Taas kerran eskariluokassa ollessani näin Inon ja Sakuran katsovan minua. Ei se ollut kiltti ilme, tai edes inhoava, vaan se oli täynnä vihaa. Vihaa siitä, että aikuisetkin pitivät minusta enemmän, ja Tentenkin. Tosin Temarin ja Tentenin mielipiteistä ei oikein saanut selvää, he ovat niin.. miten sen sanoisi? Outoja. Eivät oikein kenenkään tyylisiä. En tiennyt sitä vielä, mutta tämä päivä tulisi vahvistamaan Inon ja Sakuran vihaa, ja muuttamaan elämäni, enkä olisi kaivannut sitä.
”Noniin, kaikki! Valitkaa pari itsellenne, ja ottakaa sitten vesivärit! Maalaamme yhdessä parin kanssa kirsikankukkia ja puunlehtiä!” Karin huusi iloisesti. ”Hinata, aloita sinä.” Katsoin muita ja tiesin, että kaikilla oli jo parivalinnat. Yksi ylimääräinen jäi, joka siis seisoi nurkassa yksin. Sasuke.
”Voisin ottaa Sasuken pariksi”, mutisin hiljaa ja kävelin vesivärien luokse. Otin ne käteeni ja huomasin Sasuken tulleen viereeni, ja ihme kllä, hän hymyili hieman. Tosi pienesti, mutta hymyili silti. Maalaaminen oli tosi hauskaa, ja työmme onnistui. Pohja oli vaalean sininen, ja sitä peitti melkein kokonaan vaaleanpunaiset kirsikankuvat ja vihreät puunlehdet. Ino ja Sakura katsoivat minua toiselta puolelta luokkaa murhaavasti, mutta en välittänyt. Halusin pitää edes vähäsen hauskaa.

”Hinata, pinâta, tänne ja heti!” Sakura huusi kimeällä äänellä eskarin loputtua. Katsoin taakseni hämmästyneenä, ja näin Inon sekä Sakuran vihaisena kädet puuskassa.
”Niin?” sanoin varovasti, vaikka tiesin, mitä asia koski.
”Liehittelit Sasukea tunnilla, vaikka sääntöihin kuuluu, että häntä ei saa ottaa pariksi tai puhutella muut kuin Sasufanklubin jäsenet, eli minä ja Sakura siis. Saat rangaistuksen!” Ino jatkoi vihaisena, ja tytöt pinkaisivat juoksuun. Katsoin heitä pelästyneenä, ja koin parhaaksi lähteä itsekin juoksuun. Pahaksi onnekseni olin todella kömpelöllä päällä, ja lensin monta metriä kompastuessani juurakkoon. Nousin pikaisesti ja näin toisten saavuttavan minua. Juoksin lujempaa kuin ikinä ennen, ja en huomannut, että tulossa olisi umpikuja, ja älysin sen vasta, kun oli vain pari metriä matkaa tien päähän. Juostessani reunassa tunsin jonkun vetäisevän minua ja olinkin jo takapuolellani maassa. Aioin kiljaista, mutta joku tukki suuni. Ino ja Sakura juoksivat ohi, ja lähtivät sitten takaisinpäin raivosta kiehuen, varsinkin Ino. Heillä ilmiselvästi olisi ollut jotain varalleni.

Käsi otettiin pois suultani ja käännyin heti katsomaan, kuka minut oli pelastanut. Näin blondin luokkalaiseni, Naruton, katsovan minua silmiin.
”Sori karkeus, mutta noi ei päästä sua vähällä”, Naruto sanoi virnistäen anteeksipytävästi.
”Ei mitään.. Kiitos”, sanoin ujosti ja hymyilin hieman.
”Eipä mitään, missä päin asut?” Naruto kysyi kuin ohimennen.
”E-en osaa sanoa, mutta kauempana..” mutisin ja tunsin silmieni kostuvan.
”No, vien sut kotiin, ei oo parempaakaan tekemistä.”
”Ei sinun tarvitse.. Kyllä minä sinne joskus löydän..”
”Et kuulosta vakuuttavalta, Hinata!” Naruto sanoi ja nousi maasta. ”Tuu. Vien sut kotiin.”
”Kiitos..” sanoin hiljaa ja hymyilin Narutolle. ”Tosi paljon. Ja kaikesta.” Naruto tuntui punastuvan hieman sanoilleni, ja lähti kävelemään umpikujasta poispäin. Nousin ylös itsekin, ja lähdin seuraamaan tämä, ja olin hieman peloissani. Iloinenkin siitä, että pelastuin, mutta pelkäsin seuraavaa päivää. Ino ja Sakura takuulla höyhentäisivät minut, enkä voisi tehdä mitään. Ei olisi reiluakaan satuttaa heitä, koska vaikka he kiusasivat minua, eivät he silti ole satuttaneet minua, vielä. Huokaisin syvään ja otin pari juoksuaskelta, koska naruto oli nopea kävelemään. Kävelin tämän viereen ja katsoin pojan syvänsinisiin silmiin.
”Miksi muuten pelastit minut? Etkö pidä Sakurasta?” sanoin varovasti.
”Ei heillä oo oikeutta kiusata sua”, kuulin pienen ärsyyntymisen pojan äänessä. ”Ne on tehny tätä ennenkin. Pysy sitten niistä ja Sasukesta kaukana, tai et enää kohta pelastu.” Naruto sanoi.

Tajusin jotenkin, että poika oli minusta huolissaan. Mutta miksi?