Askeleesi johtaa sinut Konohan sivukadulta toiselle. Pimeys nielee sinut sisäänsä peittäen äänet ja ihmiset mustaan viittaansa. Hiljaisuus painaa korviasi samalla tavalla kuin olisit syvällä veden pohjassa.

Pimeydessä...

Äkkiä kuulet rasahduksen takaasi. Käännyt ympäri ja samassa jokin iskeytyy voimalla rintaasi. Lennät selällesi maahan ja tunnet veren juoksevan ulos rinnastasi. Se pakenee sinua, virraten ulottumattomiisi. Olosi heikentyy nopeasti.

Tälläistäkö se oli? Kuoleminen? Jos olisit tiennyt, olisitko tappanut niitä ihmisiä aikaisemmin? Pelkän rahan takia. Oliko se sen arvoista?

"Älä tapa häntä!" kuulet huudon kuin pitkän tunnelin päästä.

Huutajan ääni ei ole hätääntynyt, vaan pikemminkin käskevä. Aivan kuin tuo olisi nähnyt useamminkin jonkun tapettavan.

"Ääh, ihminen on typerä laji, ei se ymmärtäisi puhetta. Pahantekijät saavat palkkansa kuolemalla, ja heistä kaikki ovat pahantekijöitä. Teemme palveluksen koko kaupungille, kun kitkemme heidät pois täältä," toinen ääni puhuu.

Tuon ääni on sinusta todella välinpitämätön. Silti pystyt aistimaan jotain... Jotain lämpöä tuon äänessä...

Mutta mitä?

Äkkiä näkökenttääsi piirtyy tähtitaivasta vasten hahmo. Se ei ole ihminen, tiedät sen jo. Mutta se ei ole eläinkään.

"Hän kuolee, vaikket edes iskenyt kovaa", hahmo sanoo arvioiden.

Et ole hänelle mitään merkittävää, mutta sen sijaan tappajastasi hän taitaa välittää enemmän kuin mistään muusta. Tunne taisi olla myös molemminpuolista.

"Ihminen on heikko laji. En ymmärrä miksi yrität suojella heitä."

Äänet alkavat liukua kuulumattomiisi. Silmäsi sulkeutuvat hitaasti.

"Koska jonkun on tehtävä se, muuten tappaisit kaikki vastaasi kävelevät. Mennään nyt takaisin kotiin, ennen kuin poliisit ehtivät tännekin. Sitä paitsi, täällä on kylmä."

Kuulet enää kahdet loittonevat askeleet, ennen kuin elämäsi hiipuu pois ruumiistasi.

Naruton päivä alkoi täysin normaalisti. Ensimmäinen oppitunti meni sillä, että poika pysyi hiljaa ja koetti tuttuun tapaansa olla kuin ei olisikaan. Sasuke ei ollut luokassa, mutta laittoi Narutolle tekstiviestiä koko ajan. Jokaisessa viestissä toistettiin samaa lohdutusta:

"Jos joku aukoo sulle päätään, sano heti niin mä tuun tunkemaan sen pään opettajan perseeseen."

"Älä usko mitään mitä muut sanoo. Mä oon täällä koko ajan valmiina. Älä huoli."

Narutolla oli varsin luottavainen olo viestien ansiosta, vaikka jos joku hänelle aukoisikin päätään niin hän tuskin pyytäisi Sasukea heti paikalle. Siitä tulisi vain ongelmia.

Silti Naruto oli huomaavinaan jatkuvasti jotain outoa luokassa. Kukaan ei kuiskinut hänelle mitään, mutta kaikki vilkuilivat jotenkin varautuneesti, vihaisesti.

Jopa yhteiskuntaopin opettaja, Kakuzu.

Lisäksi puolet oppilaista puuttui. Kaikilla oli kuulemma huono olo ja jäivät kotiin.

Se oli epäilyttävää, heidän luokassaan ei ollut ketään joka lintsaisi huvin vuoksi. Oliko nyt joku epidemia menossa Naruton tietämättä? Jokin nuhakuume?

Poika laski katseensa yhteiskuntaopin kirjaansa.

Naruto jatkoi tunnin seuraamista normaalisti, vaikka Hinatankin epäluuloinen vilkuilu kiinnitti hänen huomiotaan koko ajan.

Miksi Hinatakin? Tyttö oli yleensä niin ujo, että oli vaikea nähdä tuota epäluuloisena.

Vihdoin tunti loppui.

Oppilaiden virratessa pihalle, Naruto huomasi taas jotain poikkeavaa.

