3. päivä

Aamulla herätessäni näin mitä lutusimman näyn. Neji nukkui suu söpösti raollaan ja tuhisi hiljaa.
Katselin häntä siihen asti, kunnes hän heräsi. Hän avasi silmänsä hitaasti ja hieraisi niitä. Herättyään kunnolla hän katsoi minua hymyillen ja toivotti hyvät huomenet. Ynähdin vastaukseksi, ja samalla katselin kun hän nousi seisomaan. Minäkin nousin istumaan, mutta heti sen tehtyäni Neji koppasi minut syliinsä ja kantoi alakertaan ikuiseen Namon valtakuntaan.
Neji laski minut yhdelle keittiön tuoleista, ja jätti minut voitelemaan leipääni Leen saavuttua 'vahtimaan' minua. Tunsin oloni tyhjäksi, ja mieleni synkkeni ennätysnopeudella. Söin aamupalani haluttomasti. Namo huomasi pian murjotukseni, ja kuiskasi lohduttavasti Leen kuulematta:
"Älä huoli. Kyllä hän pian takaisin tulee."
Katsoin häntä kiitollisena mutta silti en voinut olla punastumatta. Tunsin Namon katseen selässäni enkä voinut kuin tuntea outoa kipua. Ihmettelin sitä mutta en voinut selittää miten hänen katseensa sai minut tuntemaan niin petetyksi. Häivytin tunteen nopeasti ja jatkoin syömistäni yhä haluttomampana. Hymähdin vainoharhaisuudelleni ja Lee katsoi minua uteliaana.

Aamupalan jälkeen nousin hitaasti tuolistani ja päätin karistaa viimeisetkin aamukankeuden rippeet kehostani.
Tallustelin verkkaisesti kohti Tentenin huonetta Lee perässäni. Avatessani oven näin Tentenin viimeistelevän juuri nutturoitaan. Laahustin hänen sängyn viereensä ja laskeuduin kivusta irvistäen istumaan. Tenten antoi Leelle lähtömerkin ja istahti sitten viereeni sängylle hymyillen aurinkoisesti. Tuijotin häntä ankeana ja tumma aura ympärilläni kieppuen.
"Arvaa mitä?" Tenten kysyi minulta. Olin aina inhonnut sitä kun ihmisten piti arvuutella asioilla eikä sanoa sitä suoraan. Kohotin kulmakarvojani. Suorastaan tunsin Tentenin jännityksen puhkuvan ulos hänen kehostaan.
"No?"
"Luulen..." Tenten sanoi ja läheni minua kohti kuiskatakseen kuin salaliittolainen. Kallistin päätäni hiukan häntä kohti. "... että hän on pihkassa sinuun!"
Tenten tärisi innosta kun minä katsoin tyhmänä häntä.
"HÄ? Siis ketä?"
Tenten huokaisi ja katsoi minua toruvasti ihan kuin minun pitäisi heti tietää kenestä puhuttiin. Itse asiassa olin saanut kuulla monen olevan pihkassa minuun. Pienestä pitäen olin saanut jos jonkinlaisia rakkauskirjeitä. Jotkin olivat ihan hyviä mutta jotkin vähän outoja yksi metal-kamalta haiskahtavakin oli ollut aika ällö.

Sua rakastan ainiaan
Saat suoleni irti vetää milloin vaan
Olen sun orjas joka ilta
Annan sun valuttaa mun verta
Kuolema mut saa vaikka korjata
jos sun hiuksia saan harjata
Vedän veitsen ja revin silmäni irti
kunhan annat mun sua vielä vilkaista kiltti
Tapa mut nyt mun rakastettu
kun sydämeni on palasiksi leikattu
Muhun sattuu niin
että katolta hyppäisin
Otathan vastaan veriset tunteeni
Oi ainiaasti rakastettuni

