Askeleesi johtaa sinut Konohan sivukadulta toiselle. Pimeys nielee sinut sisäänsä peittäen äänet ja ihmiset mustaan viittaansa. Hiljaisuus painaa korviasi samalla tavalla kuin olisit syvällä veden pohjassa.

Pimeydessä...

Äkkiä kuulet rasahduksen takaasi. Käännyt ympäri ja samassa jokin iskeytyy voimalla rintaasi. Lennät selällesi maahan ja tunnet veren juoksevan ulos rinnastasi. Se pakenee sinua, virraten ulottumattomiisi. Olosi heikentyy nopeasti.

Tälläistäkö se oli? Kuoleminen? Jos olisit tiennyt, olisitko tappanut niitä ihmisiä aikaisemmin? Pelkän rahan takia. Oliko se sen arvoista?

"Älä tapa häntä!" kuulet huudon kuin pitkän tunnelin päästä.

Huutajan ääni ei ole hätääntynyt, vaan pikemminkin käskevä. Aivan kuin tuo olisi nähnyt useamminkin jonkun tapettavan.

"Ääh, ihminen on typerä laji, ei se ymmärtäisi puhetta. Pahantekijät saavat palkkansa kuolemalla, ja heistä kaikki ovat pahantekijöitä. Teemme palveluksen koko kaupungille, kun kitkemme heidät pois täältä," toinen ääni puhuu.

Tuon ääni on sinusta todella välinpitämätön. Silti pystyt aistimaan jotain... Jotain lämpöä tuon äänessä...

Mutta mitä?

Äkkiä näkökenttääsi piirtyy tähtitaivasta vasten hahmo. Se ei ole ihminen, tiedät sen jo. Mutta se ei ole eläinkään.

"Hän kuolee, vaikket edes iskenyt kovaa", hahmo sanoo arvioiden.

Et ole hänelle mitään merkittävää, mutta sen sijaan tappajastasi hän taitaa välittää enemmän kuin mistään muusta. Tunne taisi olla myös molemminpuolista.

"Ihminen on heikko laji. En ymmärrä miksi yrität suojella heitä."

Äänet alkavat liukua kuulumattomiisi. Silmäsi sulkeutuvat hitaasti.

"Koska jonkun on tehtävä se, muuten tappaisit kaikki vastaasi käveleät. Mennään nyt takaisin kotiin, ennen kuin poliisit ehtivät tännekin. Sitä paitsi, täällä on kylmä."

Kuulet enää kahdet loittonevat askeleet, ennen kuin elämäsi hiipuu pois ruumiistasi.

Naruto oli yhä Sasuken luona kun Kakashi, Iruka sekä Zabuza tulivat Sasuken sellin luo. Poliisit näyttivät maansa myyneiltä, mikä oli ehdottomasti hyvä juttu Naruton ja Sasuken kannalta.

"Sasuke on vapaa lähtemään", Kakashi totesi samalla kun avasi sellin ovea.

Naruto tietenkin esitti yllättynyttä, mutta iloista. Sasuke tyytyi vain mulkoilemaan poliiseja.

"Mikä teidän mielenne muutti? Sasukeenhan viittasi vuodenvarmat todisteet", Naruto kysyi muka kummissaan samalla kun Sasuke käveli sellistään hänen luokseen.

"Murhaaja oli joku toinen", Kakashi lausahti lyhyesti. Naruto tottakai näytti järkyttyneeltä, mutta samalla helpottuneelta.

"Nainen. Hän tosiaan pilaili pudottamalla verta satunnaisen ohikulkian niskaan", Iruka jatkoi huokaisten.

Tästä tulisi vaikeaa kun pitäisi lähteä mokomaa murhaajaa metsästämään.

"Mistä te niin päättelette?" Sasuke kysyi kummissaan. Naruto oli unohtanut ettei hänen pitänyt tietää viimeisinmästä murhasta, mutta Sasuke onneksi korjasi nopeasti tilanteen.

"Viisi minuuttia sitten keskuspuistossa murhattiin eräs mies. Huvittavaa kyllä, murhaajalla tosiaan oli samanlaiset kengät kuin Sasukella, eikä ulkonäkökään paljon vaatteiden osalta poikennut. Mutta kuten sanottu, sinä istuit vankilassa murhan aikana. Lisäksi nainen tunnusti murhanneensa Kankuron. Voitte mennä, mutta olkaa varovaisia. Näyttää siltä, että nainen murhaa ja syyllistää täysin sattumanvaraisia ihmisiä", Kakashi sanoi vakavana.

"Älkää olko huolissanne, me pidämme toisistamme kyllä huolta", Sasuke hymähti taputtaen Narutoa hellästi selkään pojan näyttäessä säikähtäneeltä Kakashin varoituksen takia.

Poikien päästyä poliisiasemalta, he poikkesivat pikaisesti hakemassa talon katolle jätetyt Sasuken vaatteet.

"Tässä heille pikku muisto meistä", Naruto sanoi kääntyen ympäri ja heitti vaatepussin lähelle poliisiaseman sisäänkäyntiä.

Sasuke kuitenkin kiinnitti huomionsa pieneen muttaan:

"Mitenkäs sormenjäljet? Niitä on varmasti ympäri vaatteita ja pussia."

Naruto hymähti varkaan omaisesti.

"Niinhän niitä on, mutta niistä ei yksikään ole minun tai sinun. Sen sijaan, poliisit löytävät kymmenien muiden ihmisten sormenjälkiä", Naruto sanoi, mutta Sasuken näyttäessä yhä epäilevältä, poika nosti kätensä tuon ihmeteltäviksi.