Häntä välteltiin kuin ruttoa. Yleensä ihmiset tyrkkivät häntä sivuun, jotta pääsisivät ensimmäisenä pois luokasta, mutta nyt kaikki kiersivät hänet vähintään metrin päästä ja nyrpistivät nenäänsä kuin hän olisi haissut todella pahalta.

Mikä ihmisiä vaivasi?

Poika pääsi ulos luokasta. Sasuke odotti häntä luokan vieressä olevalla penkillä istuen, mutta nousi heti ylös nähtyään blondin.

Ihmiset kiersivät Sasuken entistäkin pelokkaammin ja entistäkin kauempaa.

Naruto ei ymmärtänyt miksi. Ei Sasuke ihan tosi noin pelottava voinut olla. Ei ainakaan hymyillessään.

"Miten tunti meni?" Sasuke kysyi tavanomaisesti kävellen Naruton luo ja otti tuon repun selkäänsä.

Naruton herrasmies.

"Ihan normaalisti. Mutta ihmiset vaikuttaa jotenkin oudoilta.. Aivan kuin olisin tehnyt jotain väärin", Naruto mutisi hiljaa huolestuneella sävyllä.

Sasuke katsoi ympärilleen ja huomasi tottakai myös ihmisten välttelevän käytöksen.

"Kato joo. Mutta älä sä vaivaa sillä päätäs, sä et oo tehny mitään väärin. Ihmisille taisi iskeä kuukautispäivät samaan aikaan", Sasuke naurahti vähättelevästi lähtien kävelemään biologian luokkaa kohti odotettuaan, että Naruto saisi kengät jalkaansa.

"Pojillekin?" Naruto kysyi naurahtaen Sasuken nyökätessä pirullinen hymy kasvoillaan.

"Ei niistä koskaan selkoa ota", mustahiuksinen tuumasi.

Naruto meni välitunnin jälkeen biologian tunnille Sasuken jäädessä taas luokan ulkopuolelle.

Heillä oli tänään vuorossa ihmisen biologiaa ja käytiin juuri mahan toimintaa läpi. Narutosta se oli mielenkiintoista, sillä hän tiesi, ettei hänellä ja Sasukella sisäelimet olleet aivan samanlaisia kuin ihmisillä. Esimerkiksi Naruton kehon ruumiinlämpöhän saattoi kohota helposti kolmeensataan asteeseen, ja se oli vielä viileä verrattuna siihen, kuinka kuuma hänen kehonsa voisi olla pojan hieman lisätessä pölkkyä pesään.

Sellaista ei ihmiskeho olisi kestänyt millään.

Heidän biologian opettajansa, Zetsu, käyttäytyi aivan samalla tavalla kuin ennenkin kerratessaan pölynimuria muistuttavalla äänellään, miten ruoka kulki suun kautta mahalaukkuun ja siitä eteenpäin.

Zetsua ei tosin kiinnostanut mikään, mikä ei liittynyt kasviin. Ihmisen biologiakin näytti miehelle tuskallisen tylsältä. Koko luokka olisi voinut heittää henkensä vaikka kesken miehen tunnin, eikä kasvihullu olisi sitä edes huomannut, jos olisi saanut kokonaisen tunnin puhua suunsa puhtaaksi lihansyöjäkasveista.

Eipä opettaja edes ihmisen biologian aikana huomannut, että Naruto oli ainoa koko luokassa joka edes yritti kuunnella. Muut taas vilkuilivat hermostuneesti koko ajan luokkansa ainoaa blondia poikaa.

"Osaisiko joku kertoa kuinka pitkä ihmisen paksusuoli on ja missä se tarkalleen ottaen sijaitsee?" Zetsu kysyi ihan vain todetakseen, ettei kukaan ollut kuunnellut häntä.

Opettaja tosin huomasi Naruton olevan ainoa, joka edes katsoi hänen suuntaansa, joten hän osoitti kysymyksen uudelleen blondille.

"Paksusuoli on noin kaksi metriä pitkä ja se sijaitsee pääosin mahan takaosassa. Mutta sen ylin poikittainen osa sijaitsee lähempänä vatsan peitteitä", Naruto lunttasi hieman kirjasta, vaikka tiesikin vastauksen suurinpiirtein muutenkin. Hän ei vain olisi osannut kuvailla mokoman paksusuonen sijaintia kovin hyvin ulkomuistista.

"Täydellinen vastaus", Zetsu sanoi tyytyväisenä käänten takaisin selittämään jotain kalvoiltaan.

"Tottakai se oli täydellinen vastaus", Neji kuiskasi hiljaa vieressään istuvalle Shikamarulle, joka nyökkäsi.

