Syömme yhdessä aamiaista tummanpuhuvassa keittiössämme, kunnes yhtäkkiä kova ryske keskeyttää syömisen. Kaikki katsahtavat keittiön ovelle ja varmistuvat asiasta: Tobihan se oli tullut sisään.
   “Mikä helvetin kiire sinulla on, senkin kusipää?! Anna meidän perkele syödä rauhassa!!! Saatana, sattuu!” Hidan huutaa, koska oli pelästynyt pahasti ja kaatanut kahvit syliinsä.
   “Anteeksi, Hidan-san, mutta tämä on tärkeää!” Tobi sanoo ja heiluttelee sanomalehteä. Murahdan ja kiskaisen sen pois naamaripojan kädestä ja alan selailemaan sitä siltä aukeamalta, josta se oli taitettu. Muut akatsukit nojautuvat katsomaan odottavasti, kun luen rivejä.
   “Ei täällä mitään näy” sanon lopultakin, rikkoen pitkän ja odottavan hiljaisuuden.
   “Katsoitteko ne pikkuilmoituksetkin siinä sivun 6 reunassa?” Tobi kysyi ja hyppeli hermostuksissaan tai innoissaan.
   “En katsonut, pitäisikö niitä muka katsoakin?” kysyn ja nyt Tobi nyökkää närkästyneenä. Alan siis lukemaan pikkuilmoituksia.
   “Ennustaja/meedio, osta autosi käytettynä meiltä huippuhalpaan hintaan-mainos, halpoja polttopuita talveksi, viinakaupan alennuskuponki, huvipuisto aukeaa taas…” alan lukemaan mainoksia ääneen ja viimeisimmän kohdalla katsahdan jostain kumman syystä Tobiin. Hän vingahtaa iloisena ja kaikki kääntyvät katsomaan häntä silmät lautasina.
   “Huvipuisto, UN?” kuulen parini Deidaran sanovan paria oktaavia korkeammalla ja kimeämmällä äänellä. Tobi nyökkää ja hyppii nyt joka puolelle selvästi innoissaan.
   “Voi hyvä jumala, et voi olla tosissasi! Mekö menisimme huvipuistoon?!” kaikki akatsukit kysyvät huutaen yhteen ääneen ja Hidan jopa lisää pari kirosanaa perään.
   “Paljon se maksaa?” Kakuzu kysyy ja alan katsomaan ilmoitusta. 3 000 ryota siinä luki, joten sanoin sen ääneen.
   “NIIN KALLISTA!!! MINÄHÄN EN SITTEN NIITÄ RUPEA KUSTANTAMAAN TEILLE, ETTÄS TIEDÄTTE!!!” Kakuzu rupeaa huutamaan ja pelästyttää Hidanin, joka oli hakenut kupin kahvia sanomalehteä lukiessani. Nyt Hidan kaataa uudelleen kahvinsa syliin ja nyt hänen suustaan tuli taas kunnon kirouslitania. Pein katsahtaa häneen niin, että jos katseet voisi tappaa, Hidan olisi kuollut siihen paikkaan. Jos Hidania voisi nyt tappaa, hänhän on kuolematon.
   “Ihan hyvä idea jopa sinulta, Tobi. Todellakin, mehän voisimme mennä huvipuistoon, se lähentäisi keskinäisiä välejämme hyvin. Ja hyviä välejä tarvitsemmekin, taisteluissa nimittäin…” Pein mutisee puoliääneen ja julistaa sitten: “Tänään Akatsukit siis lähtevät huvipuistoon!” ja lähtee pois keittiöstä, Tobi perässään loikkien.
   “Mihin tämä maailma on menossa? Maankuulu rikollisorganisaatio lähtee huvipuistoon huvittelemaan!” minä sanon puoliääneen sen varalta, että Pein kuulee ja saan kaikilta hyväksyviä murahduksia, Hidan jopa lisää siihen taas yhden vitun perään, joka varmasti sopii tilanteeseen hyvin. Keittiössä vallitsee kuolemanhiljaisuus.

