Aamulla herätessäni huomasin ulkona olevan viisi astetta pakkasta. Jäätyisin varmasti sänkyyni jos nukkuisin yksin. Onneksi minulla on Kisame. Ilman Kisamea elämäni olisi varmasti melko surkeaa. Silitin hänen sinisiä hiuksiaan. Hän näytti nukkuvan sikeästi. Nousin ylös ja kävelin keittiöön jalassani Akatsukin aidot, mustat pilvitohvelit. Avasin jääkaapin oven. Ei mitään syömäkelpoista. Vain säilykekalaa. Säilykekala on Kisamen lempiruokaa, eikä se ole mikään ihmekään, onhan hän puoliksi hai. Itse en koskekaan mihinkään säilykeruokiin. Ajatuskin kuvottaa. Ei kai tässä muu auta kuin lähteä ruoanhakuun. Minä en nimittäin ala syömään mitään kuvottavaa säilykekalaa, jonka mukana tulee järjetön määrä jotain hirveää mönjää.

Puettuani vaatteet ylleni, lähdin kotoa painaen oven mahdollisimman hiljaisesti kiinni, ettei Kisame heräisi. Sitten lähdin kävelemään lähintä kaupunkia kohti. Ulkona oli vieläkin kylmä, vaikka oli vain kaksi astetta pakkasta. Sain hankittua kaiken tarpeellisen kahdessa tunnissa. Ajattelin, että Kisame varmasti olisi jo hereillä ja ihmettelisi, missä olen.
Kotipolulla huomasin talossa valoa. Kisame oli varmaan jo herännyt. Juoksin sisälle.

"Tulin kotiin!" huusin saamatta vastausta.
"Toin kaupungista ruokaa. Tiedäthän sinä että en pidä purkkiruoasta." sanoin.

Kun vastausta ei kuulunut, kävelin Kisamen ja minun yhteiseen makuuhuoneeseen. Järkytyin huomatessani jonkun muun olevan Kisamen päällä. Nostin tämän tyypin päätä häiritäkseni hänen ja Kisamen hetkeä hänen hiuksistaan ja kauhukseni huomasin hänen olevan Madara. Järkytyin niin pahasti, että juoksin ulos talosta. Juoksin, juoksin ja juoksin. Niin kauan, kunnes huomasin olevani Konohan portilla. Kävelin portista sisään ja tervehdin vahdissa olevia ninjoja, vaikka he näyttivätkin nukkuvan. Kävelin kotiin. Minne muuallekaan olisin voinut mennä. Huomasin pikkuveljeni Sasuken tulevan vastaan Naruton kanssa. Hänellä näytti olevan kaikki hyvin. Paremmin, kuin minulla.

"Hei Sasuke." sanoin hieman haikealla äänellä.
"Ai, moi Itachi." Sasuke vastasi melko iloisella äänellä.
"Sullahan näyttää menevän hyvin. Säkin olet siis homo." sanoin.
"Niin menee. E-en mä mikään homo ole, Narutohan on tyttö." Sasuke selitti.
"Mua on turha yrittää huijata, Sasuke." sanoin.
"...Oletko menossa kotiin?" Sasuke kysyi.
"Olen..Eihän mulla muutakaan paikkaa ole. Enää"sanoin haikeana.

Sitten häivyin kotiin. Avasin oven. Sisällä oli paljon tyhjää tilaa. Autiota ja tyhjää. Menin omaan huoneeseeni ja mietin, mitä oikeastaan oli tapahtunut. Sydämeeni koski. Tuntui kuin olisin pudonnut. Pudonnut todella syvään kuiluun, josta ei ole paluuta. Putoaisin ja putoaisin kunnes uuden elämän pohja tulisi vastaan. Yhtäkkiä heräsin ajatuksistani. Olin unohtanut juostessani päämäärättömänä ja järkyttyneenä, että jos en halunnut tavata Kisamea enää, minun olisi pitänyt ottaa tavarani mukaan. Taidan lähettää kloonini hakemaan ne. Olen itse aivan liian uupunut hakeakseni niitä.

