Pojan ihoa poltti. Tuntui, kuin hänen luunsa olisivat olleet liekeissä. Punahehkuinen, tulikuuma chakra ympäröi hänet ja hänen nahkansa alkoi ritistä hiljaa. Käristyneen lihan haju tulvi pojan sieraimiin. Kivun kyyneleet valuivat silmistä ja haihtuivat vaimeasti sihisten. Vaaleat hiukset leimahtivat liekkeihin ja tuhka valui pitkin pojan niskaa. Hänen kulmahampaansa venyivät tuuman pituisiksi ja aiheuttivat ikeniin verenvuodon. Veren suolainen maku kihelmöi pojan kielellä. Kasvot olivat vääristyneet kivusta ja kädet puristivat kylkiä yrittäen turhaan lievittää kipua. Kynnet venyivät pitkiksi ja teräviksi upoten syvälle pojan lihaan…

Naruto säpsähti hereille huohottaen kuin juoksun jäljiltä. Hiki valui pitkin hänen kasvojaan ja alastonta yläruumistaan. Peitto valahti pois hänen päältään ja hän huomasi vapisevansa kuin kuumeessa.
”Hitto vie, mikä painajainen…” Naruto ajatteli kiihtyneenä.
Hän tuijotti käsiään, jotka tärisivät yhä. Ne näyttivät aivan normaaleilta. Vaistomaisesti hän tunnusteli kulmahampaitaan. Ne olivat myös normaalit. Naruto ei tuntenut itsessään mitään, mikä olisi viitannut Kyuubiin.
”En sentään ole muuttunut…”
Hän katseli ympärilleen. Makuuhuoneessa ei mikään ollut muuttunut. Vaatteet lojuivat tuolilla ja yöpöydän hiljaa tikittävä kello näytti puolta neljää aamulla. Oli täysin hiljaista – lukuun ottamatta pöytäkelloa, ulkoa kuuluvaa huhuilua ja vaimeaa kuorsausta aivan Naruton kyljestä.
”Eikä hänellä ole hätää…” Naruto ajatteli huojentuneena.
Hinata makasi sikiöasennossa aivan Naruton vieressä ja kuorsasi hiljaa tuhisten. Naruto hymyili ja vajosi takaisin selälleen vuoteeseen. Hän tuijotti kattoon miettien äskeistä painajaista. Se oli ollut liian todentuntuinen ollakseen tavallinen uni. Mutta mitä hänen nyt tulisi tehdä? Hänen olisi pakko puhua jonkun kanssa. Jonkun, joka osaisi auttaa häntä. Silloin Naruto tunsi lämpimän käden koskettavan omaansa. Hän käänsi päätään Hinatan suuntaan. Tämä tuijotti poikaa valkeilla, puoliksi avoimilla silmillään.
”Mikä hätänä?” tyttö kuiskasi.
Naruto pudisti varovasti päätään.
”Huono uni…”
Hinata hivuttautui varovasti Naruton kylkeen.
”Haluatko kertoa siitä?”
Naruto pudisti uudestaan päätään.
”Se oli vain uni.”
Sitten hän sulki silmänsä.

”En taida oikein osata auttaa, Naruto.” Kakashi sanoi raapien päätään. ”En oikein tiedä siitä Kyuubista mitään.”
Naruto nyökkäsi hivenen pettyneenä. Hän oli juuri kertonut Kakashille viimeöisestä painajaisestaan toivoen, että tämä osaisi valaista hänelle tilannetta.
”Kun Ero-sennin ei ollut paikalla, niin ajattelin että sinä osaisit auttaa. Onhan hän varmaan puhunut sinulle paljon Kyuubista.”
Kakashi mietti hetken ja nosti kätensä rohkaisevasti Naruton olalle.
”Mene puhumaan Tsunaden kanssa. Hän on sentään lääkintäekspertti.”
Naruto nyökkäsi.

