Jos kaikki muu tuhoutuisi mutta hän jäisi, jatkuisi elämäni, mutta jos kaikki muu jäisi ja hän tuhoutuisi, loppuisi elämäni.

Katselin Itachin kauniita kasvoja, ja näin niissä samoja piirteitä kuin Sasuken kasvoissa. Tiesin ettei siitä ikinä tulisi mitään, ja varmaan sen takia pidin Sasukesta. Pidin häntä Itachin korvikkeena, ja olin tajunnut että satutin sillä vain itseäni. Mutta ainahan voi unelmoida... Suljin silmäni ja näin itseni ja Itachin jossain kaukana muista, missä kukaan ei voinut tuomita. Sain koskettaa hänen kasvojaan, mistä olin unelmoinut jo kauan. Hän kumartui ja veti kasvojani lähemmäs ja suljin silmäni...

- Sakura! Nukutko sinä? Kakashi kysyi ja hätkähdin hereille kuvitelmistani. Nyökkäsin ja tunsin itseni masentuneeksi. Ei se toteudu, tolkutin itselleni ja katsoin taistelukenttää. Olimme joutuneet taistelutilanteeseen Itachin ja Kisamen kanssa. En halunnut taistella Itachia vastaan, koska pelkäsin satuttavani häntä. Mutta minun oli pakko, en voinut tuottaa pettymystä Kakashille, Sasukelle ja Narutolle.

Katsoin Itachia, kun hän yhtäkkiä käänsi katseensa minua kohti ja katsoi minua raivoissaan, kuin haluaisi tappaa minut. Silloin minusta tuntui siltä kuin koko maailmani olisi romahtanut ja sydämeni pirstoutunut miljooniksi palasiksi. Halusin vain vain mennä maahan makaamaan ja kuolla siihen, enkä koskaan enään hengittää. Pieni kyynel vieri poskeani pitkin, ja tunsin oloni voimattomaksi.

- Älä pelkää Sakura, mä suojelen sua! Naruto sanoi ja virnisti. Sanat kuulostivat kaukaisilta, ja tyydyin vain nyökkäämään, koska ääneni olisi luultavasti pettänyt.

Kisame aloitti taistelun. Hän käytti jotain jutsua luodakseen suuren lammikon väliimme, ja alkoi heti luoda siitä jonkinlaista vesimassaa, joka hyökkäsi päällemme. Väistimme, ja Sasuke hyökkäsi kohti Itachia, ja heitti häntä muutamalla heittotähdellä. Itachi väisti taitavasti, ja nappasi salamannopeasti omat heittätähtensä ja heitti niillä Sasukea. Sasuke ei ollut yhtä nopea, joten ne osuivat häntä jalkoihin ja kaulaan, joten hän kaatui maahan kivuissaan.
Samassa päähäni syöksähti kaksi tunnetta; riemu ja paniikki. Olin riemuissani siitä, että Itachi osui Sasukeen, ja paniikissa siitä, että Sasuke oli vain muutaman metrin päässä Itachista ja  Kisamesta. Seuraavat tunteet olivat hämmennystä ja itsevihaa. En saisi olla iloinen siitä että Itachi osui, miksi edes olisin? Vastaus oli yksinkertainen: Rakastin häntä. Olin vihainen itselleni, koska olin ollut niin iloinen.

Naruto hyökkäsi kohti Kisamea, ja sai aiheutettua vahinkoa, ja sillä aikaa Kakashi nosti Sasuken mukaansa ja palasi lammikon toiselle puolelle.
Sasuken vammat olivat jotakuiten pahat. Jalkaan osuneet kolme heittotähteä olivat uponneet syvälle lihakseen, ja ne piti irrottaa. Kaulaan osuneet eivät olleet tehneet pahaa jälkeä, mutta kuitenkin verenvuoto oli runsas. Tyrehdytimme sen siteellä, jota minulla oli mukana, kaiken varalta.

- Mitä ihmettä...? Kakashi kuiskasi ja kokeili Sasuken vatsaa. Sasuke huudahti kivusta ja sisälläni hyppivät kaksi tunnetta: taas riemu ja paniikki.
- M-mitä? Sain sanotuksi. ääneni murtui lopussa.
- Maksaan osui, pahastikin. Hänet pitää saada heti turvaan! Kakashi huudahti ja nosti Sasuken.

Sillä aikaa Naruto oli onnistunut jotenkin satuttamaan Kisamea, joten Kisame joutui katselemaan sivusta kun Naruto oli Itachin kimpussa.
- Hmm... Joudun viemään Sasuken kylään, mutta lähetän tänne heti apua, onko selvä? Älkää tehkä mitään typerää yksin! Kakashi huusi ja lähti juoksemaan kylälle.
Kun Kakashia ei enään näkynyt, kuului korvia raastava ääni: kamala luun rusahdus. Käännyin ja näin molemmat maassa, noin kahden metrin päässä toisistaan.

- Sakura... Hoitele... Se... Naruto sai sanotuksi ennen kuin pyörtyi. Kisamea ei enään näkynyt, ja Itachi makasi maassa, ja kiemurteli tuskissaan. Kävelin hänen luokseen, ja kumarruin polvilleni. Itachin silmistä katosi viha, ja tilalle tuli lempeä katse, josta olin unelmoinut. Kumarruin lähemmäs. Katselin hetken hänen kasvojaan, ja kosketin poskea, nenää, silmiä ja hiuksia. Lopuksi painoin huuleni hänen huuliaaan vasten, eikä hän vastustellut. Ihana tunne hulahti sisälleni. Tunsin olevani elossa, ja Itachin pehmeä käsi kosketti poskeani. Katselin hänen kasvojaan, joilla oli nyt lempeä, rakastava hymy.
Kauhistuin kun katsoin hänen vammojaan: ne olivat niin pahat ettei hän ikinä selviäisi. Kävin hänen viereensä makaamaan, kun kuulin hänen suustaan hiljaisen huudahduksen. Se oli kuin kuiskaus, ja tiesin että Itachi oli kuollut. Äänettömät kyyneleet vierivät poskilleni, enkä halunnut enään elää, ainakaan ilman häntä. Aloin vapista, ja painoin pääni hänen rintaansa vasten. Mieleni teki kiljua ja huutaa; hän oli kuollut. Minulle tärkein ihminen.

Itkin hetken häntä vasten, ja ajattelin ettei elämässäni ole mitään järkeä ilman häntä. Ehkä hänkin oli tuntenut minua kohtaan samoin kuin minä häntä, mutta oli jo liian myöhäistä. Enkä halunnut elää ilman häntä.

Otin hänen kotelostaan heittätähden. Iskin sillä vatsaani niin kovaa kuin jaksoin, ja kävin hänen viereensä makaamaan. Suljin silmäni ja viimeiseksi liikkeekseni otin hänen kädestään kiinni.

I know it's already over, already over now.