Kloonini lähdettyä vaivuin taas takaisin ajatuksiini. Ajattelin, mitä nyt sitten pitäisi tehdä. Ajattelin, miksi Kisame petti minua? Enkö ollut hyvä ja hellä? Enkö rakastanut häntä tarpeeksi? Nämä kysymykset päässäni sattuivat ja itketti, mutta en itkenyt. Sydämessäni tunsin kovaa kipua ja tyhjyyttä. Kuin joku olisi repinyt sen irti ja murskannut sen. Mielessäni kävi myös, miksi Sasuke ei enää vihannut minua. Luulen sen johtuvan siitä, että hänellä on nyt Naruto ja hän on onnellinen. Oletin, että kun Sasuke näkee minut seuraavan kerran, hän yrittäisi tappaa minut. Katsahdin kelloon. Olin ajatellut näitä asioita jo kaksi tuntia. Kloonini pitäisi palata pian. No, taidanpa vaipua syvälle ajatuksiini siksi aikaa.

Kun kloonini palasi, se oli aivan rähjäinen ja näytti kuin sitä olisi käytetty nyrkkeilysäkkinä. No, onneksi sillä oli tavarani. Vapautin kloonin ja selvisi, että Madara oli hakannut sitä ja huutanut sille. Onneksi en mennyt itse. Haluaisin nyt vain kuolla pois. Miksen siis pyytäisi Sasukea, kun hän kerran halusi tappaa minut. Äh, ei hän kuitenkaan suostuisi, kun hän ei kerran vaikuttanut vihaavan minua, mikä on varsin yllättävää. Ylihuomenna on Akatsukien tapaaminen. En haluaisi mennä sinne, mutta kai se on pakko. Onneksi siellä on muitakin kuin vain Tobi eli Madara ja Kisame. No, mietin kokousta sitten paremmin huomenna.

Kun Sasuke tuli kotiin, hän oli aivan märkä. Kysyin, miksi hän oli märkä.
Hän oli juossut sateessa saatettuaan Naruton kotiin. Sasuken tummansiniset hiukset näyttivät lähes mustilta. Hän kysyi, miksi olin niin poissa tolaltani kun hän näki minut ensimmäisen kerran tänään. Kerroin koko jutun ja Sasuke näytti lähes yhtä järkyttyneeltä kuin minä olin. Sasuke pyysi anteeksi että edes kysyi. Ei se minua haitannut. Oli vain hyvä saada puhua siitä jollekin. Puhuin Sasuken kanssa koko illan. Kuten arvelinkin, Sasuke ei halunnut tappaa minua, koska oli onnellinen ja tiesi jo, miksi olin tappanut koko klaanin. Mistäköhän hän senkin oli kuullut?

Kun kello oli jo 11 illalla ja päätin mennä nukkumaan. Puin yövaatteeni päälleni ja nukahdin sänkyyni. Yön aikana näin painajaisia siitä, mitä olin nähnyt. Aamulla herätessäni olin yltäpäältä hiessä. Ensimmäisenä mieleeni tuli, että minulla oli kylmä. Seuraavaksi mielessäni oli Kisamen lämpö. En tiedä pystynkö elämään näin. En ole tottunut että minulla on aamulla kylmä. Menin keittiöön. Sasuke istui jo aamiaisella.

"Kas, säkin heräsit jo." Sasuke sanoi.
"Oli pakko. Akatsukien tapaaminen on huomenna ja sinne on mentävä vaikka ei haluaisikaan." selitin.
"Okei." Sasuke vastasi.

Etsin jääkaapista jotain syömäkelpoista. No, tällä kertaa jääkaapissa ei ainakaan ollut mitään purkkimönjää vaan tuoreita vihanneksia ja muuta. Tosin Sasuken aamiaisen perusteella, hän ei syö paljon. Hän taisi käydä kaupassa eilen, kun tiesi että olen kotona. Syötyäni aamiaiseni, puin päälleni ja lähdin kotoa. Kävelin ja mietin samalla, mitä teen kun minulla ei ole enää ketään. Paitsi tietenkin Sasuke, mutta mitä iloa on pikkuveljestä, joka seurustelee ja on sukua. Sitä sopiikin sitten miettiä. Lisäksi, Sasuken kanssa ei voi pitää hauskaa. Kuka olisi se oikea Akatsukista minulle? Kakuzu ja Hidan ovat jo pari, Konan on tyttö, Zetsu söisi minut jos vain kysyisikin, Sasori ja Deidara ovat jo yhdessä, Tobista eli Madarasta ja Kisamesta en halua edes ajatella mitään. Mutta entäs Pein? Pein voisi kyllä erottaa minut Akatsukista tai tappaa minut jos kysyisin.