”…ja sitten minä heräsin hikisenä ja vavisten.”
Naruto seisoi Konohan Hokagen Tsunaden pöydän edessä ja kertoi tälle saman kuin hetki sitten Kakashille. Tsunade kuunteli keskittyneenä nyökäten vähän väliä. Myös hänen henkilökohtainen avustajansa Shizune oli läsnä. Kun Naruto oli lopettanut lauseensa. Tsunade nojautui taaksepäin tuolissaan, mutta hänen keskittynyt katseensa pysyi Narutossa.
”Oletko ennen nähnyt sellaisia painajaisia?” Tsunade kysyi.
Naruto mietti hetken ja pudisti sitten päätään.
”En muistaakseni.”
Tsunade nousi seisomaan ja asteli ikkunan luo katsoen sen läpi kylän ylle. Hetken seistyään hän kääntyi takaisin Naruton suuntaan.
”En pysty vielä antamaan minkäänlaista diagnoosia. Se saattoi vain olla yhden yön painajainen, mutta jos painajaisesi oli tosiaan niin todentuntuinen kuin kuvasit ja koski vielä Kyuubia, niin en aio ottaa riskejä.”
Naruto tuijotti Hokagea valpas ilme kasvoillaan.
”Teemme sinulle ensi yönä eräitä tutkimuksia. Tule illalla sairaalaan kello 21:00.”
”Millaisia tutkimuksia?”
”Tarkkailemme unitilaasi ja analysoimme mielesi ja kehosi reaktioita.”
Naruto nyökkäsi ja astui ulos toimistosta. Kun ovi oli sulkeutunut, eikä askelia enää kuulunut, Tsunade kääntyi Shizunen suuntaan, joka piteli Ton-Tonia sylissään.
”Shizune, mitä luulet?”
”Jos Naruton tapaus on se mitä luulen, niin hänellä on edessään kova kokemus.”

Naruto astui ulos Hokagen valtavasta rakennuksesta ja otti suunnakseen Ichirakun ramen-kojun.
”Hyvä ruoka, parempi mieli.” Naruto ajatteli virnistäen.
”Naruto!”
Naruto kääntyi ympäri. Hinata juoksi häntä kohti hiukset hulmuten. Hän huohotti päästyään Naruton luo.
”Saitko Hokagelta uuden tehtävän?” Hinata kysyi.
”Ei, kysyin häneltä neuvoa.”
”Missä asiassa?”

Hetken kuluttua sekä Naruto, että Hinata istuivat Dango-kahvilassa juoden vihreää teetä ja Naruto kertoi viimeöisestä painajaisestaan ja tulevasta tutkimuksesta, mikä häntä odotti ensi yönä sairaalassa. Hinata kuunteli tarkkaavaisena hörppien vähän väliä kuumaa teetään.
”Pelottaako sinua?” Hinata kysyi lempeällä äänellä. ”Siis se painajainen tai Hokagen tutkimus?”
Naruto huokaisi ja laski kuppinsa. Todellisuudessa häntä kieltämättä hermostutti epävarmuus siitä, mitä hänellä olisi edessä, mutta hän ei olisi halunnut näyttää sitä Hinatalle, ettei tämä huolestuisi. Mutta Hinata oli aina ollut hänen tukenaan vaikeina hetkinä ja Naruto olisi uskonut vaikka henkensä tytön käsiin. Hän ei siis voinut valehdella tytölle kaiken sen jälkeen, mitä tämä oli hänen eteensä tehnyt.
”Hiukan. Mutta niin kauan kun sinä olet kanssani, selviän mistä vain.”
Hinata hymyili onnellisena ja tarttui molemmilla käsillään Narutoa tämän kämmenestä. Rohkaiseva lämpö valtasi koko Naruton kehon, eikä hän voinut olla hymyilemättä.
”Minä tulen mukaasi ja olen luonasi koko ensi yön.” Hinata lupasi.

Kello oli 20:55, kun Naruto ja Hinata astuivat Konohan sairaalan ovista sisään. Aulassa ei päivystäjän lisäksi ollut ketään. Naruto asteli tiskin ääreen ja lausui nimensä pöydän takana seisovalle lääkintäninjalle. Tämä painoi nappia kojelaudassa ja toinen valkeisiin vaatteisiin pukeutunut naispuolinen lääkintäninja astui läheisestä ovesta.
”Uzumaki Naruto, tätä tietä.”
Naruto ja Hinata seurasivat lääkintäninjaa huoneeseen. Hän kehotti Narutoa riisuutumaan ja pukemaan ylleen sairaalapyjaman housut, jotka lojuivat tuolin karmilla. Naruto teki työtä käskettyä ja kaikki kolme astuivat sitten seuraavaan huoneeseen. Seuraava huone oli kaksiosainen. Siinä osassa, jossa he nyt seisoivat, oli useita sähköisiä hoitolaitteita ja niiden monitoreja. Huoneen osat erotti seinä jossa oli valtava ikkuna ja puinen ovi. Narutolle tuli mieleen Ambun kuulusteluhuone, jossa hän oli ollut pari kertaa aiemmin. Ikkunan läpi näkyi valtava laite, jota käytettiin potilaiden magneettikuvauksissa. Hoitohuoneessa oli Tsunaden lisäksi muutama lääkintäninja. Tsunadella oli yllään pitkä valkea lääkärintakki ja hän desinfioi juuri käsiään, kun Naruto ja Hinata astuivat huoneeseen.
”Olet juuri ajoissa.” Tsunade sanoi ja hymyili rohkaisevasti. ”Hinata? Mitä sinä täällä?”
Hinata astui Naruton viereen.
”Haluan olla täällä Naruton seurassa, kun tutkitte häntä.”
”Ole kiltti Tsunade-mummo.” Narutokin pyysi. ”Tunnen oloni paljon varmemmaksi, kun Hinata on lähelläni.”
Tsunade hymyili.
”En kai voi muutakaan, mutta tiedossa on pitkä yö.”
Hinata vakuutti jaksavansa vaikka koko yön, jos niin vaadittiin.
”Oletko valmis Naruto?” Tsunade kysyi.
Naruto katsahti huoneen toisen osan hoitolaitteeseen ja nyökkäsi päättäväisenä.
”Tehdään tämä.”

