Askeleesi johtaa sinut Konohan sivukadulta toiselle. Pimeys nielee sinut sisäänsä peittäen äänet ja ihmiset mustaan viittaansa. Hiljaisuus painaa korviasi samalla tavalla kuin olisit syvällä veden pohjassa.

Pimeydessä...

Äkkiä kuulet rasahduksen takaasi. Käännyt ympäri ja samassa jokin iskeytyy voimalla rintaasi. Lennät selällesi maahan ja tunnet veren juoksevan ulos rinnastasi. Se pakenee sinua, virraten ulottumattomiisi. Olosi heikentyy nopeasti.

Tälläistäkö se oli? Kuoleminen? Jos olisit tiennyt, olisitko tappanut niitä ihmisiä aikaisemmin? Pelkän rahan takia. Oliko se sen arvoista?

"Älä tapa häntä!" kuulet huudon kuin pitkän tunnelin päästä.

Huutajan ääni ei ole hätääntynyt, vaan pikemminkin käskevä. Aivan kuin tuo olisi nähnyt useamminkin jonkun tapettavan.

"Ääh, ihminen on typerä laji, ei se ymmärtäisi puhetta. Pahantekijät saavat palkkansa kuolemalla, ja heistä kaikki ovat pahantekijöitä. Teemme palveluksen koko kaupungille, kun kitkemme heidät pois täältä," toinen ääni puhuu.

Tuon ääni on sinusta todella välinpitämätön. Silti pystyt aistimaan jotain... Jotain lämpöä tuon äänessä...

Mutta mitä?

Äkkiä näkökenttääsi piirtyy tähtitaivasta vasten hahmo. Se ei ole ihminen, tiedät sen jo. Mutta se ei ole eläinkään.

"Hän kuolee, vaikket edes iskenyt kovaa", hahmo sanoo arvioiden.

Et ole hänelle mitään merkittävää, mutta sen sijaan tappajastasi hän taitaa välittää enemmän kuin mistään muusta. Tunne taisi olla myös molemminpuolista.

"Ihminen on heikko laji. En ymmärrä miksi yrität suojella heitä."

Äänet alkavat liukua kuulumattomiisi. Silmäsi sulkeutuvat hitaasti.

"Koska jonkun on tehtävä se, muuten tappaisit kaikki vastaasi käveleät. Mennään nyt takaisin kotiin, ennen kuin poliisit ehtivät tännekin. Sitä paitsi, täällä on kylmä."

Kuulet enää kahdet loittonevat askeleet, ennen kuin elämäsi hiipuu pois ruumiistasi.


Vuosi 2009
[/I]

Naruto pyöritteli kynää kädessään ja nojasi tylsistyneesti kämmeneensä. Mikä hemmetimmoinen hulluus oli käskenyt valitsemaan matikan erikoiskurssin!? Okei, hän oli koulun huippuja matikassa, mutta tämä oli silti kuolettavan tylsää.
Kisame, heidän eriloismatikanopettajansa, lässytti jotain turhaa kaavaa, joka ensimmäisen kokeen jälkeen unohdettaisiin kyllä tyystin. Blondi nojasi tuolillaan taaksepäin ja käänsi katseensa muuhun luokkaan.


"Ne ovat ihmisiä, maailman tyhmimmän lajin edustajia."


Yksi violettihiuksinen tyttö oli vilkuillut sinisilmää hetki sitten, mutta nähdessään Naruton katsovan häntä, tyttö käänsi katseensa nopeasti opettajaan.

Ujo tyttö, ei puhunut koskaan mitään. Aina yksin joka paikassa, mutta aina vilkuilemassa blondin perään.

Sitten kun Naruto yritti puhua tuolle, hän pyörtyi. Rasittavaa.


"Sanoissasi on perää, mutta ei heitä tappaa tarvitse vain siksi etteivät he kykene ajattelemaan tekojensa seurauksia."


Kisame laittoi taululle läksysivut. Tyypillistä, kaksi sekuntia ennen kuin kello soi niin läksyt annettiin. Piti pitää kirjat pöydällä loppuun asti. Puolet ei vaivautunut edes kirjaamaan sivuja ylös.

Ei Narutokaan vaivautunut. Miksi olisi? Hän ei olisi kuitenkaan tehnyt niitä.

Oli parempaakin tekemistä kuin istua kotona tekemässä läksyjä.


"Kuuntele mitä sanot. *He eivät kykene ajattelemaan tekojensa seurauksia.* Siksi he ovatkin niin typeriä eivätkä välitä muista!"