Blondin käsissä tosiaan oli Kyuubin voimista muodostunut ohut chakrakenttä, mikä piti kaikki tavarat parin sentin päässä Naruton käsistä. Näin minnekään ei jäänyt pojan sormenjälkiä.

"Sinun sormenjälkesi huolehdin pois jo ennen keikkaa. Kukaan ei voi yhdistää meitä vaatteisiin. Ja murhan yhteydessä käytettyä 'murha-asetta' ja juomapulloa... No, niihin en todellisuudessa edes hipaissut missään välissä", blondi sanoi saaden Sasuken nauramaan julman tyytyväistä naurua ja nappaamaan pojan syliinsä.

"Sustahan voisi tulla vaikka ammatti rikollinen. Mutta nyt, mä tarjoon meille molemmille hampurilais kierrokset!" Sasuke sanoi nauraen samalla kun omistavasti piti Naruton kädestä kiinni lähtien kulkemaan kohti pikaruokalaa.

Romanttista? Ei sen tarvinnut romanttista olla, hehän olivat nuoria vielä. Pikaruokala kävi siis paremmin kuin esimerkiksi joku kiinalainen ravintola.

Narutolle tosin olisi maistunut raameni annos, mutta hän tiesi, ettei Sasuke erityisemmin pitänyt raamenista.

Hampurilainen kävi siis loistavasti, varsinkin kun Sasuke tarjosi.

Ei mennyt aikaakaan kun pojat olivat antaneet tilauksensa ja saaneet hampurilaisensa. He istuutuivat grillin pihapuolella olevaan pöytään ja alkoivat vaiteliaina syödä hampurilaisiaan.

Hiljaisuus ei ollut mitenkään kiusaantunut, vaan täysin molempien omatahtoinen hiljentyminen. Hetkeksi oli päivän tohinan jälkeen hyvä olla hetki hiljaa.

Siniset ja mustat silmät kääntyivät samaan aikaan kohti kelloa, joka roikkui grillin seinustalla. Oli todellakin outoa, että päivän kaikkiin tapahtumiin oli kulunut vaivaiset neljä tuntia, mistä suurin osa olikin mennyt odotellessa poliisien päätöstä päästää Sasuke vapaaksi.

"Oikeen lepposa päivä", Sasuke tuumasi kuitaten näin kaikki vankilareissut ja murhat historiaksi. Kylässä niistä puhuttaisiin vielä monta vuotta, mutta heihin niitä ei voitaisi yhdistää enää. Antoi siis kyttien jatkaa kuvitteellisen hahmon metsästämistä. Tulisi Kakashille ja Irukalle vähän tekemistä.

"Tämän jälkeen kyllä uni maistuu", Naruto mutisi saatuaan syötyä hampurilaisensa. Poika oli aivan täynnä, joten hän otti juomansa mukaan. Laittaisi sen vaikka jääkaappiin odottamaan.

"Arvaa mikä muu maistuus", Sasuke vihjaili hymyillen samalla pervosti. Hän joi loput juomastaan ja heitti paperiroskat ja limsa tölkkinsä roskiin.

Naruto kohotti kulmaansa Sasuken kävellessä hänen perässään takaisin kotia kohti.

"Et sä tänään multa saa, mä oon sen verran väsyksis, että mä meen suoraan nukkumaan. Sitä paitsi.." Naruto aloitti äkäisesti punastuen kuitenkin hieman poskiltaan, mutta Sasuke keskeytti tuon.

"Mä meinasin kyllä leffa iltaa, mutta sä taisit siirtyä parilla tunnilla mun suunnitelmista vielä eteenpäin", Sasuke sanoi nauraen samalla kun ujutti kätensä Naruton harteille, mutta blondi karisti käden nopeasti pois.

"Ääh, kävästään sitte vuokraamas joku leffa. Saat sä tällä kertaa päättää kun mä päätin viimeksi", Naruto sanoi suunnaten askeleensa kohti elokuva vuokraamoa.

Blondi oli onnellisen tietämätön siitä, mihin oli juuri lupautunutkaan.

Varttia myöhemmin he poistuivat vuokraamosta, eikä Sasuke suostunut kertomaan, minkä elokuvan oli lainannut.

"Anna nyt edes pieni vihje. Onko se joku ihmissusi elokuva? Vai vampyyri elokuva, niistähän sä pidät?" Naruto arvuutteli koko matkan kotiin asti, mutta Sasuke vain hymyili salamyhkäisesti.

Sasuke laittoi levyn DVD soittimeen ja piti yhä omana tietonaan elokuvan sisällön. Naruto oli suutuksissaan mennyt laittamaan popcorneja valmiiksi. Noh, tapansa kullakin osoittaa suuttumisensa. Kai Naruto kuvitteli paahtavansa Sasuken... Öh... No siitä sitten sen enempää...

Naruto ehti takaisin alkutekstien aikana ja istuutui sohvalle. Tottakai hän istuutui juuri toiseen päähän sohvaa, mitä Sasuke.

"Älä ny mökötä, pian sä saat tietää mikä elokuva tää on", Sasuke maanitteli Narutoa tulemaan lähemmäs häntä.

Koko alkuteksti menikin ihan ohitse siinä kun Naruto yritti murjottaa ja Sasuke teki parhaansa sen estämiseen.

