Askeleesi johtaa sinut Konohan sivukadulta toiselle. Pimeys nielee sinut sisäänsä peittäen äänet ja ihmiset mustaan viittaansa. Hiljaisuus painaa korviasi samalla tavalla kuin olisit syvällä veden pohjassa.

Pimeydessä...

Äkkiä kuulet rasahduksen takaasi. Käännyt ympäri ja samassa jokin iskeytyy voimalla rintaasi. Lennät selällesi maahan ja tunnet veren juoksevan ulos rinnastasi. Se pakenee sinua, virraten ulottumattomiisi. Olosi heikentyy nopeasti.

Tälläistäkö se oli? Kuoleminen? Jos olisit tiennyt, olisitko tappanut niitä ihmisiä aikaisemmin? Pelkän rahan takia. Oliko se sen arvoista?

"Älä tapa häntä!" kuulet huudon kuin pitkän tunnelin päästä.

Huutajan ääni ei ole hätääntynyt, vaan pikemminkin käskevä. Aivan kuin tuo olisi nähnyt useamminkin jonkun tapettavan.

"Ääh, ihminen on typerä laji, ei se ymmärtäisi puhetta. Pahantekijät saavat palkkansa kuolemalla, ja heistä kaikki ovat pahantekijöitä. Teemme palveluksen koko kaupungille, kun kitkemme heidät pois täältä," toinen ääni puhuu.

Tuon ääni on sinusta todella välinpitämätön. Silti pystyt aistimaan jotain... Jotain lämpöä tuon äänessä...

Mutta mitä?

Äkkiä näkökenttääsi piirtyy tähtitaivasta vasten hahmo. Se ei ole ihminen, tiedät sen jo. Mutta se ei ole eläinkään.

"Hän kuolee, vaikket edes iskenyt kovaa", hahmo sanoo arvioiden.

Et ole hänelle mitään merkittävää, mutta sen sijaan tappajastasi hän taitaa välittää enemmän kuin mistään muusta. Tunne taisi olla myös molemminpuolista.

"Ihminen on heikko laji. En ymmärrä miksi yrität suojella heitä."

Äänet alkavat liukua kuulumattomiisi. Silmäsi sulkeutuvat hitaasti.

"Koska jonkun on tehtävä se, muuten tappaisit kaikki vastaasi käveleät. Mennään nyt takaisin kotiin, ennen kuin poliisit ehtivät tännekin. Sitä paitsi, täällä on kylmä."

Kuulet enää kahdet loittonevat askeleet, ennen kuin elämäsi hiipuu pois ruumiistasi.
　
Sasukea piti jonkin aikaa taivutella menemään jälki-istuntoon. Lopulta kun Naruto lupasi mustahiuksiselle mukavan elokuvaillan, Sasuke suostui menemään tunniksi luokanvalvojan luokkaan.

Yleensä jälki-istunnossa tehtiin jotain hyödyllistä, esimerkiksi järjesteltiin hyllyjen kirjat uuteen uskoon. Sasukelle oli kuitenkin hieman erityisjärjestelyjä.

Haasteena oli nimittäin pysyä istualtaan koko tunti.

Naruto ei saanut tulla luokkaan, joten Sasuke sai näyttää juuri niin murhaavalta kuin halusi. Mitään hän ei tosin voinut tehdä, sillä Naruto lupasi odotella luokkahuoneen oven toisella puolella.

Hassu. Ei Sasuke hyökännyt opettajan kimppuun vain siksi, että tuo sattui olemaan ihminen, vaikka hänestä se olikin ihan riittävän hyvä syy tappaa.

Naruto kuitenkin antaisi sellaisen moraalisaarnan ja sen lisäksi mököttäisi viikon, joten Sasuke tyytyi vain tuijottamaan tyhjästi Konania, joka liikahteli koko tunnin hermostuneesti. Hänen olisi pitänyt virkansa puolesta saarnata Sasukelle, mutta hän ei uskaltanut nyt, kun Naruto ei ollut paikalla. Olihan se väärin käyttää oppilasta suojakilpenä, mutta kuka tahansa olisi Sasuken seurassa ajatellut samalla tavalla.

Sasuke nautti aiheuttamastaan hermostuneesta ilmapiiristä.

Nyt ei riittänyt se, että pojalla oli vain jalat pöydällä. Hänellä oli myös kengät jalassa ja takki harteillaan.

Hyvä keino viestittää, että hän ei todellakaan olisi täällä kauempaa kuin olisi pakko.

Jälki-istunnossa oli myös yksi heidän luokallaan oleva tyttö ja rinnakkaisluokalta oleva tyttö.