Naruto pakkasi nopeasti reppunsa ja kellon kilahtaessa, hän oli ensimmäisenä luokan ovella. Nopeasti pois täältä...

Blondin kännykkä soi samantien. Kesti hetken ennen kuin poika löysi taskuistaan puhelimensa ja vastasi. Hänen ei tarvinnut edes vilkaista kuka soitti, sillä hän tiesi sen jo.

Sasuke soitti hänelle joka välitunti, jos ei muistanut mikä tunti hänellä oli ollut. Voisi luulla tulevan kalliiksi, mutta heidän ei tarvinnut maksaa puheluista kuin kuukausi maksut. Pojilla oli sama liittymä, jonka etuihin kuului ilmaiset puhelut saman liittymän omistajille.

Naruton tai Sasuken ei tarvinnut soitella kuin toisilleen. Muita heillä ei ollut.

Eivätkä he muita tarvinneetkaan.


"Eivät eläimetkään pyri kuin itse selviämään elossa... Okei, jotkut eläinlajit jäävät hetkeksi suremaan kuolleita lajitovereitaan, mutta niinhän ihmisetkin tekevät."


"Missäs päin maata oot?" Sasuken ääni kysyi happamasti puhelimesta. Narutoa se nauratti, ja Sasuke tiesi sen.

Sasukella oli erilainen persoonallisuus joka lähtöön. Kotona, koulussa, kadulla, kaupassa... Kaikissa lähes samalla tavalla, paitsi kotona. Siellä mustahiuksinen oli kaikista eniten oma itsensä.

"Toisessa kerroksessa, mulla oli matikan erikoista." Naruto sanoi itsekseen hymyillen.

"MITÄ!? Se on toisella puolella koulua! Aaaaaarrrgh... No, mä tuun sinne. Oota siellä." Sasuke sanoi, ja löi luurin korvaan.

Naruto laittoi yhä hymyillen kännykän takaisin taskuunsa.


"Eläimet tappavat vain pakon edessä, ja vain sen verran mitä tarvitsevat. Ihminen tappaa lajitoveriaan huvin vuoksi."


Naruto ja Sasuke olivat tunnettuja parista hyvin yksilöllisestä asiasta: Naruto oli koulun parhaimpia matikan, kemian, fysiikan, biologian ja maantiedon oppilaita, mutta kielissä paras numero oli 6. Muut aineet oli sitä 7-9 luokkaa.

Sasuke taas oli kielinero. Englannin, ruotsin ja äidinkielen lisäksi, poika nappasi kymppejä venäjästä, ranskasta ja saksasta. Muita kieliä koulussa ei edes opetettu. Matikassa sen sijaan mustahiuksinen joutui tyytymään monesti 5. Muut aineet olivat sitä 6-9 luokkaa.

Pojilla oli sama keskiarvo joka vuosi, vaikka vahvuudet ja heikkoudet olivatkin täysin päinvastaiset.


"Älä nyt liioittele, murhissakin on yleensä jokin perimäinen syy."


Mutta pojat eivät olleet tunnettuja vain opiskeluistaan. He olivat vaihtaneet useammin luokkaa ala-asteella kuin yksikään muu heidän ikäisensä. Sasuke oli lisäksi joutunut vaihtamaan kerran kouluakin.

Naruto ei saanut koskaan ystäviä luokaltaan. Häntä kiusattiin. Poika kävi kuraattorilla monet kerrat, mutta aina jouduttiin päätyä siihen, että luokkaa vaihdettiin. Hän ei tuntunut sopeutuvan mihinkään.

Sasuken luokkaa taas vaihdettiin sen takia koska hän kiusasi muita. Hän oli monesti saanut väliaikaisen erotuksen koulusta hakattuaan jonkun tai lukittuaan jonkun vessaan tunniksi.

Oudointa oli, että poika teki sitä yksin. Hänellä ei ollut koskaan syytä teoilleen.

Hän ei sopeutunut mihinkään, eikä suostunut avautumaan kenellekkään, mulkoili vain tyhjästi ihmisiä silmiin ja aukoi päätään. Läheltä oli mennyt, ettei poikaa siirretty mielisairaalaan tai viety poliisille, mutta vielä lähempänä oli ollut, ettei Sasuke tappanut ketään. Kerran yksi oppilaista joutui sairaalaan kaaduttuaan niin pahasti portaissa, että pää oli haljeta. Tekoa ei tosin voitu millään yhdistää Sasukeen, joten poika pääsi pälkähästä.