Tsunade, toinen lääkintäninja, Hinata ja Naruto astuivat puuoven läpi huoneen toiseen osaan. Lääkintäninja tarjosi Narutolle tarjottimella punaista kapselia ja vesilasia.
”Tämä unikapseli nukuttaa sinut hetkessä, jotta voimme alkaa tarkkailla sinua.”
Naruto pani kapselin suuhunsa ja joi vesilasin tyhjäksi. Tsunade käski Naruton mennä makaamaan alustalle, joka liukuisi koneen sisään kuvauksen ajaksi. Naruto paneutui makuulle ja Tsunade ja lääkintäninja kiinnittivät häneen tarroilla elektrodeja ja tarvittavat johdot, jotka mittaisivat hänen sykettään, verenpainettaan ja aivokäyräänsä.
”No niin Naruto. Olemme valmiita. Sinut täytyy nyt vain nukahtaa kuten yleensäkin ja me tarkkailemme sinua kaiken aikaa.”
Naruto nyökkäsi ja molemmat lääkintäninjat astuivat takaisin huoneen valvontaosaan.
”Tule sinäkin Hinata.” Tsunade kehotti.
Naruto puristi hellästi tytön kättä.
”Ei minulla ole hätää.”
Hinata kumartui ja suuteli Narutoa huulille.
”Olen luonasi koko yön. Lupaan sen.”
Sitten Hinata irtautui Narutosta ja seurasi Tsunadea valvomoon. Naruto tuijotti huoneen kattoa, joka oli jo alkanut hämärtyä. Sitten kuului vaimeaa hurinaa, kun kone hurahti käyntiin ja alusta, jolla Naruto makasi, alkoi liukua hitaasti koneen sisään. Naruto sulki silmänsä eikä enää miettinyt mitään.

”Nyt hän on unitilassa, mutta muutoksia ei aivokäyrässä näy. Myös verenpaine ja pulssi ovat normaalilukemissa.”
”Hyvä. Jatkakaa tarkkailua ja ilmoittakaa minulle välittömästi, jos muutoksia ilmenee.”
”Selvä on.”
Lääkintäninjat työskentelivät näyttöjen ääressä kirjaten lukemia muistioihinsa ja juoden vähän väliä kuumaa teetä läheisestä pannusta. Tsunade tuijotti näyttöä, jossa näkyivät Naruton nukkuvat kasvot koneen sisällä ja kirjoitti lehtiöönsä muistiinpanoja. Hinata istui nojatuolissa ikkunan alla ja tuijotti vuoron perään samaa ruutua kuin Tsunade ja ikkunan läpi.
”Mistä tiedämme onko Narutolla jokin vakava tila?” Hinata kysyi Hokagelta.
”Seurataan nyt ensin näitä lukemia jonkin aikaa.” Tsunade sanoi. ”Jos niissä ilmenee jotain dramaattisia muutoksia, voi kyseessä olla jotain vakavaakin.”
Hinata nyökkäsi ja katsoi taas Naruton kasvoja monitorin ruudussa. Poika nukkui rauhallisesti, eikä hänen ilmeensä värähtänytkään. Hinata tuijotti Narutoa surkuttelevasti. Hänen oli vaikea kuvitella, että poika, joka nukkui niin sikeästi, alkaisi yhtäkkiä nähdä painajaista. Oliko Kyuubin chakralla niin voimakas vaikutus isäntäkehoon, ettei se vain aiheuttanut tälle fyysistä, vaan myös henkistä rasitusta?
”Se ei ole reilua…” Hinata sanoi. ”Naruto on kärsinyt niin paljon Kyuubin takia. Eikö se ikinä lopu?”
Tsunade katsahti ensin Hinataan ja sitten nukkuvaan Narutoon.
”Se ei todellakaan ole reilua. Mutta Naruto on poikkeuksellisen voimakas, kuten hän on jo osoittanutkin. Lisäksi hän ei ole yksin. Hänellä on ystäviä, jotka huolehtivat hänestä. Ja ennen kaikkea hänellä on sinut huolehtimassa hänestä.”
Hinatan posket punehtuivat ja hän hymyili.
”Olen aina kanssasi, Naruto…”

