Tunnelmamusiikkia (tällä kertaa kaksin kappalein!): Kauna-elokuvan tunnusmelodia ja World of Warcraft Soundtrack – Ruins


*****


Luku yhdeksän
Summing Up


Pienen yleisen lepotuokion ja ruokatauon jälkeen Konohan ninjat sekä Kankurou päättivät kokoontua pitämään pienen neuvonpidon tulevasta. Neuvottelun ulkopuolelle jätettiin Gaara, joka oli kipeästi levon ja liikkumattomuuden tarpeessa, sekä Hinata, joka oli kaikesta tapahtuneesta aivan liian järkyttynyt ja jota tulevat päätökset voisivat ahdistaa entisestään. Hinata siis järjestettiin kaikessa hiljaisuudessa pois neuvonpidosta laittamalla tämä pitämään seuraa Gaaralle ja yleisesti vahtimaan, ettei tämä pääsisi kolhimaan itseään enempää.

Naruto aloitti kokouksen kysymällä: ”Mikä siis Gaaran tilanne varsinaisesti nyt on?”

Shikamaru huokaisi. ”Kaikesta päätellen hänellä on pää kolahtanut aika ikävästi”, hän selitti. ”Kyse ei ole enää vain aivotärähdyksestä vaan jo aivovammasta. Huomasitte jo kai, että hänen ajattelunsa takkusi ja että hän oli hyökkäävämpi kuin mitä yleensä: hänhän tuossa hetkeä aiemmin raivosi Kiballekin tämän vain puhuessa rauhallisesti hänelle. Kankuroun mukaan Gaara ei ole käyttäytynyt niin vihamielisesti sitten chuuninkokeiden.”

”Totta, jaan”, Kankurou sanoi. ”Tuntuu melkein siltä, että hän olisi ärtyisyytensä puolesta taantunut sille tasolle mitä hän oli ennen chuuninkokeita, tiedätte kai.”

Shikamaru nyökkäsi. ”Tiedän hyvinkin. Mutta jos vain hänelle saadaan ajoissa lääkintäninjoja apuun ja jos hän malttaa olla rauhassa, uskon, että hän saattaa toipua tuosta täysin…”

”Todella vaikea uskoa, että tuollainen olisi voinut iskeä Gaaraan, jaan…” Kankurou totesi, ja hänen ilmeensä oli hyvin vakava. ”Chuuninkokeissa kyllä nähtiin, ettei Shukakun kilpi ole voittamaton, mutta kuitenkin…”

”Hankalaa sellaista olisi uskoa kenenkään omasta läheisestä”, Shikamaru totesi synkkänä.

Naruto näytti hetken mietteliäältä, itse asiassa jopa hieman pelokkaaltakin. ”Shukakusta puheen ollen, tuli mieleen”, hän sanoi lopulta hiljaa. ”Mitä minä muistelisin… Gaarahan ei kykene nukkumaan, koska muuten Shukaku söisi hänen persoonansa, eikö? Niin… tuota… Gaarahan oli tuossa tajuton? Niin että jos syy hänen kiukutteluunsa olisikin…”

”Siitä ei onneksi tarvitse huolehtia, jaan”, Kankurou keskeytti. ”Nukkuminen ja tajuttomana oleminen ovat eri asioita. Gaaralla on pariin kertaan ennenkin mennyt taju – kyllä, on, pyörtyminen on keksitty – eikä se ole vaikuttanut hänen persoonaansa mitenkään. Käsittääkseni Shukaku menettää tajuntansa samalla kuin Gaarakin kuukahtaa, jaan. Sen sijaan jos Gaara nukahtaa, Shukaku voi pysyä yhä hereillä ja tehdä pahojaan. En tiedä tarkkaa syytä siihen, miksei tajuttomuus kuitenkaan auta Shukakua, jaan. Joka tapauksessa Gaaralla ei siis ollut tajuttomana ollessaan mitään hätää, Shukaku oli silloin yhtä kanttuvei kuin hän itsekin.”

”Hyvä sentään…” Naruto sanoi selkeästi helpottuneena.
”Mutta miten jatkamme tästä?” Ino kysyi. Hän ei ollut jostain syystä valitellut viime aikoina kehnoista leirioloista.

”Tilanne on nyt tämä”, Shikamaru sanoi. ”Gaara on kypsä menemään sairaalaan, ja Neji ja Temari ovat Ichimaiiwan käsissä. Kaikesta päätellen kuitenkin vain Neji oli se oikea kohde, Temari tuli mukaan vahingossa.”