Toinen oli Tenten, mutta toisen nimi oli Sasukelle hyvin hämärä.

Kai se joku Temari oli.

Sasukea ärsytti tyttöjen jatkuva kikattelu luokan etupenkillä.

Poika istui luokan perimmäisessä pulpetissa aivan keskellä takariviä. Sieltä hän tunsi hallitsevansa koko luokkaa. Ja niin hän hallitsikin. Ihan opettajaan asti.

Mustat silmät mulkoilivat vähän väliä tyttöjen suuntaan, ja sitä kautta opettajaan, josta katse siirtyi takaisin ikkunaan. Konanille se oli selvä merkki käskeä tyttöjä vaikenemaan tai Sasuke tekisi sen itse.

"Tytöt, te olette jälki-istunnossa, joten olkaa hiljaa", Konan sanoi hieman änkyttäen.

Takapulpetissa Sasuke pyöräytti silmiään.

"Ei kukaan jaksa istua tuntia paikallaan tuppisuuna! Turhauttavaa. Käskisit edes tehdä jotain", Tenten sanoi istuen pulpetin päällä ja koetti näyttää siltä, että hallitsisi tilanteen.

Koomista, sillä tyttö kyllä tiesi Sasuken pelkän mulkaisun riittävän siihen, että kaikki kolme naista juoksisi ikkunasta ulos.

"No, jos tekemistä haluatte niin toki voisitte auttaa laittamaan television taas kuntoon. Pain veti siitä kaikki piuhat irti yrittäessään saada sitä näkymään..." Konan sanoi katsahtaen televisiota.

"Ei Sasukenkaan tarvitse mitään tehdä, joten ei meidänkään tarvitse", Temari sanoi tuomitsevaan sävyyn.

Sekä Tenten että Konan vilkaisivat Sasukea. He tunsivat mustahiuksisen sentään paremmin kuin Temari.

Sasuke ei kuitenkaan reagoinut mitenkään kuullessaan oman nimensä, vaan katsoi ikkunasta ulos.

Tenten tulkitsi sen hieman virheellisesti luvaksi käyttää Sasukea katapulttina tekemättömyyteen.

"Jos saat Sasuken tekemään jotain, niin mekin voidaan tehdä jotain", Tyttö sanoi ja laittoi kädet puuskaan.

Sasuke tulkitsi sen haasteeksi. Tyttö koetti hyppiä hänen silmilleen. Poika käänsi laiskahkosti katseensa luokassa oleviin ihmisiin aivan kuin nyt vasta olisi nähnyt nuo.

"Pistäkää nyt Kristus se televisio näkymään, jotta teillä olisi jotain älyllistä keskustelua", Sasuke tuumasi happamasti.

Konan nousi nopeasti seisomaan ja korotti kahdeksi sekunniksi ääntään saadakseen tytöt liikkeelle. Loppu jälki-istunnon ajan Sasuke katseli kun tytöt ja opettaja yrittivät saada televisiota näkymään. He jopa yrittivät nostaa televisiota, mutta ilman tuloksia.

He eivät uskaltaneet kysyä Sasukelta neuvoja, vaikka Sasuke olisi pistänyt mokomat piuhat vaikka silmät kiinni oikeisiin paikkoihin. Hän oli ainakin omassa luokassaan paras tekniikan kanssa. Mikäli siis jos halusi näpertää johtojen kanssa.

Lopulta Sasuke pääsi jälki-istunnosta. Mustahiuksinen pettyi melko pahasti huomatessaan, ettei Naruto tullutkaan tavanomaisesti heti ovella häntä vastaan. Jos joku oli päättänyt kiusata hänen blondiaan, päitä lähtisi irti.

Sasuken silmät välkähtivät ohimennen murhanhimoisesti, mutta palasivat takaisin neutraaliksi mustahiuksisen erottaessa blondit hiukset aulassa. Naruto näköjään oli käynyt tässä välissä kaupungilla. Blondilla oli koulu jo loppunut, ja niin olisi Sasukellakin jos ei jälki-istuntoon olisi tarvinnut jäädä.

"Hei, sori, mä en ehtinyt aivan ajoissa takaisin. Piti käydä vuokraamassa leffa. Äläkä viitti näyttää tuolta", Naruto sanoi nopeasti, innostuneesti ja viimeinen lause vain liitettiin ohimennen hänen sanojensa perään.

Sasukelle kirposi väkisinkin hymy naamalle. Naruto se ei osannut pelätä häntä yhtään. Mutta eihän pojalla ollut mitään syytäkään pelätä.