"Raha? Seksi? Oma hyöty? Mitä muuta ihminen muka ajattelee?"


Lopulta Sasuke oli kuitenkin muuttanut toiselle paikkakunnalle käymään kolmannen luokan. Se oli ollut oikeastaan vain yritys aloittaa alusta... Ja se oli myös onnistunut. He olivat sattumalta joutuneet Naruton kanssa samaan luokkaan. Opettajat olivat odottaneet niskavillat pystyssä lopputulosta. Paikkakunnan kiusatuin oppilas, ja toiselta paikkakunnalta tuleva pikkumurhaaja.

Mitä siitä olisi voinut odottaa?

No ei ainakaan sitä, että heistä tulisi erottamattomat ystävykset.

Kolmannelta luokalta asti pojat olivat olleet aina ja joka paikassa yhdessä, yläasteellakin.

Sasukea odotellessaan, Naruto huomasi kerrokseen tulevan pari hänen luokkalaistaan. Heillä oli yhdeksännellä luokalla aika paljon valinnaisia, joten luokka oli melko paljon erillään. Viimeksi heillä oli ollut kaksi tuntia valinnaista ja Sasukelta menisi aikaa ennen kuin hän ehtisi venäjän luokalta tänne.

Naruto veti hupun päähänsä ja käänsi selkänsä luokkalaisilleen.


"Kyllä ihmisäidillä on varmasti mielessään myös hänen lapsensa."


"Kattoo, Narutoo!" Yksi hänen luokkalaisistaan likoista huusi ratkiriemukkaasti. Sinisilmä väisti katseellaan kuin ei olisi kuullutkaan. Huutaja oli Ino.

Muut käytävällä olleet katsoivat heti tilannetta kuin se olisi ollut täysin odotettavissa.

Ja olihan se ollut.

"Hei Naruto, eikö sun kannattaasi lopettaa noiden viirujen poskilles piirtämine? Näyttää niin typerältä ja kuluttaa turhaan kajaalia." Yksi jätkistä sanoi. Se oli luokan kovis, Kiba.

Kellään heistä ei olisi ollut Sasuken tavoin pokkaa alkaa aukoa päätään yksin. Porukan suojassa uskallettiin käydä kaikista hiljaisimman kimppuun. Naruto tiesi kyllä, hän oli jutellut tuon pinkki hiuksisen likan kanssa aiemmin kahdestaan. Tainno, Naruto yritti selviytyä jotenkin biologian parityöstä, mutta likka istua murjottaa kun ei uskalla aukoa päätään yksin ollessaan. Mutta nythän juttu lensi oikein sulavasti.

"Mix sä piirrät ne joka päiväx? Hei siis daa, mit järkee? Siis lol...." Pinkkihiuksinen, Sakura puhui.

Narutoa ärsytti tuo teinix aksentti. Sakura ei edes osannut sitä, lisäksi se kuulosti niin väkinäiseltä, että oli päivän selvää, ettei tyttö kotona noin puhunut.


"Hah, niin, mutta illalla sitä sitten käydään kiertämäs vieraita, kun omasta miehestä otettiin ero jo ajat sitte ja nyt ei ole edes päivätöitä, kun kersat pyörii jaloos."


Naruto ei kuitenkaan sanonut mitään ääneen. Toisin kuin kiusaajilla, hänellä oli sentään kanttia pitää päänsä kiinni, jos jokin ihmisissä ärsytti. Ei kaikkea tarvinnut ääneen sanoa, vaikka ajattelisikin jotain ihmistä rasittavana.

"En mä niitä piirrä, ne on ollu mulla aina." Naruto sanoi ihan rauhallisesti. Ei hän ollut ikinä jaksanut vastaan sanoa. Kyllä hän olisi uskaltanut haistattaa paskat suoraan päin naamaa, mutta hän ei halunnut. Se ei sopinut hänelle. Heikompia ei sorrettu.

"Nii varmaan, ei viirut oo mitään syntymämerkkejä." Toinen kovanaama, Neji, sanoi ilkkuvasti.

Tarvittiin vain Naruton näkökentän ulkopuolella käyty lyhyt nyökkäys ja Chouji, luokan kookkain jätkä, tarttui blondia takaapäin tiukasti kaulasta käsivarrellaan. Naruto oli loukussa, mutta erityisemmin poika ei yrittänyt pakoon. Hänhän olisi voinut epähuomiossaan vaikka repiä luokkalaisensa käden irti.


"Älä nyt, kyllä maailmassa on varmasti ihmisiä, jotka ovat sinunkin mielestä elämisen arvoisia. Eihän sellaisia haluta vahingossa tappaa?"