Muu joukko näytti kummastuneelta.
”Mistä niin päättelet, Shikamaru-kun?” Lee kysyi. ”Ja miten niin oikea kohde?”

”Te varmasti muistatte, millainen tehtävänanto meillä oli”, Shikamaru selvensi. ”Meitä käskettiin tuomaan mahdollisimman hyvä ja monipuolisesti lahjakas Byakuganin käyttäjä – tai kaksi Byakuganin käyttäjää, joista toinen näkee tarkasti lähelle ja toinen tarkasti kauas. Nejin ja Hinatan, siis. Sitten, sovitulla paikalla, kimppuumme käytiin, ja meidät yritettiin tukehduttaa luolaan – mutta ei välttämättä tappaa. Hiekkasisarukset taas tulivat paikalle Ichimaiiwan tiedostamatta, oman kylänsä lähettäminä.”

Muut kavahtelivat, kun he alkoivat ymmärtää, mistä oli kyse.
”Huomaan, että tilanne alkaa valjeta teille”, Shikamaru sanoi vaimealla äänellä.
”Aivan”, Naruto hengähti. ”Ichimaiiwan tarkoituksena oli varmasti alun perinkin napata Neji ja Hinata!”

”Niin”, Ino hengähti. ”Huomasinkin, että kun Ichimaiiwa yritti ottaa meitä kiinni, hän otti kiinni vain tummahiuksisia klooneja: minun ja Naruton kopioihin hän ei koskenutkaan. Ja käytännössä katsoen kaikki Hyuugathan ovat tummahiuksisia…”

”Nyt hän onnistui nappaamaan Hyuugista vain Nejin”, Kiba sanoi, ja hänen hampaansa välähtivät esiin.

”Ihmettelen kyllä, miten Ichimaiiwa saattoi tunnistaa siltä etäisyydeltä, että Neji oli Hyuuga”, Ino mietti. ”Ja miten hän toisaalta sekoitti Temarin Hinataan… Chakran tunnistamisesta tuskin on kyse, muuten jälkimmäistä sekaannusta ei olisi tapahtunut.” Vaalea tyttö mietti hetken ja lausui sitten: ”Jo tummahiuksisten kloonien poksauttelusta päätellen voisi uskoa, Ichimaiiwa otti meitä kiinni ulkonäön perusteella… mutta kun hän oli saanut Nejin kiinni, hän lopetti kloonien metsästyksen siihen. Miksi? Ei kai hän nähnyt niin kauas Nejin silmiä! Toisaalta, teidän kertomanne mukaan Neji oli kiveen kadotessaan kääntynyt ympäri – kasvot kohti Ichimaiiwaa – saadakseen liikettä Naruton ahteriin… Mutta ei kai silti voi olla mahdollista että hän näkisi niin pitkälle…”

”Ja miksi Temarikin?” Kankurou kysyi. ”Ei hän ole Hyuuga eikä edes näytä sellaiselta!”

Shikamaru mietti. ”Tämä on vain villi idea”, hän lausui, ”mutta te kerroitte, että Temari oli esiintynyt kivikloonina tullessaan pelastamaan meidät. Kenties hän käytti muodonmuutostekniikkaa uudelleen ja yritti soluttautua meidän sekaan… tai sitten jäi kallioille, en tiedä. Kuitenkaan te ette nähneet hänen katoamistaan, niinkö? No, kaikesta päätellen Temari esiintyi Hinatana, luultavasti siksi, koska Hinata ei näytä kovin huomionarvoiselta vastustajalta. Ja sitten Ichimaiiwa todella luuli häntä Hinataksi.”

Hiljaisuus.

”Yksi pieni toivonkipinä tässä kuitenkin on.” Kaikki katsahtivat kohti Shikamarua, joka oli edellisen lauseen lausahtanut. ”Itsestään selvää on, että Ichimaiiwa on nimenomaan Byakuganien perässä. Hän aikoo oletettavasti asettaa Byakuganista implantit itselleen, kuten Kakashi-sensein silmäimplanttina on Sharingan. Tai sitten tutkia niitä, mutta implanttien perässä tuollaiset ihmiset yleensä ovat.”

