Punainen Sävel Prologi - Dianora
(Listaa käyttäjän ficit)
Arvostelu
9
Katsottu 1958 kertaa, Ladattu 0 kertaa.
Laajenna teksti
(Listaa käyttäjän ficit)
Ikäraja: -K3- - Kieli: Suomi - Osia: 1 - Pituus: 855 sanaa, 5122 merkkiä - Kommentteja: - Julkaistu: 2010-01-14 19:47:13
Viisi vuotta sitten Tayuya lähti kohtalokkaalle tehtävälleen Äänen Nelikon kanssa, tavoitteenaan toimittaa Konohan Sasuke Orochimarulle. Yksikään heistä ei palannut.
Tayuya ei kuitenkaan kuollut taistelussa Temaria ja Shikamarua vastaan, hän elää uutta elämäänsä yrittäen selvittää paikaansa maailmassa jossa ainoa vaihtoehto on selviytyä omillaan, tai kuolla muiden kädestä. Tarina sisältää paljon väkivaltaa ja huonoa kielenkäyttöä, mikäli muistatte Tayuyan luonteen.
Tayuya ei kuitenkaan kuollut taistelussa Temaria ja Shikamarua vastaan, hän elää uutta elämäänsä yrittäen selvittää paikaansa maailmassa jossa ainoa vaihtoehto on selviytyä omillaan, tai kuolla muiden kädestä. Tarina sisältää paljon väkivaltaa ja huonoa kielenkäyttöä, mikäli muistatte Tayuyan luonteen.
Arvostelu
9
Katsottu 1958 kertaa, Ladattu 0 kertaa.
Laajenna teksti
Alku.
Tuuli humisi korkeissa puissa kaikuen rungosta runkoon luoden aavemaista melodiaa. Ilta oli alkanut hämärtää varhain, kuin itse taivas olisi ollut häntä vastaan. Puoliksi katkenneet oksat ja puunrungot natisivat tuhoisan hyökkäyksen jäljiltä.
Kauan hän oli maannut täällä? Miksi hän ei kuollut? Olivat ajatukset joita Tayuya oli pyöritellyt päässään viimeiset tunnit. Tytön ruumiis oli puristunut kahden suuren puunrungon väliin. Hän oli ollut tajuttomana pitkään, ja herätessään hän oli toivonut ettei olisi koskaan herännyt uudestaan. Hän oli voimaton, kykenemätön edes itsemurhaan, ja kokisi pitkän kiduttavan kuoleman. Ääninelikon jäsenet olivat kuolleet, kukaan ei löytäisi edes hänen ruuumistaan pitkään aikaan. Vähitellen kuu alkoi nousemaan taivaalle. Tayuya hengitti raskaasti, maistaen oman verensä maun joka kerta kakoessaan ilmaa ulos keuhkoistaan. Hän sulki silmänsä odotti kuoleman viimein tulevan.
Asiat voisivat olla pahemminkin, turha taistella vastaan. Tyttö sanoi itselleen. Hän tiesi kuolevansa taistelussa, joten tässä vaiheessa oli turha katua päätöksiä. Hän oli tiennyt alusta asti sopimuksensa hinnan. Saadakseen voimaa hän oli menettänyt vapautensa ja tiesi palvelevansa loppuelämänsä Orochimarua. Vaikka Tayuya ei ollut koskaan pitänyt miehestä, hän kunnioitti tätä yhtenä vahvimmista ninjoista kautta aikojen. Harva ninja sai mahdollisuuden opiskella Sanninin alaisuudessa.
Äkkiä hän kuuli siipien havinaa. Tayuya räväytti silmänsä auki ja näki korppien istuvan muutaman jalan päässä hänestä. Eläinten mustat silmät kiiluivat nälkäisinä. Ne tarkkailivat ja pohtivat oliko jo aika jakaa haaska. Yksi, sitten toinen uskaltautui lähemmäksi ja näykkäisi tytön kättä kokeilevasti.
Silmitön raivo valtasi kunoichin ja tämä kiljaisi linnuille, jotka lehahtivat lentoon, mutta vain seuraavaan puuhun odottaen uutta tilaisuuttaan.
”Tämä ei käy,” hän mutisi raivoissaan.
”Tämä ei käy, tämä ei käy, tämä ei käy, tämä ei käy!” Tayuya mumisi sanoja suustaan, kuin sairasta loputonta mantraa kunnes huomasi huutavansa täyttä kurkkua.
