Sasori ja Deidara ovat palaamassa viimeisimmältä tehtävältään. Tehtävä on taas epäonnistunut kiitos Deidaran toilailujen ja parivaljakko on joutunut miettimään päänsä puhki mahdollisilla selityksillä Painille kun tuo kysyy miksi heidän tehtävänsä on epäonnistunut toistumiseen.
Ei Sasori ollut koskaan ennen huomannut Deidaran  möhlivän näin pahasti jokaisen tilaisuuden, jonka hänelle antoi. Hänen ajatuksensa todella taisivat olla jossain aivan muualla, kuin tehtävän suorittamisessa, vaikka Sasorilla ei ollut pienintäkään aavistusta, mikä tuo ”jossain muualla” voisi olla.

Miehet kävelevät metsässä perätysten. Sasori kulkee ensimmäisenä hiljaisin askelin ja Deidara kävelee tuon punahiuksisen miehen jäljessä kompastellen vähän väliä maasta pilkistäviin kantoihin ja juuriin. Tuo ei todellakaan ole miehen tapaista, mutta Sasori ei jaksa vaivata tuolla asialla päätään sen enempää. Kyllä hän oppii viimeistään siinä vaiheessa kun hän saa huudot Painiltä heidän palattua päämajaan.

Heidän saapuessa päämajaan heitä odottaa siellä hiukan epämielyttävä yllätys. Pain seisoo ovella vihaisen näköisenä. Hän on ilmeisesti kuullut jo tehtävän epäonnistumisesta. Molemmat miehet huokaisevat syvään ja astuvat oranssi hiuksisen miehen ohi sisälle.
He eivät kuitenkaan jatka matkaansa eteisestä, koska se vain kasvattaisi miehen raivoa. Heidän olisi pakko kertoa nyt miksi he eivät onnistuneet tehtävässään.

Deidara seisoo jähmettyneenä Sasorin takana sanaakaan sanomatta tuijotellen lattialla lepäävää punaista eteis mattoa. Hän toivoo Sasorin keksineen jonkin selityksen heidän kävellessään tänne, sillä Pain ei epäilemättä pitäisi Deidaran huolimattomasta käytöksestä.
Pain katsoo ensin Deidaraa uhkaavasti, mutta huomattuaan, että miehellä ei ole aikomustakaan kääntää katsettaan nyhjääntyneestä matosta hän kääntää tuiman katseensa Sasoriin, joka seisoo Deidaran edessä. Deidaran onneksi Sasori avaa suunsa alkaen selittää Painille mitä tehtävällä oli tapahtunut.
”Kadotimme uhrin, koska Deidara unohti katsoa eteensä jahdatessaan sitä.” Sasori kuittaa ilmeenkään värähtämättä. Hän huomaa Deidaran hätkähtävän takanaan ja tuntee tuon katseen nousevan lattiasta. Sasori uskoo Deidaran olevan raivoissaan, mutta ei luultavasti puoliksikaan niin raivoissaan kuin Pain olisi jos hänelle ei kertoisi mitään.
Nytkin hän katsoo Deidaraa näyttäen siltä kuin voisi räjähtää minä hetkenä hyvänsä. Hän kuitenkin hillitsee itsensä ja kävelee kahden miehen ohi kohti omaa huonettaan. Deidara saa kiittää onneaan siitä, että Painillä on hyvät hermot. Jos heidän johtajansa olisi Hidan Deidara olisi lentänyt jo kauniissa kaaressa seinää päin.

