Askeleesi johtaa sinut Konohan sivukadulta toiselle. Pimeys nielee sinut sisäänsä peittäen äänet ja ihmiset mustaan viittaansa. Hiljaisuus painaa korviasi samalla tavalla kuin olisit syvällä veden pohjassa.

Pimeydessä...

Äkkiä kuulet rasahduksen takaasi. Käännyt ympäri ja samassa jokin iskeytyy voimalla rintaasi. Lennät selällesi maahan ja tunnet veren juoksevan ulos rinnastasi. Se pakenee sinua, virraten ulottumattomiisi. Olosi heikentyy nopeasti.

Tälläistäkö se oli? Kuoleminen? Jos olisit tiennyt, olisitko tappanut niitä ihmisiä aikaisemmin? Pelkän rahan takia. Oliko se sen arvoista?

"Älä tapa häntä!" kuulet huudon kuin pitkän tunnelin päästä.

Huutajan ääni ei ole hätääntynyt, vaan pikemminkin käskevä. Aivan kuin tuo olisi nähnyt useamminkin jonkun tapettavan.

"Ääh, ihminen on typerä laji, ei se ymmärtäisi puhetta. Pahantekijät saavat palkkansa kuolemalla, ja heistä kaikki ovat pahantekijöitä. Teemme palveluksen koko kaupungille, kun kitkemme heidät pois täältä," toinen ääni puhuu.

Tuon ääni on sinusta todella välinpitämätön. Silti pystyt aistimaan jotain... Jotain lämpöä tuon äänessä...

Mutta mitä?

Äkkiä näkökenttääsi piirtyy tähtitaivasta vasten hahmo. Se ei ole ihminen, tiedät sen jo. Mutta se ei ole eläinkään.

"Hän kuolee, vaikket edes iskenyt kovaa", hahmo sanoo arvioiden.

Et ole hänelle mitään merkittävää, mutta sen sijaan tappajastasi hän taitaa välittää enemmän kuin mistään muusta. Tunne taisi olla myös molemminpuolista.

"Ihminen on heikko laji. En ymmärrä miksi yrität suojella heitä."

Äänet alkavat liukua kuulumattomiisi. Silmäsi sulkeutuvat hitaasti.

"Koska jonkun on tehtävä se, muuten tappaisit kaikki vastaasi käveleät. Mennään nyt takaisin kotiin, ennen kuin poliisit ehtivät tännekin. Sitä paitsi, täällä on kylmä."

Kuulet enää kahdet loittonevat askeleet, ennen kuin elämäsi hiipuu pois ruumiistasi.


Naruto heräsi seuraavana aamuna varhain. Poika nousi varovasti sängystä, ettei herättäisi Sasukea. Hänen oli todella vaikea nousta sängystä, koska Sasuke piti kiinni hänestä kuin iilimato. Naruto tosin oli tottunut näihin aamuihin, sillä he nukkuivat Sasuken kanssa aina kiinni toisissaan.

Päästyään ylös sängystä, Naruto käveli haukotellen keittiöön laittamaan heille molemmille aamupalaa. Hän ei edes tiennyt, miksi teki Sasukellekin aamiaista. Se vain oli ollut tapana alusta asti.

Naruto laittoi ruuat ja huolehti talon siisteydestä. He kävivät Sasuken kanssa yhdessä kaupassa. Sasuken tehtävä taas oli talon miehenä huolehtia, että kaupisteliat ja muut ovelle kolkutteliat pysyisivät poissa. Tai jos joku soitti, Sasuke vastasi siihen aina ensimmäisenä. Näin ennalta ehkäistiin jo sitä, ettei kukaan pääsisi soittelemaan pilapuheluja. Jos nimittäin joku erehtyi soittamaan Sasukelle suutaan puhelimen kautta, Sasuke pystyi kyllä iskemään luut soittajan kurkkuun.

Lisäksi Sasuken hommiin kuului tottakai kaikki elektroniikkaan liittyvät asiat, sekä auttoi Narutoa pitämään asuntoa siistinä. Vähän tosin kehnoin tuloksin, mutta ainakin hän yritti auttaa. Ruuan laitosta Sasuke ymmärsi suunnilleen yhtä paljon kuin matematiikasta.

Naruto oli tänä aamuna herännyt todellakin liian aikaisin. Poikaa tosin ei väsyttänyt enää. Hänen päässään pyöri yhä Ebisun karmea kohtalo.