Naruto tosin kuuli tämän, sillä hän istui aivan kaksikon takana. Ja se oli varmasti poikien tarkoituskin, että Naruto kuulisi heidän keskustelun.

"Niin, tottakai kun pisti Kankuron Sasuken kanssa tohjoksi. Kyllähän siinä rytäkässä sisuskalutkin kerkiää vilkaista", Shikamaru vastasi vilkaisten selkänsä taakse Narutoa, joka yritti toisaalta olla kuuntelematta, muttei pystynyt lopulta olla hiljaa.

"Mitä helvettiä te höpisette?" poika kysyi järkyttyneenä. Kankuro? Tohjona? Mitä hänelle oltiin jätetty kertomatta?

"Etkö muka muista vai esitätkö tyhmää? Kaikkihan siitä jo tietää, joten turha teeskennellä tietämätöntä. Näytät vaan entistäkin epäilyttävämmältä kun teeskentelet noin", Neji mutisi kääntyen ympäri sen näköisenä että, oli tosiaan saanut haluamansa reaktion aikaan.

"Mehän ollaan aina oltu niin hyviä kavereita, joten kerroppa, millä te saitte jauhottua Kankuron ruumiin sellaiseksi lihapalloksi keskellä hylättyä puistoa? Eihän me sitä nähty, mutta isä sattuu olemaan hyvissä väleissä Kakashin kanssa, ja hän kertoi, että Kankuron ruumis näytti enemmän siltä, kuin sen kimppuun olisi käynyt pillastunut sonnilauma tai jotain sen tapaista", Shikamaru lausahti tarkkaillen Naruton reaktiota valppaana.

Enempää Naruton ei tarvinnut tietääkkään arvatessaan Sasukella olleen näppinsä pelissä. Hän pysyi kuitenkin paikallaan, mutta paniikinomainen nieleskely kavalsi hänen olevan hätääntynyt.

"Sasukellahan oli jotain pientä käsikähmää toissa päivänä koululussa Kankuron kanssa? Ja sinä et edes päässyt kostamaan sitä, että Kankuro rynttäsi sinut seinää vasten. Motiivi murhaan siis löytyy", Neji sanoi pelottavan poliisimaisesti huomattuaan Naruton olevan muutenkin jo hätääntynyt.

Käytti tilanteen julmasti hyödykseen.

"Vaan missä murha-ase? Pistätkö meidätkin nyt lihamyllyyn kun me kiusasimme sinua?" Shikamaru kysyi ja oli pelkäävinään, mutta nakkasi Narutoa pyyhekumilla silmäkulmaan.

Narutolle riitti.

Poika nousi vauhdilla seisomaan, nappasi tavaransa ja sulloi ne kiireesti laukkuunsa.

"Opettaja, mun täytyy lähteä... Huono olo", blondi sanoi kiireesti puoliksi juosten luokan ovesta ulos.

Zetsu ei kerinnyt kuin säikähdyksestä jäykkänä kääntyä ympäri ja nähden Naruton vilahtavan ulos luokasta. Muut luokkalaiset alkoivat samantien pulista keskenään suu vaahdossa.

He olivat varmoja, että Naruto oli ollut ainakin murhapaikalla, jos ei itse murhannut.

"Hiljaisuus luokassa!" Zetsu huusi, jatkaen sitten taas tyhjänpäiväistä opetustaan, vaikka yksikään oppilas ei enää kuunnellut.

Samaan aikaan Sasuke joutui nostamaan yllättyneenä katseensa kuullessaan luokan oven aukenevan.

"Naruto? Mitä sä nyt jo sieltä tuut?" poika kysyi kummissaan ja näki heti, ettei kaikki ollut aivan kunnossa.

"Sasuke, tuu", Narutolta tuli sen verran lyhyt ja komentava käsky, ettei mustahiuksinen voinut muuta kuin seurata blondia silmät selällään sinisilmän johdattaessa hänet koulun pihalle.

Tarkistettuaan, ettei kukaan päässyt lähellekään heitä huomaamatta, Naruto kävi Sasuken kimppuun.

"Nyt kerrot heti mitä sä oot tehny Kankurolle!" poika sihahti, yrittäen pitää ääntään mahdollisimman matalana.
Sasuke tapitti poikaa mustilla silmillään viattomasti kuin koiranpentu.

"Kuka väitti minun tehneen jotain?" poika kysyi viattomasti.

Naruto kuitenkin katsoi sen verran tiukasti mustahiuksista, että Sasuken kielenkannat irtosivat ilman jatkokysymyksiäkin.