Lopputuloksena oli, että Naruto istui Sasuken sylissä mustahiuksisen istuessa poikittain sohvalla hajareisin. Naruto piti popcorni kulhoa sylissään, joten Sasukella oli lupa vähän väliä kurkotella Naruton eteen ja aina "vahingossa" hipaista Naruton sisäreittä siinä sivussa.

Elokuvan alkaessa, Naruto kääntyi katsomaan Sasukeen hieman happamasti.

"Älä teeskentele, mä tiedän että sä teet ton tahallas", Naruto sanoi, mutta Sasuke viittoi piruilevasti hymyillen blondia katsomaan elokuvaa.

Ensin Narutolla oli mielessä, että Sasuke oli seonnut tai kokenut jonkun kohtauksen videovuokraamossa, mutta lopulta hän päätyi siihen päätökseen, että Sasuke pilaili hänen kustannuksellaan.

Tämän illan kaksikko töllöttäisi piirrettyjä.

Siinä vaiheessa kun legendaarinen Samu Sirkka tuli kuvaruutuun, Naruto tärisi hieman naurua pidätellessään.

"Sasuke, ootko sä varma että otit nimen omaan tämän leffan käteesi vuokraamosta..?" poika kysyi katsahtaen mustahiuksista, joka vain hymyili viehättävästi.

"Aika varma. Mutta mä halusin että säkin pystyt kattoa edes jonkun elokuvan kokonaan. Tässä sun tuskin tarvii laittaa silmiä kiinni kesken kaiken", Sasuke sanoi silittäen hellästi Naruton hiuksia.

Sinisilmä mulkoili toista hetken happamasti, mutta katsoi sitten elokuvaa keskittyneesti, vaikka olikin aluksi pitänyt sitä pelkkänä vitsinä.

Sasukea taas alkoi melkein kaduttaa mokoman videon valitseminen. Kaikki puhuttiin suomeksi ja vielä yleiskielellä, eikä tapahtumatkaan ollut jännittäviä. Hänen elämänsä tylsin elokuva varmasti pitkään aikaan.

Mutta hänen pieni blondinsa vaikutti pitävän tästä, joten kerrankos sitä nyt pari tuntia istuu kärsimässä rakkaansa iloisena pitämiseksi.

Samaan aikaan poliisiasemalla yritettiin etsiä olematonta murhaajaa ja yläasteen liikunnan opettajaa, joka oli kadonnut jäljettömiin pari päivää aikaisemmin.

Eihän Kakashilla, Irukalla tai edes murharyhmän poliiseilla ollut aavistustakaan siitä, että heidän kylmäverinen murhaajansa istui tälläkin hetkellä sohvalla ja itki jonkun piirretyn hahmon kuolemaa.

"Älä itke Naruto..." Sasuke lörpötteli hiljaa silittäen Naruton selkää.

Poika oli kääntynyt ympäri, laskenut popcornit lattialle ja itki nyt Sasuken rintaa vasten.

"En mä voi tälle mitään! Toi oli niin ihana kohtaus!" poika parahti samalla kun Sasuke yritti parhaansa mukaan olla nauramatta.

Tähän hän oli tähdännyt kyseisen elokuvan valitessaan. Naruto oli liian herkkä itkemään ja liian herkkä jännittäville kohtauksille. Molemmissa tapauksissa Sasuke sai blondin helposti hakemaan hänestä turvaa.

Sasukeko kiero? Eihän nyt toki, kunhan halusi helpolla tehdä selväksi, kumpi oli seme ja kumpi uke.

Mustahiuksinen silitti hellästi nuoremman selkää painaen hellän suukon tuon pellavaisiin hiuksiin. Toinen tuoksui selvästi hieman raamenilta, mikä nyt ei ollut edes ihme. Sasuke veti toisen tuoksua syvälle keuhkoihinsa ja puhalsi sen hellästi takaisin toisen korvanjuureen saaden pienemmän värähtämään.

Sasuke katsoi hetken vielä hiljaa pientä poikaa, joka piti päätään hänen rintaansa vasten saaden paidan kyyneleillään hieman kosteaksi, siirtäen sitten katseensa takaisin televisioon.

"Nyt ei tapahdu enää mitään kamalaa. Nyt tulee se sun kaipaamas onnellinen loppu", Sasuke mutisi, jolloin Naruto käänsi päätään takaisin elokuvaan.

Hän tosin pysyi tiiviisti Sasukea vasten, mikä oli Sasukelle kuin erävoitto.

Elokuvan loputtua, Sasuke nappasi kaukosäätimen ja sulki television.

Naruto sen sijaan oli aivan täpinöissään.

"Se oli loistava! Kerranki elokuva, jonka mäkin pystyn katsomaan edes suurimmaksi osaksi", poika sanoi siniset silmät loistaen ja halasi Sasukea iloisena.

Sasuke kietoi kätensä jälleen pienemmän kehon ympärille ja vastasi halaukseen.

"Hyvä että tykkäsit. Mä meinasin nimittäin oksentaa leffan alkuvaiheilla jo," mustahiuksinen sanoi häpeilemättä saaden Naruton ilmeen muuttumaan yllättyneeksi.

"Kattookko sä sen siis vaan mun mieliksi?"

Sasuke näki blondin kasvoilla selvää liikuttuneisuutta, joten hän nyökkäsi.

"Pitäähän sua nyt joskus vähän hemmotella", Sasuke sanoi painaen kevyen suukon nuoremman otsaan saaden tuon punastumaan poskipäistään.

Luoja, miten suloinen Naruto osasi ollakaan.

Tästä eteenpäin Yaoita!

