Seuraavana aamuna kun heräsin, muistin eiliset tapahtumat kuin taikaiskusta.
"Paska", mutisin uudelleen. "Se ei todellakaan mennyt hyvin." Huokaisin. Kehoni tuntui erittäin raskaalta. Jos joku olisi tullut nyt sisään ja koskettanut poskeani, olisi hän varmasti luullut minua kuolleeksi. Kalpea ja viileä ihoni hämää ihmisiä erittäin hyvin näissä asioissa.

Parin minuutin kuluttua minulle tuli kuitenkin olo, että olisin todella havahtunut siihen aamuun. Kun nousin istumaan pehmeälle sängylleni, minua huimasi ja päätäni särki.
"Ja paskat", huudahdin muuten äänettömässä huoneessa. Olen minä ennenkin pääkipua kokenut. Tämä ei liity mitenkään eiliseen, ajattelin ja nousin uhmakkaasti seisomaan. Tuntui siltä, kuin kylmä lattia olisi pakastanut jalkapohjani.

Vaihdoin vaatteeni todella nopeasti. Vetäisin päälleni tummanharmaan hupparin, mustavalkoisen palestiinalaishuivin ja vaaleansiniset farkut. Kävellessäni uneliaana vessaan raavin sotkuisia hiuksiani. Olin ajatuksissani.
En kehtaa nähdä Narutoa tuon jälkeen. No voi helvetti, mikä neiti oikein olen? Puraisin huultani, joka johti siihen, että kummatkin etuhampaani upposivat syvälle alahuuleni sisälle. Pieni, tummanpunainen veripisara raivasi itsensä ulos huulen sisältä.
"Huoh." Hiljainen huokaukseni ponnahteli seinästä toiseen kulkeutuen talon toiseen päähän saakka. Koko vessassa käynti unohtui minulta saman tien; hitaasti madellen lähdin äännähdyksen perään ulos kirkkaaseen päivänvaloon.

Kun huomasin saapuneeni kotitaloni epämiellyttävästi nariseville ulkoportaille, päätin alkaa vältellä Narutoa. Raiskausyrityksen epäonnistuminen oli jo riittävän nolo syy tällaiselle pakoilulle, mutta jos joku kysyisi, en voinut vastata tuolla tavalla. Täytyi valehdella, keksiä oma tarina. ...Keksinpäs.

"...Ja sen takia meille tuli riitaa", selitin ensimmäiselle vastaantulevalle henkilölle. Tämä ei ollut edes kysynyt mitään, oli vain tervehtinyt minua, mutta olen surkea valehtelemaan. Aloin heti selittää jotain keksimääni tarinaa minun ja Naruton välisestä riidasta.
"Niinpä tietysti", nuori nainen hymyili lämpimästi. "Älä huoli, Sasuke-kun! Selviämme tästä yhdessä..." Sakuraksi kutsuttu lopetti lauseensa kesken kaiken, koska olin lyönyt valkoisen käteni hänen suunsa eteen.
"Pidä suusi tukossa."

Sakura katsoi minua yllättyneenä ja perääntyi yhden lyhyen askeleen.
"Mitä nyt?" Hänen äänensä oli hämmentynyt, mutta ihaileva. "Oletko kunnossa, Sasuke-kun? Ei siitä Narutonrääpäleestä kannata välittää..."
Huokaisin ja kävelin vaaleanpunaisien hiuksien ohi ärsyyntyneenä.
"Älä hauku häntä", ärähdin Sakuralle olkani yli ja jatkoin kävelyäni eteenpäin. Tiesin olevani tyly hänelle, olin luonteeltani aina tuollainen ilman Narutoa. Blondin tapaamisen jälkeen kaikki oli muuttunut. Olin paljastanut hänelle kaikki salaisuuteni; olin luottanut häneen.

Huokaisin. Se oli silloin, nyt on nyt, totesin itselleni hiljaa mielessäni. Yritin estää esikouluaikaisia mielikuvia nousemasta mieleeni, mutta tiesin, että se olisi mahdotonta. Uppouduin syvälle omaan ajatusmaailmaani.

Kun olimme pieniä, vihasimme toisiamme enemmän kuin mitään muuta. Joka päivä esikoulussa näin keltahiuksisen keskisormen osoittavan minua kohti, ja vastaukseksi näytin hänelle rumasti kieltäni. Jotenkin tuo vihamielisyys oli kuitenkin muuttunut syväksi luottamukseksi ja ystävyydeksi, minun kohdallani tosin joksikin aivan muuksi ja vahvemmaksi.

Nyt hän oli vihainen minulle. Taas kerran. Minulla ei ollut ketään, kenelle kertoa tunteitani.
Ehkä pitäisi sittenkin pyytää anteeksi...? Hartaan mietiskelyni pysäytti näky, jota en ollut koskaan uskonut näkeväni.

Naruto ja Hinata. Ja he suutelivat toisiaan.

Tuskan polttavat kyyneleet olivat jo nousemassa silmiini, mutta pakotin ne pysymään sisälläni. En halunnut nolata itseäni toista kertaa, tällä kertaa itkemällä blondin edessä.
"Naruto...?" Hiljainen, raakkuva ääni pelästytti minut. En uskonut, että voisin koskaan kuulostaa tuollaiselta. Naruto irroittautui nopeasti Hinatasta ja laittoi toisen kätensä sinihiuksisen, voimakkaasti punastuneen tytön olkapäälle katsoen minuun kylmästi.
"Sasuke, minähän sanoin, etten rakasta sinua."