”Minua eivät tapa mitkään helvetin linnut!”
Jostain tuntemattomasta paikasta kumpuava tahto sai Tayuyan liikkeelle. Hän jännitti käsivarsiensa lihaksia ja hivutti kämmeniään eteenpäin. Ensiksi hän sai oikean kätensä vapaaksi, sitten vasemman. Tayuya kaivoi kyntensä maahan ja repi itseään ulos runkojen välistä. Se sattui enemmän kuin mitään mitä hän tiesi, joka hetkellä hän oli valmis luovuttamaan ja kuolemaan silkasta kivusta. Sentti sentiltä, hän kuitenkin hivuttautui ulos. Aamun alkaessa sarastaa hän viimein sai kehonsa vapaaksi. Tayuya lysähti maahan ja haukkoi henkeään kykenemättä liikkumaan. Hän oli verestä ja hiestä märkä. Iho oli täynnä naarmuja ja puun säleitä. Mutta hän oli vapaa.
Pitkän aikaa tyttö vain makasi maassa tuijottaen kirkastuvaa taivasta. Kun hän viimein nousi hän oli tehnyt päätöksensä. Hän katoaisi. Jos hän palaisi äänikylään, rankaisu epäonnistumisesta olisi kuolema. Tai pahempaa, hänestä tulisi Kabuton uusi leikkikalu. Orochimaru-sama ei ollut armollinen epäonnistuneille oppilailleen. Hänen täytyisi jättää nimensä ja menneisyytensä taakseen, kadota tulimaasta. Se olisi kovaa elämää, mutta hän olisi vapaa. Hän pysyisi maan alla niin kauan kunnes äänikylä tuhoutuisi, tai Orochimaru kuolisi, mikä olisi äärimmäisen epätodennäköistä. Tauyua hymähti. Tuskin kukaan pystyisi tuhoamaan tuota vanhaa käärmettä.
Punahiuksinen tyttö asteli pois metsästä takaisin tielle. Hän näki kärryt ja pienen kiertolaisryhmän. He matkasivat ripeää vauhtia kohti etelää.
Tyttö kiiruhti vaunujen eteen, laahaten toista jalkaansa maassa pidellen kylkiään verisillä käsillään. Todennäköisesti jokainen kylkiluu oli murtunut puristuksessa.
”Hyvänen aika tyttö! Mitä sinulle on tapahtunut?” Vanha mies huusi pysäyttäen kärrynsä. Hänen vaimonsa hypähti alas ja juosten hänen luokseen pidellen kättä suunsa edessä.
”Törmäsin matkallani joukkoon ryöväreitä. He hakkasivat minut.”
Tayuya sopersi, kuten rooliin sopi. Nainen auttoi hänet vaunun kyytiin päivitellen hänen ruhjeitaan.
”Mikä on nimesi tyttönen?”
Hän katsoi vaunun katossa roikkuvia pieniä tiukuja ja hymyili niiden soinnille. Hänet tunnettiin Äänikylässä parhaiten rääväsuuna, ja huono käytöksisenä tyttönä. Tayuya päätti valita nimen joka olisi täysinpäinvastainen hänen entiseen persoonaansa.
”Olen Rei. Rei Fujikage.”
Nimi merkitsi kohteliasta. Kunoichin suupielet kääntyivät pilkalliseen hymyyn, ennen kuin hän menetti tajuntansa.
Tayuyaa ei ollut enää olemassa.
Tuuli humisi korkeissa puissa kaikuen rungosta runkoon luoden aavemaista melodiaa. Ilta oli alkanut hämärtää varhain, kuin itse taivas olisi ollut häntä vastaan. Puoliksi katkenneet oksat ja puunrungot natisivat tuhoisan hyökkäyksen jäljiltä.
Kauan hän oli maannut täällä? Miksi hän ei kuollut? Olivat ajatukset joita Tayuya oli pyöritellyt päässään viimeiset tunnit. Tytön ruumiis oli puristunut kahden suuren puunrungon väliin. Hän oli ollut tajuttomana pitkään, ja herätessään hän oli toivonut ettei olisi koskaan herännyt uudestaan. Hän oli voimaton, kykenemätön edes itsemurhaan, ja kokisi pitkän kiduttavan kuoleman. Ääninelikon jäsenet olivat kuolleet, kukaan ei löytäisi edes hänen ruuumistaan pitkään aikaan. Vähitellen kuu alkoi nousemaan taivaalle. Tayuya hengitti raskaasti, maistaen oman verensä maun joka kerta kakoessaan ilmaa ulos keuhkoistaan. Hän sulki silmänsä odotti kuoleman viimein tulevan.