"Minkä leffan vuokrasit?" Sasuke kysyi samalla kun lähti kävelemään pirteän poikaystävänsä perässä pois koululta. Monet kävelivät vielä oman koulupäivänsä viimeiselle tunnille.

"28 viikkoa myöhemmin. Jatko-osa 28 päivää myöhemmälle. Mä haluan tietää mitä tässä tapahtuu", Naruto sanoi naurahtaen.

Sasukea hymyilytti. Taivaalta alkoi sataa hiljalleen lunta. Kirpeät talvipakkaset olivat jo jääneet taakse, mutta lunta tuprutti yhä silloin tällöin.

"Sä et edes tiedä mitä tapahtui 28 päivää myöhemmässä. Pidit silmät kiinni koko leffan ajan ja lopussa kysyit, että mistä elokuva kertoi", Sasuke sanoi naurahtaen. Naruto vain näytti kieltä ja johdatteli heitä koulupihan poikki.

Minkäs teet, hän pelkäsi katsoa kamalia elokuvia, mutta häntä olisi ärsyttänyt katsoa jotain romanttista hömppää. Oli siis tehtävä kompromissi. Hän kuunteli elokuvat ja kyseli sitten lopussa Sasukelta mitä tapahtui.

"Parempi niin, kuin että menettää yöunet typerän elokuvan takia", Naruto sanoi olkiaan kohauttaen.

Pojat juttelivat niitä näitä kävellen samalla kotia kohti. Heillä oli melko pitkä matka kouluun, mutta he kulkivat mieluummin pyörällä tai kävellen kuin linja-autolla. Heillä oli aina asiaa toisilleen, joten kiusallisia hiljaisuuksia ei ollut oikeastaan koskaan. Hiljaisuutta kyllä oli silloin tällöin, mutta eihän kukaan jaksaisi puhua tai kuunnella jatkuvasti jotain. Välillä oli hyvä hiljentyä.

Juuri kun nuoret olivat kääntymässä ennen vain Sasuken, mutta nykyään heidän yhteistä rivitaloasuntoaan kohti, Naruto teki äkkipysähdyksen.

"Voi hitto, mun reppu. Jätin sen koulun naulakkoon, kun tulin lähdin vuokraamaan elokuvaa. Ja siellä se yhä roikkuu", blondi sanoi turhautuneesti.

Sasuke näytti hieman harmistuneelta pysähtyessään katsomaan nuorempaa.

"Ei se mitään, kyllä se siellä vielä huomennakin on", Sasuke yritti sanoa ja otti Narutoa kädestä viedäkseen tämän sisälle.

Naruto puristi kättä ohimennen, mutta päästi sitten irti.

"Ääh, mä käyn hakemassa sen nopeasti. Ei mee kauan. Laita vaikka leffa jo valmiiksi", blondi sanoi ja väläytti pienen hymyn samalla kun antoi elokuvan Sasukelle.

Sasuke näytti hieman huolestuneelta Naruton lähtiessä kävelemään takaisin koulua kohti. Huoli ei ollut aivan perätöntä. Tuntui huonolta idealta päästää Naruto yksin takaisin, mutta Sasuke oli jo ajat sitten huomannut Naruton yrittävän hiljalleen pärjäävän itsekseenkin. Kyllähän Sasukekin sitä yritti, vaikkakin vielä huonolla tuloksella.

He eivät saisi olla näin riippuvaisia toisistaan. Sasuke joutui pakottamaan itsensä kävelemään kotia kohti.

Poika jätti reppunsa eteisen naulakkoon ja otti kenkänsä pois. Takin hän jätti vanhasta tottumuksesta toistaiseksi ylleen.

Mustahiuksinen laittoi elokuvan DVD soittimeen ja asensi kielet ja tekstitykset kuntoon. Puhe englanniksi ja tekstitys pois.

Voi, olisivathan he voineet katsoa suomeksi tekstitettynäkin sen, mutta mitä järkeä? Sasuke osasi itse kääntää paremmin ja nopeammin hahmojen puheet kuin tekstitys. Narutolta taas menisi elokuva muutenkin täysin ohitse, joten tekstitystä ei tarvittu.
Sitten vain aloittamaan pitkä ja piinallinen odottelu.

Tällä välin Naruto oli jo ehtinyt rientää koululle. Paikalla oli enää muutama yksittäinen haahuilija, jotka katsoivat poikaa kyllä pitkin nenänvarttaan, mutta eivät yksin ollessaan uskaltanut aukoa päätään.

Parempi niin.

Blondi riensi nopeasti kotiluokan luo ja löysi reppunsa... kumottuna lattialle ja tavarat levitettynä pitkin lattiaa.