Ei sillä, ei hän liikunnan opettajasta välittänyt, vaan enemmän häntä mietitytti, olivatko he tarpeeksi hyvin ottaneet huomioon jälkiensä pyyhkimisen? Heidän sormenjälkiään oli varmasti joka paikassa pukuhuoneessa.

Blondin ajatus tosin katkesi yllättäen pojan kuullessa askeleita keittiön oviaukolta.

"Huomenta", Sasuke mutisi haukotellen samalla ja hymyili.

"Huomenta. Miten sä nyt jo heräsit?" Naruto kysyi selvästi yllättyneenä. Yleensä Sasuken sai ylös vasta kaksi minuuttia ennen kuin heidän oli pakko lähteä kouluun, jotta he ehtisivät luokkaan ennen opettajaa. Usein he olivatkin viimetipassa vasta koululla.

"Tuli jo ikävä. Mikäs sua vaivaa? Näytät mietteliäältä", Sasuke sanoi hieman huolestuneena kävellen samalla Naruton viereen nojaamaan tiskipöytään ja samalla koettaen tavoitella Naruton katsetta, kun blondi yritti valmistaa pannukakkuja aamupalaksi.

"Huolestuttaa vain mennä kouluun. Koko päivä pitää kuunnella miljoonaa eri teoriaa siitä, missä Ebisu on, vaikka itse tietää hänen matkaavan tällä hetkellä viemäristössä jonnekin päin maailmaa", Naruto mutisi laskien kätensä väsyneesti nojaamaan pöytää.

Sasuke hymyili sipaisten taikinakulhosta hieman taikinaa sormeensa ja kaapaten toisella kädellään Naruton lantiosta kiinni ja veti nuoremman aivan kiinni itseensä. Naruto senkun tapitti mustahiuksista huolestuneella ilmeellä.

"Älä murehdi, ei kukaan pysty yhdistämään Ebisun katoamista meihin. Kuka lähtisi etsimään ihmisen ruumista rottien täyttämästä viemäristä?" Sasuke kysyi ja katsoi lohduttavasti nuorempaa samalla kun tarjosi Narutolle sormessaan olevaa taikinaa.

"Tuskin kukaan, mutta... kun kaikki puhuvat siitä ja... vaikea olla hiljaa kun kaikki heittää omia mielipiteitään tapahtuneesta", Naruto änkytti vilkaisten Sasuken sormea. Poika ei kuitenkaan vielä suostunut syödä taikinaa.

"No, jos he alkavat sinulle jotain siitä sanoa, tai jos se alkaa muuten vain häiritä sinua, minä kyllä pistän sille pisteen", Sasuke sanoi hymyillen ja suukotti hellästi sinisilmän otsaa.

Naruto näytti rauhoittuneen ainakin hieman. Poika hymyili hieman Sasuken tuodessa taas taikinalla päällystettyä sormeaan nuorempaa kohti. Blondi päätti Sasuken mieliksi ottaa vanhemman sormen suuhunsa ja nuolla sen puhtaaksi taikinasta.

Sasuke hymähti tyytyväisenä ennen kun kumartui nopeasti ja nappasi Naruton lantiosta kunnon otteen ja nosti pojan tiskipöydälle. Eikä yhtään haitannut, vaikka muutaman kupin kohtalo jäi epäselväksi epämääräisen kolinan ja kilinän johdosta.

Naruto nauroi nojautuessaan hieman taakse päin, jottei antaisi Sasuken päästä liian helpolla. Sasuke tottakai janosi aamusuudelmaa, muuten hänen päivänsä ei käynnistyisi parhaalla mahdollisella tavalla.

Vanhempi pojista painautui lähemmäs nuorempaa pitäen tuon alaselästä tiukasti kiinni. Naruton pakoilu tosin harmitti hieman. Mutta se tekikin tästä oikeastaan vain mielenkiintoisempaa.

"Älä viitsi, yks pikku pusu vaan", Sasuke marisi, mutta Naruton senkun virnui niukin naukin hänen ulottumattomissaan. Mustahiuksinen mutrusti huuliaan.

Jumalauta, Naruto ei kyllä häntä tällä tavalla pakoilisi!

Sasuke kiipesi myös tiskipöydälle aiheuttaen lisää lasien kilinää. Mustahiuksinen istui hajareisin nuoremman reisien päällä, joten tilaa liikkua ei ollut paljon, jos ei tosin halunnut Sasukea pudottaa lattialle.

Naruto oli totaalisesti loukussa, mutta se näytti lähinnä naurattavan häntä.