Asiat voisivat olla pahemminkin, turha taistella vastaan. Tyttö sanoi itselleen. Hän tiesi kuolevansa taistelussa, joten tässä vaiheessa oli turha katua päätöksiä. Hän oli tiennyt alusta asti sopimuksensa hinnan. Saadakseen voimaa hän oli menettänyt vapautensa ja tiesi palvelevansa loppuelämänsä Orochimarua. Vaikka Tayuya ei ollut koskaan pitänyt miehestä, hän kunnioitti tätä yhtenä vahvimmista ninjoista kautta aikojen. Harva ninja sai mahdollisuuden opiskella Sanninin alaisuudessa.
Äkkiä hän kuuli siipien havinaa. Tayuya räväytti silmänsä auki ja näki korppien istuvan muutaman jalan päässä hänestä. Eläinten mustat silmät kiiluivat nälkäisinä. Ne tarkkailivat ja pohtivat oliko jo aika jakaa haaska. Yksi, sitten toinen uskaltautui lähemmäksi ja näykkäisi tytön kättä kokeilevasti.
Silmitön raivo valtasi kunoichin ja tämä kiljaisi linnuille, jotka lehahtivat lentoon, mutta vain seuraavaan puuhun odottaen uutta tilaisuuttaan.
”Tämä ei käy,” hän mutisi raivoissaan.
”Tämä ei käy, tämä ei käy, tämä ei käy, tämä ei käy!” Tayuya mumisi sanoja suustaan, kuin sairasta loputonta mantraa kunnes huomasi huutavansa täyttä kurkkua.
”Minua eivät tapa mitkään helvetin linnut!”
Jostain tuntemattomasta paikasta kumpuava tahto sai Tayuyan liikkeelle. Hän jännitti käsivarsiensa lihaksia ja hivutti kämmeniään eteenpäin. Ensiksi hän sai oikean kätensä vapaaksi, sitten vasemman. Tayuya kaivoi kyntensä maahan ja repi itseään ulos runkojen välistä. Se sattui enemmän kuin mitään mitä hän tiesi, joka hetkellä hän oli valmis luovuttamaan ja kuolemaan silkasta kivusta. Sentti sentiltä, hän kuitenkin hivuttautui ulos. Aamun alkaessa sarastaa hän viimein sai kehonsa vapaaksi. Tayuya lysähti maahan ja haukkoi henkeään kykenemättä liikkumaan. Hän oli verestä ja hiestä märkä. Iho oli täynnä naarmuja ja puun säleitä. Mutta hän oli vapaa.
Pitkän aikaa tyttö vain makasi maassa tuijottaen kirkastuvaa taivasta. Kun hän viimein nousi hän oli tehnyt päätöksensä. Hän katoaisi. Jos hän palaisi äänikylään, rankaisu epäonnistumisesta olisi kuolema. Tai pahempaa, hänestä tulisi Kabuton uusi leikkikalu. Orochimaru-sama ei ollut armollinen epäonnistuneille oppilailleen. Hänen täytyisi jättää nimensä ja menneisyytensä taakseen, kadota tulimaasta. Se olisi kovaa elämää, mutta hän olisi vapaa. Hän pysyisi maan alla niin kauan kunnes äänikylä tuhoutuisi, tai Orochimaru kuolisi, mikä olisi äärimmäisen epätodennäköistä. Tauyua hymähti. Tuskin kukaan pystyisi tuhoamaan tuota vanhaa käärmettä.
Punahiuksinen tyttö asteli pois metsästä takaisin tielle. Hän näki kärryt ja pienen kiertolaisryhmän. He matkasivat ripeää vauhtia kohti etelää.
Tyttö kiiruhti vaunujen eteen, laahaten toista jalkaansa maassa pidellen kylkiään verisillä käsillään. Todennäköisesti jokainen kylkiluu oli murtunut puristuksessa.
”Hyvänen aika tyttö! Mitä sinulle on tapahtunut?” Vanha mies huusi pysäyttäen kärrynsä. Hänen vaimonsa hypähti alas ja juosten hänen luokseen pidellen kättä suunsa edessä.
”Törmäsin matkallani joukkoon ryöväreitä. He hakkasivat minut.”