Poika huokaisi hieman kumartuen polvilleen lattialle ja alkaen hiljalleen keräillä tavaroitaan. Onneksi hän oli osannut arvata tämän. Jos Sasuke olisi ollut mukana ja nähnyt tämän, ensimmäinen vastaantulija olisi saanut tuntea Sasuken suuttumisen nahoissaan.

Naruto yritti parhaansa mukaan pimittää Sasukelta sitä, että häntä yhä kiusattiin. Mustahiuksinen tosin arvasi asian varsin helposti, mutta jos Naruto ei kerran myöntänyt asiaa, ei Sasuke voinut tehdä mitään. Tai totta kai voisi, mutta hän ei halunnut suututtaa Narutoa.

Nimittäin todellisuudessa Naruto oli voimakkaampi kuin Sasuke. Hän vain ei halunnut käyttää voimiaan, joten siksi Sasuke halusi suojella häntä. Pojille se sopi oikeastaan paremmin kuin hyvin. Sasuke sai tuntea olevansa koko ajan pomo, mihin tuo takuulla tähtäsi aina ja joka paikassa, mutta loppupeleissä Naruto pystyisi pistämään Sasuken ruotuun, jos homma alkaisi karata käsistä.

Yhdessä he olivat loistava tiimi.

Hetken keräiltyään tavaroitaan, Naruto huomasi, että osa tavaroista oli siltikin kateissa. Ne eivät olleet käytävällä eivätkä repussa. Poika nosti huokaisten repun olalleen ja lähti etsimään vielä hukuksissa olevia tavaroitaan. Kyllä ne jossain koulussa vielä olivat.

Blondi oli kiertänyt jo lähes koko koulun ympäri ennen kuin päätti käydä vielä liikuntasalista vilkaisemassa. Hän oikeastaan vältteli tätä osaa koulussa, sillä hän ei pitänyt tippaakaan liikunnan opettajastaan. Hän oli melkoinen perverssi, ja ainoa opettaja, joka ei oikeastaan kuulunut mitenkään muiden opettajien joukkoon.
Pelkkä vilkaisu liikuntasaliin riitti kertomaan hänelle, ettei puuttuvat kirjat olleet siellä. Naruto kääntyi hieman pettyneenä takaisin ja käveli poikien pukuhuoneeseen.

Siinä ne olivat, pelottavan siistissä pinossa tuolin päällä.

Naruto käveli pinon luo heilauttaen repun maahan ja oli juuri saanut kirjat reppuun, kun hän kuuli takaansa oven menevän kiinni.

Poika hätkähti hieman kääntyen ympäri. Yllätys, kyseessä oli totta kai heidän liikunnan opettajansa. Narutoa hermostutti, vaikka hän tiesi miehen olevan vain sanoiltaan pervo. Eihän tuo nyt koulussa mitään oppilaille tekisi.

"Päivää, Ebisu", Naruto sanoi mahdollisimman luontevasti koettaen sitten taas keskittyä olemaan kuin opettajaa ei olisikaan. Häntä ällötti jo olla miehen seurassa.

"Päivää, Naruto. Löysin kirjojasi vähän pitkin koulua, joten ajattelin kerätä ne ja tuoda tänne. Teillähän on huomenna heti aamusta liikuntaa", Ebisu sanoi nuolaisten huuliaan samalla, kun katsoi Narutoa takaapäin päästä varpaisiin.

Saastainen pervo.

Mutta hänhän oli ihminen, mitä muuta odotit?

"Kiitos paljon. Mutta mun pitää nyt ihan tosi mennä, lupasin mennä Sasuken kanssa katsomaan leffaa..." Naruto sanoi. Ebisu siirtyi ovelta vaivihkaa huoneen toiselle puolelle, seuraten pervo hymy kasvoillaan koko ajan Naruton takapuolta.

Oikein mukava opettaja siis.

Naruto otti ovenkahvasta kiinni ja painoi sen alas. Ovi ei kuitenkaan auennut. Hetken hän luuli yrittävänsä kääntää ovea väärään suuntaan, mutta toisella yrityksellä hänen oli pakko todeta, että ovi todellakin oli lukittu. Eikä avain ollut lukossa.

Blondi kääntyi hitaasti aurinkolasiensa takana piilottelevan opettajan puoleen ja osoitti hieman epäröiden ovea.

"Laitoitteko oven lukkoon?" poika kysyi, vaikka tiesikin jo vastauksen. Okeeei, looistavaa... Hän oli loukussa koulun pervoimman opettajan kanssa, ja muilta oppilailta oli loppunut koulu jo hyvän aikaa sitten.