Deidara kääntyy katsomaan loittonevaa Painin selkää typertyneenä Sasorin kävellessä omaan huoneeseensa. Sasori kuulee Deidaran huutavan häntä, mutta hän ei viitsi välittää siitä, sillä tietää Deidaran vain raivoavan hänelle.
Punapäinen mies astuu sisään huoneeseensa ja on juuri laittamassa oven kiinni, kunnes jalka ilmestyy oven väliin pysäyttäen sen. Samassa ovi riuhtaistaan auki ja Deidara astuu sisään katsoen Sasoria vihaisena.
”Oliko sun pakko mennä kertomaan tuo Painille un?” Mies huutaa astuen sisään toisen huoneeseen paiskaten oven kiinni perässään, jotta se vaimentaisi edes hiukan heidän keskusteluaan, vaikka ei uskokkaan sen kovin paljon auttavan.
”Ai mitä olisin muka tehnyt. Sanonut, että se olin minä joka törmäsi puuhun ja kadotti meidän kohteemme?” Sasori kysyy korottaen hiukan ääntään, mutta ei kuitenkaan huuda ja pitää tietenkin kasvoillaan tavanomaisen asiallisen ilmeensä. Se saakin blondin raivostumaan entisestään.
”Olisit keksinyt jotain! Ihan sama un. Ei sun olisi tarvinnut kertoa totuutta!” Blondi mies raivoaa äänen vain kohotessa entisestään. Sasori ei uskonut toisen raivostuvan ihan näin paljon, mutta eipä asialle enää mitään voi. Tehty mikä tehty. Nyt hänen pitää enää kestää toisen raivo kohtaus jäämättä alakynteen tai menettämättä itsehillintäänsä.
”Sitähän mä yritinkin koko matkan tänne.” Sasori sanoo perääntyen hiukan, jotta hän ei seisoisi aivan oven suussa. Hän kävelee sänkynsä viereen istuen sille. Tästä saattaa kehkeytyä pitkä sanaharkka.
”Muka yritit. Hyvähän sinun on sanoa! Sinä olet nukke! Et sinä tee virheitä niinkuin tavalliset ihmiset un! Eihän sulla ole edes tunteita!” Blondi huutaa korottaen edelleen vain ääntään.
Deidaran viimeinen lause saa Sasorin jähmettymään ja katsomaan Deidaraa. Hänen katseensa on kylmä ja vasta siinä vaiheessa Deidara ymmärtää mitä sanoi, mutta ei ehdi paikata asiaa ennen kuin Sasori avaa suunsa.
”Ulos.” Sasori sanoo hiljaa. Jos ei tuntisi Sasoria voisi melkein sanoa, että hän itkisi, mutta eihän Sasori itke. Eihän? Ääni on kovin heiveröinen ja hiukan liiankin hiljainen Sasorin ääneksi.
”Mitä?” Deidara sanoo vaistomaisesti hiukan hiljaisemmalla äänellä kuin aikaisemmin. Tai oikeastaan todella paljon hiljaisemmalla äänellä. Ehkä jopa hiukan pelokkaalla äänellä.
”Painu ulos täältä.” Sasori toistaa. Nyt hänen äänensä on tavallinen vakaa ja harkittu, mutta hänen silmistään näkyy raivo, jonka Dedaran lause on aiheuttanut.
”Danna...” Deidara sanoo hiljaa yrittäen paikata asiaa, mutta toinen ei selvästikkään kuuntele häntä.
”Painu helvettiin täältä.” Sasori huutaa tällä kertaa lujempaa nousten seisomaan vahvistaakseen sanojensa merkitystä. Tuota liikettä ei luultavasti olisi tarvinnut, koska Deidara tuntee parinsa sen verran hyvin, että tietää milloin on parasta lopettaa ellei halua tulla tapetuksi.

Deidara perääntyy ovelle livahtaen siitä ulos. Hän juoksee omaan huoneeseensa ja istuu sängylle. Hänen pitäisi pyytää tuota anteeksi. Se ei kuitenkaan tulisi olemaan helppoa, sillä nyt hän oli todella raivostuttanut Sasorin pahan päiväisesti.