"Sasukee, sä rikot kaikki lasit meiltä!" Blondi huudahti nauraen, mutta vaikeni nopeasti Sasuken suudellessa häntä.

Vaikka tämä oli koettu jo miljoonat kerrat aikaisemminkin, Naruto tunsi yhä samat jännityksen väristykset kuin ensimmäiselläkin kerralla. Sasuken kädet hakeutuivat tasapainon epävarmuuden takia haparoivasti Naruton ympärille samalla, kun Naruton huoleksi jäi pitää poikien tasapaino.

Pehmeät huulet kävivät ensin vain hellää koskettelua keskenään, ennen kuin suudelma alkoi muistuttaa yhä enemmän ja enemmän pienimuotoista painia. Naruto ei enää jaksanut välittää, vaikka he molemmat putoaisivat lattialle, vaan nuoremman pojan kädet hakeutuivat Sasuken rinnalle ja blondin kynnet painoivat Sasuken paljasta ihoa.

Mustahiuksinen vetäytyi hetkeksi suudelmasta ja katsoi pienempää aika pervolla ilmeellä.

"Vai haluat sä vähän kipua tähän mukaan? Sopii se mulle", poika sanoi pirullisesti.

Naruto ehti vain väläyttää säikähtänyttä ilmettä ennen Sasuken uutta, entistä rajumpaa suudelmaa. Vanhemman kädet hakeutuivat vauhdilla nuoremman paidan alle hyväilemään paljasta selkää, mikä sai Naruton vingahtamaan hiljaa.

Ei aamu olisi paljon paremmin voinut alkaakaan.

"Mikä täällä haisee?" Sasuke kysyi perääntyen hieman kauemmas Narutosta.

Hetken Naruto tosiaan luuli, että hän itse haisi tai jotain, mutta sitten hänkin haisti sen; palaneen käryä.

"Voi perse!" blondi parahti huomatessaan yhden pannukakuista kärähtäneen jo aika pahasti. Sinisilmä ponkaisi niin nopeasti alas tiskipöydältä, että Sasuke oli toden totta lentää kumoon.

Naruto irrotti pannukakun nopeasti paistinpannusta ja sääti lämpöä hieman pienemmälle ennen kuin länttäsi uuden satsin voita ja taikinaa pannulle. Palanut pannukakku saisi kyllä lentää roskiin.

"Nyt näitä tulee yksi vähemmän." Blondi parahti surkeaan sävyyn samalla kun nakkasi mustan pannukakun roskakoriin.

"Älä välitä, jos niitä tulee epätasa luku niin voidaanhan me syödä yksi puoliksikin", mustahiuksinen sanoi kietoen Naruton takaapäin halaukseen ja näykkien tuon korvaa ja kaulaa.

Naruto suli samantien. Ei tässä talossa pystynyt mököttää edes pannukakun perään!

Ja Sasuke muka koulun kovis? Tai Naruto muka koulun kiusatuin? Ei uskoisi jos joku näkisi millaista heillä kotona oli.

Saatuaan loput pannukakut kunnialla paistettua, Naruto sekä Sasuke siirtyivät makuuhuoneen puolelle vaihtamaan kouluvaatteisiin. He alkoivat olla jo myöhässä koulusta, joten oli syytäkin pitää hieman vauhtia yllä, jottei tänäänkin tarvitsisi syödä aamupalaa matkalla, kuten yleensä.

Naruto oli nopeampi pukemaan, joten hän meni jo edeltä kattamaan pöytää. Poika oli juuri saanut ruokailuvälineet pöytään, kun melkoinen kilinä kertoi Sasuken olevan tulossa.

Naruto ei ollut oikeastaan koskaan nähnyt Sasuken käyttävän muita vaatteita kuin erilaisia ketjuhousuja ja niittipaitoja. Yötkin poika nukkui yleensä pelkät boxerit jalassa. Harvemmin, mutta joskus kuitenkin jopa yöhousut jalassa.

Naruto ei kuitenkaan jaksanut mainita asiasta ikinä. Hän ei olisi voinut edes kuvitella Sasukelle, vaikka ihan tavallista hupparia ja farkkuja. Jotenkin ne eivät sopineet hänen tuntemalleen Sasukelle.