"Hän olisi voinut liiskata sinut hengiltä, eikä viitsinyt edes välittää siitä! Hymyili vain... Oikea nykypiru... En mä voinu antaa sille anteeksi, vaan.."

"... vaan päätit muhentaa hänet 'paljain käsin' lihasilpuksi ja kuvitella, ettei kukaan käy kielletyssä puistossa ennen ruumiin maatumista?" Naruto päätti Sasuken selostuksen kädet äkäisesti lanteilla.

"... No kutakuinkin noin", Sasuke mutisi, ja näytti vähän nololta Naruton kiukkuisen katseen alla.

Naruto huokaisi hieroen päätään. Tästä tulisi vaikeaa.

"Entä polisiit? He siis tietävät sinun olleen paikalla?" Naruto kysyi pää hieman kallellaan.

"He päästivät minut menemään pystyessäni kiertämään todellisuuden, mutta totta puhuen, luulen, että he epäilevät yhä minun olleen paikalla. Oli paras, mutta heikko selitys sanoa, että joku pilaili kustannuksellani ja pudotti verta niskaani", Sasuke mutisi. Hän tiesi ettei Naruto pitänyt tästä.

"Nykytekniikalla tuskin on mahdotonta selvittää sinun olleen paikalla murhan aikana", Naruto huokaisi nostaen sitten katseensa hetkeksi taivaalle ennen kuin avasi taas suunsa.

"Okei, väliaikainen suunnitelma menee näin: sinä pidät matalaa profiilia, jotteivät poliisit saa lisäsyitä sinun pidättämiseksi. Jos poliisit tulee, menet kiltisti ilman vastarintaa heidän mukaansa. Mä lupaan huolehtia sut ulos vankilasta, ja jos en muuta keksi niin sitten tulen hakemaan sinut vaikka väkisin. Mutta ilman lupaani, et tee mitään. Onko selvä?" Naruto kysyi, mutta Sasuke näytti epäilevältä.

Kilttinä linnapoikana olo ei kuulostanut järin houkuttelevalta kun olisi ollut voimia liiskata kokonainen armeija mennen tullen.
Mutta mitäpä hän ei tekisikään Naruton mieliksi?

"Selvä. Mutta saanhan mä vähän kuitenkin tehdä tinkiä poliiseille? Ihan pikkasen öisin uittaa niiden päitä vessanpöntössä?" Sasuke kysyi kuin pahainen pikku kauhukakara.

Naruto naurahti hieman ja pyöräytti silmiään. Sasuke näytti aidosti pettyneeltä Naruton pitäessä hänen suunnitelmaansa vitsinä.

Pojat olivat niukin naukin saaneet keskustelun käytyä läpi kun koulun pihaan ajoi kuusi poliisiautoa. Poliisit pysyttelivät hetken aloillaan, ennen kuin nousivat turvallisen tuntuisesta sinisistä autoistaan ja etenivät nopeasti poikia kohti. Joillakin oli aseet kädessään.

Sasuke oli jo asettumassa Naruton eteen suojaksi, mutta Naruto astuikin itse askeleen lähemmäs poliiseja viitoten Sasukea pysymään vaiti ja hänen takanaan.

Mustat silmät katsoivat käärmemmäisesti aseita kanniskelevia miehiä, mutta poika pysyi taka-alalla.
"Uzumaki Naruto ja Uchiha Sasuke, oletan?" Tärkeältä näyttävä poliisi kysyi.

Saatuaan Narutolta lyhyen nyökkäyksen vastaukseksi, tuo kaivoi esiin virkamerkkinsä.

"Olen Zabuza, murharikospoliisista." Mies sanoi tärkeänä. Sasuken tuhahdus kuitenkin rikkoi samantien miehen vakuuttavan olomuodon.

"Montako poliisiyksikköä tässäkin pikku kaupungissa on?" poika mutisi käärmeissään.

Kakashi ja Iruka olivat kylän omat poliisit, nämä taisivat olla toisesta kaupungista.

Naruto kuitenkin viittoi taas Sasukea vaikenemaan, ja vanhempi poika totteli samantien.

"Mikäs arvon poliisit tänne pikkukylään ajaa?" Naruto kysyi viileästi.

"Meidän on ikäväksemme ilmoitettava, että Sasukeen löydettiin lisää todistusaineistoa murhaan liittyen. Kengänjälkiänne löytyi lumesta pitkin murhapaikkaa. Rouva, joka soitti poliisit paikalle kuultuaan epäilyttäviä, uhkailulta muistuttavaa ääntä ja karmivaa laulua, lisäsi myös hän ainakin luuli nähneensä teidät lähellä murhapaikkaa. Ainakin kyseisellä henkilöllä oli samantyyliset vaatteet kuin Sasukella", Zabuzan työkaveri, Haku, sanoi.