Sasori tuijottaa pitkään ovea, josta Deidara oli hetki sitten kadonnut. Sitten hän istuu takaisin sängylle tuijottaen edessä olevaa seinää.
”Miksi se edes liikuttaa minua mitä se kakara minusta ajattelee?” Sasori ihmettelee puoli ääneen asettuen makaamaan sängylle ja haudaten kasvonsa tyynyyn. Miksi hän ylipäätänsä suuttui siitä mitä toinen sanoi. Sehän on totta. Niinhän? Hän on pelkkä nukke ilman tunteita. Mutta miksi hänen tekee mieli itkeä ja raivota toiselle?

Aamulla Sasori kävelee puoli unessa kohti keittiötä. Keittiön ovella hän pysähtyy katsahtamaan kelloa, joka roikkuu oven yläpuolella. Se näyttää puolta kuutta. Ei ihme, että kukaan ei ole vielä hereillä. Toisaalta hyvä näin Sasorinkin kannalta.
Mies astuu sisään pienehköön huoneeseen ja kävelee suoraan kahvinkeittimen luokse ottaen kahvikupin samalla kaapista. Hän kävelee kuppi kädessään pyöreän pöydän ääreen ja istuu tuolille sen vieressä. Hän tuijottaa tiiviisti kuppiaan edelleenkin kovin unisena.
Pian hänelle tulee kuitenkin outo tunne, että joku katselee häntä ja hän joutuu kohottamaan katseensa eteenpäin, jossa hän kohtaa yllätyksekseen kirkkaan siniset, mutta hiukan riutuneet silmät, jotka tapittavat häntä hämmentyneenä.

Sasorilta menee hetki tajuta kuka istuu pöydän toisella puolella. Hän nousee ripeästi tuolistaan tunnistaessaan vaaleat pitkät hiukset ja kirkkaan siniset silmät. Hän ottaa kahvikuppinsa mukaan ja kävelee ulos ovesta. Ennen kuin hän ehtii kuitenkaan avata ovea hänen takaansa kuuluu hiljainen ääni.
”Danna.” Yleensä tuo ei tekisi häneen mitään vaikutusta, mutta toisen miehen ääni on kovin heiveröinen ja käheä. Sasori kääntyy katsomaan toista. Hän todellakin on surkea näky.
Hänen tavallisesti kirkkaat siniset silmät ovat punaiset ja turvonneet. Niiden alla on tummat rajat ja hänen yleensä todella tarkkaan laitetut hiukset ovat aivan sekaisin.
Mies on todella säälittävä näky, mutta Sasori ei halunnua antaa periksi. Eihän se hän ollut joka oli sanonut toista tunteettomaksi nukeksi. Hän juoksee huoneeseensa, jotta ei ehtisi katua päätöstään. Kyllä Sasori tietää, että hän ei olisi saanut jättää toista keittiöön sanomatta tuolle mitään, mutta hän  ei aio antaa periksi.

Juuri Sasorin päästyä huoneeseensa ovi Hänen perässä aukeaa uudestaan ja sisään ilmestyy Pain.
”Te lähdette nyt tehtävälle.” Mies ilmoittaa ykskantaan ja on juuri lähdössä, ennen kuin Sasori tarttuu toisen hihaan pysäyttäen tuon.
”Etkö voisi lähettää jonkun muun suorittamaan sitä?” Sasori kysyy kuvan Deidaran riutuneista kasvoista leijuessa hänen mielessään.
”En. Te lähdette eilisen kohteenne perään. Hänen pitäisi olla vajaan 50 kilometrin päässä täältä. Tarkkaa sijaintia ei ole, mutta luultavasti teidän pitää lähteä länteen.” Pain sanoo riuhtaisten itsensä irti Sasorin otteesta. Sasori jää hetkeksi katsomaan raolleen jäänyttä ovea. Hän kuitenkin lähtee huokaisten kohti keittiötä.
Hän pysähtyy keittiön ovella miettien hetken ennen kuin avaa sen. Deidara istuu samassa paikassa, kuin Sasorin viimeksi lähdettyä huoneesta. Vaalea hiuksinen mies reagoi Sasorin sisälle tuloon vasta 10 sekunttia hänen laitettua oven kiinni perässään.
”Meidän täytyy lähteä viimeistelemään eilen aloittamamme työ.” Sasori sanoo katsoen toista miestä, jolla näyttää menevän hetki ennen kuin hän ymmärtää asian ja nyökkää.
Hän nousee tuolistaan horjahtaen Sasorin katsoessa ovelta. Deidara kävelee hiljaa toisen miehen ohi ulos keittiöstä. Hän kävelee omaan huoneeseensa ja palaa aulaan muutaman minuutin kuluttua.