Sasuke veti nopeasti toisen kevyen kehon sohvan selkänojaa vasten, tullen itse samalla pois Naruton alta, jolloin nuorempi mätkähti sohvalle kyljelleen ja Sasuke pääsi vapaaksi.

Mustahiuksisella ei tietenkään ollut pienintäkään ajatusta lähteä minnekään, vaan lukitsi Naruton nopeasti sohvaa vasten, tulemalla itse nuoremman alavatsan päälle istumaan.

Blondi oli tuskin ehtinyt älähtääkään tajutessaan olevansa loukussa.

"Sa.. Sasuke?" Naruto mutisi hiljaa punastuen kasvoiltaan yhä enemmän.

Sasuke hymyili pienesti kohottaen samalla toista kulmaansa.

"Sun hemmottelus loppu jo, rakas. Nyt tehdään mitä mä haluan", poika kuiskasi saaden nuoremman värähtämään.

Naruto tosin ei taistelutta antautuisi.

"Hei! Mähän sanoon, että ei tänään!" poika parahti yrittäen rimpuilla pakoon minkä pystyi.

Hän ei tosin onnistunut kuin kääntyä vatsalleen ja tehdä muutaman pienen naarmun sohvan käsinojaan kynsillään.

"Taisi mennä multa ohi korvien. Ja mitä mä en oo kuullu, sitä sä et oo sanonu", Sasuke sanoi pirullisesti kumartuen samalla Naruton ylle ja näykki tuota niskasta.

Blondi lopetti hetkeksi rimpuilun hammasta purren. Mutta Sasuken pitäessä taukoa näykkimisestä, hän alkoi taas rimpuilla.

"Sä tiedät, että mä sanoin sen! Valehtelia!" nuorempi kiljaisi yrittäen taas tarttua sohvan käsinojaan, mutta tunsi samassa Sasuken nousevan hieman.

Ei tietenkään päästääkseen saalistaan karkuun, vaan käänsi tuon väkisin takaisin selälleen palaten sitten taas istumaan blondin päälle.

Mustahiuksinen otti tiukan otteen nuoremman ranteista tuon rimpuiluista huolimatta.

"Se ei ainakaa oo valetta, että tällä hetkellä tämä on susta parempi puoli. Mutta eiköhä mun mielipide muutu taas hetken päästä", Sasuke lausahti laskien päätään lähemmäs Naruton kasvoja.

Naruto tunsi kasvojensa kuumottavan todella pahasti, mutta yritti silti sitkeästi pysyä kapinointi kannalla. Kapinoiva uke, mikään ei voisi olla parempaa... Ainakaan Sasuken mielestä.

"Sasuke, sä oot kuvottava, pervo, ahdis..." Naruton lause jäi pahasti kesken Sasuken hyökätessä hänen huuliensa kimppuun, suudellen blondia intohimoisesti.

Korppi tiesi, ettei kettu tarkoittanut sanojaan. Tuo tuppasi aina haukkumaan häntä joutuessaan alistetuksi.

Sasuke ei siis loukkaantunut, vaan piti tuota pikemminkin kohteliaisuutena.

Naruto yritti hetken rimpuilla Sasuken suudelmassa, mutta myöntyi hiljalleen kohtaloonsa. Suudelma kävi entistäkin kuumemmaksi.

Naruton lopetettua kunnolla vastaan panemisen, Sasuke päästi irti tuon ranteista ottaen kunnolla tukea sohvasta, jotta pystyisi helpommin suutelemaan nuorempaa.

Blondi vei kätensä mustiin hiuksiin leikitellen niillä hellästi toisella kädellään, vetäen toisella Sasukea yhä lähemmäs itseään.

Sasuke hymähti toisen huulia vasten, vetäytyen sitten suudelmasta.

"Sähän käyt kuumana. Ja tänäänkö ei muka tehtäisi mitään?" poika piruili tahallaan, mikä sai Naruton pullistamaan poskiaan harmistuneena kiusanteosta.

Sasuke hymähti. Naruto oli niin suloinen suuttuessaan. Mutta ehkä liiallinen kiusanteko tuhoaisi tämän hetken molemmilta, joten mustahiuksinen korjasi asian suudellen Narutoa uudestaan, pyytäen tällä kertaa myös kielellään lupaa päästä toisen suuhun.

Naruto raottikin suutaan varovasti, jolloin Sasuke kävi heti painimaan nuoremman kielen kanssa valtapaikasta.

Samalla mustahiuksinen korjasi hieman asentoaan saadakseen toisen käsistään vapaaksi omistajansa painon kannattelusta. Hän vei vapautuneen käden Naruton kyljelle, liikuttaen sitä siinä pari kertaa edes takaisin, siirtyen sitten nuoremman paidanhelman luokse.

Kylmä käsi sujahti tottuneesti lämpimän paidan alle koskettaen jo melko kuumana käyvää ihoa. Yllättävän kylmän käden hyväillessä Naruton vatsalihaksia, poika ynähti irtautuen suudelmasta viemällä päätään vauhdilla taaksepäin.

Sasukea suudelman keskeytyminen ei näyttänyt vaivaavan, vaan mustahiuksinen kävi heti ketun kaulan ohuen ihon kimppuun. Korppi näykki, suukotti ja imi toisen kaulaa, ja hän jätti myös merkkejä blondin kaulaan.

Tämä poika oli varattu, se joka koski yhdelläkin sormella tämän pojan kehoon, sai kokea tuskaisen, verisen kuoleman.

Se oli Sasuken tapa suojella rakastaan.

