Lähtökohtana tälle ficille oli siis raapale "Joulusauna" (joulukalenterin luukku 24 vuonna 2009), siksi alku saattaa tuntua joistakin tutulta.
Pukuhuoneen tapahtumat ovat jatkumoa.
Tätä kirjoittaessani kuuntelin biisejä:
Buckcherry: Crazy bitch ja Something corporate: Break myself. Suosittelen lämpimästi, jos taustamusiikkia haluaa.
Ja Giselille isot kiitokset, kun valvoit puoli kuuteen, kun tuskastelin tämän kanssa ja sitten vielä kiitokset avusta otsikon mietinnän kanssa <3
//Ilman tätä ficciä paljon jännittäviä asioita olisi varmasti jäänyt tapahtumatta.




Breaking

Shinolla on kuuma. Saunan lämpötila on seitsemänkymmentä astetta, joten onko tuo ihmekään. Kiuas ähkii ja sähisee, kun sinne heitetään reippaasti löylyä. Saunassa tuoksuvat kuusenoksat ja hento häivähdys glögiä.

Shino sulkee silmänsä ja nauttii hiljaisuudesta, joka kuitenkin ohenee, kun Kiba istahtaa hänen viereensä. Ruskeatukkainen poika on kylmä ja märkä avantopulahduksen jäljiltä ja Shino nojaa Kibaa vasten viilentyäkseen itsekin.
Kiba hymyilee hänelle. Shino hymyilee takaisin ja kuuntelee Kiban hengityksen tiheää tahtia.

”Sinunkin pitäisi kokeilla avantoa”, Kiba ehdottaa ja ottaa tonttulakin pois päästään, ravistelee märkiä hiuksiaan. Shino vain hymyilee, pudistaa päätään. Ötökät jäätyisivät.

Hän haluaa vain nauttia tästä rauhan tunteesta, ihosta ihoa vasten.
Saunan ovi käy toistamiseen ja Shino on aikeissa vetäytyä, mutta Kiba kietoo kätensä pojan alastomalle vyötärölle. Kontaktia seuraava punastus Shinon poskilla on niin raju, että kilpailee Kiban tonttulakin kanssa.


”Se vasta teki eetvarttia!” Naruto venyttelee ja onnistuu roiskimaan jäätävää vettä ympäriinsä tullessaan sisään. Pian hänen jäljessään saapuu Sai, joka on niin kalpea, että häntä voisi melkein sanoa siniseksi.
Hienoisesti vapiseva ja kaliseva kaksikko kiipeää ylimmälle lauteelle Shinon ja Kiban viereen.
Naruto heittää löylyä reippaalla kädellä, mutta Sain tärinä ei ota loppuakseen.

Naruto vilkaisee toista syrjäsilmällä ja virnistys valaisee ninjoista arvaamattomimman kasvot. Sai puhaltelee käsiinsä lämmittääkseen edes osan ruumiistaan.
Hiljalleen Naruto hivuttautuu aivan toiseen kiinni ja puhaltaa kuumaa ilmaa tämän niskaan.
Sai hätkähtää, kun kuumat väristykset kulkevat hänen lävitseen, jokainen ihokarva seisoo varpaillaan.
Nyt kun Naruto vielä ymmärtäisi, että pelkkä puhaltelu ei likimainkaan riitä lämmittämään häntä läpikotaisin.

Lämpimät huulet ja kuvioita piirtelevä kieli hänen kaulallaan kertovat sangen selvästi, ettei Narutolla ole aikomustakaan jättää hommaa pelkkään puhalteluun.
”Olenko koskaan sanonut, että olet paras tuntemani lämmittäjä?” Sai laskee kätensä Naruton reidelle ja vaaleatukkaiselta pääsee henkäyksen -ja huokaisunsekainen ääni. Naruto on aikeissa lisätä, että hänellä vain on yksinkertaisesti taipumus saada ninja kuin ninja kuumaksi hetkessä, mutta äkillinen kaatuvan löylyämpärin kolina keskeyttää tilanteen. Löylyvesi lirisee lauteenraoista lattialle.

Shino on pompannut pystyyn ja Kiba katsoo toveriaan hieman oudosti. Mikä toiselle nyt tuli?
Shinon posket ovat punaiset kuin jouluomenat. Kukaan ei ennätä sanoa sanaakaan, kun Kibaa viedään ja lujaa. Koiraninja ennättää vain nopeasti heilauttaa hyvästit Narutolle ja Saille, ennen kuin ovi läimähtää kiinni. Kuuluu vielä epämääräinen rysähdys, aivan kuin jotain paiskattaisiin saunan seinää vasten.

”Teinkö minä jotain väärin tai jotain?” Naruto kääntyy katsomaan Saita hämmentyneen näköisenä. Mikä hätä Shinolle ja Kiballe yhtäkkiä tuli?

”Voisit purra ehkä vielä vähän kovempaa? En panisi ollenkaan pahakseni.” Sai vastaa hetken mietittyään ja pian saunassa on entistä kuumempi, vaikka kukaan ei heitä löylyä.


