullut…

Kun hän oli lapsena aloittanut ninja-akatemian, moni muu poika kiusasi häntä hänen pitkien ja tyttömäisten hiustensa vuoksi. Kahden aseen turvin Hyuuga-klaanin jälkeläinen oli kuitenkin selvinnyt siitäkin vaiheesta ongelmitta: Yksi: Ninjaoppilaat, jotka saivat huomattavasti huonompia arvosanoja kuin hän itse, olivat tuomittuja luusereiksi, tai niin hän ainakin silloin oli ajatellut. Kaksi: Neji kunnioitti edesmennyttä isäänsä Hizashia hiustyylillään, eikä häntä saisi luopumaan kunnioitustavastaan vaikka hänen kaulansa uhattaisiin katkaista hiusten asemesta.

Myös Hizashilla oli ollut monille Hyuugille tavallinen tapa kasvattaa hiukset vähintään lapaluumittaisiksi, ja juuri isältään Neji oli kauan sitten oppinut tavan sitoa hiukset latvasta. Tapa ei ehkä ollut käytännöllisin kuviteltavissa oleva keino pitää hiukset kurissa, mutta se oli tärkeä side Nejin ja hänen isänsä välillä – ja samalla pieni kapinan ele päähaaraa vastaan. Identtisenä kaksosena Hizashi oli nimittäin tahallaan alkanut pitää lapsuudestaan alkaen hieman erilaista hiustyyliä kuin vanhempi veli Hiashi, vaikka muu suku oli alun perin pitänyt kampausta varsin omituisena. Onneksi ajat olivat muuttuneet.

Huonona puolena tässä kaikessa oli vain se, että näissä hiuksissa riitti huoltamista. Mutta se oli vaivan arvoista.

.
.
.

Kiik, shhhh…

Tuota pikaa hiuspohja ja hiukset siinä ohessa oli hierottu huolellisesti läpi, ja shampoo piti pestä pois. Neji kyllä näytti hieman koomiselta niin iso vaahtokeko päässään, mutta juuri vähemmällä vaahtomäärällä ei niin runsaista hiuksista olisi selvinnyt. Hän ummisti silmänsä samalla kun huuhteli hiuksiaan ensin soikollisella vettä ja sitten suihkulla. Viemäriaukkoon pyörteili kasoittain vedensekaista valkeaa vaahtoa ja myös muutamia tummia hiussuortuvia. Osa vaahdosta hidasteli matkallaan paljasta torsoa ja jalkaa pitkin. Hiljakseen vaahto kuitenkin väistyi ja vesi kirkastui kaakelien päällä.

Hoitoainetta laittaessaan Neji haroi sormillaan hiuksiaan auki. Se samalla levitti hoitoainetta ja samalla helpottaisi tulevaa kampausurakkaa, vaikka joka kerta hiuksista irtosikin muutama suortuva sormien ympärille. Harva miessukupuolen edustaja oikeastaan tiesi, mikä vaiva pitkissä hiuksissa todella oli. Neji ei edes yrittänyt saada hiuksiaan mitenkään hienoon kuntoon, vaan hän pyrki ainoastaan siihen, ettei hänen tarvitsisi hävetä hiustensa sekaisuutta tai likaisuutta toisten nähden. Lyhyet hiukset näyttivät hyviltä paljon pienemmällä vaivalla, mutta Neji ei koskaan – koskaan – leikkaisi hiuksiaan lyhyiksi.

.
.
.

Shhhh…

Parin minuutin kuluttua hoitoaine oli pesty pois. Ennen suihkun jättämistä Neji päätti antautua vielä hetkeksi kuuman veden tuomaan autuuteen. Ihan vain hetkeksi… hetkeksi…

.
.
.

Shaaah…

Niin puhdas, virheetön olo…

.
.
.