"Minun pitää lähteä nyt!" huusin Sasukelle lähtiessäni matkaan.
"Okei. Koita pärjätä!" Sasuke vastasi.

Niin minä sitten lähdin. Kello oli kaksi iltapäivällä. Kävelin, kunnes olin jonkin metsän kohdalla, lähellä paikkaa, jossa pidettäisiin Akatsukien kokous. Metsän vieressä oli luola. Sitten muistinkin, että kokous pidetään luolassa. Olin ajoissa, joten päätin istua puun viereen. Sitten nukahdin.

Nukuin seuraavan yön puun alla. Aamulla selkä oli kipeä, mutta kuka nyt sellaisesta jaksaa välittää. No, kokous oli varmaan jo pian alkamassa joten menin sisälle luolaan ja näin kaikki muut Akatsukilaiset odottamassa minua.

"Kas, Itachi. Tulithan sinä viimein." Pein sanoi.
"Mikset tullut Kisamen kanssa, onhan Kisame parisi?"Konan kysyi.
"En haluaisi puhua siitä..." vastasin hiljaa.

Pein katsoi minua kummallisesti. Zetsun musta puoli oli hiljaa, mikä oli varsin yllättävää. Kisame ja Tobi katsoivat minua vahingoniloisena. Siinä vaiheessa pinnani paloi. Mieleni teki tappaa Kisame ja Tobi, mutta hillitsin itseni viime tipassa.

"No niin, aloitetaan." Pein sanoi.

Juttelimme ja päädyimme parinvaihtoihin. Uudet parit ovat: Tobi ja Kisame, Deidara ja Sasori, Kakuzu ja Hidan, Konan ja Zetsu, ja minä ja Pein. Olin hyppiä onnesta kun kuulin, että olen Peinin pari. Hänen oranssit hiuksensa, hänen lävistyksensä. Mitä oikein ajattelen? Olenko jo tässä vaiheessa ihastunut Peiniin? No, joka tapauksessa kokouksen päätyttyä Pein pyysi minua jäämään vielä hetkeksi.

"Itachi. Haluat varmasti tietää, miksi halusin vaihtaa pareja." Pein sanoi.
"Olisi se kyllä kiva kun kertoisit." sanoin.
"Tiedän mitä sinulle ja Kisamelle tapahtui. Ja ajattelin samalla parinvaihdoksissa itseäni." Pein kertoi hieman punastuen.
"Mitä tarkoitat?" kysyin.
"Itachi. En kestä enää vain katsella sinua sivusta. Sydämeeni sattuu kun teen niin. Tämä saattaa tulla sinulle äkkiä, mutta..." Pein sanoi.
"Mutta mitä?" kysyin.
"Rakastan sinua, Itachi. Toivottavasti ymmärrät." Pein sanoi punastuen enemmän.

Olin vähällä seota onnesta. Joku välitti minusta. Vihdoin taas joku, jonka luona minulla ei ole kylmä. Pein suuteli minua kerran. Toisen kerran. Joka kerralla hänen kielensä uppoutui suuhuni ja kietoutui omaan kieleeni. Se tuntui hyvältä. Yhtäkkiä Pein alkoi nuolla kaulaani. Sitten rintaani. Pian hän nuoli mahaani. Paikkoja, joista minua ei ennen oltu nuoltu. Housuni alkoivat jo tuntua ahtailta. Pein huomasi sen ja avasi vetoketjuni. Hän nuoli seisovaa ja jäykkää kovuuttani ja yhtäkkiä otti sen kokonaan suuhun. Minusta ei ole koskaan tuntunut näin hyvältä. Pian Pein avasi omankin vetoketjunsa ja työnsi omansa sisälleni. Tunsin, kuinka jokin lämmin ja liukas liikkui sisälläni. Huohotin jo melko kiivaasti. Nyt tiedän, kenen kanssa voin viettää aikaa, ehkä, hyvällä onnella, koko loppuelämäni. En ole tottunut olemaan uke, mutta eiköhän sekin asia järjesty.

Jatkoimme, kunnes olimme molemmat liian väsyneitä jatkamaan. Päätin lähettää kloonin kotiini hakemaan tavarani ja sanomaan Sasukelle, että muutan Peinin luo. Ulkona on nyt seitsemän astetta pakkasta, mutta Peinin vierellä, minulla ei ole kylmä.