"Hei Naruto, mix sä et oo käyny niiku ees syömäs? Ooxä niiku jollai dietillä vai? Ei lol, kyllä sun sietääski laihduttaa muutama kymmen kilo." Sakura sanoi nakellen nokka pystyssä hiuksiaan.

Tyttöä selvästi ärsytti kun tiesi Naruton olevan häntä viisi kiloa laihempi, vaikka Sakura olikin ollut asian selvitettyään jatkuvalla, pilkuntarkalla dieetillä samalla kun Naruto söi tyytyväisenä toistakymmentä annosta raamenia. Ei Naruto yrittänyt laihana pysyä, oikeastaan hänen olisi omastakin mielestään pitänyt hieman lihoa.

Samassa kuitenkin lähellä portaikkoa olevat käänsivät katseensa tapahtumista alas meneville portaikoille. He, jotka tiesivät istuvansa muiden ihmisten tiellä, siirtyivät nopeasti reilusti sivuun. Nyt olikin syytä varoa.

Sakura, Ino, Kiba, Neji tai Chouji ei tätä kuitenkaan huomannut vaan jatkoivat Naruton piikittelyä, vaikka... tai koska, Naruto ei sanonut mitään vastaan. Olisi ehkä tämän kerran kannattanut keskittyä johonkin muuhun kuin pienempiensä kiusaamiseen.


"En, mutta tässä tapauksessa ei minusta ole mitään väliä, vaikka muutama mukavakin ihminen kuolee. Koko laji on vuosituhannet tehnyt pahaa itselleen ja kaikille muille."


Samaan aikaan kun Naruto yritti olla katsomatta ketään osoittaakseen, ettei välittänyt pään aukomisista, käytävän toiseen päähän astui poika, jonka mustat hiukset varjostivat silmiä, mutta ei peittänyt niitä. Silmät olivat täynnä vihaa, joka sai aikuiselta mieheltäkin sanat jäämään kurkkuun. Se ei kuitenkaan ollut mitään verrattuna siihen, miten ilme muuttui mustien silmien kääntyessä käytävän puoleen.

Oli kuin nauravaa lasta olisi lyöty kasvoihin. Tässä tapauksessa viha vain muuttui silmän räpäyksessä verta hyytäväksi murhanhimoksi.

Sasuken katse nauliutui Naruton kiusaajiin, ja kaikkien muiden käytävällä olijoiden katseet nauliutui Sasukeen. Kaikkien muiden paitsi keskellä käytävää olevan pienen porukan katseet...

Jo pelkästään Sasuken kengät näyttivät niin painavilta, että edes hevonen ei olisi saanut niitä aivan äkkiä liikkeelle, mutta siinä poika marssi käytävällä Narutoa ja muita kohti kuin mikään muu ei maailmassa olisi nyt merkinnyt mitään. Pelkästään Sasuken vaatteet olisi saanut mummelin juoksemaan kirkuen pakoon, mutta ilme Sasuken kasvoilla... Sasukella olisi voinut olla vaikka pinkki korsetti päällä, eikä kukaan olisi nauranut.

Ihmiset, jotka istuivat penkillä tai lattialla, nousivat hitaasti seisomaan oman turvallisuutensa vuoksi.


"Ei meidänkään laji mikään pyhimys ole."


Viimein Sakura huomasi Sasuken. Väri valahti viivana tytön kasvoilta ja tuo perääntyi nopeasti kauemmas. Se kiinnitti Kiban ja muiden huomion. Narutokin kääntyi katsomaan sen verran mitä pystyi.

Oliko se virhe tai ei, sitä on mahdoton sanoa. Mutta jos Chouji olisi hieman nopeammin päästänyt hänestä irti, Sasuke ei olisi ehkä saanut niin hyvin kiusaamisesta kuvaa kuin nyt tajutessaan Naruton olleen kuristus otteessa.

Nyt tulisi ruumiita...

"H... Hei Sasuke... Miten menee?" Kiba yritti pelastaa vielä kasvonsa samalla kun koko porukka perääntyi minkä kerkesi Sasuken kävellessä Naruton luo. Mustahiuksinen oli ainakin 10 senttiä muita luokkalaisiaan pidempi ja Narutoa 15 senttiä pidempi.

"Ookko sä kunnossa? Mitä ne teki?" Sasuke kysyi blondilta, kuin Kibaa ei olisi ollutkaan. Mustissa silmissä, Kibaa ei ollutkaan. Vielä. Oli vain Naruto.