"Oi, anteeksi, avain on täällä. Tule hakemaan", Ebisu sanoi nostaen avaimia, jotka roikkuivat miehen kaulalla.

Hymy kävi yhä pervommaksi opettajan ottaessa avaimet kaulaltaan ja ojentaessa niitä Narutoa kohti.

Blondi epäröi hetken, ennen kuin käveli miestä kohti pari askelta. Ei kai hänellä muuta vaihtoehtoa ollut?

Juuri kun hän oli tarpeeksi lähellä ottaakseen avaimet käteensä, Ebisu pudotti avaimet. Ne eivät tosin koskaan osunut lattialle vaan putosivat suoraan miehen housujen sisälle.

"Anteeksi kamalasti, mun moka. Voisitko ottaa ne pois sieltä? Mun sormet ovat tänään näköjään todella kankeat", Ebisu sanoi nähden Naruton perääntyvän samantien kauemmas inhoava ilme kasvoillaan.

Poika ei enää koskaan koskisi noihin avaimiin.

"Sä oot sairas", Naruto sanoi. Tällä kertaa hänestä tilanne oikeutti hänet sanomaan mielipiteensä edes osin julki.

Poika oli juuri kääntymäisillään ovea kohti mennäkseen siitä vaikka väkisin läpi, kunnes Ebisu tarttui häntä takaapäin käsivarsista kiinni ja paiskasi päin pukuhuoneen seinää. Hento poika ei ollut mokomaa liikettä odottanut, joten hän lensi turhankin helposti seinän kautta lattialle.

Ebisu seurasi nopeasti perässä ja rynttäsi nuoremman seinää vasten selin häneen ja pitäen samalla tuon käsistä kiinni toisella kädellään. Naruto kokeili hammasta purren riuhtoa käsiään irti, mutta se oli yllättävän vaikeaa. Kyseessä oli kuitenkin noin kolmikymppinen liikunnan opettaja vastaan 15-vuotias ikäisekseen hento ja pienikokoinen poika.

Vaikka eihän Narutoa oikeastaan voinut edes verrata ihmiseen.

Naruto ei kuitenkaan halunnut tappaa edes vahingossa Ebisua, joten tilanteesta oli vain jotenkin selvittävä ilman Kyuubin voimia. Puhumalla hän toivottavasti saisi miehen lopettamaan.

"Älä nyt rimpuile, kultaseni. Sä tuut ihan varmasti pitämään tästä", Ebisu kuiskasi, ja samalla kuului hiljainen ääni josta ei paljon voinut erehtyä.

Ebisu aukaisi housujensa vetoketjun.

Narutoa alkoi jo tosissaan ällöttää. Että ihmiset joskus osasivat ollakkin oksettavia...
Juuri kun Ebisu oli siirtymässä Naruton housujen kimppuun ja Naruto oli tulossa siihen tulokseen, että homma oli todellakin ratkaistava voimakeinoin, pukuhuoneen ovi suorastaan räjähti auki.

Ebisun pervo virne muuttui salamana säikähtäneeksi, mutta se ei ollut mitään verrattuna siihen miltä ilme hetken päästä näytti.

"Päästä Narutosta irti!"

Se oli ainoa ääni, jonka hän erotti. Kaikki muu peittyi voimakkaisiin paukahduksiin, jotka kuulostivat selvästi siltä kuin jokin suuri ja voimakas olisi hakannut pukuhuoneen seiniä. Yhdessä hetkessä Naruto vielä tunsi Ebisun takanaan, mutta jo toisessa pelkkä ilmavirta pyyhkäisi hänet makaamaan kyljelleen lattialle.

Hän näki vain vilauksen nopeasti suihkujen puolelle katoavista raskasrakenteisista kengistä, ennen kuin huoneen täytti mieletön pauke ja melske. Se oli hyvin verrattavissa siihen, kun jos sinivalas vietäisiin hyvin kaikuvan salin lattialle. Ääni oli uskomaton.

Suihkun puolella oli parhaillaan käymässä totaalinen teurastus. Verta oli nopeasti pitkin kattoa ja seiniä, puhumattakaan lattiasta.

Sasuke oli ottanut bakemono muotonsa käyttöön. Violetin väriset, käsiä muistuttavat siivet iskivät seiniä voimalla samalla kun pojan kynnet repivät miestä palasiksi. Ebisu eli vielä, huudon kuuli kaikesta huolimatta selvästi.

Miehellä vain ei ollut raajoja enää.

