''Sakura-chan!!'' Naruto huudahti iloisesti nähdessään Sakuran ja Sasuken kävelemässä vierekkäin Konohan kävelytiellä.
''A-ai hei, Na-Naruto.'' Sakura sanoi yrittäen hymyillä ja käänsi katseensa Sasuken puoleen joka ei näyttänyt tyytyväiseltä, sillä hän ei voinut sietää sitä ylipirteää blondia. Naruto huomasi vasta nyt nyrpeän näköisen mustahiuksisen kaaliaivon seisovan melkein Sakuran kyljessä kiinni.
''Ai säkin oot täällä.'' Sasuke yritti sanoa hieman ystävällisellä äänellä ja yrittäen väläyttää pienen hymyn, mutta hänen äänensä kuulosti enemmänkin närkästyneeltä ja hymy näytti ivalliselta. Naruto loukkaantui hieman, hymähti vain vastaukseksi ja rupesi tuijottamaan maassa lojuvia syyslehtiä, jotka olivat hiljalleen tippuneet puun oksilta peittäen melkein kokonaan tien, jolla kolmikko parhaillaan seisoivat hiiren hiljaa.

Blondi kääntyi kantapäillään, heilautti kättään ja käveli nopeaan tahtiin pois. Sasuke laittoi kämmenensä otsalleen ja manasi hiljaa ääneen.
''Hitto! Miks mä en enään osaa hymyillä kunnolla, nyt mä tein vielä Narutollekin
pahan mielen! Mitä hemmettiä mun pitäs tehä?'' Sakura yritti saada selvää Sasuken muminasta, muttei onnistunut, joten hän kysyi suoraan
''Sasuke, onko kaikki hyvin?''
''Joo, joo.'' hän yritti vastata toden tuntuisella äänellä ja pinkkipää tietenkin uskoi kaiken mitä tämä suloinen poika hänelle kertoo.
''Hyvä! Voitasko me nyt jatkaa matkaa?'' Sakura kysyi hymyillen, mutta Sasuke vastasi hieman huolissaan:
''Sori, mut mulla on pari asiaa, jotka mun pitää tehdä. Nähään huomenna koulus.''
ja lähti juoksemaan siihen suuntaan johon blondikin oli lähtenyt. Sakura jäi hetkeksi seisomaan paikoilleen, mutta pian hän hymähti, laittoi kädet puuskaan, kääntyi kotia päin ja totesi kiukkuisena:
''Pojat ovat todella kummallisia, mutta vielä minä aijon saada Sasuken itselleni!''
''Ai niinkö luulet?'' kysyi tuttu ääni puun takaa. Se oli Ino, Sakuran pahin kilpailija, joka yritti myöskin havitella Sasukea.
''Kuules Possu. Minä en luule, minä tiedän!'' Sakura sanoi ivallisesti ja hymyili niin, että koko valkoinen hammasrivistö näkyi kilometrien päähän.
''Lyödäänkö vetoa?'' Ino kysyi ärtyneenä.
''Selvä!''

Naruto istui sänkynsä reunalla ja katsoi kuvaa jossa olivat kolmikko eli hän, Sakura ja Sasuke, sekä heidän opettajansa, Kakashi. Blondille vierähti kyynel poskelle, mutta hän ei jaksanut pyyhkäistä sitä pois vaan antoi sen hitaasti laskeutua leukaan saakka, josta se sitten tippui hänen housuilleen jättäen pienen, tumman ja kostean kohdan kankaaseen. Yhtäkkiä hän tunsi viileän tuulen selässään saaden hänet kananlihalle, hän kääntyi katsomaan oliko vahingossa unohtanut ikkunan auki, mutta näkikin Sasuken seisovan aukinaisen ikkunan edessä katsoen blondia pahoittelevan näköisenä.
''Sasuke.'' Naruto sanoi hitaasti mutta iloisesti, mutta korjasi kurkkuaan ja vaihtoi äänen sävyään.
''Ovi on keksitty, niin ei tarvitse tunkeutua ikkunasta sisään'' blondi sanoi ärtyneellä äänellä.
''Ai, a-anteeks.'' Sasuke sanoi hieman ujosti. Naruto hätkähti, hän ei ole koskaan pyytänyt minulta anteeksi!

Sasuke sulki ikkunan ja meni Naruton viereen istumaan, mutta he eivät sanoneet mitään, oli ihan hiljaista.
''Miksi tulit?'' blondi sai vihdoin kysyttyä.
''Tulin pyytämään anteeksi sitä, mitä sanoin sinulle silloin ulkona...'' hän sanoi nopeasti ja punastui hieman.
''No, antaa kuulua'' Naruto sanoi ivallisesti ja katsoi Sasuken mustia silkkisiä hiuksia, joita hän olisi niin halunnut koskea.
''Siis, a-a-an..'' hän ei meinannut saada sitä tiettyä sanaa enään suustaan
''ANTEEKSI!'' hän huusi silmät kiinni ja punastui sen jälkeen kirkkaan punaiseksi, joka oli Naruton mielestä hyvin suloista.

Blondi käänsi hennosti käsillään Sasuken kasvot omiinsa päin ja antoi pienen muiskauksen hänen otsaansa kiitokseksi. Sasuke järkyttyi, muttei työntänyt Narutoa pois koska hän piti siitä, kun hänen vierellään on joku, joka pitää hänestä oikeasti. Blondi silitti toisen hiuksia hellästi, mutta Sasukelle se ei riittänyt. Hän lähestyi hitaasti Naruton kasvoja. Poikien huulet painautuivat toisiaan vasten intohimoisesti, mutta myöskin hellästi. Heidän kielensä leikkivät yhdessä ja tutkivat joka kolkan toistensa suista. Heidän täytyi pian lopettaa ja hengittää välillä. Arvaamatta Sasuke halasi blondia. Naruto ei tiennyt mitä tehdä, halata takaisin vai istua siinä halattavana.

Sasuken päässä vilisti tapahtumat ja ajatukset jotka olivat tänä päivänä tapahtuneet ja mietti, että mitä hän tekisi jos tämä ylipirteä poika, jota halasi parhaillaan, katoaisi hänen elämästään. Millaista elämä olisi? Tyhjää ja tylsää kun päivän piristäjä ei ole paikalla hymyilemässä ja nauramassa.
''Ethän lähde ikinä pois?'' Sasuke kysyi ja halasi kovemmin Narutoa, jottei hän näkisi vilistäviä kyyneleitä Sasuken poskilla. Blondi ihmetteli, että miksi hän muka koskaan lähtisi, muttei kysynyt mitään, koska huomasi Sasuken niiskuttavan ja yrittävän peitellä kyyneleitään
''Ei. En lähde.'' hän vastasi ja suuteli Sasukea päälakeen ja vastasi halaukseen.

Jos pojat olisivat katsoneet ikkunalle he olisivat nähneet vihasta ja kauhusta tulipunaiset tytöt, jotka katselivat heitä kasvot kyyneleistä märkänä.
''Minun piti saada Sasuke, minun piti saada Sasuke...'' tytöt hokivat yhtä aikaa katsellen poikia.

--------------------------------------------------------------------------------
Risut ja ruusut ovat tervetulleita ja kertokaa minulle virheistä, jotka löytyy!!