"Mä oon ihan kunnossa, ei tässä ihan tosi mitään..." Naruto sanoi hieman säikähtäneesti yrittäen samalla ohjailla Sasukea pois käytävältä.

Kaikki käytävällä kyllä tiesivät, ettei Naruto Sasukea pelännyt. Blondi olikin ainut koko kaupungissa, joka ei pelännyt Sasukea yhtään. Kaikki saivat olla vain kiitollisia, kun Sasuke useimmiten totteli Narutoa.

Koko käytävä kuitenkin väreili vaikkei kukaan muu enää liikkunutkaan kuin Sasuke ja Naruto.

Kaikki tiesivät...

...Kiba oli kavereineen jäänyt todella pahaan liemeen. Edes opettajan tulo käytävälle ei olisi enää tässä tilanteessa pelastanut kiusaajia.

Naruto oli ainoa joka pystyisi estämään Sasukea hakkaamasta Kibaa kavereineen.


"Meidän laji? Ei ole mitään meidän lajia. On vain sinä ja minä. Me tasapainotamme toisiamme, siksi olemme poikkeavia ihmisiin verrattuna. Me olemme ihmisten yläpuolella, mutta me emme ole yhtä pahoja kuin he."


Todettuaan, että Naruto oli ulkoisesti kunnossa, Sasuke käänsi katseensa takaisin Kibaan ja muihin. Edes tytöt eivät olisi nyt turvassa. Sasukelle sukupuoliset erot eivät merkinneet mitään. Pitäisikö naismurhaajaa kohdella eritavoin kuin miesmurhaajaa? Lyhyempi linnatuomio kenties?

Ei... Sasukelle ihmiset olivat kasvottomia pahantekiöitä. Kaikki samanlaisia, itsekeskeisiä paskoja.

"Mitä te sanoitte Narutolle?" Mustahiuksinen kysyi jäätävästi.

Koko käytävä tuskin hengitti. Kaikilla nousi niskavillat pystyyn.

"Ihan tosi Sasuke, mennään jo syömään..." Naruto aloitti, mutta Sasuke nosti kättään hieman vaientaakseen pojan.

Huono merkki, jos Sasuke komentaa Narutoa tälläisessä tilanteessa.

"M...Me vaan moikattiin... Tiiäthän..." Neji änkytti viitoten nopeasti Choujia tarttumaan kuristus otteella häneen. Chouji tottelikin hieman kömpelösti, mutta selvästi hellemmin mitä Narutolle tehdessään.

"Näetkö?" Sakura koetti sanoa ja naurahti ikäänkuin sanoakseen, että koko tilanne oli väärinkäsitys. Sakuran teinimäinen olemus oli kadonnut ja tilalla oli housuihinsa pian laskeva tytön ruipelo.

"Näen." Sasuke vastasi välinpitämättömästi. Ennen kuin kukaan ehti edes tajuta Sasuken tulleen Kiban kavereita kohti, mustahiuksinen piti Inoa kuristusotteessa.

Paljon tiukemmin mitä Narutoa oli pidetty.

"No moikka... Ino." Sasuke sanoi hiljaa silmät murhanhimosta viiruina.


"Se on kyllä totta. Mutta sinähän haluat kerran minuutissa murhata jonkun. Olet siis pahempi pahantekiä kuin yksittäinen ihminen koskaan."


Koko käytävän hiljaisuus oli rikkoutunut. Ne, jotka pystyivät järkytykseltään liikkumaan, pakenivat toisiin kerroksiin. Suurin osa oli tosin totaalisen jäätynyt paikalleen, mutta kaikilla oli sama itsekäs ajatus: Onneksi se en ollut minä....

Ino rimpuili minkä pystyi, muttei voinut pitää muuta ääntä kuin epämääräistä kurlutusta. Tyttö oli tosissaan kuristumaisillaan.

"Sasuke! Päästä irti!" Naruto huusi niin kovaa, että käytävä raikui.

Blondi oli ainoa, joka oli liikkunut Sasukea kohti muiden liikkuessa nimen omaan kauemmas mustahiuksisesta.

Juuri tämä piirre teki Narutosta koulun kummajaisen.

Hän kaveerasi murhaajan kanssa. Oikean kävelevän aikapommin kanssa...