Sasukelle ja Narutolle jäi isoksi kysymysmerkiksi, oliko Haku mies vai nainen.

"Olisi kannattanut laittaa vähemmän huomiota herättävät kengät jalkaan ennen murhan toteuttamista. Tai vaihtaa edes vaatteet niin et olisi kiinnittänyt niin paljon huomiota ollessasi yltäpäältä veressä", Zabuza sanoi katsoen kaksikkoa julman rauhallisesti hymyillen.

Tosin, miehestä oli vaikea nähdä, hymyilikö tuo vai ei. Kakashin tavoin, tälläkin oli maski naamansa peittona.
Mikä poliisikikka tuo nyt oli?!

"Murhan?" Naruto kuiskasi silmät laajenneina ja kääntyi nopeasti Sasukea kohti katsoen tuota pelokkaasti.

Sasuke ei ymmärtänyt. Mikä Narutolle tuli? Hänen teki mieli lohduttaa toista, mutta hän oli tullut luvanneeksi pitää suunsa kiinni.

Zabuza vilkaisi Hakua, joka vilkaisi vastaavasti muita poliiseja. Pieniä epäröiviä, hermostuneita liikahduksia näki siellä täällä.

"Mitä murhaa? Ei Sasuke ole ketään murhannut! Ei ole voinut!" Naruto huusi poliiseille, mutta näytti silti epävarmalta perääntyessään Sasuken luota.

Sasukelle alkoi tosissaan iskeä paniikki, mutta hän piti silti suunsa kiinni.

Aivan kuten Naruto oli suunnitellutkin.

Poliisit liikkuivat Sasukea kohti. Yhdellä oli käsiraudat valmiina.

Naruto perääntyi Sasuken luota Zabuzan ja Hakun luo.

"Ikävää, että tässä kävi näin, mutta meillä on pitäviä todisteita Sasuken paikalla olosta. Ymmärräthän sinä sen?" Haku kysyi samalla kun kietoi toisen kätensä Naruton ympärille lohduttavasti pojan itkiessä shokin omaisesti.

Sasuke pistettiin poliisiautoon ja pian poliisit jo lähtivätkin.

"Ja sitten suunnitelma B", Naruto kuiskasi ovelasti hymyillen ja pyyhi tekokyyneleet pois poskiltaan.

Sasuke istui poliisiautossa täysin sekaisin. Mitä Naruto oikein pelleili? Aikoiko poika sysiä kaiken kylmästi hänen niskaansa ja jättää sitten oman onnensa nojaan?

Vasta poliisien hiljainen keskustelu etupenkillä valaisi Naruton suunnitelmaa mustahiuksisellekin.

"Poikaraukka, meni aivan tolaltaan."

"Sääliksi aivan kävi. Iljetti jättää sinne yksin itkemään. Voih, minkälaisessa seurassa sekin poika on joutunut olemaan..."

Sääli! Sasuke nauroi petomaista naurua, mikä sai poliisit vaikenemaan ja kylmät väreet kulkemaan pitkin noiden selkäpiitä.

Naruto oli kaikissa kaava-aineissa Sasukea parempi, siksi tuon suunnitelmat olivat Sasuken suunnitelmia useimmiten paremmat, vaikkakin monimutkaiset.

Mutta Naruto olikin nero!

Jouduttuaan vankilan selliin, Sasuken ei kauan tarvinnut odottaa kuullessaan jonkun kulkevan kalteri-ikkunan toisella puolella. Ikkuna oli auki. Kaikki oli kuin laitettu valmiiksi hänelle!

"Sasuke?" kuului Naruton hiljainen kuiskaus.

Sasuke oli viivana ikkunan luona. Hän ei edes hämmästynyt nähdessään Naruton nelihäntäisen muodossa.

"Naruto, mitä sä siellä riiput?" Sasuke kysyi kummissaan huomattuaan, että Naruto roikkui pelkkien häntiensä varassa muiden kerrosten kalteri-ikkunoista. Oli siinä tapa tulla tervehtimään vankilassa olevaa poikaystävää.

"Kunhan odotan veren nousua päähän. Ääh, vältän jälkien jättämistä lumihankeen. Ihan vain varmuuden vuoksi", Naruto sanoi lopun hieman äkäisesti Sasuken ihmettelevän ilmeen takia.