Tayuya sopersi, kuten rooliin sopi. Nainen auttoi hänet vaunun kyytiin päivitellen hänen ruhjeitaan.
”Mikä on nimesi tyttönen?”
Hän katsoi vaunun katossa roikkuvia pieniä tiukuja ja hymyili niiden soinnille. Hänet tunnettiin Äänikylässä parhaiten rääväsuuna, ja huono käytöksisenä tyttönä. Tayuya päätti valita nimen joka olisi täysinpäinvastainen hänen entiseen persoonaansa.
”Olen Rei. Rei Fujikage.”
Nimi merkitsi kohteliasta. Kunoichin suupielet kääntyivät pilkalliseen hymyyn, ennen kuin hän menetti tajuntansa.
Tayuyaa ei ollut enää olemassa.
Kommentit (Lataa vanhempia)
Nuti
- 2010-01-15 09:57:31
Uuuh! Upeaa jälkeä, teksti imaisi minut mukaansa! Ainoa moitittava asia mitä löytyy on tuo repliikkien kielioppi. Esimerkin avulla selitettynä:
Ei:
"Oli ikävä." Poika sanoi.
"Missä oikein olit?" Nainen kysyi.
"Päätä särkee..." Poika piteli päätään.
Vaan:
"Oli ikävä", poika sanoi.
"Missä oikein olit?" nainen kysyi.
"Päätä särkee..." Poika piteli päätään.
Ensimmäisessä muodossa oli kaksi systemaattista virhettä:
a) Kun repliikki päättyy pisteeseen ja seuraava lause kertoo repliikin esittämisestä ("se ja se sanoi"), pisteen sijaan tulee pilkku (katso ensimmäinen rivi). Jos repliikin jälkeen ei kerrota repliikin esittämistä (kuten kolmannessa puheenvuorossa), repliikin perään tulee piste. Kolmannessa repliikissähän poika pitelee päätään.
b) Jos repliikin perään tulee lause, joka kertoo repliikin esittämisestä, tämä lause alkaa pienellä alkukirjaimella (ellei tämä lause ala jonkun hahmon nimellä). Tämä koskee myös tapauksia, joissa repliikki päättyy kysymysmerkkiin (kuten toisessa esimerkkirepliikissä), huutomerkkiin tai kolmoispisteeseen.
Prologi itsessään oli kuitenkin niin lumoava, että annan täydet viisi pistettä ja kyselyä siitä mitä ihmettä Ante Mortemille kävi.
Ei:
"Oli ikävä." Poika sanoi.
"Missä oikein olit?" Nainen kysyi.
"Päätä särkee..." Poika piteli päätään.
Vaan:
"Oli ikävä", poika sanoi.
"Missä oikein olit?" nainen kysyi.
"Päätä särkee..." Poika piteli päätään.
Ensimmäisessä muodossa oli kaksi systemaattista virhettä:
a) Kun repliikki päättyy pisteeseen ja seuraava lause kertoo repliikin esittämisestä ("se ja se sanoi"), pisteen sijaan tulee pilkku (katso ensimmäinen rivi). Jos repliikin jälkeen ei kerrota repliikin esittämistä (kuten kolmannessa puheenvuorossa), repliikin perään tulee piste. Kolmannessa repliikissähän poika pitelee päätään.
b) Jos repliikin perään tulee lause, joka kertoo repliikin esittämisestä, tämä lause alkaa pienellä alkukirjaimella (ellei tämä lause ala jonkun hahmon nimellä). Tämä koskee myös tapauksia, joissa repliikki päättyy kysymysmerkkiin (kuten toisessa esimerkkirepliikissä), huutomerkkiin tai kolmoispisteeseen.
Prologi itsessään oli kuitenkin niin lumoava, että annan täydet viisi pistettä ja kyselyä siitä mitä ihmettä Ante Mortemille kävi.
Dianora
- 2010-01-15 12:34:14
Mitä ihmettä Ante Mortemille kävi tosiaan? Kyllästyin tarinaan ja ajauduin umpikujaan ajatusteni kanssa. Tuntui siltä kuin tarina ei olisi etenemässä minnekkään ja jos se lopulta etenisi välivaiheita tulisi mieletön määrä ennekuin pääsisin itse asiaan. Tarina ikäänkuin liukui pois otteestani..
Ja arvelin ettei ketään kiinnosta se enää kuitenkaan joten sama jättää hautumaan! Minua pitäisi vain potkia päähän.