Sinisilmä tarrasi Sasuken Inoa kuristavaan käteen ja kiskoi minkä pystyi poikaa irti tytöstä. Mustasilmäinen oli tosin sen verran voimakas, ettei tuon käsi edes liikahtanut. Ei Naruto sitä ollut odottanutkaan, mutta enemmän hän oli odottanut Sasuken silmissä tapahtunutta muutosta: enää vanhempi ei näyttänyt niin murhanhimoiselta, vaan katsoi Narutoa melkein isällisen lämpimästi.

Hitaasti mustahiuksinen laski irti vaaleahiuksisesta tytöstä, mutta sen enempää ritarillisuutta oli turha odottaa. Tyttö sai hänen puolestaan valahtaa maahan.

Tai mikä parempaa, lyödä vaikka päänsä tuolin kulmaan.


"Ei, minä toimin kuin eläin. Tapan toisen lajin edustajia. Ihminen on minulle kuin kärpänen. Minä haluaisin elää vain sun kanssas. Koko maailma täysin tyhjänä muista. Vain me kaksi. Uusi aika maailmassa, ihmisten joukkotuho. Se olisi kaikille lajeille parasta."


Ino ryömi säälittävästi poispäin Sasuken luota. Kukaan ei vaivautunut tyttöä auttaa. Ihminen oli itsekäs laji.

Naruto seisoi yhä Sasuken luona ja piti tuon käsivarresta kiinni. Katse sinisissä silmissä oli huolestunut, mutta osin myös helpottunut. Mustat silmät taas katsoivat kuin koiranpennulla: vaikka se oli juuri jäänyt kiinni pahanteosta, nappisilmät katsoivat alas sinisiin lämpimästi, melkein iloisesti.

Samassa mustahiuksisen olemus taas muuttui tuon kääntyessä Kiban muihin kavereihin.

"Jos mä vielä kerran nään teidän kiusaamassa Narutoa, niin mä lupaan, että silloin edes Naruto ei teitä pelasta." Sasuke sanoi jäätävän hiljaa, mutta jokainen sana kantautui kaikkien käytävällä olevien korviin kuin se olisi huudettu megafoniin suoraan heidän korviinsa.

Ja muistiin se syöpyi ikuisiksi ajoiksi. Vaan kauanko siinä menee, että ihmisen tyhmyys menee järjen edelle?


"Mutta rakas, vaikka sä ootkin voimakas, et sä pystyisi tappamaan koko maapallon ihmisiä. Heitä on liikaa."


Vihdoin tilanne laukesi sillä, että Kiba lähti pakoon. Tilanne oli käynyt hänelle liian henkilökohtaiseksi, aivan kuin hän olisi tehnyt kaiken... Ruskeahiuksinen juoksi portaikosta selvästi vain jonnekkin päin ilman päämäärää.

Pelkuri.

Ainakin puolet jäljellä olevista käytävällä norkoilioista lähti myös yhtä lailla päämäärättä portaikkoon. Osa jäi paikoilleen ja koetti varovasti päästä istumaan. Ehkä nyt oli turvallista?

Naruto nyki Sasuken kättä. Nyt olisi parasta kiiruhtaa pois täältä, vaikka aivan varmasti opettajat kuulisivat tapauksesta. Todennäköisesti joku oli kuullut jo. Paikalla oli ollut käytävällinen ihmisiä, joten tilanne tulisi opettajien tietoon kaikessa komeudessaan.

Sasukea se ei näyttänyt huolettavan.

"Mennään syömään, sulla on varmasti jo kamala nälkä." Mustahiuksinen sanoi lämpimästi ja otti Naruton kädestä kiinni lähtien ystävällisellä tavalla retuuttamaan tuota kohti ruokalaa.

Narutoa se hieman naurattikin. Sasuke oli aina tuollainen: Ei huolta, vaikka edessä saattaisi olla väliaikainen koulusta erotus tai ainakin hemmetimmoinen ristikuulustelu. Naruto oli aina etusijalla.


"Eittämättä. Mutta yritys voisi olla kova. Ajattele, maailma vain meidän käytössä.. Ja jos joku tulee aukomaan päätään tai panssarivaunujaan, me tapetaan ne."


Naruto tuli ripeästi Sasuken perässä. Oli ihmeellistä, miten kukaan ei ollut kertaakaan viiteen ja puoleen vuoteen vihjannut, että he seurustelisivat. Ehkä siitä oli joku pikkulinnun laulu kiertänyt pitkin koulua ala-asteesta asti, mutta yksikään ei ollut sanonut edes Narutolle siitä mitään.

Oikeastaan todella koomista, sillä pojat olivat seurustelleet koko yläasteen ajan.