Sen sijaan Sasuke koetti jatkuvasti vihjailla, että Naruton pitäisi käyttää enemmän omaan persoonaansa sopivia vaatteita. Pojalla oli aina jonkinlainen huppari, usein miten valkoinen tai harmaa, ja lusari farkut. Sasuke olisi halunnut Naruton pukeutuvan myös mustaan ja ketjuihin, sillä hänestä se olisi Naruton yllä seksikästä. Mutta Narutosta se tuntui naurettavalta ajatukselta.

Ja niin varmasti se olisi naurettavaa kaikkien muidenkin mielestä.

Ei, kyllä Sasukelle sopi parhaiten gangsterimainen tyyli, ja Narutolle hillitty perusvaatetus. Siihen oltiin totuttu jo pieninä, joten sillä linjalla jatkettaisiin.

Sasuken raahattua viimein ahterinsa keittiöön ja päästyä istumaan, kello alkoi tosiaan olla jo paljon. Naruto piti kiirettä nostaessaan pöydälle maidon lisäksi pannukakut ja hillon, ennen kuin pojat pääsivät aamiaiseen käsiksi.

"Syö nopeasti, meillä tulee taas mieletön kiire kouluun", Naruto sanoi vilkuillen kelloa jatkuvasti samalla kun levitti hilloa pannukakulleen.

Sasuke vastasi hätäilyyn rennolla hymyllä ja sivelemällä jalallaan Naruton säärtä.

"Ei siihen kuole jos menee kouluun hieman myöhässä", mustahiuksinen naurahti samalla kun kaikessa rauhassa alkoi syödä aamiaistaan. Naruto toden totta oli heidän keittiövelho, sillä pannukakut olivat varmasti parempia mitä minkään ravintolan pannarit.

"Ei kuolekkaan, mutta on se ikävää mennä myöhässä kouluun", Naruto lausahti samalla kun koitti syödä mahdollisimman nopeasti tukehtumatta.

Aamupala oli syöty nopeasti. Pojat kiiruhtivat kouluun lumi narskuen kenkien alla. Tai ainakin Naruto kiiruhti Sasuken raahautuessa kaikessa rauhassa perässä. Ja kyllä he molemmat vain tänäkin aamuna kerkesivät koululle juuri kellojen soittoa.

"Mitä meillä on ensimmäisellä?" Sasuke kysyi haukotellen. Häntä olisi vielä väsyttänyt.

"Liikuntaa", Naruto sanoi nielaisten. Ihanaa, heti ensimmäisellä tunnilla saa kuunnella ihmettelyjä siitä, minne Ebisu oli kadonnut. Sasuke selvästi huomasi Naruton äänessä epäröivän sävyn.

"Mennään, sijainen saattaa olla Ebisuakin tiukempi täsmällisestä kouluuntulo ajasta", Sasuke sanoi ykskantaan ja lähti edeltä avaamaan tietä poikien pukuhuoneelle.

Narutosta tuntui oudosti siltä, että ihmiset katselivat heitä tavallistakin enemmän. Eivätkai he tienneet..? Ääh, eivät tietenkään. Narutolla vain mielikuvitus leikitteli hänen omilla peloillaan.

Pukuhuoneilla Naruto ja Sasuke kävelivät suoraan perimmäiseen nurkkaan, jossa olleet siirtyivät heti pois alta, lähinnä Sasuken ansiosta. Naruto tulikin vain Sasuken perässä.

Kuten sanottu, Sasukea ei nähty edes liikunnassa verkkareissa ja t-paidassa, vaan pojalla oli liikuntaankin niittipaita ja ketjuhousut. Jonkin verran tosin kevyemmät ketjut ja vähemmän niittejä kuin tavallisissa vaatteissa, mutta ajatus oli kuitenkin sama.

Naruto taas tyytyi muiden tapaan normaaliin liikunta-asuun.

Ryhmässä ei vielä käyty keskustelua Ebisusta itsestään. Oli vain jonkinlaista erinäistä ihmettelyä siitä, että oliko heillä joku sijainen. Asia ei kuitenkaan ollut varma, joten poikaryhmä valui hiljalleen liikuntasaliin odottamaan opettajaa. Melkein kaikki odotti näkevänsä tutun opettajan silmälasit päässään ilmestyvän oviaukosta.

Oli siinä sitten ihmettelemistä hetkeksi kun oviaukosta pöllähtikin tuntematon mies opettaja, jonka kasvot oli peitettynä outoon naamioon.

"Missä Ebisu on?" joku pojista kysyi. Naruto katsahti Sasukeen, joka vastasi katseeseen ihan rauhallisella ilmeellä.