Kuka nyt yhdistäisi Naruton, kiltin pikkupojan, demonimaisiin jalanjälkiin?

"Vauhtia, joku saattaa pistää merkille kaltereistaan roikkuvan tulihännän. Anna kenkäs", Naruto sanoi ojentaen Sasukelle samalla omat kenkänsä, jotka blondi oli riisunut selvästi jo ennen muodonmuutosta.

Sasuke totteli melko haparoivasti, sillä ei tajunnut oikein kenkiensä asiaan liittymistä.

"Naruto, mitä sinä..." poika aloitti, mutta Naruto vain lähetti hymyillen lentosuukon ja yhdessä bijuun hännän heilahduksessa, poika oli tiessään.

Mitä Narutolla oikein oli mielessään?

Ei mennyt kauankaan kun Konohan keskuspuistossa saattoi nähdä mustiin, ketjuilla varustettuihin housuihin ja niittipaitaan pukeutuneen nuoren miehen väijymässä ihailtavan rauhallisesti saalistaan.

Vai oliko se mies? Kasvot oli peitetty mustalla naamiolla, josta ei nähnyt silmien lisäksi kuin puolet kasvoista. Huulet oli tulenpunaiset, ja tuon hahmon liikkeet olivat vangitsevat sen hiipiessä näkymättömissä kuin eläin.

Sulavat, virheettömät, täydelliset askeleet. Jopa painavissa kengissä ja miljoonien ketjujen keskellä.

Ääntäkään ei kuulunut, ja vaikka talvi oli huonoa piiloutumisaikaa, kukaan ei nähnyt tuota mustaa hahmoa valkoisen lumen keskeltäkään.

Puistossa alkoi olla jo hiljaista. Oli enää nainen ja mies, jotka olivat nähtävästi kietoutuneet toisiinsa.

Eivät kielareiltaan pystyneet katsella ympärilleen yhtään.

Mokomat.

Lisäksi mies oli ainakin kolmekymmentä vuotta naista vanhempi, ja nainen näytti selvästi yhdenillan ilolinnulta.

"In sleep he sang to me, in dreams he came"

Juuri kun laulussa tuli sekunnin tauko, oli pariskunnasta mies isketty rajusti maahan. Tekijä kuitenkin katosi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin.

Ja laulu jatkui.

"Mikä se oli?!" nainen huusi hädissään miehelle, mutta näytti olevan valmis jättämään tuon taakseen pelastaakseen itsensä.

"That voice which calls to me, and speaks my name"

"Älä jätä mua, rakas... älä jätä..." mies uikutti itkien.

Hah, jos nainen olisi ollut samassa tilanteessa, mies olisi varmasti juossut myös vain pois paikalta.

Nainen perääntyi entisestään ja samassa mustiin pukeutunut hahmo ilmestyi kuin tyhjästä seisomaan miehen yläpuolelle, katse alas mieheen suunnattuna.

Kuin naista ei olisi ollutkaan, tuo hahmo jatkoi karmivaa lauluaan.

"And do I dream again? For now I find "

Hahmo kumartui hitaasti, sulavasti miehen päälle tuon uikuttaessa apua, tai jotain sen kaltaista. Hahmo kuiskasi laulua miehen korvaan, mutta sanat kuuluivat selvästi koko puistossa.

Laulussa tullessa taas pieni tauko, hahmo kosketti huuliaan sormellaan ja sitä kautta levitti punaista huulipunaa miehen huulille.

Mies oli varmasti naimisissa, mutta kävi silti vieraissa.

Merkki uskottomuudesta.

"The Phantom of the opera is there, inside my mind"

Laulu jatkui virheettömänä hahmon mulkoillessa eläimellisesti naista suoraan silmiin.

Ohimenevän hetken ajan nainen tajusi tuon hahmon aikeet ennen kuin ne alkoivat käydä toteen.

Vielä laulaessaan, hahmo otti kiinni miehen päästä, silitti sitä hellästi kädellään poskilta, jatkaen kosketusta leualle ja huulille siirtäen samalla miehen kasvot kohti tuon tämän illan uutta vaimoa.

Mies tajusi tehneensä väärin. Olevansa uskoton vaimolleen.

Laulun viimeisen sanan aikana, hahmo teki äkkinäisen liikkeen, jolloin kuului korvia huumaava rusahdus.

Hahmo katsoi yhä pelosta tärisevää naista eläimellisesti miehen pään roikkuessa hänen käsissään.

Se riitti tuolle ilolinnulle. Nainen kääntyi nopeasti ympäri, ja juoksi hämmästyttävää vauhtia korkokengissä pois puistosta.