Jätettyään vielä yhden merkin toisen kaulaan, Sasuke kohotti päätään hieman katsoen nuoremman hentoa kääntyilyä hänen kylmän kätensä löytäessä tuon rintakehän.

Korppi ei pystynyt edes kuvittelemaan mitään kauniinpaa kuin tämän pojan.

Alkaessaan tottua kylmän käden kosketteluun, Naruto kohdisti taas sinisten silmiensä katseen mustiin silmiin. Sasuke näki toisen silmiin syttyneen ihan uudenlainen katse, mistä hän todellakin piti: taistelun halu.

"Nyt alkaa näyttää lupaavalta", mustahiuksinen sanoi samalla kun tuon silmät kapenivat hieman, värjäytyen nopeasti verenpunaisiksi.

Samalla Sasuken kulmahampaat kasvoivat ainakin pari senttiä. Poika kohottautui taas hieman, ottaen kätensä pois Naruton paidan alta ja laittoi senkin nuoremman pään viereen, mutta siirsikin sen tuon leualle. Mustahiuksinen siirsi hitaasti toisen päätä sivulle, jolloin tuon kaula paljastui paremmin.

"Kattotaan, kumpi tässä oikeen voittaa, kultaseni", Sasuke kuiskasi hiljaa toisen korvaan, ennen kuin syöksähti puremaan blondin kaulaa.

Sileä iho rikkoutui, mikä sai Naruton vaistomaisesti työntämään Sasukea pois luotaan. Mustahiuksinen kuitenkin puri lujaa ketun kaulaan, joten pakoon oli turha yrittääkään.

Sasuken näki selvästi nauttivan tilahteessa. Naruton veren rautainen maku tulvahti hänen suuhunsa, ja toisen voimaton rimpuilu saivat hänet tuntemaan entistä enemmän mielihyvää.

Vanhempi imi vielä hetken toisen verta, ennen kuin Naruton todellisen muodon voimat paikkasivat automaattisesti haavan. Sasuke nousi katsomaan Naruton kasvoja, tuntien samalla veren valuvan heikkona norona suupielestään.

Siniset silmät kääntyivät hitaasti punaisiin, mutta niistä ei ollut vieläkään kadonnut taistelun haluinen katse. Sasuke hymähti sille.

"Sun veres maistuu paljon paremmalta kuin ihmisen kurainen veri", mustahiuksinen sanoi hymyillen hieman samalla pyyhkäisten sormellaan veren suupielestään, nuolaisten veren sitten sormestaan.

Punaisten silmien katse pysyi koko ajan värähtämättömänä nuoremman silmissä. Katsekontakti pysyi rikkoutumattomana vielä Sasuken noustessa polviensa varaan hetkeksi ja riuhtoi vauhdilla paidat pois yltään, palaten sitten taas aivan Naruton kasvoja vasten.

"Ja se veri, kuuluu yksin mulle, siihen ei kukaan muu tuu koskaan koskemaan", Sasuke sanoi vielä hiljaa, käyden taas suutelemaan Narutoa, joka vastasi suudelmaan halukkaasti.

Naruton kynnet kasvoivat terävemmiksi ja Sasuke tunsi suutelun aikana toisenkin kulmahampaiden kasvavan ja terävöityvän. Mustahiuksinen näykkäisi pienempää alahuulesta vetäytyen sitten tarkkailemaan toisen kasvoja.

Naruton silmät olivat muuttuneet punaisiksi viirusilmiksi, ja katse kohdistui värähtämättömän haastavasti Sasuken punaisiin silmiin.

Mustahiuksinen hymähti.

"Kuules, sunhan pitäs vikistä ja punastella, eikä haastaa mua kaksintaisteluun", korppi sanoi hymähtäen nousten taas suoraksi blondin yläpuolelle ottaen tiukan otteen toisen leuasta.

Tiukemman otteen, mitä aiemmin.

Naruton katse ei kuitenkaan värähtänyt, vaikka Sasuke tuntui yrittävän repiä häneltä leuan irti.

"Säkö et tykkää siitä, että mä alan komentaa sua?" poika kysyi riuhtaisten leukansa vanhemman otteesta nousten samalla hitaasti istumaan, katse jatkuvasti Sasuken silmissä.

Sasuke kuitenkin istui yhä hänen päällään, joten mustahiuksinen oli silti etulyönti asemassa. Korppi hymähti nuoremman näykätessä hänen rintalihastaan hellästi, mutta vaativasti.

"Sinä muka mua komentaasit? Älä naurata."

Sasuke laski toisen käsistään Naruton olalle tönäisten tuon rajusti takaisin makuulleen sohvalle. Blondi älähtikin hieman saadessaan jälleen tuntumaa siitä, että hän oli ja pysyi ukena.

Naruto tunsi aluksi vain Sasuken laskevan molemmat kätensä hänen paitansa rintamukselle, kunnes mustahiuksinen riuhtaisi voimakkaasti paitaa saaden sen repeämään keskeltä kahtia.

Vaalean ihon omistava rintakehä kohoili kiivaasti, mitä Sasuke katsoikin huultaan kevyesti nuolaisten.

"Mä vihaan sua.." Naruto kuiskasi hiljaa, mutta täyteläisillä huulilla kareili pieni hymy.

Mustahiuksinen kumartui enemmän blondin ylle.

"Sitä on todella vaikea uskoa", hän sanoi suudellen Narutoa tuon suupieleen.

Tottakai Naruto luuli Sasuken suutelevan häntä, joten hän oli valmiina vastaamaan suudelmaan. Sasukella olikin hauskaa kiusatessa häntä.