Sasori katsoo hetken tutkivasti Deidaraa ja kävelee sitten ulos ovesta lähtien kulkemaan kohti länttä. Hän kiristää tahtinsa juoksuun, mutta huomaa pian Deidaran jäävän jälkeen. Hän ei tiedä mitä pitäisi tehdä. Hän tietää, että Deidara ei pääse tuossa kunnossa tämän lujempaa, mutta tätä vauhtia kohde ehtisi liian kauas heistä. Hänelle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa, kuin jättää Deidara tähän. Ei hän voi päämajaankaan mennä ellei aio saada Painin raivoa niskaansa.

Sasori pysähtyy hetken mietittyään ja Deidara pysähtyy juuri ja juuri ajoissa eikä törmää Sasoriin. Deidara katsoo Sasorin selkää hetken ihmeissään. Sasori kääntyy ympäri katsoen toista miestä silmiin.
”Sinä jäät tähän.” Hän sanoo päättäväisesti työntäen toisen muehen puuta vasten ja painaen tämän istumaan. Deidara katsoo ihmeissään toista ja on sanomassa jotain, mutta hän ei ehdi ennen kuin toinen juoksee jo syvemmälle metsään jättäen blondin istumaan hämmentyneenä puun juurelle.

Sasorin juostua jo lähes puolitoista tuntia hän pysähtyy äkisti huomatessaan mutaan painautuneen muutaman jalanjäljen. Joku on juossut päämajalle päin viidentoista minuutin sisällä. Kuka se voisi olla? Kukaan ei ole lähtenyt vielä tehtävilleen, joten se ei voi olla kukaan akatsuki. Sen on siis pakko olla joku muu. Mutta kuka? Ei kukaan tiedä päämajamme sijaintia. Kaikki ovat tapettu jotka siitä ovat kuulleet. Paitsi yksi. Häntä ei ole saatu hengiltä, koska Sasorin ja Deidaran eilinen tehtävä epäonnistui. Hän siis suunnistaa kohti päämajaa. Sasori lähtee juoksemaan tulosuuntaansa, mutta tälläkertaa hiljaa ja hiukan hitaammin, jotta kuulen paremmin äänet ympäriltäni.

Yhtäkkiä hänen mieleensä kuitenkin nousee kuva Deidarasta, joka istuu puunjuurella. Hän nopeuttaa tahtiaan ja laskee suojauksensa lähes täysin ja keskittyy juoksemiseen. Hän juoksee niin lujaa kuin vain pääsee. Se ei luultavasti ole kovin viisasta, mutta hän tietää, että Deidara ei pysty puolustautumaan, jos hänen kimppuunsa hyökätään. Ja luultavasti hän haastaisi riitaa, vaikka joku vain juoksisi ohi.

Hänen saavuttuaan paikkaan, johon hän Deidaran jätti hän huomaa onnekseen vaaleat hiukset omaavan miehen istuvan saman puun juurella kuin muutama tunti sitten. Mies kääntää katseensa Sasoriin hymyillen. Sasori katsoo Deidaraa hetken ihmeissään kaivaen kunain nopeasti esiin ja viskaten sen kohti blondia miestä. Kunai pureutuu toisen ihoon, mutta niinkuin Sasori arvalikin pian Deidaran näköinen hahmo häviää poksahtaen.