Hahmo hymyili viehättävästi naisen perään, katsoen sitten miehen päätä käsissään. Vaikka miehen ilme oli kaikkea muuta kuin söpö tai komea, hahmo kohteli sitä kuin pehmolelua ja taputtipa vielä kolmesti sen päälakea.

"Ai niin, saanen toki esittäytyä. Nimeni on Naruto. Hauska tutustua... Okei, ymmärrän tämän kerran, jos ette tahdo esitellä itseänne", Naruto kuiskasi viehättävällä äänensävyllä ennen kuin nousi seisomaan.

Nainen oli varmasti mennyt soittamaan poliiseja paikalle. Toisaalta siis, Narutolla oli kiire, ja toisaalta hänellä ei ollut mihinkään kiire.

"Lauloin kai aika hyvin mieheksi vai mitä? Kuulosti aivan naiselta, ja vielä nuotilleen meni. Hämmästyttävää", Naruto puhui ruumiille naureskellen samalla kun otti esille paitansa alta sahateräisen lihaveitsen.

"Sori, parempaa mä en löytäny, moottorisahaa olis ollu vaikea kantaa eikä se olisi ollut näin tyylikästä", poika naurahti hymyillen ruumiille, jonka silmät tuijottivat tyhjästi suoraan häneen.

Blondi kyllä käytti aika paljon voimiaan ruumiin muhentamisessa, mutta esitti käyttävänsä pelkästään puukkoa. Miehestä ei jäänyt jälkeen yhtään sen isompia palasia kuin Kankurostakaan.

Naruto kuitenkin odotti vielä. Hän teeskenteli yhä muhentavansa miestä, kunnes jo näki poliisit.
Aseet oli kohdistettu poikaa päin.

Naruto tunnisti heti Zabuzan ja Hakun poliisien joukosta. Ilmeisesti toisen kylän poliisit olivat joko jääneet Konohaan toistaiseksi, tai sitten nuo vain sattuivat vielä olemaan täällä.

Kai luulivat lyöneensä Sasuken tapauksen lukkoon.

"Älä liiku! Kädet pään taakse!" poliisit huusivat.

Punaiset huulet venyivät naiselliseen, lähes eläimellisen nautinnolliseen hymyyn pojan suoristautuessa hitaasti ja nostaessa kädet päänsä taakse. Blondi piti tarkasti huolen, että "murha-ase" näkyisi kaikille poliiseille.

"Hei pojat. Kai nyt jo huomasitte, että teillä on vankilassa väärä kaveri? Ikävää, että niin komea kaveri joutui vankilaan vain siksi, että sattui väärään aikaan väärään paikkaan. Minä tapoin Kankuron, ei se vankilassa oleva penska", Naruto sanoi kuiskaamalla. Hän kuulosti täysin vakuuttavasti naiselta.

Yhdessä ketjujen välkähdyksessä, poika oli juossut poliisien ohi hämmästyttävää vauhtia, mutta piti vauhdin silti inhimillisenä.

Poika valitsi vielä nopeasti puiston laidalta tilannetta sattumalta seuraavan Nejin uhrikseen ja kippasi uhrin verta tuon niskaan tavallisesta juomapullosta. Hän oli täyttänyt sen verellä sitä mukaan kun oli miestä murhannutkin.

Nyt suunnitelma oli hoidettu päätökseensä täydellisesti.

Poliisien ampumat luodit lentelivät täysin harhaan.

Mieletön kipu kuitenkin vihlaisi Naruton jalkaa. Yksi luoti oli osunut.

Naruto suuntasi jonkin matkaa ontuen tähän suuntaan, saaden kaikki poliisit kannoilleen. Samassa hän kuitenkin ensimmäisen tilaisuuden saatuaan muutti suuntaansa kokonaan ja lisäsi vauhtiaan loikkien nyt kattoja pitkin niin nopeasti kuin bijuun voimilla vain pystyi.

"Ääliöt. Mutta nyt tuli kiire", hän mutisi samalla itsekseen kun ampumahaava parani itsestään.

Hän oli tarkoituksella antanut yhden luodin osua. Vaarana oli tosin ollut se, että jos luoti olisi osunut päähän tai johonkin elintärkeään elimeen, poika olisi kuollut samantien.

Tässä vaiheessa aikaa oli kulunut tuskin viittä sekuntia, mutta hän oli jo murhapaikasta katsottuna toisella puolella Konohaa.

Naruto saapui yhden tietyn talon katolle, ja alkoi vauhdilla riisua Sasuken kaapista lainaamiaan vaatteita ja naamiota. Poika siisti itsensä verestä, sekä pyyhi huulistaan pois kaiken huulipunan.