Ehkä asiaan vaikutti se, että he käyttäytyivät julkisella paikalla enemmän veljellisesti kuin rakastavaisesti. Kahdestaan ollessa kyllä hempeiltiin ja kutsuttiin toista ties millä suloisilla lempinimillä.

Lisäksi he asuivat samassa talossakin, mutta sitä edes opettajat eivät tienneet. Kaikki luulivat heidän olevan naapureita.

Se kuitenkin oli ihan yleisesti "tiedossa", että molempien poikien vanhemmat olivat kuolleet ajat sitten.

Totuus oli kuitenkin se, että sekä Naruton, että Sasuken vanhemmat hylkäsivät nuo jo silloin kun pojat olivat hyvin pieniä. Vanhemmat eivät halunneet kasvattaa hirviötä. Lapset eivät yrittäneet ottaa yhteyttä vanhempiinsa eivätkä vanhemmat uhranneet edes ajatusta sille, että olivatko lapset elossa. Mikäli siis jos vanhemmat edes olivat elossa.

Sasukea ei tosin voitu ottaa minnekkään adoptioon tai edes minnekkään lasten kotiin väkivaltaisuutensa takia. Pakkopaitakaan ei kauan poikaa pidellyt, joten Sasukelle oltiin annettu asunto ja kuukausittain tietty määrä rahaa, jotta tuo pärjäisi itsekseen. Perusperiaate oli tietenkin, että kyllä ne poliisit lopulta hänet noukkii mukaansa, jos ei itse pärjää maailmassa.


"Ei. Me ei tapeta huvin vuoksi. Ethän sä halua vajota ihmisten tasolle?"


Naruto taas ei sopeutunut mihinkään perheeseen tai lastenkotiin siksi, koska hän oli liian syrjään vetäytyvä, helposti kiusattavissa. Adoptio vanhemmat kestivät viikon, sitten he tulivat siihen tulokseen, että tämä kersa kerää kiusaajia kuin magneetti. Ongelmia tulisi varmasti etenkin myöhemmällä iällä. Pienestä blondista pojasta odotettiin yhteiskunnan vihollista, joka kostaa vanhempana sen, että oli joutunut kiusatuksi pienenä.

Patoutunut koston halu. Siihen kaikki uskoi.

Lopulta Narutolle yritettiin löytää mahdollisimman turvalliselta vaikuttava ympäristö ja pojalle järjestettiin Sasuken tavoin oma asunto ja määräraha kuukausittain. Samalla tavalla kuin Sasukellekin, Narutollekin odotettiin lopputuloksena häkin heilahtamista.

Pojat eivät olleet muuttuneet miksikään vuosien varrella. He vain olivat löytäneet keinon hallita itsensä, toisistaan. Naruto hillitsi Sasuken käytöstä, Sasuke piti huolen ettei Narutoa kiusattaisi.

Säälistähän se kaikki oli lähtenyt. Sasukesta Naruto oli ollut jo kolmannella luokalla niin silmiin pistävän viaton ja raasu, ettei kiusaaminen tullut kysymykseenkään. Sen sijaan Sasuken suojeluvaisto oli herännyt ensimmäisen kerran.

Jonkin ajan päästä heille tuli selväksi, etteivät he olleet kumpikaan ihmisiä.

He olivat jotain ihmisen yläpuolella...


"Minä en tappaisi omaa lajiani tai edes sinun lajiasi. Mutta mun mielipide ei miksikään muutu. Ihminen joutaisi helvettiin."


Pojat olivat jo melkein ruokalassa, kun vastaan käveli heidän luokanvalvojansa sen näköisenä, ettei tarvinnut olla mikään expertti sanoakseen tämän kuulleen käytävän tapauksesta. Naruto otti kiinni Sasuken kädestä tiukemmin. Se, että kyseessä oli opettaja ja todella ruuhkainen ruokala-aula, ei merkinnyt mitään jos Sasuke halusi lyödä naista tai vaikka murhata siltä seisomalta.

Naruton kädenpuristus oli kuitenkin kuin isku Sasukea takaraivoon. Mutta kuten lyöminenkin, tämänkään vaikutus ei olisi ikuista. Ainakin Naruto pystyi hetkeksi luottamaan täysin siihen, ettei Sasuke ainakaan tappaisi opettajaa. Lyöminen ei ollut läheskään niin paha juttu kuin murha.

"Sasuke, Naruto, seuratkaa." Konan, heidän luokanvalvoja, sanoi lyhyesti.

Ei pojat tyhmiä olleet, tottakai he tiesivät mistä oli kysymys.