Missä Deidara on? Onko hän kunnossa? Sasorin pää täyttyy kysymyksillä, joihin hänellä ei ole vastausta. Hän kuitenkin uskoo Deidaran olevan lähellä, koska mies joka Deidaran on napannut on luultavasti Sasorin perässä. Ainakin, jos Sasorin arvaukset osuvat oikeaan.
Hän kuulee pensaan takaa rasahduksen ja viskaa kunain kohti ääntä. Sen on täytynyt osua kohteeseensa, sillä siltä suunnalta kuuluu tukahdutettu huuto.

Pensaan takaa nousee kaksi ihmistä. Toisella mustat lähes olkapäille ulottuvat hiukset ja toisella taas vaaleat poninhännälle sidotut hiukset. Mustahiuksinen mies pitää Deidaran käsiä kiinni tiukasti selän takana, jotta toinen ei pääse karkaamaan. Sasorin laskiessaan katseensa miesten kasvoista hän huomaa kunainsa, joka on pureutunut syvälle toisen miehen olkavarteen värjäten mustan kankaan lähes koko käsivarren mitalta punaiseksi.

Mustahiuksinen mies repäisee kovakouraisesti kunain irti Deidaran olkavarresta miehen yrittäessä tukahduttaa huudahdusta, joka kuitenkin lipsahtaa hänen huuliltaan. Kunai asetetaan Deidaran kaulalle ja toinen mies katsoo Sasorin edelleen ilmeettömiin silmiin.
”Jos liikahdatkin hän kuolee.” Mustahiuksinen mies sanoo ivallisesti. Sasori naurahtaa teennäisesti katsoen uhmakkaasti toista.
”Tapa hänet niin päästään siitäkin maan vaivasta eroon.” Sasori sanoo. Tuo ei kyllä ole totta, mutta Sasori toivoo toisen uskovan sen ja päästävän Deidaran pois. Miehen ilme on yllättynyt, mutta vieläkin yllättyneempi ilme on Deidaralla. Tai ennemminkin pelokas.
”No siinä tapauksessa.” Mies sanoo painaen kunain Deidaran kurkulle.
Sasori jäykistyy, mutta kaivaa äkkiä seuraavan kunain heittäen sen kohti mustahiuksista miestä. Hän väistää sen niinkuin Sasori on suunnitellutkin. Hän joutuu liikuttamaan kättään jossa pitää kunaita  ja siitä sasori saakin tilaisuuden. Hän työntää Deidaran sivuun miehen otteesta ja viiltää miehen kurkun auki nopealla käden liikkeellä.

Miehen ruumis kaatuu elottomana maahan punahiuksisen miehen jalkojen juureen. Sasori kääntyy katsomaan Deidaraa, joka istuu maassa pidellen oikeaa olkavarttaan.
Sasori kyykistyy toisen viereen katsoen tuota huolissaan. Hän irrottaa Deidaran käden tuon haavan päältä ja laskee tuon kaavun varovasti nähdäkseen haavan. Deidara katsoo Sasoria tuon tutkiessa haavaa. Mies inahtaa Sasorin koskiessa verta vuotavaan haavaan.
”Anteeksi.” Sasori sanoo hiljaa nostaen kaavun takaisin. Deidara katsoo häntä ihmeissään. Hän ei ollut uskonut koskaan kuulevansa tuota sanaa Sasorin suusta. Ei koskaan.
”Kuule Danna. Anteeksi se eilinen. Et sinä ole tunteeton. Un.” Deidara sanookatsoen maahan. Hän ei uskalla kohottaa katsettaan, koska pelkää Sasorin olevan vieläkin vihainen.