Pukuhuoneessa

Kiba hieroo naarmuuntunutta olkapäätään ja yrittää näyttää yrmeältä.
”Oliko pakko paiskata siihen seinään niin kovaa?” hän kysyy Shinolta, joka yrittää pitää katsettaan visusti erossa Kibasta.

Shinolla oli ehkä hetkeksi kontrolli pettänyt ja heti, kun he olivat saunan ovesta ulkona, hän oli runnonut huulensa Kiban suuta vasten ja siinä sivussa lyhyemmän pojan seinään. Ei sillä, että Kiba olisi mitenkään vastustellut. Ellei ulkona olisi ollut niin kylmä, he olisivat varmasti päätyneet siinä paikassa huomattavasti suutelua pidemmälle.

”Anteeksi”, Shino mumisee, muttei vieläkään katso Kibaa. Jos hän katsoisi, niin Kiba olisi taas seinää vasten alta aikayksikön. Ja sitähän Shino haluaa.
Kiban mukamas loukkaantunut katse herättää hänessä jotain, joka pelottaa Shinoa ehkä ihan pikkuisen. Ei auta asiaa, että Kiballa ei ole päällään muuta kuin läpimärät lihaksikkaita reisiä nuolevat uimashortsit, joita toinen on hyvää vauhtia riisumassa.

Shinon omat uimashortsit ovat jo penkillä, hänellä on lanteillaan enää pyyhe, joka ei ole enää aivan saunanlämmin.
Siinä vaiheessa, kun Kiban takamus ilmestyy näkyviin, Shino ei voi enää hillitä itseään. Pyyhe putoaa turhana lattialle.

Kiban huudahdus tukahtuu Shinon kämmeneen ja Shino ähkäisee, kun toisen terävät kulmahampaat pureutuvat hänen käteensä. Kivun sykähdys menee suoraan jalkojen väliin.
Kiba on jälleen seinää vasten, tällä kertaa kasvot seinää kohti. Shinon toinen käsi on löytänyt tiensä pojan takapuolelle ja kaksi säälimätöntä sormea venyttää tietään sisään.

Shino tietää, että sen täytyy sattua, mutta Kiban huuto sormien työntyessä tämän sisään saa hänen polvensa melkein pettämään. Samalla vapautuu käsi, jota koristavat Kiban hampaanjäljet, syvät ja jomottavat.
Shino ihailee hetken hampaanjälkiä, niistä tulee mustelma, hän tietää. Sitten hän kiinnittää huomionsa Kiban naarmuuntuneeseen olkapäähän ja nuolee punaista kohtaa samalla, kun antaa katkonaisesti hengittävän Kiban tottua sormiin sisällään.
Ei kuitenkaan liian kauaa.

Pienen hetken kuluttua Shino liikauttaa sormia, runnoo Kiban varoittamatta taas seinää vasten, tällä kertaa koko ruumiillaan.
Kiban kiinni purtujen huulien välistä karkaa vinkaisuja, jotka välillä yltyvät voihkaisuiksi.

Shinon toinen käsi on asettunut Kiban lonkalle ja sormet puristavat hieman ulkonevaa lonkkaluuta, kynnet pureutuvat lihaan. Kiban hengitys on pinnallista, mutta Shino huomaa ja tietää, ettei tilanne ole toisesta mitenkään vastenmielinen.
Ei ainakaan, jos siitä voi mitään päätellä, että Kiban erektio osuu aina välillä hänen käteensä, kun Shino liikuttaa sormiaan ja likistää Kiban seinään. Shino perääntyy ja työntyy taas eteenpäin, sormet tahdissa, joka kerta syvemmälle ja voimakkaammin.

Hän ei kuitenkaan anna Kiban tulla, Shinon oma kovuus ruhjoo vaativana joka työnnöllä Kiban vartta alhaaltapäin ja kylmä seinä pitää Kiban vatsapuolen kananlihalla, kylmyyttä voi melkein erehtyä luulemaan kivuksi.

Raja kivun ja nautinnon välillä on hiuksenhieno ja Shino tietää sen, samoin kuin Kiba. Joskus tuntuu kuin tuota rajaa ei edes olisi. Heille sitä ei aina olekaan.

”Kiba, polvillesi”, Shinon hengästynyttä, karheaa ääntä säestävät Kiban korvanlehteen pureutuvat hampaat. Kiba pudottautuu polvilleen sävähtäen, kun Shino vetää sormensa kerralla ulos hänestä. Menetys sattuu, mutta enemmän, parempaa kipua on tulossa.

Shino kääntää Kiban kasvot itseään kohti ja suutelee toista, ja juuri sitä Kiba on odottanut. Suudelmaa voisi melkein nimittää kielten ja hampaiden omituisen hidastempoiseksi sodaksi, ja kun he irrottautuvat, Kiban leualla on sylkinoro ja Shino nuolaisee alahuuleltaan verta, julma hymy ei enää suostu pysymään poissa kasvoilta.