Shhhuuhh…

Neji oli seisonut suihkussa jo hyvän aikaa. Hän ei vain malttanut lopettaa kuuman veden alla seisomista. Se tuntui yksinkertaisesti vain niin hyvältä. Se, miten kuuma vesi puhdisti ja lämmitti hänen kehoaan… se tuntui niin suloiselta…

Kehoaan…

Niin. Gain teettämällä ruumiillisella työllä oli kyllä muutakin tulosta kuin henkinen hyvinvointi: Neji oli säännöllisen treenaamisen ansiosta todella hyvässä fyysisessä kunnossa. Hän kykeni tekemään ketterästi seisaaltaan huimia voltteja etuperin ja takaperin, sprinttaamaan kilometrejä hengästymättä, heittämään itseään paljon painavamman miehen hyvän matkan päähän ja vaikka mitä muuta – kaikkea tätä ilman chakraa. Useimmat Konohan ninjoista taas eivät kyenneet juoksemaan edes kolmea kilometriä pysähtymättä huohottamaan, elleivät he käyttäneet erityisniksejä apuna. Nejille tai edes Tentenille se ei ollut taas mikään ongelma, puhumattakaan nyt Gaista ja Leestä.

Se kaikki lihastyö oli myös vaikuttanut Nejin omaan ruumiiseen ja sen ulkomuotoon. Hän oli jo genin-uransa alussa karistanut kaiken lapsenpyöreyden ruumiistaan. Kiinteä ja tehokas lihaksisto korvasi paremmin kuin hyvin sen miehekkyyden, jota hänen pitkät hiuksensa olivat omiaan vähentämään. Nejin kehossa ei ollut mitään ylimääräistä, vaan kaikki oli täsmällistä, tarpeellista ja huippuunsa viritettyä. Hän tunsi hyvin raajojensa liikeradat ja osasi keskittää voimansa juuri oikein erilaisiin liikkeisiin.

Jos sai nyt ihan pikkuisen itseriittoinen olla, Neji oli ylpeä voimakkaasta kehostaan: siitä, mitä sen nykyisen muodon saavuttaminen oli vaatinut, mihin sillä kykeni, mitä kaikkea Neji oli voinut suorittaa kehollaan. Ilman vahvaa ruumistaan Neji ei olisi koskaan voinut hyödyntää älyään ja havainnointikykyjään taistelussa eikä tulla siten Konohan jouniniksi, saati Hyuuga-klaanin lupaavimmaksi nuoreksi ninjaksi. Ja oikeastaan, Nejin kehon ulkonäössä yleisesti ei ollut oikeastaan mitään moitittavaa. Hänellä oli leveähköt hartiat, tanakka kaula ja vahvat käsivarret. Jalat olivat suorat ja voimakkaat. Kalpea iho oli tasainen ja pääasiassa virheetön, kasvot olivat pitkänomaiset mutta eivät liian voimakaspiirteiset. Nenä ja leuka olivat pitkähköt, eivät todellakaan lapselliset tai naiselliset. Kulmakarvat olivat tummat ja vahvat mutteivät sentään puskamaiset, toisin kuin parilla tietyllä vihertrikoisella tuttavuudella.

Siroksi Nejiä ei voinut sanoa, mutta ei Team Gaissa olemisen aikana voinut kovin heppoisena pysyäkään.

Vesikalvo juovitti kalpeaa, tasaista ihoa ja polveili kehon lihaskumpujen yli. Niinpä, Nejissä ei ollut mitään jäljellä lapsenpyöreydestä tai oikeastaan juuri muunlaisestakaan pyöreydestä, mutta silti hänen luittensa päällä oli paljon muutakin kuin pelkkää nahkaa. Se jokin oli luonnollinen ja tehokkaaksi viritetty koneisto.

Tämä mahtoi olla osa siitä nuoruuden voimasta, josta Gai ja Lee aina hehkuttivat.

.
.
.

Shiiiiuuuh…

Mitä kaikkea hän oli voinut kehollaan suorittaa…

Nejin oikea käsi oli tässä kohtaa eksynyt hänen vasemman solisluunsa alle. Hän tunsi siinä olevaa tuttua epätasaista kohtaa ja avasi silmänsä.

Arpi.

Juuri siinä oli suuri, repaleisen pyöreä arpi, joka ei paranisi koskaan täydellisesti. Se oli juuri sydämen yläpuolella… ja lapaluun kohdalla oli toinen samanlainen arpi. Haavojen välissä, ruumiin lävitse, oli arpeutunutta kudosta, joka toimitti kyllä hyvin virkansa luuna, keuhkokudoksena ja lihaksena mutta joka oli kuitenkin vaivalloisilla parannusvoimilla koottua, keinotekoista. Niin. Kidoumarun nuoli oli mennyt kolme vuotta sitten hänen selästään sisään ja rinnasta ulos.

