Mitä tapahtuikaan kerran, kun Sasori ja Deidara olivat menossa naimisiin?

"Deidara!" Kaikui Sasorin huuto melkein tyhjässä käytävässä. Käytävä oli pölyttynyt tasaisesti, ja seinillä olevat taulut olivat hiukan vinossa. Deidara pysähtyi käytävän päähän juuri kun oli tarttunut kylmään ovenkahvaan. Tummanruskea kaulaliina oli kääritty tiukasti blondin kaulan ympärille peittäen juuri ja juuri suun. "Hmm? Mitä nyt?" Deidara kysyi epäselvästi liinansa alta. Hän oli menossa ulos 13 asteen pakkaseen. "Ota pipo", Sasori huudahti huiskuttaen mustaa, tupsullista pipoa kädessään. Hän juoksi Deidaran luo. "Et kai aio mennä paleltumaan juuri ennen alttarille menoa?" Deidara hymyili punapään huolehtivaisuudelle ja halasi tätä hellästi. "En tietenkään." Sasorin poskipäät alkoivat punoittaa kevyesti. Kuinka hän pitikään siitä, kuinka nuoremman käsivarret kiertyivät tämän ympärille!

Huomenaamuna Sasori oli jo hereillä, kun Deidara veteli yhä sikeitä. Kun punapää oli seitsemän minuuttia sitten vielä kurkistanut ovesta, olisiko Deidara herännyt, blondi oli vain roikottanut toista kättään pehmeän sängyn ulkopuolella. Toinen jalka oli ollut koukussa, toinen suorana. Kirkkaanpunainen untuvatäkki oli valunut kylmälle lattialle ja pyjaman musta, akatsukipilvikuvioinen yläosa noussut kainaloihin asti. Sasori muisteli näkyä hymyillen pienesti. Silloin Dei ryntäsi keittiöön, jossa Sasorikin oli juuri silloin oleskellut. "Sasori-no-Danna!" Oli dei huutanut hädissään. "Pelästyin, kun en löytänyt sinua nukkumasta vierestäni tänä aamuna!" Sasorin kasvoille kohosi virne. "Ainahan sinä..." Deidara istui pienen pöydän ääreen huokaisten toivottamasti. Hän nojasi käteensä. "Noh, milloin aletaan suunnitella häitä?" Sasori istahti kevyesti blondia vastapäätä katsoen tätä. Hänen kultaiset hiuksensa olivat kuin joulutähti tummimmalla yötaivaalla; valonhäivähdys pimeyden keskellä. "...Sasori-no-Danna? Mitä tuijotat?" Deidara herätti vanhemman miehen kuvitelmistaan. "Ai, en mitään", hän sanoi hymyillen nolona Deidaralle. "Ja niistä häistä, aloitetaan suunnittelu huomenna."

Huomisen hääsuunnittelut olivat yhtä katastrofaallista kinastelua. Deidara halusi suklaakakun, Sasori mansikanmakuisen. Deidara taas ei halunnut esittää naista häissä, koska silloinhan hänen täytyisi pitää mekkoa. Tai ainakin niin hänelle oli kerrottu, ennen kuin Sasori oikaisi hänelle, ettei häämekko ollut pakollinen. Hehän olivat molemmat miespuolisia henkilöitä. Deidara oli ollut todella helpottunut, mutta ei ilahtunut siitä tiedosta, että puku täytyisi silittää. Eihän hän edes omistanut pukua! Tästä päädyttiin shoppailukierrokselle. Sasori oli välttämättä ängennyt nuoremman mukaan, koska hänellä vanhempana oli (ainakin itsensä mukaan) enemmän kokemusta asiasta.

"Tuolla!" Deidara huudahti osoittaen erään hääkaupan ikkunaa. Elottoman ja muovisen mallinuken päälle oli puettu musta puku, joka rintataskusta pilkotti ulospäin valkoinen ruusu. "Ei", sanoi Sasori ottaen takaapäin kiinni kauppaa kohti juoksevan Deidaran kaula-aukosta. "Nggh!" Deidara äännähti kaatuen laatoitetulle kauppakeskuksen lattialle johtuen äkillisestä pysäytyksestä. "Mutta miksi?!" Deidara kysyi hämmentyneenä katsoen punapäätä. "Siinä on ruusut ja kaikki", hän jatkoi. Sasori huokaisi. "Et ymmärrä mistään mitään... Tuo on valmistettu surkeasti. Tai, antaa olla. Mennään kotiin, niin minä ompelen sinulle puvun", hän sanoi ja katosi saman tien. Dei kohotti kulmaansa. Sasori-no-Danna ja ompelukone eivät kuuluneet yhteen.

Hääpäivän koittaessa Deidaralla oli päällään valkoinen, parin kahvitahran koristama ja ennen kaikkea Sasorin tekemä puku. Punapää oli tekeleestään kovinkin ylpeä. Sehän oli ainoa onnistunut vaate, jonka hän oli saanut valmiiksi määräaikaan mennessä. Alttari oli ahdas. Sen yläpuolella kulki kaaressa valkoinen ristikko, johon oli kiinnitetty häikäisevän valkoisia kukkia. "Ulkoilmahäissä", kuten Tobi niitä kutsui, oli koko Akatsuki paikalla. #Tulen lumisokeaksi#, Deidara ajatteli siristäessään silmiään ristikkoa katsellessa. Sasori ilmestyi tämän vierelle. "Oletko valmis?" Hän kysyi reippaasti. Blondi nyökkäsi jäykästi ajatellessaan, mihin oli ryhtymässä. Miehet alkoivat lähestyä alttaria hitaasti kävellen. Deidarasta tuntui, että aika olisi madellut. Kun he vihdoin saapuivat alttarille, Sasori alkoi naputtaa jalkaansa lattiaan kärsimättömästi. Pappi alkoi lausua monelle tuttuja sanoja, kunnes pääsi kohtaan "Saat suudella morsianta". Silloin Sasori ja Deidara katsoivat toisiinsa ja sitten Akatsukilaisten muodostamaan yleisöön. Sasori kohotti olkiaan ja tarttui kiinni blondin leuasta. "Olet nyt vaimoni", tämä hymyili suudellen tätä lempeästi.