Tyypistä oli kuitenkin tullut noin viidentoista vuoden päästä kolmen lapsen vastuullinen isä ja töissä vedenpuhdistamolla. Maailma muuttuu.
Tenten herätti minut muisteloistani huitomalla käsiään rivakasti. Katsoin häntä yllättyneenä ja kesti hetken ennen kuin muistin mistä olimme juuri puhuneet.
"Neji" , Tenten sanoi.
"Niin mitä Nejistä?" kysyin hölmistyneenä. Tenten näytti haluavan repiä hiukset päästään.
"AARGH!! Olet uskomaton! Neji. On. Pihkassa. Sinuun. Vai pitääkö tavuttaa?" Tenten ravisteeli minua.
"..."
"..."
"..."
"... Ei enää pisteitä jooko?"
"... Neji?"
"Neji."
"Neji Hyuuga?"
"Niin."
"Se Neji Hyuuga?"
"Yksi ja sama."
"Sanoisinko että...  VOI JUMALAUTA!! OLETKO SINÄ MENETTÄNYT JÄRKESI??!!"
"HÄ???!!!"
"Miten niin Neji muka minuun olisi pihkassa?"
"No hyvinkin!"
Istuimme ja mietiskelimme hiljaa sängyllä istuen. Lee oli rynnännyt huoneeseen hetken kuluttua kuultuaan huutoa. Huidoimme hänet pois ja leikimme 'mikälieseveistosonkaanmissäsemiesonmietiskelevässäasennossa'-asentoa. Muutaman minuutin kuluttua Tenten kohotti päätään ja katsoi minua pohdiskellen.
"Anna kuule..." Tenten sanoi. "Ei mitenkään mahdollisesti olisi mahdollista pienimmässäkään määrin että sinä olisit ehkä pihkassa my-" Tukin hänen suunsa kun kuulin askeleiden lähestyvän Tentenin huonetta. eli läiskäytin kämmeneni hänen suulleen ja odotimme sydän kurkussa pamppaillen että askeleet lähtisivät pois päin mutta ne jäivät hetkeksi ovemme eteen mutta jatkoivat taas pian matkaa. Henkäisimme yhdessä helpottuneina, ja vilkaisin häntä. Hän tuijotti minua takaisin ja huomasin hänen suupieltensä nykivän. Hetken kuluttua purskahdimme täyteen nauruun, mutta pian minua alkoi yskittää ja tunsin viiltävää kipua selässäni. Tenten katsoi minua hätääntyneenä ja kysyi olinko kunnossa. Hengitin katkonaisesti ja nyökkäsin hieman.
"Öö... tuota... Odota tässä menen hakemaan jonkun apuun", Tenten sanoi ja lähti apua huutaen huoneestaan. Painoin pääni polviini kun minua alkoi pyörryttämään ja pian kaaduin lattialle.
Nytkähtelin kivusta selässäni.
Toivoin hartaasti että Neji olisi luonani. Hän karkottaisi kipuni pois mutta hän oli toisessa osassa taloa. Minusta tuntui kuin hän olisi ollut toisella puolella koko universumia.
Hiljalleen kipuni laantui mutta pysyin sikiöasennossani.
Ajatukseni harhailivat Nejistä heidän lähtöönsä.
Verikyyneleet tipahtelivat lattialle muuttaen valkoisen maton punaiseksi.
Kun viikko on loppu en näe heitä enää koskaan, ajattelin, en yhtäkään.
Aloin nyyhkyttää hiljaa enkä kuullut hiljaisia askelia takanani. Tuijotin kokovartalopeilistä ensin omaa kuvajaistani ja sitten enkeliä joka oli laskeutunut ylleni. Väläytin Nejille mielipuolisen hymyn. Kikatin hieman ja tunsin vaniljan tuulahduksen ilmassa. Nejillä oli synkkä ilme ja hänen silmänsä olivat surullisen harmaat.
Tunsin pienen kosketuksen otsallani ja tunsin lipuvani pimeyteen.

Muutaman kymmenen minuutin jälkeen heräsin omasta sängystäni. Räpyttelin silmiäni auki hiljalleen ja nousin istumaan. Silmäkulmastani näin vaalean hahmon, ja käänsin päätäni Nejiä kohti, joka istui selkä seinää vasten.
"Oletko kunnossa?" hän kysyi silmät kiinni. Ynähdin myöntävästi laskiessani katseeni syliini.
"Aaron sanoi, että jos emme pysty suojelemaan sinua, meidät lähetetään takaisin", hän sanoi hiljaa.
Katsoin häntä epäuskoisena ja huusin:
"Ei hän niin voi tehdä! Hänenhän pitää kysyä en-"Neji katsoi minua ja laittoi kätensä suuni eteen.
Punastuin ja suljin suuni. Neji nousi polvilleen, ja kääntyi minua kohti.
"Hän päättää siitä mikä on sinulle parasta eikä mitään muuta."
'Minun tässä pitäisi päättää omista asioistani ja hänen omistaan!', ajattelin. Veljeni yksinvaltius ärsytti minua toden teolla. Ketä hänet muka oli valtuuttanut sanelemaan toisten kohtalot.
Neji painoi huokaisten otsansa omaani vasten samalla kun murjotin suu mutrussa.
"Luulenpa että sinun pitää saada vähän viileämpää ilmaa jotta jäähdyt vähän vai mitä?" Neji kysyi minulta. Katsoin häneen ihmeissäni mutta annoin hänen nostaa minut syliinsä. Lämpimään vanilijantuoksuiseen pehmeään syliin josta olin alkanut pitämään kovin nopeasti.