"Minulla ei ole tietoa siitä, missä teidän opettajanne on, mutta minä pidän teille tämän tunnin. Nimeni on Tobi. Koska Ebisu ei antanut mitään ohjeita, mitä meidän pitäisi tehdä, päätin, että pelaamme tänään salibandya."

Moni pojista huusi riemuissaan. Heillä olisi pitänyt olla tänään kuntosalia, missä kaikki kuolivat tylsyyteen.

Samalla alkoi käydä kiivas keskustelu siitä, missä Ebisu oli. Moni ehdotti lähes toiveikkaalla sävyllä murhaa.

"Mitä jos he saavat tietää mitä me tehtiin eilen?" Naruto kysyi kuiskaten Sasukelta.

Sasuke hymyili hieman ennen kuin vastasi.

"Todella epätodennäköistä. Ja jos saavat tietää, me ollaan kusessa", Sasuke sanoi huolettomasti.

Salibandystä kaikki pitivät. Paitsi Naruto. Ei salibandyssä sinänsä ollut mitään vikaa, mutta hän oli niin pienikokoinen verrattuna muihin, että hänet oli helppo taklata pitkin seiniä.

Olihan taklaus vasten salibandyn sääntöjä, mutta näin koulussa sääntöihin ei kiinnitetty niin paljon huomiota. Ja vielä kun kyseessä oli sijainen, joka tuskin edes tietäisi sääntöjä kunnolla.

Eikä tämäkään peli niin paljon poikennut normaalista. Sasuke ja Naruto joutuivat kuin kohtalon ivasta eri joukkueisiin. Se riitti Sasukelle hyvin syyksi olla pelaamatta täysillä.

Aluksi Naruto ja Sasuke pysyttelivät aika paljon oman maalinsa luona, jottei tarvitsisi niin paljon osallistua pelin kulkuun. Lopulta heidän oli hyökkääjän asemassa pakko osallistua kunnolla peliin.

Tai ainakin Naruto yritti. Aina kun hän sai pallon niin joku, joko vastapuolen joukkueesta tai omasta joukkueesta, hyvä ettei kampannut häntä viedäkseen palloa. Ei Naruto ollut surkea pelaaja, häntä vain ei huvittanut pelata joukkueessa, jossa kaikki pitivät häntä vastapuolen pelaajana. Ihan vain siksi, että hänen ei haluttu antaa tehdä maalia tai edes hyvää syöttöä. Sitä kunniaa hänelle ei suotu.

Narutolla tosin oli samalla tavalla kuin Sasukellakin mielettömän tarkat silmät ja todella kova kunto, joten monesti muut pelaajat jäivät varjoon Naruton ja Sasuken pelatessa pitkään lähes kahdestaan.

Ne olivatkin pelin parhaita hetkiä, sillä silloin sekä Sasuke, että Naruto saivat käyttää pienissä määrin todellisia voimiaan. Olihan se muiden oppilaiden mielestä vain coolia, kun Sasuke suojaa palloa kuin ammattipelaaja samalla kun Naruto liikkuu sulavasti Sasuken eteen ja vie pallon tarkasti ja hallitusti hieman kauemmas Sasuken taas seuratessa blondia kuin tiikeri.

Tobilla tosin ei ollut ihan mikään paras tunti. Hänellä oli tarkoitus vetää sama saarna, minkä jokainen Sasukea opettanut liikunnanopettaja oli aikonut saarnata tai jopa saarnannut; missä Sasuken liikuntavaatteet? Tällä kertaa tosin pari poikien luokkalaista ehti selittää opettajalle, että oli parempi antaa Sasuken pelata juuri niissä vaatteissa missä halusi. Etenkin nyt kun Sasukelle oltiin annettu vielä kättä pidempääkin.

Peli sujui pitkän aikaa ilman ongelmia. Itse asiassa, sekä Naruto, että Sasuke pääsivät todella näyttämään närhen munat muille oppilaille, kunnes peli sai odottamattoman päätöksen.

Pallo oli juuri syötetty seinäsyöttönä Narutolle, kun hänen omassa joukkueessa ollut lähes Choujin kokoinen leveydeltään, mutta Sasukeakin pidempi rinnakkaisluokan Kankuro rynttäsi blondin seinää vasten sellaisella voimalla, että se olisi iskenyt matalaksi ravihevosenkin. Tai siltä se ainakin tuntui.

Naruto oli ihmisen muodossa, joten vaikka hän oli Kyuubi, isku tuntui samalta kuin ihmisestäkin.