Tunnit kuluivat hitaasti, mutta mitään ei tapahtunut. Naruto nukkui yhä rauhallisesti, eikä hänen arvoissaan näkynyt mitään muutoksia. Tsunade pyyhkäisi otsaansa ja laski kynän kädestään. Ehkä kyseessä oli tosiaan pelkkä yhden yön painajainen, eikä mitään vakavaa. Hän katsahti Hinataan, joka ei ollut noussut tuolista kertaakaan. Eikä ihme – koska hän oli nukahtanut nojatuoliin. Tsunade hymyili. Hän nousi, riisui lääkärintakkinsa ja asetti sen peitoksi Hinatan päälle.
”Naruto ei tiedä, kuinka onnekas hän onkaan, kun hänellä on sinut.”

”Rouva Hokage! Katsokaa tätä!”
Tsunade riensi valvontapöydän luo ja hänen silmänsä laajenivat. Aivokäyräneula oli alkanut värähdellä paperilla ja käyrä kasvoi hitaasti, mutta tasaisesti.
”Entä pulssi ja verenpaine?”
”Lievästi koholla, mutta nousevat yhä!”
Tsunade riensi monitorinsa ääreen. Naruton kulmat olivat lievästi kurtussa ja ensimmäinen hikipisara valui hänen kasvoillaan. Tsunade tiesi nyt, ettei kyseessä ollut pelkkä yhden yön painajainen.
”Käyrä kasvaa kasvamistaan ja muut arvot sen myötä!”
”Jatkakaa tarkkailua ja olkaa valmiina toimimaan!”
Samassa Hinata säpsähti hereille! Hän riensi Tsunaden viereen monitorin luo ja haukkoi henkeä. Naruton pää heilui edestakaisin ja hikeä valui lukuisina pisaroina hänen kasvoillaan. Silloin valvontalaitteiden varoitusvalot syttyivät ja voimakas varoitusääni kuului koneesta.
”Mitä tapahtuu?” Hinata kysyi hätääntyneellä äänellä.
”En tiedä! Mutta ilmeisesti Naruto näkee samaa painajaista, kuin viime yönä!”
”Hänen tilansa lähestyy kriittistä tasoa! Meidän on toimittava!” Lääkintäninja huusi.
Tsunade ja kaksi muuta lääkintäninjaa olivat jo rynnänneet Naruton viereen ja alusta liukui ulos koneesta hikoileva ja vapiseva Naruto mukanaan.
”Minä hoidan! Seuratkaa hänen arvojaan! Te kaksi, pidelkää häntä aloillaan!”
Lääkintäninjat painoivat Narutoa molemmilta puolilta vähentääkseen hänen vapinaansa. Tsunade kohotti kätensä Naruton otsalle ja vihreä chakra alkoi purkautua hänen kädestään ja imeytyä Naruton päähän. Tämän vapina alkoi vähentyä ja lopulta se lakkasi kokonaan. Lääkintäninjat päästivät irti pojasta ja Hinata ryntäsi huoneeseen.
”Naruto! Naruto!” Hinata toisteli pojan korvaan ja läpsytteli varovasti tämän poskia.
Samassa Naruton silmät rävähtivät auki. Hän haukkoi henkeä kovalla äänellä ja nousi nopealla liikkeellä istumaan. Hiki virtasi pitkin hänen kehoaan ja hänen kätensä tärisivät.
”Naruto!” Hinata henkäisi helpottuneena ja halasi poikaa.
”Taas se sama painajainen!” Naruto huohotti. ”Paitsi, että se tuntui vieläkin todellisemmalta!”
Uupuneena hän lysähti takaisin makuulle ja pyörtyi.
”Naruto!”
”Hänellä ei ole hätää.” Tsunade sanoi. ”Hänen on nyt vain levättävä. Viekää hänet potilashuoneeseen ja antakaa suonensisäinen unilääke. Se takaa unettoman yön. Hinata, mene sinä hänen kanssaan. Voit nukkua samassa huoneessa.”
”Mutta mitä…?”
”Selitän kaiken aamulla. Tarvitsette nyt molemmat unta.” Tsunade sanoi tiukasti.
Hinata nyökkäsi ja seurasi lääkintäninjoja, jotka kantoivat tajutonta Narutoa paareilla pois tutkimushuoneesta. Tsunade veti syvään henkeä ja puhalsi keuhkonsa tyhjäksi rauhoittaakseen itseään. Hän ei ollut koskaan ennen nähnyt niin voimakasta unen aiheuttamaa reaktiota potilaassa.
”Naruton täytyy nyt levätä kunnolla. Tämä tapaus vaatii kovemman luokan hoitoa, eikä se tule olemaan helppoa. Ei minulle, eikä varsinkaan hänelle…”