Loppujen lopuksi olimme päätyneet katolle Neji vieläkin minua pidellen ja hiljaa silitellen. Katselimme yhdessä auringonlaskua tuulen hiljaa puhaltaessa viileästi ympärillämme. Jostain syystä minulla alkoi soimaan yksi hieman vanhempi laulu päässäni ja minun teki mieli laulaa ja eikä minulla ollut mitään syytäkään olla laulamatta. Aloitin ihan hiljaa mutta ääneni voimistui sopivan kovaksi niin että molemmat kuulimme sen.
Suljin silmäni ja annoin laulun sanojen luoda kuvan eteeni. Laulun sanat olivat melko mielikuvituksettomat mutta pidin siitä.Näin mielessäni laulun kultaisena ja kimaltelevana nauhana ympärillämme.
Kun laulu loppui sain päähäni järjettömän idean. Nousin Nejin houkuttelevasta sylistä ja kävelin taakseni katsomatta kohti katon reunaa. Katsoin alhaalla nököttävää uima-allasta mietteliäänä. Lopulta päätin vetäistä paitani ja hameeni pois päältäni.
Kun vilkaisin pikaisesti taakseni näin Nejin katsovan minua mitä vittua?-ilmeellä ja hymyilin ilkeästi.
Tipautin vaatteeni alas juuri ja juuri altaan viereen ja hyppäsin perässä vähän pidemmälle. Kuulin Nejin ryntäävän reunalle ja kun oli molskahtanut kolmannesta kerroksesta huomasin että Neji molskahti vaatteet päällä viereeni. Ja hänellä oli hyvin ärtynyt ilme.
Pinnalle päästyäni Neji haukkui minut lyttyyn ja minulta meinasi mennä kuulo siinä metakassa.
Mutristin vastalauseeksi alahuuleni pystyyn ja käänsin pääni poispäin. Neji kutenkin oli jo kadonnut jonnekkin ja kun yritin etsiä häntä minut vedettiin pinnan alle.
Potkin ja huidoin mutten osunut mihinkään. Kun vihdoin pääsin jälleen pinnalle Neji katsoi minua huvittuneena altaan laidalta.

Suutelin Nejiä intohimoisesti. Olimme päätyneet läheiseen metsään kuhertelemaan ja minusta oli jotenkin seksikästä kun oksat ja varvut raapivat selkääni samalla kun Neji puraisi alahuultani hellästi.
Sormeni tunkeutuivat hänen hiuksiinsa ja vetivät häntä lähemmäs. Hengityksemme huurusi jo hieman viilenneessä ilmassa.
Huomasin Nejin hillitsevän itseään haavojeni takia ja se sai minut tuntemaan itseni lämpimäksi sisältäpäin. Painauduin tiukemmin häntä vasten ja kiedoin jalkani hänen ympärilleen. Nejin käsi vaelsi paljasta selkääni pitkin samalla kun hän suuteli kaulaani ja kosketti kevyesti huulillaan hitaasti aleten rintojani ja vatsaani. Lopulta hän palasi takaisin ylös ja kietoi kätensä kevyesti ympärilleni ja painoi päänsä povelleni.
"Sinun pitäisi päästä nukkumaan kun olet kerta potilas."
"Pöh."
Olisin halunnut jatkaa puuhailuamme vielä vähän pidemmälle mutta päätin olla ärsyttämättä häntä enempää.
Laitoin paitani ja hameeni päälleni. Ajattelin että maassa nukkuminen ei ollut yhtä mukavaa kuin maassa pussailu joten ohjastin Nejin pieneen huvimajaan jossa oli sentään istuinpatjat ja viltti. Kietouduimme yhteen, mutta silti en voinut estää pienten kylmän väristysten kulkua kehoni läpi.
Nukahtaessani tunsin hukkuvani ja kylmien katseiden vetävän minua kohti pohjaa jossa terävät kivet odottivat päästä leikkaamaan ruumistani paloiksi.