Punamustasilmäinen Sasuke kuitenkin lensi suihkun seinää vasten yhdessä harmaiden hiuksien vilahduksessa, jääden siihen paikoilleen. Selitykseksi sille riitti varmasti hyvin Kyuubin muodoksi muuntunut Naruto. Ei hän täydellistä muotoa ollut ottanut, mutta yhdeksänhäntäisenä hän ei olisi mahtunut enää koulun sisällekkään.

Viisi häntää halkoi ilmaa samalla kun ketulta näyttävän pojan ympärille kerääntyi hiljalleen jonkinlainen luuranko.

"Meidän lajimme? Ei ole mitään meidän lajiamme. On vain sinä ja minä. Me tasapainotamme toisiamme, siksi olemme poikkeavia ihmisiin verrattuna. Me olemme ihmisten yläpuolella, mutta me emme ole yhtä pahoja kuin he."

"Sasuke, lopeta", Naruto sanoi lyhyesti pitäen Sasukea seinää vasten yhdellä kädellä. Harmaahiuksinen poika yritti pari kertaa minkä pystyi pyristellä pakoon, mutta Narutolta oli tässä vaiheessa mahdotonta karata.

Vanhempi pojista jäi aloilleen, jolloin nuorempi tulkitsi sen myöntymisen merkiksi.
Kettua etäisesti muistuttava poika käveli neljällä jalalla Ebisun luo katsoen tuota silmiin. Mies eli yhä.
　
Äkkiä näkökenttääsi piirtyy tähtitaivasta vasten hahmo. Se ei ole ihminen, tiedät sen jo. Mutta se ei ole eläinkään.

"Hän on yhä elossa. Yllättävää. Ihmisenä hänen olisi pitänyt kuolla jo", Naruto sanoi arvioivasti. Ebisun suu aukeni ja sulkeutui aivan kuin tuo olisi yrittänyt huutaa apua.
Ääntä ei kuitenkaan tullut.

Naruto laski kätensä miehen suun päälle estäen tuota edes liikuttamasta suutaan saati hengittämästä enää.

"Et olisi enää tuosta selvinnyt, joten näin on parempi. Lepää rauhassa", poika kuiskasi.
　
Et ole hänelle mitään merkittävää, mutta sen sijaan tappajastasi hän taitaa välittää enemmän kuin mistään muusta. Tunne taisi olla myös molemminpuolista.

Ebisun silmät olivat täynnä pelkoa. Mies yritti jotenkuten rimpuilla vastaan hapen alkaessa loppua, mutta käsien ja jalkojen tyngät vain liikkuivat, saamatta miehen keskivartaloa liikkeelle.

Oli tämäkin tapa kuolla.

Lopulta miehen silmät lasittuivat tuijottamaan hieman Narutosta vasemmalle. Poika irrotti otteensa tuon suusta, johon oli jäänyt melkoinen palovamma. Iho oli oikeastaan palanut kokonaan pois.

"Mitenkäs nyt? Ebisu löydetään täältä melko varmasti", Naruto mutisi hermostuneesti heilauttaen viittä häntäänsä ja kääntyen katsomaan Sasukea, joka näytti rauhalliselta kuin viilipytty. Melkein nautti tilanteesta.

"No ei sitä varmaan tohonkaan voi jättää. Ei sovi sisustukseen. Heitettäiskö jokeen?" Sasuke ehdotti toiveikkaana, mutta sai vastaukseksi vain mulkaisun.

"Okei, mä vielä tämän kerran hävitän ruumiin sun puolestas, mutta saa sitte olla viimenen kerta. Ihminen uskoo kun kerran lyö, ei siltä tartte jokaista raajaa repiä", Naruto sanoi siirtyen suihkun ovelle Sasuke tiiviisti perässään.

Naruto laski kätensä suihkun lattialle, jolloin koko huoneen täytti liekkimeri. Liekit eivät tosin vahingoittaneet seiniä tai suihkuja, mutta veren ja ruumiin se grillasi silmänräpäyksessä tuhkaksi. Loppusilauksena Naruto viittoi Sasukea nappaamaan myös suihkun käteensä, jonka jälkeen pojat huuhtelivat tuhkat viemäristä alas.

Huoneesta ei hetken päästä voinut epäillä alkuunkaan että siellä oltaisiin juuri nähty vuosikymmenen verisin murha.

Tai no, ihmisten näkökannasta verisin. Narutolle ja Sasukelle se oli ollut melkein jäljetön murha. Sasukella kun ei ollut tapana hidastella ennen kuin uhri oli kokonaan tunnistuskyvytön.

"Noin... Oli siinäkin homma. Mennään nyt katsomaan se leffa, mä haluan jo tietää mitä siinä tapahtuu!" Sasuke sanoi hymyillen pirteästi samalla kun siivet vetäytyivät ihon alle ja hänen ulkonäkönsä muuttui muutenkin takaisin normaaliksi jättämättä jälkeäkään bakemonosta. Ulkoisesti.