Myös vatsan oikealla puoliskolla oli arpi, jonka vastinkappale oli selässä. Neji laski kätensä nyt sille. Siitä oli kolme vuotta sitten mennyt nuoli vatsasta sisään ja selästä ulos. Kidoumarun metallinen seitti oli kulkenut sen läpi, ja Neji oli päässyt siitä loukusta irti vain katkaisemalla sen kuoleman langan. Hän muistaisi ikuisesti sen, miten kylmältä ja viiltävän kivuliaalta seitti oli hänen ruumiissaan tuntunut… Ajatus kylmäsi nuorta Hyuugaa niin, että suihkukin tuntui hetken ajan kirpakan kylmältä. Kesti aikansa, ennen kuin hän sai karistettua puistattavan muistikuvan mielestään.

Ollutta ja mennyttä. Kidoumaru oli jo voitettu. Mutta arvet eivät koskaan katoaisi, vaan ne jäisivät Nejin pysyväksi sotasaaliiksi. Ne olisivat ikuinen osa hänen ruumistaan.

.
.
.

Shhh, kviik. Läts, läts… Humps.

Niin kulki Nejin matka suihkusta suuren ruskean pyyhkeen luokse. Matka sillä välillä tuntui hyytävän kylmältä, mutta onneksi se ei ollut pitkä. Kylpyhuone oli täynnä kuumaa höyryä.

Kah, kahin…

Nejin siinä kuivatessa itseään ja hiuksiaan suurella pyyhkeellä hänen katseensa sattui osumaan lavuaarin ylle ripustettuun suorakaiteen muotoiseen, yksinkertaisen koruttomaan peiliin. Hän näki nyt itsekin omat kasvonsa ja uskomattoman pitkät ja nyt avatut hiuksensa. Jostain syystä Nejin katse pysyi peilikuvassa hetken. Ei, partaansa hän ei ollut aikeissa ajaa, sillä Hyuuga-klaanin miehille ei ollut missään sukupolvessa siunaantunut vahvaa parrankasvua. Sen sijaan Neji katseli kasvojaan yleisesti.

Oli neljä tuntomerkkiä, jotka pistivät Nejin kasvoissa heti silmään. Ensimmäinen niistä, uskomattoman pitkät hiukset, on jo mainittu. Toinen seikka oli taas kalpea ja hieno iho, joka oli terävä muttei ristiriitainen kontrasti tummille hiuksille. Kolmas piirre oli kuitenkin vielä edellisiä harvinaislaatuisempi: liidunvalkoiset silmät – Byakugan – tuntomerkki jolla saattoi tunnistaa kenet hyvänsä Hyuuga-klaanin jäsenen kunainheiton päähän. Nejin silmät olivat kuitenkin jopa Hyuugien kesken erikoislaatuiset, sillä hänen Byakuganinsa oli tarkempi kuin useimpien muiden Hyuugien: hän saattoi nähdä niillä terävästi jopa yli kilometrin päähän. Ne silmät olivat avain hänen nykyiseen asemaansa Hyuuga-klaanin lupaavimpana ninjana.

Neljäs piirre oli taas sellainen, jota useimmat ihmiset eivät nähneet koskaan – mutta nyt sen saattoi nähdä kuka hyvänsä. Se oli syvänvihreällä tatuoitu merkki, joka oli yleisesti ottaen aina piilossa otsasuojuksen tai siviilissä siteiden takana. Kaksi vaakasuoraa päistään koukistuvaa viivaa ja samaan tyyliin istuva hakaristi. Hyuuga-klaanin päähaaran kirottu sinetti.

Neji irrotti pian katseensa tuosta inhottavuudesta. Hän oli aina vihannut tuota tunnusta otsassaan. Se sai hänet tuntemaan kuin hän olisi polttomerkittyä karjaa, jonkun omaisuutta. Niin, päähaaran omaisuutta. Sinetin avulla päähaara saattoi aina kurittaa häntä jos se tunsi siihen tarvetta. Harvoinpa sinettiä oli koskaan aktivoitu Nejin otsassa, mutta ne kerrat olivat olleet aivan liikaa, ja lisäkivun pelossa Neji oli usein alistunut vaistomaisesti päähaaran määräyksiin.