Kun aamupala oli syöty ja vaatteet oli pistetty päälle, lähdimme huvipuistoon. Kellään ei ollut rahaa mukana, paitsi Kakuzulla, joten hän joutui maksamaan meidät kaikki sisään. Nyt hän tulee pari metriä perässämme, itkien edelleen menetettyjen rahojensa perään.
   “Täällä ei tule olemaan hauskaa, kun minun rahani menivät…” Kakuzu itkee ja suljen korvani. Säälittävää käytöstä aikuiselta mieheltä!
   “Kakuzu, ryhdistäydy hyvä mies! Olemme nyt huvipuistossa ja täällä kuuluu pitää hauskaa” Pein sanoo ja jatkaa sitten:
   “Minusta tuntuu siltä, että voisimme jakautua pareihin, koska herätämme liikaa huomiota jos liikumme yhtenä ryhmänä. Pareina on työparit, eli jako on tällainen: Sasori ja Deidara, Itachi ja Kisame, Hidan ja Kakuzu. Minä voin olla Zetsun ja Tobin kanssa. Tapaamme tässä samassa paikassa kahden ja puolen tunnin kuluttua eli kello olisi silloin 14.45. Pitäkääkin huoli, että olette silloin paikalle, koska se joka jää jälkeen, jätetään”.

   Kaikki lähtevät parinsa kanssa kukin omaan suuntaansa. Katselen heitä, kunnes tunnen nykäisyn. Käännyn pariani päin, joka sanoo:
   “Tule Sasori-no-Danna, meidän pitäisi mennä jonnekin, nyt kun täällä sentään ollaan”.
   Seuraan pariani vuoristorataan päin. Joudumme jonottamaan jonkin aikaa, kunnes vaunu tulee kohdallemme. Minä valmistaudun henkisesti tulevaan matkaan ja samoin näkyy Deidarakin tekevän. Vaunu lähti liikkeellä ja suljin silmäni. Kunpa tämä loppuisikin pian! Vaunu pysähtyikin melko nopeasti ja kiipesimme pois.
   “Tapetaanko Tobi, kun saamme tilaisuuden?” Deidara kysyy minulta ja nyökkään. Jatkamme matkaa ja törmäämmekin Itachiin ja Kisameen, joilla näyttää olevan jopa hauskaakin. Menemme nelisin maailmanpyörään ja Kisame sai päähänsä keikuttaa sitä pientä kopperoa, jossa istumme. Hän lopettaa siihen, kun karjuimme häntä kurkku suorana lopettamaan. Maailmanpyörän juurella minä ja Deidara eroamme Itachista ja Kisamesta, jotka menivät törmäilyautoja päin.
   “Mihinkäs nyt mennään?” Deidara kysäisee.
   “Hmm, meillä on vielä varttitunti aikaa, eli josko menisimme syömään ja sitten laskisimme koskea. Sen jälkeen lähdemme kohti tapaamispaikkaa?” ehdotan ja parini nyökkää.

   Löysimme hyvät paikat huvipuistossa olevasta ravintolasta ja tilasimme mahtavan kokoiset ruuat. Söimme niitä noin 45 minuuttia, sen jälkeen lähdimme sopimuksen mukaisesti kohti koskenlaskupaikkaa. Koskenlaskun jälkeen painumme suoraa päätä kohti kokoontumispaikkaa, jossa muut jo odottavatkin meitä kahta ja saammekin kuulla Peinin äänen, joka karjuu jotakin “myöhässä olemisesta” ja “ajan tuhlaamisesta”.
   “No, toivottavasti teillä oli hauska päivä, koska nyt lähdemme kotiin” Pein määrää ja lähtee kävelemään. Lähdemme perään, koska kukaan ei halua enää jäädä tänne, kaikki vähiten Kakuzu, joka itkee edelleen menetettyjen rahojensa perään. Hidan kumauttaa häntä päähän ja saa vastaansa kunnon kirousryöpyn. Katsahdan huvittuneena kohti Deidaraa ja hämmästyksekseni hänkin katsoo minua suoraan silmiin. Olemme yhteisymmärryksessä: huvipuistossa oli kyllä kivaa, mutta onneksi kaikki on ennallaan. Ja Tobi kuolee tänä iltana.