Oli yksi tietty asia, mikä teki tästä talosta erityisen. Naruto oli nimittäin tuonut aiemmin sinne jo omista vaatteistaan yhden vaatekerran.

Siinä vaiheessa, kun blondi veti oman, harmaan hupparinsa ja farkkunsa jalkaansa, kukaan ei voinut edes epäillä hänen olleen murhapaikalla.

Paitsi Sasuken kengistä.

Siksi hän riisuikin ne pois ja lähti huimaa vauhtia etenemään kattoja pitkin.

Ja hänen suuntanaan oli tottakai poliisiasema.

Poika muuttui taas nelihäntäiseksi ja pudottautui Sasuken ikkunan luo roikkumaan samoin kuin aiemmin.

"Sasuke? Sasuke?" Naruto kyseli kiireellä ja koputteli ikkunaan.

Sasuke onneksi avasi ikkunan nopeasti.

"Anna nopeasti mun omat kengät", Naruto kuiskasi ojentaen samalla Sasuken kenkiä taas kaltereiden välistä Sasuken samalla sujauttaessa pojan omat kengät blondille.

Toimitus oli salamaakin nopeampi. Oikeastaan nopeampi, mitä Naruto oli ajatellutkaan.

Siksi hän heilauttikin itseään hieman Sasukea kohti ja ehti suukottaa tuota pikaisesti huulille.

"Nähään kohta", poika sanoi loikaten poliisiaseman katolle ja puki omat kenkänsä jalkaan.

Hyi, miten nopeasti taas piti toimia...

Naruto pudottautui poliisiaseman katolta alas ja meni nopeasti suoraan vastaanottotiskille.

Tismalleen oikeaan aikaan, nimittäin Kakashi puhui parhaillaan puhelimessa.

"Anna tuntomerkit. Nainen, noin 170 senttiä korkeapohjaisissa kengissä, mustat ketjuhousut ja niittipaita... Naamio... raskaat kengät, sai luodista jalkaansa, ontuu pahasti... Kaupungin vastakkaisella puolella minuutti sitten... Uhrin vammat tismalleen samanlaiset kuin Kankuron tapauksessa... Käytti satunnaista ohikulkijaa ikäänkuin syntipukkina... Sanoo Sasuken olevan viattomana vankilassa..." Kakashi kirjasi samalla kun Naruto meni täysin luontevasti Irukan luo.

"Tahtoisin tavata Sasuken. Onko siihen mahdollisuutta?" Naruto kysyi ujosti.

Iruka katsahti pikaisesti Kakashia huolestuneesti, mutta ilmoitti sitten, että Naruto voisi vapaasti mennä Sasuken luo, mutta heillä oli liikaa kiirettä, eivätkä he voineet tulla mukaan.

Narutosta niin oli kaikkein parasta.

Poika käveli vankilan puolelle kulkien suoraan kohti Sasuken vankilaa. Matkalla tosin hän sai melko irvokkaita vihjailuja muilta vangeilta.

"Kattokaas mikä misu tänne ilmestyi meidän iloksemme!" yksi vangeista huikki ja toiset vislasivat.

"Turvat kiinni siellä, tää kissimirri on varattu!" Sasuke huusi ja sai helposti kaikki vangit hiljenemään.

Jopa vankien mittakaavassa, pelkkä Sasuken uhkaava ulkonäkö riitti pitämään hänet arvostettuna ja kykenemään hiljentämään muut rikolliset.

Naruto käveli hymyillen mustahiuksisen luo, ja katsoi tuota ovelasti silmiin.

"Ei mee kauan ennen kuin olet vapaa. Mutta lupaa mulle yks juttu", Naruto sanoi samalla kun Sasuke kietoi kalterien välistä kätensä pojan alaselälle ja veti blondin lähelle kaltereita ja itseään.

"Mitä vain, rakas", Sasuke kuiskasi hymyillen hieman. Tottakai hän korvaisi moisen vaivan näön Narutolle.

"Sä ostat mulle paljon suklaata, pehmoleluja ja kutsut mua tästä lähtien Naruto-samaksi." Naruto sanoi naurahtaen.
Sasuke nyrpisti hieman nenäänsä.

"Kaikki muu onnistuu, mutta "samaksi" mä en sua kyllä kutsu", Sasuke sanoi, mutta naurahti samalla kun kumartui hieman suukottamaan Narutoa.

Hänen pitäisi kyllä pitää varansa tästälähtien Naruton kanssa. Ties mitä poika seuraavaksi keksisikään.