Korppi eteni suutelemalla ja nuolaisemalla saaliinsa kaulaa jääden hetkeksi leikittelemään solisluun kanssa. Hänen tekemisensä sai nuoremman huokaisemaan kirkkaasti, mikä vain innosti mustahiuksista entisestään. Hän otti kunnolla kiinni Naruton revityn paidan olkapäistä kiinni, vetäen nuoremman vaatekappaleen tuon yltä kokonaan.

Sasuke siirtyi hitaasti Naruton alavatsan päältä istumasta, asettuen nyt nuoremman jalkojen väliin laskeutuen samalla kielellään nuoremman vatsan tienoille ja suukottaen herkkää alavatsan ihoa.

Vanhemman huulet tunsivat toisen lihasten liikuttavan tuon laihaa kehoa puolelta toiselle lähes huomaamattoman pienesti. Punaiset silmät katsahtivat ylös nuoremman kasvoja. Tuon kasvot olivat muuttuneet takaisin ihmisen kasvoiksi. Silmät olivat siniset, ja hampaat tasaiset ilman torahampaita.

Naruto ei Sasukea semettäisi kyllä tämän elämän aikana.

Kyllähän he olivat tasavertaisia keskenään. Ei Sasuke ollut yhtään sen parempi, eikä Naruton ollut pakko suostua tähän. He vain olivat aina kasvaneet näin: Sasuke sanoi mitä tehtiin, ja Naruto piti mustahiuksisen aisoissa.

Sasuken kädet vaelsivat Naruton herkkiä kylkiä pitkin alemmas, löytäen lopulta nuoremman farkkujen napin ja vetoketjun. Mustahiuksinen avasi varmasti jo tukalaksi käyneet housut ja veti ne kiduttavan hitaasti nuoremman yltä, suudellen hellästi pari kertaa alta paljastuvaa sileää ja herkkää sisäreiden ihoa.

Naruto inahti hiljaa pitäen suutaan toisella kädellään, jottei pitäisi ääntä. Hän ei halunnut ääntelehtiä turhia!

Sasuke veti farkut Narutoa polviin asti, keskittyen sitten jälkeen jääneeseen vaatekappaleeseen: boxereihin. Mustahiuksinen päätti hieman piruilla nuoremman kustannuksella ja nappasi mustien boxereiden reunasta hampailla kiinni, vetäen niitä kaikessa rauhassa alemmas, päästäen kuitenkin taas irti.

Naruto ei voinut enää olla hiljaa.

"Sasuke, älä pelleile..." täyteläiset huulet värähtivät hieman blondin sanoessa tuon.

Hän ei todellakaan olisi halunnut kerjätä Sasukelta mitään, mutta hänen olonsa kävi jo tukalaksi, joten vaihtoehtoja ei ollut.

Mustahiuksinen päätti päästää sinisilmän kärsimyksistään ja veti sekä farkut, että boxerit kerralla pois, nakaten ne jonnekin sohvan selkänojan tuolle puole. Siinä samassa Naruto nousi jälleen istumaan.

"Älä Sasuke..." poika kuiskasi, mutta Sasuke työnsi tuon takaisin makuulleen yhdellä kädellä, jättäen teräväkyntisen kätensä nuoremman kaulalle vartioimaan, ettei tuo enää keskeyttäisi häntä.

"Et sä tarkoita tuota edes. Joten, rakas, nauti äläkä koko ajan keskeytä", Sasuke mutisi katsoen nuoremman kauniita, punastuneita kasvoja.

Jos Naruto olisi tosissaan halunnut Sasuken lopettavan, blondi olisi helposti tehnytkin sen jo. Mutta Sasuke tiesi nuoremman hieman oudosta tavasta leikkiä heikompaa, mitä oli. Toisaalta, Naruto itse sanoi, ettei heikompia sorrettu tai noiden kimppuun hyökätty.

Äähää, Naruto, puhuut ittes pussiin.

Naruto tunsi Sasuken käden lähtevän hellästi vaeltamaan hänen kaulaltaan rintakehälle, vetäen kynsillään pitkät arvet hänen iholleen. Poika puri hammasta.

Mustahiuksinen kumartui hieman, tavoittaen nuoremman private alueen. Sasuke nuolaisi ensin erektion päätä sulkien sen sitten kokonaan suuhunsa.

Tuntiessaan kuuman suun herkimpänsä ympärillä, Naruto taivutti päätään taaksepäin älähtäen hiljaa. Sasuke tuntui olevan täysin tyytyväinen saamaansa reaktioon, sillä tuo hyväili suullaan kiihtyneesti erektiota.

Samalla punaiset silmät katsahtivat saaliinsa kasvoja. Pieni hymähdys karkasi tämän huulille, sillä ketun pidätellyt huokaisut ja huohotukset saivat hänenkin housunsa tuntumaan entistäkin tukalemmilta.

Sasuke tunsi Naruton alkavan vaistomaisesti liikuttamaan lantiotaan edes taas hänen liikkeidensä tahdissa. Mustahiuksinen veti Narutoa pitelevän kätensä nuoremman lantiolle, painaen poikaa aloilleen.

Hän tiesi Naruton olevan loppusuoralla, vaikkei poika olisi sitä sanonutkaan.

"Sasuke, mä en kestä enää... ah!"

Naruton kirkas henkäisy tuli tismalleen samaan aikaan, kun poika laukesi. Sasuke nieli kaiken lämpimän nesteen mukisematta ja suoristui istumaan pyyhkäisten samalla suupieltään.