Salamana ohitse mennyt hetki tuntui kymmeneltä minuutilta. Sählypallo pomppi jonnekin teille tietämättömille ja joku tilannetta tajuamaton otti sen nopeasti kiinni ja teki kenenkään huomaamatta maalin. Siihen meni korkeintaan kymmenen sekuntia, ja sinä aikana Sasuke sai pelätä tosissaan Naruton puolesta.

Poika nimittäin putosi maahan velttona kuin iso nukke ja jäi maahan makaamaan hiljaa. Tilanne oli totaalisesti pysähtynyt. Kaikki äänet tuntui hukkuneen hiljaisuuteen.

"Maali!" sählypallon vienyt Rock Lee huusi.

Maailman huonoin ajoitus tehdä maali ja tuuletella sille.

Opettaja oli jo juoksemassa Narutoa kohti. Muut jäivät huoneeseen oikeastaan vain uteliaisuudesta. Mitenköhän blondin oli käynyt? Kuollut kenties?

Mutta Sasuke ehti ennen opettajaa. Tilanne räjähti totaalisesti käsiin.

Mä valitsen niist yhden, lyön epäröimättä. Hakkaan sen naamaa välittämättä

Mustahiuksinen tarvitsi vain yhden halpamaisen hymyn tuon ison pojan naamalla. Halpamainen, vahingon iloinen hymy. Ja Sasuke oli valmis murhaamaan, vaikka keskellä koulua.

Mustahiuksisen nyrkki iskeytyi voimalla rinnakkaisluokkalaisen pojan leveään naamaan, saaden hymyn katoamaan ja ilmeen vääntymään tuskasta. Sasuke ei tosin jäänyt tätä odottamaan, vaan löi heti uudestaan.

Mitä mahtaa edes isokokoinen Kankuro kun bakemono käy kimppuun? Ei mitään.

Kaks sen kaverii lähtee pois juokseen, joku huutaa vierestä: "Hei vittu sehän kuolee!"

"Lopeta, sä tapat sen tolla menolla!" opettaja huusi vähän matkan päästä ja moni oppilaista pinkoi nopeasti pois liikuntasalista. Pelkurit.

Mä en lopeta, en anna sille anteeks. Pitäis vähän miettii kenet ottaa kiusan kohteeks

Jätkä kaatui jo maahan, mutta Sasuke meni samantien perässä. Poika hakkasi toisen naamaa minkä kerkesi.

Hän ei antaisi anteeksi.

Pitäisi vähän miettiä, kenet ottaa kiusan kohteeksi.

Ne repii mua pois ja huutaa päin naamaa: "mitä sä teet, mikä sua vaivaa"

Opettaja otti virkansa puolesta kiinni Sasuken käsistä, jotta poika lopettaisi.

"Mitä sä teet!?" opettaja huusi kuin sireeni Sasuken korvaan.

"Mikä vittu sua vaivaa?!" muutama oppilaskin huusi luullessaan, että nyt oli lupa huudella Sasukelle.

Mä en kuule niitä, kaikki on nyt lopussa

Sasukelle ympärillä olisi voinut ihan yhtä hyvin olla vaikka pari kärpästä. Poika riuhtaisi kätensä nopeasti opettajan otteesta ja jatkoi pojan hakkaamista.

Isomman pojan nenä oli selvästi murtunut. Verta oli joka paikassa.
Ei mokoma enää pistänyt edes vastaan.

Heikko, pelkuri.

"Sasuke..."

Nyt toi tyyppi makaa verilammikossa

Sasuke pongahti kuin ammuttuna seisaalleen ja lopetti heikomman pojan hakkaamisen.

Toinen poika jäi hiljaa makaamaan verilammikkoon, mutta selvästi tuo hengitti. Pelkäsi vain liikaa liikkuakseen.

Sasuke ei tosin mokomalle uhrannut enää ajatustakaan, vaan ryntäsi Naruton luo.

Blondi liikkui hieman, muttei päässyt ylös maasta. Poika ei ollut itsekään aivan varma mihin sattui, kun koko keho tuntui kivusta turralta.

Sasuke polvistui nopeasti Naruton viereen samalla kun opettaja näytti siltä, ettei tiennyt mitä olisi ensimmäisenä tehnyt. Lähtenyt tarkistamaan Naruton tilaa vai selvittänyt, oliko Kankuro elossa?

Sasuke painoi Narutoa hellästi rinnasta, jotta tuo jäisi makaamaan aloilleen.