Sasori ei sano sanaakaan. Nousee vain. Hän katsoo juuri tappamaansa miestä ja pettymyksekseen huomaa, että tuo mies ei ole kohde, jota he ovat viimeiset kaksi päivää yrittäneet tappaa. Hän olikin liian helppo vastus. Sasori ajattelee. Luultavasti hän oli vain joku pien rikollinen, joka etsi rahaa.

Sasori lähtee kävelemään kohti päämajaa. Hän kääntyy vielä varmistamaan, että Deidara kävelee hänen jäljessään, ennen kuin hän jatkaa matkaansa. Onnkesi matka ei ole kilometriä pidempi, joten se taittuu nopeasti.

Päämajassa Pain odottaa heitä taas edelleen tuima ilme kasvoillaan.
Sasori työntää Deidaran selkänsä taakse, jotta Pain ei huomaisi tuon kättä, joka vuotaa edelleen. Deidara onneksi älyää olla hiljaa ja antaa Sasorin selvittää tapahtumat Painille.
”Anteeksi. Sekoitin kohteen erääseen toiseen, enkä löytänyt enää oikeaa kohdetta.” Sasori sanoo tavallisella äänellään välttäen katsomasta Painia silmiin. Hän tietää että Pain on raivoissaan, eikä tästä seuraa mitään hyvää, mutta eipä hänellä ole juuri vaihtoehtoja. Luultavasti hän saa tästä lähin kaikkein helpoimmat ja tylsimmät tehtävät, mutta minkäs sille voi.
Pain kääntyy taas tyytymättömänä ympäri ja lähtee omaan huoneeseensa. Sasori tuntee niskassaan toisen miehen katseen, mutta Deidara ei uskalla sanoa sanaakaan.

Miehet seisovat siinä oven suussa kunnes Painin huoneen ovi pamahtaa kiinni. Sasori lähtee kävelemään rivakkaa vauhtia  Deidaran huoneen ovelle ja siitä sisään raahaten hämmentynyttä Deidaraa perässään.
Hän jättää Deidaran omaan huoneeseensa ja kiiruhtaa Konanin huoneeseen. Konanin luultavasti pitäisi hoitaa Deidaran haava, mutta hän luultavasti kertoisi Painille joka erottaisi Deidaran.
Sasori kurkistaa Konanin huoneeseen. Hänen onnekseen Konan ei ole paikalla, joten hän livahtaa sisälle suunnistaen lääkekaapille.
Hän avaa kaapin ja katselee hetken sen sisältöä. Hän nappaa sieltä sideharso käärön ja viilettää ulos huoneesta kohti Deidaran huonetta.

Sasori astuu Deidaran huoneeseen ja näkee toisen miehen istuvan sängyllään.
Sasori kävelee Deidaran luokse ja istuu tuon viereen. Hän laskee taas toisen kaavun alkaen sitoa toisen haavaa. Se olisi ehkä ensin pitänyt puhdistaa, mutta sitä Sasori ei osannut, joten Deidara sai tyytyä tähän.

”Oletko vielä vihainen?” Deidara kysyy arasti Sasorin saatua haavan sidottua. Blondi katsoo arasti Sasoria, joka katsoo hiukan verisiä käsiä sylissään.
”En tietenkään.” Sasori sanoo nostaen katseensa toiseen. Samalla kuitenkin toinen mies laskee katseensa alas. Hän kuitenkin tuntee käden leukansa alla, joka nostaa hänen katseensa kohti Sasoria. Hän hätkähtää huomatessaan toisen kasvot lähes kiinni omissaan.
Samassa toisen huulet painautuvat Deidaran huulia vasten. Hänen silmänsä laajenevat muutaman sentin hämmästyksestä, mutta hän tottuu tuohon nopeasti ja laittaa silmänsä kiinni vastaten suudelmaan.

Hetken kuluttua Sasori irtautuu suudelmasta katsoen toisen kasvoja. Ne ovat edelleen kovin riutuneet, mutta nyt ne ovat onnelliset.