"Sä oot kuin kukka. Kaunistut päivä päivältä yhä enemmän ja enemmän..." mustahiuksinen kuiskasi, laskeutuen Naruton yläpuolelle, ja piti kättään tuon poskella.

Naruto punastui vanhemman sanoista, ja oli aikeissa sanoa takaisin jotain, mutta...

".. kunnes sä sitte iänmyötä kuihdut, eli sulla ei seiso enää."

...

"Sasuke perkele!"

No vitsillähän se tottakai otettiin, mutta silti, Naruto sai kerrankin täysin oikeutetusti lyödä Sasukea bitch lämpillä poskeen niin kovaa kun pystyi.

Mikä vapauttava tunne.

Saatuaan nyt ohimennen taas pilailtua Naruton kustannuksella, Sasuke päätti jatkaa siitä, mihin jäikin. Naruton lyönti sai toimia mukavasti katapulttina pienelle rääkkäämiselle.

"Vai kipuako aina vaan kerjäät?" Sasuke kysyi naurahtaen hieman.

Korppi pudotti vauhdilla korkeuttaan, purren uudemman kerran Narutoa, tällä kertaa olkapäähän. Nuorempi inahti, mutta ei kieltänyt Sasukea, vaikka vaistomaisesti yrittikin irrottaa mustahiuksista itsestään.

Samalla Sasuke vei molemmat kätensä nuoremman himosta kostuneelle aukolle. Naruto kiljahti hiljaa tuntiessaan, miten ensimmäinen ja heti perään toinen sormi lähti valmistelemaan häntä tulevaan.

Mustahiuksinen nuoli ketun verta hampaiden jättämän haavan umpeuduttua, ja keskittyi nyt taas täysin siemauksin nauttimaan Naruton yrityksistä hillitä ääniään. Sinisilmä yrittikin katsoa vanhemman kieron näköistä hymyä vihaisesti, mutta Sasuken aiheuttama kipu sai hänet kuitenkin keskittymään enemmän olemaan hiljaa.

Vihdoin punasilmäinen poika veti sormensa ulos, vieden kätensä housujensa vetoketjulle. Hän riuhtoi yhdessä silmän räpäyksensä sekä kettinkihousunsa, että boxerinsa jalastaan, pudottaen ne sitten heti sohvan viereen lattialle.

Naruto lehahti entistäkin punaisemmaksi Sasuken kiertäessä kätensä hänen lantionsa alle ja nostaessa häntä irti sohvasta.

"Nyt sattuu... Mutta sä kyllä tiesit sen jo", mustahiuksinen sanoi hiljaa ja hymähti.

Tämä oli oikeastaan ainoa hetki koko illassa, jonka hän oikeasti otti tosissaan. Kaiken muun saattoi vetää vitsille, mutta tämä sattuisi Narutoon, joten hänen oli parasta olla kiltisti, tai saisi syödä seuraavat viisi viikkoa kissanruokaa.

Naruto nyökkäsi Sasukelle pienesti ottaen sohvasta kiinni.

Mustahiuksinen työntyi hitaasti blondin sisään. Kettu henkäisi ja kaarsi selkänsä kauniille kaarelle puristaen samalla sohvaa rystyset valkoisina. Mitä syvemmälle Sasuke meni, sitä enemmän nuoremman kasvoille nousi kivulias, apua pyytävä ilme.

Ääneen tuo ei apua pyytäisi tai ylipäätään kerjäisi mitään.

Sasuke työntyi pohjaan asti tuntien Naruton kuumuuden miehuutensa ympärillä. Blondin jokainen supistus, jännitys ja rentoutuminen tuntui sähkön tapaisina hyvänolon tuntemuksina koko mustahiuksisen kehossa.

"Älä jännitä niin paljon, se sattuu sinuun vain enemmän. Rentoudu", poika kuiskasi, mutta hän nautti liikaa Naruton huokauksista jäädäkseen kunnolla odottelemaan toisen rentoutumista.

Korppi lähti liikkumaan edes takaisin kiihdyttäen tahtiaan koko ajan. Naruton lantio myötäili hänen liikkeitään nuoremman kietoessa jalkojaan Sasuken lantion ympärille, saadakseen mahdollisimman hyvän tuen liikkumiselle.

Maailmassa ei todellakaan ollut muita, kuin he kaksi. Kaikki muut olivat täysin merkityksettömiä. Kaikki muut...

Ja tietysti nyt justiin joku päätti soittaa.

Sasuken puhelin helähti soimaan pojan lattialla lojuvien housujen taskussa. Poika käänsi kyllä päätään äänen suuntaan, mutta ei edes harkinnut lopettavansa kesken Naruton kanssa.

Naruto äännähti jokaisen Sasuken työnnön aikana, mutta yritti jotenkin edes saada puheensa kuuluville.

"Sasuke, se voi olla jokin tärkeä puhelu..."

"Paskat, kuitenki joku lehtimyyjä nii heitän puhelimen kyllä vittuun", korppi sanoi vihaisena ei-toivotusta keskeytyksestä.

Hän kuitenkin päätti tehdä kompromissin vetäytymällä hetkeksi Narutosta, nappasi vauhdilla puhelimen ja vilkaisi kuka soitti.

"Pelkkä numero. Ei ainakaan kukaan tuttu", Sasuke kihisi aina vain ärsyyntyneenpänä.

Hän kuitenkin vastasi puhelimeen.

"No?"

"Hei Sasuke, Iruka täällä, poliisiasemalta", puhui ääni puhelimesta.