"Odota siinä, älä liiku", mustahiuksinen mutisi, katsoen sitten murhaavalla ilmeellä Tobia, jolta näytti pallo olevan kuvainnollisesti kateissa.

"Soita ambulanssi. Heti!" poika ärähti vihaisesti saaden Tobin helposti tottelemaan. Opettaja ryntäsi nopeasti opettajienhuoneeseen soittamaan.

Sasuken vihainen ärähdys oli saanut vielä muutaman oppilaan juoksemaan pois. Ainoastaan muutama jätkä jäi haahuilemaan liikuntasaliin. Lisäksi Sasuke olisi voinut vaikka vannoa kuulevansa hiljaista naurua jonkun suusta.

Mokomakin... Jos Naruto ei olisi tässä kunnossa, kyseisen jätkän kohtalo olisi ollut sama kuin Kankurolla, joka nyt nousi vaivalloisesti, mutta yllättävän nopeasti seisomaan. Pelkäsi kaiketi uutta selkäsaunaa.

Sasuke pysyi koko ajan Naruton luona, vaikka poika vakuuttelikin paranevansa nopeasti, ja ettei tarvinnut ambulanssia. Kankuron hakkaamisesta Sasuke saisi varmasti väliaikaisen erotuksen koulusta, joten hän ei vaivautunut edes ajattelemaan seuraavalle oppitunnille menoa.


"Sanoissasi on perää, mutta ei heitä tappaa tarvitse vain siksi, etteivät he kykene ajattelemaan tekojensa seurauksia."


Kiba oli ainoa, joka tuli nyt Sasuken ja Naruton luo. Pojalla oli julman tyytyväinen hymy kumartuessaan takaapäin Sasuken korvan juureen.

"Ihan vain tiedoksi, mä tiedän mitä te teitte eilen. Mulla on todisteitakin. Te ootte todella kusessa", ruskeahiuksinen poika kuiskasi niin, ettei kukaan muu kuullut kuin Naruto ja Sasuke.

Ihminen oli kaksinaamainen laji.

Ennen Sasuken päätöstä käydä Kiban kimppuun, ruskeahiuksinen oli liuennut paikalta ihmismassan tuomaan turvaan.

Sasuken mustat silmät kohtasivat nopeasti kivuliaat, mutta säikähtäneet silmät.

"Hän tietää..." kuiskaus kantautui vain Sasuken korviin.

"Raha? Seksi? Oma hyöty? Mitä muuta ihminen muka ajattelee?"

Naruto vietiin vauhdilla ambulanssilla sairaalaan, missä hänelle todettiin lievä aivotärähdys, paljon mustelmia ja seinää vasten iskeytyneen kyynerpään murtuminen.

Paranemiseen uskottiin menevän kuukaudesta kolmeen kuukauteen.

"Eli iltaan mennessä olen terve ja pääsen huomenna sairaalasta", Naruto tosin luetteli omat teoriansa Sasukelle heti lääkärin lähdettyä.

Sasuke hieman naurahti, mutta näytti muuten melko vakavalta.

"Se kusipää olis voinu vaikka tappaa sut silmän räpäyksessä", mustahiuksinen sanoi hampaita purren.

Naruto katsoi hieman huolestuneesti mustahiuksista.

"Älä nyt liioittele, en mä niin heikko oo edes ihmisenä. Mutta paljon tärkeämpää, mitä Kiban kanssa pitäisi tehdä?" blondi kysyi huolestuneena.

Jos Kiba kertoisi ja todistaisi muille Sasuken murhanneen Ebisun ja Naruton hävittäneen ruumiin, he saisivat poliisit peräänsä. Ja koska poliisista ei heille olisi mitään vastusta, kutsuttaisiin armeija. Ja kun armeijastakaan ei olisi mitään vastusta, alkaisi maailmanlaajuinen Kyuubin ja bakemonon metsästys.

Ei heitä kiinni saataisi, jos he niin haluaisivat, mutta ketä innostaisi elää koko ajan silmät selässäkin?

"Mä voin paloitella hänet miljoonaksi palaseksi niin kukaan ei tunnista häntä", Sasuke sanahti julman mairea hymy kasvoillaan.

"Ei, vaan meidän on saatava hävitettyä se todistusaineisto, mitä hänellä on. Vaan millaista todistusaineistoa hänellä on? Video? Kuvia?" Naruto mietti ääneen ja näytti selvästi jo tuskaantuvan tiedottomuudesta.

Sasuke nousi sairaalavuoteen vieressä olevalta tuolilta ja kumartui halaamaan Narutoa.