Mutta toisaalta…

Taistelukentillä kirottu sinetti antoi vapauden, joka oli sallittu vain harvoille doujutsujen omaaville ihmisille: Vapaus taistella täysillä ilman pelkoa siitä, että vihollinen saisi ruumiista haltuunsa kekkei genkain, salaisuuden jota kylä suojeli. Kun Neji jonain päivänä lähtisi tästä maailmasta, sinetti sammuttaisi myös hänen Byakuganinsa ikuiseen lepoon. Hänen ei tarvinnut taistelussa sitoutua tuhoamaan ruumistaan samalla hetkellä kun peli olisi menetetty. Sen sijaan hän voisi aina yrittää eteenpäin piittaamatta siitä, ajaisiko taistelu hänet siihen vaiheeseen, ettei hän voisi enää tuhota silmiään, jottei vihollinen saisi niitä. Hänen tovereittensa ei tarvitsisi jäädä räjäyttämään hänen päätään, vaan he voisivat joko jatkaa taistelua tai hakeutua turvaan. Oli jopa mahdollista, että hänen ruumiinsa saatettiin asettaa haudan lepoon osapuilleen ehjänä ja kaikkine Byakuganeineen, päineen, raajoineen ja arpineen, olivat ne sen hämähäkkimiehen aiheuttamia tahi eivät.

Jollain oudolla tavalla Neji oli sittenkin tyytyväinen siihen, ettei hän ollut syntynyt päähaaraan.

Seuraavaksi hänen huomionsa kuitenkin osui peilin alla olevaan kampaan. Hän poimi sen.  Skrah, skrah… litin, litin… Osa hiuksiin jääneestä vedestä pusertui kamman läpi ja lirisi lattialle. Tottunein elkein Neji kampasi hiuksensa huolellisesti läpi latvoista aloittaen ja pahimpia takkuja sormillaan oikoen. Parempi tehdä kunnon kuontalotarkistus nyt illalla kuin mitä kiukkuisena aamulla, sen verran Neji tiesi Gain aamuvirkkuudesta.

.
.
.

Klonk. Tap, tap, tap…

Neji oli pukenut harmaasävyisen yukatansa ylleen ja suunnisti nyt paljain jaloin kylpyhuoneesta käytäviä pitkin kohti huonettaan. Siellä hän voisi viettää loppuillan rauhassa, rauhoittuen, kirjoja lukien ja ehkä jopa hieman meditoiden. Meditaation harrastaminen oli jälleen eräs yhteinen piirre hänessä ja hänen isässään. Sitä oli erityisen vapauttavaa harrastaa kuuman suihkun jälkeen jälkeen.

Tap, tap, tap…

Pysähdys.

”Hyuuga Neji”, kuului samassa murhaava ääni.

Neji käänsi yllättyneenä katseensa käytävälle.

Keskellä käytävää seisoi luonnonvalkoiseen yukataan pukeutunut keski-ikäinen mies, kukas muukaan kuin itse Hyuuga-klaanin johtaja, Hyuuga Hiashi. Hänen yukatansa oli paikoin kostea, ja ankaran mustat hiukset olivat selkeästi märät. Vetisistä jalanjäljistä ja niiden suunnasta päätellen Hiashi-sama oli juuri saapunut niistä kylpytiloista, joita päähaara enimmäkseen käytti. Miehen kulma nyki aivan selvästi ärtymyksestä, ja hiuksissa oli yhä noroja shampoovaahdosta.

”Sinäkö olit se joka lotrasi kaiken kuuman veden loppuun lämpöpannusta?”



***


Kiitos kun jaksoit lukea tänne asti! Olisi mukava, jos jaksaisit vielä pisteyttää ja ehkä jopa kommentoida, jotta minäkin oppisin miten parantaa tekstiäni. Ja ennen kuin joku kysyy: Ei, en todellakaan ole urheilullinen, mutta pidän kyllä kuumista, pitkistä suihkuista. Ja olen muuten sitten nainen :D Pitkähiuksinen sellainen.

Ja mitä kävi sen jälkeen kun Neji sai tietää tämän ficin olemassaolosta?