Sasuke katsahti alas Narutoon, joka näytti huolestuneelta. Hän kuitenkin pisti nuoremman matalaksi työntymällä vauhdilla takaisin tämän sisään puhelusta huolimatta.

Narutolla oli täysi työ pysyä täysin äänettömänä, ettei aiheuttaisi soittajalle väärää... tai siis nyt oikeaa käsitystä hänen ja Sasuken puuhista.

"Halusimme vain vielä pahoitella tämän päiväistä. Koko Konohan poliisiaseman puolesta, pyydän anteeksi sitä, että epäilimme sinua murhista..."

"Ah!" Narutolta karkasi harvinaisen kimeä huokaisu Sasuken kuitenkin jatkaessa vinosti hymyillen puuhiaan yhä tiuhempaan tahtiin.

Iruka oli melko varmasti kuullut Naruton äänen, ja pitikin pienen tauon. Ehkä tuo tunnisti nuoremman äänen, ehkä ei. Todennäköisemmin ei, sillä muuten tuo varmasti olisi lopettanut puhelun mahdollisimman nopeasti.

"Ei siinä mitään, erehdyksiä sattuu. Toivottavasti saatte murhaajan pian kiinni", Sasuke sanoi ihaillen samalla poikaystävänsä kauniita, virheettömiä kasvoja.

Hänellä todellakin oli ollut onnea kun sattui tulemaan Äänen kylästä suoraan Naruton kanssa samaan luokkaan...

"Ajattelimme korvata sinulle se jotenkin. Olisiko sinulla jotain ehdotusta? ... Ja ei sitten mitään maailmanympäri matkaa viidentähden hotelleilla, Konoha mikään rikas kylä ole", Iruka sanoi naurahtaen.

Sasuke kallisti päätään hieman ja vastasi ennen kuin ehti edes itse kunnolla tajuta sitä.

"Joo, kyllä todellakin vähempikin riittää. Paljonkin vähempi. Mä voisin ottaa suklaata ja pehmoleluja... Paljon", korppi sanoi, saaden sinisten silmien katseen valahtamaan kummastuneeksi.

Kuulosti siltä, että Irukakin ihmetteli aika paljon hänen ehdotustaan.

"Ei kyllä niitäkään ihan mahdottomasti voi hankkia, mutta katsotaan, mitä me Kakashin kanssa keksitään", Iruka mutisi.

Sasuke lausui pikaiset heipat ja sulki puhelimen.

"Mähän sanoin, että sä saat ne sun suklaas ja pehmolelus, mutta "sama"ksi mä en sua kyllä kutsu", poika naurahti.

Narutokin näytti yrittävän jotain naurun tapaista, mutta tuon safiirinsinisistä silmistä valui kyyneliä. Sasuke vakavoitui heti, pudottaen kehonsa nuoremman ylle kunnolla.

"Ei satu enää kauan... Mä oon tässä..."

Korppi suuteli nuorempaa hellästi huulille tuon kietoessa laihat kätensä hänen kaulansa ympärille.

"Naruto, mä tuun ihan justiin", Sasuke sanoi huohottaen.

Heidän kehonsa olivat jo kosteat hiestä. Naruton kynnet painoivat Sasuken ihoa rikkomatta sitä kuitenkaan.

"Sasuke, mä rakastan sua", kettu kuiskasi hiljaa.

Punaiset silmät katsahtivat kuivaamatta jääneitä kyyneliä nuoremman silmäkulmassa. Korppi suukotti ne pois ennen kuin vastasi blondille.

"Mutta sä et ikinä rakasta minua yhtä paljon kuin minä sinua."

Naruto kiljahti tukahdetusti Sasuken lauetessa hänen sisällensä. Nuorempi valahti uupumuksesta täysin veltoksi jääden huohottaen makaamaan aloilleen.

Sasuke laskeutui kontalleen nuoremman ylle, jääden myös tasaamaan hengitystään. Hänen silmänsä muuttuivat vähitellen takaisin mustiksi.

"Rakas, nouse hetkeksi..." Sasuke maanitteli, vaikka tiesi todella hyvin Naruton olevan vielä väsyneempi mitä hän.

Blondi kuitenkin nousi vaivalloisesti istumaan. Sasuke asettui sohvan toiselle puolelle makuulleen viitoten Narutoa tulemaan kainaloonsa.

Ja Narutohan tuli. Poika oli rättiväsynyt äskeisestä, joten Sasuken tuomassa turvassa olisi hyvä nukkua.

Korppi veti vielä sohvan selkänojalla yllättäviä sohvalle nukahtamisia varten olevan viltin heidän ylleen. Hän ei kuitenkaan voinut vastustaa kiusausta kutitella hellästi Naruton herkkiä kasvoja. Poika oli hänestä söpö pitäessään silmiään kiinni ja kääntäessä päätään kutituksen takia.

Maailmassa ei ollut mitään niin söpöä, rakastavaa, rakasta ja vaarallista, kuin tämä pieni ja viaton blondi.

Ulkonäkö saattoi siis pettää, niin hyvässä- kuin pahassakin mielessä.

Mutta Sasukelle, jo unten mailla oleva viiruposki, oli täydellinen pakkaus. Ei vikoja, koko poika oli täysin virheetön viimeistä piirtoa myöden.

Sasuke suukotti hellästi pienemmän otsaa. Hän oli todellakin löytänyt oman prinsessansa, sanoi muut mitä sanoi.

Yksin he eivät olleet mitään, mutta yhdessä he olivat kuolemattomia.