Shinon silmät hehkuvat tummansuklaanruskeina, melkein mustina ja juuri sellaisina Kiba haluaa nähdä ne. Hänelle ei ole mitään parempaa.

Pienen kamppailun jälkeen, jossa Kiban kynnet pääsevät tekemään lähempää tuttavuutta Shinon rintalihasten ja nännien kanssa, Kiba on lattialla, kumartunut polvien ja kyynärpäidensä varaan.
Shino kuitenkin kääntää Kiban vielä hetkeksi.
Hän painaa erektioiden päät rajusti yhteen, lainaa Kiban jo vuotanutta nestettä, sekoittaa ne muutamat pisarat sormillaan omaansa. Kiban sormet ovat puristuneet Shinon kosteisiin hiuksiin ja hän puree huultaan, tukistaa Shinoa ja molemmat hengittävät tukahtunein puuskahduksin.

Shino asettuu Kiban taakse ja Kiba jännittyy, tarkoituksella. Hän tuntee hienoista painetta, mutta sitä ei vielä ole riittävästi. Enemmän, enemmän, hän haluaa enemmän…
Kiba puree huultaan siitä koituvan kivun vuoksi, ei siksi, että yrittäisi tukahduttaa huudahduksen, kun Shino työntyy kerralla hänen sisäänsä. Se sattuu, voi kuinka se sattuukaan. Kiban silmät vuotavat, sillä se tuntuu niin uskomattoman hyvältä.

Shinon vetäytyminen lähes kokonaan ulos tarjoaa Kiballe uuden annoksen entistä polttavampaa kipua, joka yhtyy nautinnon kanssa entistä tiiviimmin, kun Shino paiskaa itsensä täydellä voimalla eteenpäin, niin syvälle kuin pystyy.

”Aaaaaahhhh!”

Kiban kyynärpäät ja polvet raapiutuvat yhä enemmän rosoista lattiaa vasten, kun Shinon työnnöt käyvät yhä nopeammiksi ja rajummiksi. Shino osuu aina vain uudelleen, ruhjoo aina vain lujemmin sitä pistettä, joka saa Kiban aina lopulta näkemään pelkkää valkoista.

Ja lopulta, ikuisuudelta tuntuneen odotuksen, kidutuksen, jälkeen Shinon sormet tarttuvat tuntuvalla otteella Kiban kovuuteen, sulkevat pään nyrkkiin ja puristavat.
Kiba ei tarvitse muuta, vaan laukeaa voimalla Shinon käteen, samaan aikaan kun Shino upottaa hampaansa Kiban korvaan.

Molemmat huutavat, Shino työntyy vielä muutaman kerran täydellä voimalla, ennen kuin täyttymyksen kouristukset alkavat ravistella häntä melkein väkivaltaisesti. Kiba kouristelee mukana, hiukan eri tahtiin Shinon kanssa, orgasminsa jälkihuuruissa.
Lämpimän nesteen tuntu hänen sisällään, kylmyys polvilla ja kyynärpäillä, kontrasti vapisuttaa Kibaa.

Shinon lämpö hänen selkäänsä vasten ja hienoinen feromonien tuoksu. Kibasta tuntuu, että hän voisi aivan hyvin nukahtaa siihen, juuri siinä asennossa. Raukeus valtaa pikkuhiljaa alaa viimeisiään vetelevältä orgasmilta.

Pieni suudelma korvan taakse ratkaisee asian ja Kiba lysähtää lattialle, vaipuu hymyillen tajuttomuuteen.


Shino vetäytyy hitaasti ulos nukahtaneesta ystävästään ja huomaa käsiensä vapisevan. Hän vapisee kauttaaltaan, eivätkä jalat tahdo kantaa. Hän on tehnyt sen taas. Hän on satuttanut Kibaa, vaikka on vannonut itselleen useaan kertaan, ettei enää tee sitä.

Shino yrittää nousta, mutta joutuu hakemaan pyyhkeensä vähän matkan päästä lattialta nelinkontin. Hän levittää pyyhkeen tuhisevan Kiban päälle ja peruuttaa, kunnes hänen selkänsä osuu seinään.
Shino vetää polvet rintaansa vasten, yrittää olla katsomatta Kibaa, joka nukkuu niin rauhallisesti kaikesta tapahtuneesta huolimatta. Shino ei pysty, hänen syyllisyytensä on aivan liian suuri.
Miksei Kiba koskaan käske häntä lopettamaan, ennen kuin tällaista ennättää tapahtua?

Hiljalleen rajut kouristukset kipuavat Shinon vatsasta kurkkuun ja purkautuvat kivuliaina, kuivina nyyhkäyksinä. Shino alkaa niiskuttaa, ja kyyneleet purkautuvat väkisin kiinni puristetuista silmistä.
”Anteeksi, Kiba”, sanat saattaa erottaa kosteiden hengenvetojen joukosta, mutta kukaan ei ole niitä kuulemassa.


***************************************
Kirjallinen palaute vastaa tuhatta pistettä, joten kommentoikaa?