Katsoin huuruisesta ikkunasta ulos ohi meneviä rakennuksia, joiden pihalla leikki minuakin pienempiä lapsia. Hymyilin jännittyneesti ja käänsin katseeni etupenkillä istuvaan isääni. ”Katso, isi! Tuolla se on!” huudahdin jännittyneesti nähdessäni pienen, keltaisen rakennuksen – tulevan päiväkotini. Isäni naurahti hieman innostukselleni ja kääntyi rakennuksen pihaan. ”Pärjääthän varmasti?” isäni sanoi osaksi leikillään. ”Joo”, sanoi ja hymyilin hieman. Isäni nousi autosta avaten samalla minullekin oven. Napsautin turvavyön auki ja hyppäsin ulos autosta.

Katsahdin vielä isääni, joka hymyili minulle. Lähdin kävelemään kohti porttia päiväkodin pihalle, ja kuulin takaani auton käynnistämisen äänen. Työnsin portin auki, joka oli yllättävän vaikeaa, koska en ollut hirveän voimakas. Astuin pihalle ja katsoin ympärilleni. Paljon muita, jotka kaikki katsoivat minua.. ”Hei, uusi tyttö. Kuka olet? Olen Ino,” kuulin äänen edestäni. Katsahdin tyttöön, joka oli kävellyt eteeni. Tytöllä oli pitkät, likaisenvaaleat hiukset poninhännällä, ja hän hymyili lämpimästi, vaikka tunsin, ettei hymyn lämpimyys yltänyt sisimpään. ”O-olen Hinata”, mutisin ujosti ja katsoin jalkojani. Minua hermostutti, koska en tuntenut ketään. ”Vai niin, Hinata, sinun on sitten hyvä oppia pari sääntöä. Minua ja Sakuraa ei uhmata, ja mistään ei kerrota aikuisille. Ei mistään”, Ino lateli sääntöjä nopeasti, ja erotin tämän äänestä kylmyyttä. ”Jos et riko niitä, meistä tulee ihan hyvät ystävät.. kai”. Katsoin hämmästyneenä ja hieman peloissani tyttöä, enkä saanut sanaa suustani. Nyökkäsin pienesti ja Ino kurtisti hieman kulmiaan. Sitten tyttö kääntyi poispäin. Inon luokse käveli pinkkihiuksinen tyttö, joka hymyili halveksivasti. ”Mennään, Inosein. Sasukea ei pitäisi jättää yksin.” Ino vastasi Sakuralle samanlaisellä hymyllä. ”Tietysti, oi Sakuraiseni.” Tytöt lähtivät kävelemään käsikynkässä kohti mustahiuksista poikaa, joka ei näyttänyt kauhean innostuneelta kahden tytön tulemisesta.

Lähdin kävelemään kahden muun tytön luokse. ”Hei..” mutisin hiljaa ja punastuin. Ajattelin mielessäni, ettei tämä olisi kauhean hyvä idea. Blondi ja brunette katsoivat minua kiipeilytelineen päältä, ja blondi avasi suunsa. ”Olen Temari, ja tämä vieressäni on Tenten. Älä välitä Sakurasta ja Inosta, ne on kauheita pissiksiä. Mutta suosittelen silti pitämään kiinni säännöistä, tai sulle käy huonosti.” Temariksi esittäytynyt sanoi ilmeettömästi. ”Ja kannattaa sitten pysyä kaukana Sasukesta, tai Sakura ja Ino raivostuu.” Katsoin tyttöjä hämmästyneenä. ”Ai, kiva tietää.. kai”, sanoin ja hymyilin hieman. Katsahdin Temaria silmiin, ja tästä näki, etten ollut tervetullut juttelemaan. Ei sitä kyllä ollut vaikea arvatakaan, olinhan tosi tylsää seuraa.

  Huokaisin syvään ja istahdin maahan katsomaan syvänruskeaa ovea. Ovi aukenikin pian, ja ulos astui nuori nainen, jolla oli punaiset hiukset. ”Hei, kaikki! Sisälle!” Nainen huusi ystävällisesti ja käveli sitten luokseni. Jähmetyin hetkeksi, kun katsoin naisen silmälaseja ja punaisia hiuksia. Hän oli kaunis.. ”Hei, sinä olet varmaan Hinata? Minä olen Karin, ja omistan tämän päiväkodin. Muista tulla kertomaan jos jokin on vialla. Näytät tutustuneen jo muihin tyttöihin, he ottavat sinut varmasti mielellään mukaan”, Karin sanoi. En kehdannut sanoa, mitä ajattelin muiden kanssa toimeen tulemisesta, vaan nyökkäsin hymyillen. Karin lähti kävelemään luotani sisälle ja lähdin tämän jälkeen. Uskoin, että muut ottaisivat minut mukaan myöhemmin, ja että se oli vain alkujähmeyttä, että minulle ei paljoakaan puhuttu, mutta samaa jatkui vielä monta päivää.
  
Sitten kului viikkoja ja kuukausia. Asiat eivät vaan parantuneet, ja sitten kaikki alkoi mennä huonommin kuin ennen. Tosi huonosti. Minua alettiin kiusata, Ino ja Sakura nimittäin. He antoivat minulle toinen toistaan ilkeämpiä lempinimiä, joista heidän suosikkejansa olivat Hinana pinâta ja hiiri. En sanonut mitään kenellekään, niin kuin säännöt käskivät. En halunnut muiden vihoja niskoihini.

Olisimpa tiennyt, mihin se kaikki alkoi johtaa.