Pojat pitivät toisiaan koko matkan kädestä kiinni. Kumpaakaan ei oikeastaan pelottanut. Sasuke tunsi olonsa ihan rauhalliseksi, mutta ilman Narutoa, tuo olisi ollut murhan himoinen heti, kun opettaja aukaisisi suunsa. Jos taas Naruto olisi ollut yksin, blondi olisi varmaan miettinyt kuumeisesti miljoona keinoa kieltää tapahtunut, jotta voisi myöhemminkin tulla opettajan kanssa toimeen.

Ei hän ihmisiä pelännyt, mutta olisi ehdottomasti halunnut tulla kaikkien kanssa toimeen.


"Voi sua... Kyllä me näinkin pystytään olla vain kahdestaan. Ei meidän muista tartte piitata."


"Istukaa." Konan sanoi jäykästi istuen itse alas opettajan pöydän taakse.

Nuoret kyllä tiesivät, ettei opettaja kauan istuisi. He kuitenkin istuivat itse kehotuksesta alas. Sasuke istui pulpetin taakse tuolille ja Naruto pulpetin päälle. Sasuke nosti vielä jalatkin pulpetille Naruton taakse antaakseen opettajalle sen vaikutelman heti kättelyssä, että tästä tulisi turha saarna.

Naruto taas koitti näyttää edes vähän katuvalta. Ristiriitaista? Kyllä!

"Tää on kuudes kerta tänä vuonna jo. Mutta näin pahasti ei ole ennen käynyt. Sasuke, sä et voi jatkaa tuolla käytöksellä tai minä joudun erottamaan sinut koulusta." Opettaja sanoi, ja kuinka ollakkaan, hän nousi seisomaan ja alkoi lyllertää edes takaisin taulun edessä.

"Erotat? Onko se sun ainut valttikortti? Ei hyvää päivää..." Sasuke sanoi pyöräyttäen silmiään, mutta samantien mustahiuksinen sai tuntea kipakan mottauksen kädessään.

Opettajalla oli jo sydän kurkussa. Tuosta hyvästä Sasuke varmasti hirttäisi Naruton... Mutta kuten todettu, Sasuke ei tehnyt Narutolle mitään. Katsahti vain hieman nolona ja pysyi vaiti.

"Sasuke vain puollusti mua. Jos Sasuke ei olisi tullut väliin, Chouji olisi varmasti kuristanut mua vielä pahemmin." Pieni valkoinen vale. Chouji tuskin olisi kuristanut yhtä kovaa kuin mitä Sasuke kuristi Inoa.

Mutta kyseinen pikku vale, ja pitkä tinkiminen Naruton ja opettajan välillä johti siihen, että Sasuke sai väliaikaisen erottamisen sijaan vain jälki-istuntoa. Aika hyvin.


"Niin, vain sinä ja minä. Kyuubi ja Bakemono"



------------------------------



Bakemono viittaa siis siihen, että halusin narutolle ja sasukelle kutakuinkin samantyyppiset nimet, ja vielä sellaset nimet, jokka viittaa siihen että ne on jotain eri lajia keskenäänkin. kun pelkkä "kirottu sinetti" kuulostaa tosi... äklöltä. x'D
eli, "bakemono" on siis sama asia kuin sasuken kirottu sinetti. mutta viittaa lajiin samalla tavalla kuin Kyuubi. x'D (eli, sasuke ja naruto on yhtä lailla eri lajia kuin leijona ja lammas. you know?)

kyseisessä ficissä kannattaa unohtaa Sasuken kirotun sinetin todellinen luonne ja KyuubiNarutokaan ei ole ihan se mikä animessa. tulee myöhemmin selville mitä tälläki siansaksalla tarkotettiin. x'D

Jaa miksi Akatsukien pitämä koulu? Koska Akatsukit on vaan niin parhaita. x'D Miksi Itachia ei näy? Koska Sasukella ei ikävä kyllä ole isoveljeä. ^^'

Seuraavana luvassa Extra osa, jossa kerrotaan hieman yksityiskohtaisemmin Naruton ja Sasuken lapsuudesta. Lähinnä vain joihinkin asioihin pientä selittämistä ja tarkennusta.

Mutta siinä oli Gangster zonen ensimmäinen osa. :'D ja olkaa kilttejä, ennen kuin alatte tökkiä mua puoliksi jäätyneellä rautatangolla, antakaa mun hetki vielä lämmitellä peiton alla. >.< x'D

Toivottavasti piditte ekasta osasta, sillä näitä tulee vielä muutama. x'D