"Mut en mä uskalla edes kattoa sitä!" Naruto parkaisi, mutta lähti kuitenkin reppunsa napattuaan hymyillen seuraamaan Sasukea. Samalla pojan viisi häntää, korvat ja omituinen, liekkimäinen iho, katosivat normaalin ihmisen ihon tullessa esiin.

Naruto oli kaksikosta ainoa, joka murehti hieman seuraavaa koulupäivää. Mitä tapahtuisi kun Ebisu ei tulisikaan töihin, eikä edes kotiin vaimonsa luo? Asiasta tulisi varmasti poliisiasia.

Toisaalta, eihän heitä voitu syyttää mistään? Eihän kukaan ollut nähnyt heitä. Vai oliko?

Poikien päästessä kotiin ja alkaessa katsoa elokuvaa, Naruto tunsi unohtaneensa jotain.

"Sasuke, sä teit kyllä mun mielestä väärin. Vaikka Ebisu olikin kusipää, niin sä säästyt tämän kerran saarnalta. Ja... Kiitos", blondi sanoi pilaten hieman elokuvan tunnelmaa Sasukelta, mutta asia ei näyttänyt Sasukea haittaavan tippaakaan. Ei häntä kiinnostanut katsoa televisiosta verilöylyä, kun juuri oli itse saanut toteuttaa vastaavan teurastuksen.

Naruto taas katsoi mieluummin Sasuken paitaa kuin televisiota. Sen sijaan tositilanteessa poika oli melko tyyni, kuten huomattiin.

"Ei mitään, musta se oli vain hauskaa", Sasuke sanoi kiero hymy kasvoillaan. Jos Ebisu olisi voinut tai ehtinyt ylipäätään raiskata Naruton, Sasuke olisi varmasti teurastanut mokoman vielä pahemmin. Mutta mitään ei ollut käynyt, ja syyllinenkin mätäni helvetissä... Sasukella oli mielenrauha.

Naruto oli hänestä paras siinä mielessä, että vaikka tuo olikin niin voimakas että olisi pystynyt listimään Sasuken mennen tullen ja vielä palatessakin, poika oli muuten silti niin raasu ja hauras, että Sasuke sai suojella blondia televisiossa olevilta zombeiltakin.
Elokuvailta jatkettiin loppuun asti sillä, että Naruto painoi kasvonsa Sasuken paitaan samalla kun Sasuke katsoi televisiota. Lopussa Naruto kysyi innoissaan, että mitä elokuvassa tapahtui.

Näin asiat Sasukesta kuuluikin olla. Naruto oli hänen pikku suojattinsa, mutta myös hänen voimakkain suojelijansa.

Sasuken mentyä jo makuuhuoneeseen valmistautumaan nukkumiseen, Naruto pysähtyi miettimään huolestuneena seuraavaa päivää samalla, kun laittoi pannukakkutaikinaa valmiiksi aamua varten. Ebisun katoaminen huomattaisiin aivan varmasti. Miltähän miehen vaimostakin mahtoi nyt tuntua, kun mies ei tulisikaan kotiin? Poliisille oli varmasti jo ilmoitettu.

Ehkä hän vain murehti liikaa.

Kuka nyt pystyisi yhdistämään kaksi 15-vuotiasta poikaa murhattuun opettajaan, jota kaikki tuon opetuksessa olleet vihasivat? Ja jollei Naruto aivan pahasti erehtynyt, opettajatkin vihasivat Ebisua siitä syystä, että kerran viikossa heidän korviinsa kantautui jonkinlainen kantelu ahdistelu.

Rehtori Pain ei kuitenkaan ollut puuttunut asiaan, sillä oppilaiden uskottiin keksivän moiset tekosyyt omasta päästään.

Naruto joi nopeasti lasillisen vettä ja käveli myös makuuhuoneeseen, missä Sasuke oli jo asettumassa makuulleen.

"Sammutakko valot sitte? Mä unohdin", Sasuke sanoi hieman nolona vedettyään peiton jo korviinsa.

Naruto oli juuri käynyt myös suihkussa, joten tuolla ei ollut yllään muutakuin pyyhe. Ja Sasuke totta kai vain teeskenteli, ettei katsoisi. Mokomakin tirkistelijä.

"Joo joo, mä vaihdan ensi yövaatteet", Naruto sanoi naurahtaen. Sasuke oli oikein pikku murhamies. Hän ei aina edes ymmärtänyt, miksi kaikki pelkäsivät Sasukea.