Ja arvelin ettei ketään kiinnosta se enää kuitenkaan joten sama jättää hautumaan! Minua pitäisi vain potkia päähän.
Kawamaru
- 2010-01-15 13:55:28
Todella upeaa... Sai koukuttumaan, ihan satavarmasti alan kyllä lukemaan sarjaa ^^ Juuri hetki sitten ennen koneen avaamista mietin, olinko saanut äänen nelikosta mangaa lukiessani ketään suosikkityyppiä, ja vahvimmalta vaikutti Tayuya mielessäni. Tämä vahvisti asian =3
Nuti taisikin mainita kielioppijutut, joten toistamaan en ala. Ja 5 pojoa on pakko antaa, vähemmän on laissa kielletty tässä ficissä ^^
Nuti taisikin mainita kielioppijutut, joten toistamaan en ala. Ja 5 pojoa on pakko antaa, vähemmän on laissa kielletty tässä ficissä ^^
Sayori
- 2010-01-16 07:48:08
Tayuystahan näkee harvoin tekstejä. Itse en yleensä käytä sivuhahmoja, jotka ovat esiintyneet sarjassa vain hetken. (Ääninelikko, Zabuza, Haku yms.) Mutta onhan se mukavaa, etä heidät muistetaan myös jälkeenpäin. ^^
Mielenkiintoinen alku tosiankin!
Nuti mainitsi jo suurimmat kielioppivirheet.
5 pojoa!
Mielenkiintoinen alku tosiankin!
Nuti mainitsi jo suurimmat kielioppivirheet.
5 pojoa!
Raw
- 2010-01-17 13:08:59
Yeaa o/ Tayua ei kuollut >3 Ja SHE'S ALIVE!
Stn linnut. Kuolkaa pois D<
Mitenniin olen Tayua fani? Owo''
Taas kerran hywee tekstiä, paitsii... Kirjoitatko puhtaasti ilman kirjoitusohjemila kun noita kirjoitusvihreitä löytyy noin railakkaasti? :<<
Täydet again
Stn linnut. Kuolkaa pois D<
Mitenniin olen Tayua fani? Owo''
Taas kerran hywee tekstiä, paitsii... Kirjoitatko puhtaasti ilman kirjoitusohjemila kun noita kirjoitusvihreitä löytyy noin railakkaasti? :<<
Täydet again
horaaneko
- 2010-10-23 23:55:30
Olet tainnut jo keretä korjaan ne kielioppivirheet, itse en nimittäin huomannu yhtäkään...? 0w0
Vaikuttaa erittäin kiinnostavalta! Varsinkin tuo viimeinen lause... Kyllä, luen ehdottomasti sarjan loppuun! ^^
En oo ikinä ees törmännyt sinuun täällä, joten lueskelen vähän kaikkia ficcejäsi tässä lähiaikoina ja kommailen. Älä säikähdä! >0
Njoo, viisi pistettä. Kieliasusi on mahtava, tarina kulkee, kuvailusi loistavaa ja aihe kiinnostava, ei tästä voi olla pitämättä ja antamatta täysiä!
Vaikuttaa erittäin kiinnostavalta! Varsinkin tuo viimeinen lause... Kyllä, luen ehdottomasti sarjan loppuun! ^^
En oo ikinä ees törmännyt sinuun täällä, joten lueskelen vähän kaikkia ficcejäsi tässä lähiaikoina ja kommailen. Älä säikähdä! >0
Njoo, viisi pistettä. Kieliasusi on mahtava, tarina kulkee, kuvailusi loistavaa ja aihe kiinnostava, ei tästä voi olla pitämättä ja antamatta täysiä!
No-chan
- 2011-04-08 17:24:33
Olen jo kauan tiennyt että kirjoitat ficciä Tayuyasta, mutta vasta nyt aloin lukemaan, kun muistin että hei, N.fissähän on ficcisarja lempinaishahmostani! :D Tarina kulki tosi sujuvasti, ja tekstiä oli mielenkiintoista lukea. 5 pistettä *u*
Sivut © Fador ja kumppanit, Sisältö © käyttäjät. fador [ät] iki.fi saa yhteyttä.
Joitakin ikoneita otettu osoitteesta http://wefunction.com/2008/07/function-free-icon-set.
Rekisteriseloste
Joitakin ikoneita otettu osoitteesta http://wefunction.com/2008/07/function-free-icon-set.
Rekisteriseloste