Sinisilmä rauhoittui hieman, laittoi silmänsä kiinni ja halasi Sasukea takaisin.

"Älä pelkää, mä lähden etsimään sitä todistusaineistoa ja tuhoan sen. Jos en löydä sitä, pidän huolen, ettei Kiba pääse käyttämään sitä", Sasuke sanoi salaperäisesti samalla kun irtautui halauksesta ja oli selvästi lähdössä pois sairaalasta.

Narutolle iski paniikki.

"Sasuke, älä tee mitään Kiballe!" poika huusi, mutta yhtä hyvin hän olisi voinut puhua vaikka seinälle. Sasuke nimittäin lähti jo.

Sasuke ei palannut sairaalaan edes illemmalla.

Naruto vietti unettoman yön sairaalassa, ja aamulla tuo soitti ensi töikseen Konanille, luokanvalvojalleen.

"Huomenta, Konan. Mä en pääse tänään kouluun kun mun piti viettää sairaalassa vielä tämä päivä iltaan asti. Pitää vielä varmistaa, ettei aivotärähdys ollut tämän vakavempi", Naruto sanoi vähän tokkuraisesti unettoman yön ja melko aikaisen heräämisen takia.

"Koita nyt vaan hoitaa ittes siihen kuntoon, että pääset kouluun. Tiedätkö muuten Kibasta mitään? Moni arvelee hänen olevan sairaalassa myös, kun ei koulussa ole näkynyt."

Konanin sanat herättivät Naruton todellakin kokonaan.

"E... Ei Kibaa ole täällä näkynyt... mutta mä voin käydä tarkistamassa vastaanottotiskiltä", blondi änkytti yrittäen kuulostaa tyyneltä.

Puhelu lopetettiin nopeasti.

"Sasuke, mitä hemmettiä sä oot menny tekemään?!" Naruto huusi sairaalahuoneessaan, mutta onneksi kenelläkään tuskin oli mitään aavistusta mistä hän puhui.

Ehkä joku ajatteli vain naapurihuoneen höperöiseksi hulluksi.

Mutta tärkeämpää oli nyt selvittää, missä Kiba oli.

Naruto lähti huoneestaan vauhdilla kohti sairaalan vastaanottotiskiä.

"Onko tänne tullut sellaista henkilöä kuin Kiba Inuzuka?"

Sinisilmä tiesi kuulostavansa melkein epäilyttävän hätääntyneeltä, mutta sillä ei ollut nyt väliä.

Vastaanotto virkailia näyttikin hieman ihmettelevältä tarkistaessaan tietokoneelta potilastietoja.

"Ei ole tullut", virkailia sanoi lyhyesti yhä ihmetellen Naruton äkkipikaista ja hätääntynyttä käytöstä.

"Ai... Kiitos..." poika mutisi mennen nopeasti takaisin huoneeseensa.

Makuulleen hän ei pystynyt mennä vaan käveli levottomasti huoneessa ympyrää. Sasukella ei ollut kykyjä hävittää ruumiita, joten Kiban ruumis löydettäisiin varmasti nopeasti ja siinä alkaisi pikkukylässä mieletön meteli.

Lopulta Naruto istui sairaalahuoneen ovea vasten lattialle.

Mitä Sasuken päässä oli oikein liikkunut!?

Naruton kädessä oleva kipsi kolahti hiljaa ovea vasten, mutta käsi ei ollut enää kipeä alkuunkaan.

Aurinko nousi korkealle taivaalle ja linnut alkoivat laulaa.

Kevät teki hiljalleen tuloaan, mutta Naruton sisälle tuntui kasvaneen valtava jääkimpale.

Missä Sasuke oli nyt?

Entä minne he voisivat seuraavaksi lähteä Konohan päästessä jyvälle siitä, että heidän keskuudessaan oli kaksi yliluonnollista tappokonetta?

Koko kylä joutuisi sekasorron valtaan, ja heidän olisi lopulta pakko paeta.

Ja minne he menisivät? Mitkä ihmiset pystyisivät sulattaa keskuuteensa kaksi hirviötä?

Yksinäinen lintu laskeutui laulamaan puun oksalle ikkunan takana. Valo paistoi sen selän takana samalla, kun se yritti löytää tasapainon oksalla räpyttämällä siipiään. Linnun varjo lankesi sairaalahuoneen lattialle, Naruton jalkojen juureen.

Valo teki mustan enkelin sairaalahuoneen lattialle.