"Vaihdat yövaatteisiin?! Eihän tässä sitten vielä nukuta!" Mustahiuksinen sanoi pirteästi pongahtaen istumaan ja jäi katsomaan Narutoa juuri silloin, kun hän oli aikeissa vetää alushousut jalkaansa.

Okei, nyt Naruto ymmärsi miksi kaikki pelkäsivät Sasukea. No ei nyt sentään.

Blondi nappasi suihkussa käyttäneensä märän pyyhkeen ja nakkasi sen päin Sasukea. Mustahiuksisella oli tapana nukkua ilman paitaa, joten pyyheestä tippuva jääkylmä vesi pääsi vapaasti tanssimaan paljaalle iholle. Sasuken iho nousi kananlihalle, ja jopa Naruto näki sen, vaikka seisoi melkein huoneen toisessa päässä.

"Kylmää!" Sasuke parahti kovaan ääneen. Samassa seinään kuului kovaa koputusta.

"Päät kiinni siellä, täällä yritetään nukkua!"

"Naapurin petolinnunpelätinkö se siellä huutelee?!" Sasuke huusi seinän läpi takaisin. Harvinaista kyllä, poika näytti varsin hyväntuuliselta.

Narutoakin nauratti.

"Anteeksi Tsunade-sama. Me ollaan heti hiljaa!" Naruto huikkasi seinän läpi hymy korvissa.

Blondi napitti yöpukunsa viimeiset napit ja kävi Sasuken viereen sängylle makaamaan.

Ehkä heidän olisi pitänyt olla hieman ärtyneempiä siitä, että joutuivat asumaan rivitalossa, kuuntelemaan ärsyttäviä naapureita ja olemaan vielä kaukana koulusta, mutta toisaalta, talot itsessään olivat varsin avaria ja kotoisia niin, ettei pojilla toistaiseksi ollut edes suunnitelmissa muuttaa toisaalle.

He saattoivat silloin tällöin muuttua kotonakin "hirviöiksi", joita he olivat. Kunhan vain olisivat hiljaa, ettei Tsunade kuulisi mitään epäilyttävää. Mummeli oli vanhanakin todella tarkkakuuloinen, ja hän oli myös herkästi soittamassa poliiseille.

Kerrankin mummo oli hälyttänyt poliisit kovan melun takia, kun Sasuken siivet olivat iskeneet huonekaluja hieman nurin. Tsunadesta se oli jo liikaa. Poliisit onneksi tunsivat Tsunaden aika hyvin, joten silmää vinkaten he vain kävivät sanomassa, että joskos pojat yrittäisivät olla hieman hiljempaa, jotta naapurin rouva saisi nukuttua.
Jopa Sasuke oli nauranut tälle.

Vaikka Tsunade olikin päällisin puolin todella ärsyttävä naapuri, saivat pojat silti jouluisin ja synttärilahjaksi jostain syystä pienet paketit. Se oli yllättävää, sillä mummo ei koskaan puhunut heille, ellei valittanut jostain. Lisäksi oli yllättävää, että nainen ylipäätään tiesi, milloin heillä oli synttärit.

Lahjat tosin olivat vuosi vuodelta käyneet irvokkaammiksi: aluksi heille annettiin pieniä tavaroita, kuten esimerkiksi lelusuurennuslaseja. Tällöin pojat vastasivat samalla mitalla ja antoivat mummolle lahjaksi lapsille tarkoitettuja, muovisia korvakoruja tai muovisia prinsessatieroja.

Nykyään Tsunade tosin oli ylittänyt itsensä totaalisesti ostamalla viimeksi Sasukelle synttärilahjaksi ruoskan ja Narutolle käsiraudat. Pojat olivat totta kai tikahtua nauruun.

Hepä vastasivat siihen sitten samalla mitalla ja seuraavana jouluna Tsunade löysi lahjapinkastaan pornoelokuvasetin ja iloisen joulukortin, jossa oli viisitoista alastonta ja hemmetin hyvännäköistä miestä.

Rakas naapuri toden totta.

Naruto nukahti nopeasti aivan Sasuken kylkeen kiinni. Mustahiuksinen veti blondia hellästi hieman lähemmäs ja piti tuota itseään vasten katsellen samalla kattoon. Hänen yöuniaan ei vaivannut todellakaan Ebisun kohtalo, eikä edes seuraavan päivän muiden ihmettelyjen kuuntelut.

Sitäkin enemmän hän murehti, mitä olisi voinut käydä jos hän ei olisi tajunnut Naruton kuluttavan liikaa aikaa reppua hakiessaan.