Melkein kaikki Konohassa olivat lähteneet viereiseen kylään viettämään joulua, mutta Sasuke ja Naruto olivat päättäneet jäädä Konohaan kahdestaan, koska kumpikaan ei ollut välittänyt koskaan joulusta. Miksi kukaan nyt yksin joulua viettäisi? Niin, mutta Sasuke ja Naruto olivat melkein koko ikänsä viettänyt joulunsa yksin. Mutta ei tänä jouluna.

Vilkutimme molemmat Sakuralle ja muille, jotka jo matkasivat kohti Kumogakurea, jonne heidät oli kutsuttu viettämään joulua. Kaikki näyttivät iloisilta, koska aina on mukava päästä pois omasta kylästä ulkomaailmaan.

Tsunadea oli ensin arveluttanut se että minä ja Naruto jäisimme Konohaan, mutta oli lopulta antanut periksi, koska ei halunnut että Naruto pilaisi kylän maineen tempuillaan. Olin myös luvannut Tsunadelle, että ottaisin täyden vastuun kaikesta mikä kylässä tapahtuisi kun he olivat poissa.

Kun kaikki muut olivat kadonneet metsään, otin Naruton kädestä ja hymyilin hänelle. Hän hymyili takaisin. Sisälläni läikähti lämmin tunne, kun Naruto painoi kätensä sydämeni kohdalle ja katsoi minua silmiin kauniilla silmillään. Niillä kauniilla, vastustamattomilla silmillään...

Havahduin kun Naruto nosti kätensä. Kuinkakohan paljon aikaa oli mennyt? Aikaa tuntui menneen vain vähän, mutta aurinko oli alkanut jo laskea.
Naruto rikkoi hiljaisuuden sanoen:
- Mennänkö meille vai teille? Mietin hetken, ja vastasin lopulta vaikka teille. En ollut koskaan käynyt Naruton luona, ja jännitys kohosi sisälläni. Viimeinkin pääsisin katsomaan hänen kotiaan.

                                           ***

Juoksimme lumessa, ja kaaduimme molemmat naamalleen. Nauroimme yhdessä, ja jäimme makaamaan lumeen selälleen, vierekkäin.
Lumihiutaleet tipahtelivat hiljaa, ja taivas oli kaunis. Aurinko oli laskemassa, ja se värjäsi pilvet purppuroiksi, josta löytyi liilan ja vaaleanpunaisen sävyjä. Naruto otti käteni käteensä, ja kääntyi minua päin. Naruto katseli minua hetken vakavasti ja kumartui kohti korvaani. Sitten hän kuiskasi:
- Tiesitkö muuten, että rakastan sinua?
Tuo oli ensimmäinen kerta, kun hän sanoi sen juuri noilla sanoilla. Tunsin kuinka nousin seitsemänteen taivaaseni, ja olo oli kerta kaikkiaan mahtava. Punastuin, ja Naruto naurahti.
- Olet niin söpö kun punastut... Naruto kuiskasi taas korvaani ja suuteli minua huulille.

                                           ***

Hänen huulensa olivat niin ihanan pehmeät. Takerruin hänen hiuksiinsa, ja vedin häntä lähemmäs. Haistoin hänen ihanan tuoksunsa.
Irtauduimme toisistamme, ja hengitimme muutaman kerran rauhassa.
- Tiesitkö muuten, että tuo oli ensisuudelmani? sanoin ja hymyilin vaisusti.
- Minun myös, Naruto sanoi ja hymyili kaunista hymyään.

Nousimme ja lähdimme kävelemään käsi kädessä Narutolle päin. Aurinko oli laskenut, ja lunta satoi koko ajajn vain lisää. Kehoni oli jäässä, mutta sisälläni oli erittäin lämmin, ja toivoin ettei tämä hetki loppuisi koskaan.
Pääsimme Narutolle, istahdin pienelle sohvalle. Asunto oli muutenkin pieni; siellä oli vain pieni kylpyhuone, olohuone, todella pieni keittiö ja makuuhuone. Naruto meni keittiöön tekemään meille jotain syötävää, joten hipsin makuuhuoneeseen nopeasti.

                                           ***

Katselin Naruton yöpöytää, jonka päällä oli valokuvia. Yhdessä kuvassa olimme me kaksi, kun taas toisessa Kakashi, Sakura, Naruto ja minä. Pöydällä oli myös herätyskello, pieni lukulamppu ja sarjakuvakirja. Kosketin naruton sänkyä, jota ei ollut pedattu. Nostin peiton lattialta, ja levitin sen sängylle. Pöyhin vähän tyynyä, kun käteni osui johonkin kovaan: se oli valokuva, joka oli kauniissa, puisissa kehyksissä. Katsoin kuvaa. Siinä olin minä, ja naamani oli ympyröity punaisella kynällä. Kuvaan oli myös piirretty muutama sydän. Olin liikuttunut, koska tajusin Naruton todella rakastavan minua, ehkä jopa yhtä paljon kuin minä häntä?

Hipsin takaisin olohuoneeseen, sohvalle, jottei Naruto huomaisi minun käyneen huoneessaan.
- Mitä haluat? Naruto sanoi ja kurkkasi keittiöstä olohuoneeseen. Keräsin rohkeutta hetken ja kuiskasin:
- Sinut. Naruton ilme pehmeni, ja hän hymyili. Hän astui luokseni muutamalla askeleella ja istui viereeni.
- Sydämeni on kokonaan sinun, Naruto kuiskasi korvaani. Suutelimme, ja tunsin itseni maailman onnelisimmaksi pojaksi.