”Se ei kyllä kuulosta kovin lohduttavalta, jaan”, Kankurou sanoi. ”Tosin se ukkeli on varmaan aika elämäänsä kyllästynyt, jos hän aikoo asentaa MOLEMPIEN silmiensä tilalle uudet silmät ja vielä eri henkilöiltä. Villi ajatus, ehkä, mutta selitys sille miksi Hyuugia piti tuoda kahta sorttia. Kumminkin, eikös Kakashillakin ole aikalailla ongelmia jo yhden Sharinganin kanssa, jaan?”

”On hänellä”, Naruto vahvisti.

”Jos siis Ichimaiiwa on todella Byakuganien perässä ja haluaa käyttää niitä omassa päässään”, Shikamaru sanoi, ”Nejin ei pitäisi olla hengenvaarassa. Te oletettavasti tiedätte Hyuuga-klaanin kirotun sinetin, jollainen Nejillä on otsassaan?”

”Jätkä esitteli sitä aika lahjakkaasti chuunintestin finaalissa tapellessaan Narutoa vastaan”, Kiba huomautti.

”Klaanin kirottu sinettihän sulkee Byakuganin jos sen kantaja kuolee”, Shikamaru kertasi vielä. ”Ichimaiiwa ei siis voi käyttää Nejin Byakugania, jos hän tappaa tämän. Vähänkään Hyuugista selvää ottanut shinobi tietää tämän. On siis onni, ettei Ichimaiiwa onnistunut kaappaamaan Hinataa: Hinatallahan ei ole samanlaista suojaa, vaan Ichimaiiwa voisi tappaa hänet surutta otettuaan hänen silmänsä. Ichimaiiwan ei ole mitään järkeä tappaa Nejiä, joten Nejillä on paljon suuremmat mahdollisuudet selviytyä kuin mitä Hinatalla olisi vastaavassa tilanteessa.”

”Silmien säilymiset on sitten asia erikseen”, Ino huomautti.
”Kyllä minä olisin ainakin mieluummin sokea tai silmäpuoli kuin mitä vainaa”, Kiba totesi.
Kankurou laski katseensa.
Shikamaru puraisi huultaan. ”Ikävä sanoa, mutta Temarin tilanne ei ole välttämättä yhtä turvattu…”
”Ymmärrän”, Kankurou mumisi jäykästi.
”Eikö meidän siis pitäisi lähteä pelastamaan Nejiä ja Temaria?” Naruto kysyi. ”Hehän ovat molemmat meidän kavereitamme!”

Shikamaru oli aikansa vaiti. ”Jos jotain aiomme, meidän on pakko kehittää todella hyvä suunnitelma. Olemme me ennenkin isoja pahiksia vastaan tapelleet, mutta Ichimaiiwalla on nyt se etu, että hänellä on panttivankeja, joista ainakin toisen hän voisi tappaa helposti.” Ikävä ilme Kankuroun suunnalta. ”Meidän on oltava erittäin varovaisia.”

Hiljaisuus. Kiba katseli olkansa yli kauempana olevaa Hinataa ja Gaaraa kohti kasvoillaan epätietoinen ilme.

”Muuten”, Shikamaru sanoi sitten ja kääntyi katsomaan Kankurouta. ”Mitä Ichimaiiwa oikeastaan on tehnyt, jos kerran teidät kolme lähetettiin jahtaamaan häntä? Tehän ette ole Hiekkakylässä mitään pikkutekijöitä.”

”Lesoilematta voi sanoa että emme, jaan”, Kankurou myönsi. ”A-tason tehtävä, nääs.”
”Kerro, mitä Ichimaiiwasta tiedetään Hiekkakylässä”, Shikamaru ohjasi.

Kankurou raapi hetken leukaansa ja aloitti: ”Ichimaiiwa asui vielä Hiekkakylässä kauan sitten, siis joskus vähän ennen kuin Gaara syntyi. En ihan tarkalleen tiedä, mitä silloin tapahtui, jaan… mutta siihen liittyi jotain sellaista, että hän tappoi jonkun sepän tai insinöörin tai minkä lie ja karkasi kylästä juuri ennen kuin murha huomattiin. Asiasta ei nostettu kuitenkaan silloin suurta älämölöä.”

”Miksei?” Naruto kysyi. ”Ichimaiiwahan on murhaaja!”

Kankurou tuhahti. ”Et ole asunut Hiekkakylässä silloin kun minä olin pentu. Tuulimaan daimyo oli heittänyt niihin aikoihin isot budjettileikkaukset meidän kylälle, eikä meillä ole vieläkään tuhlattavaksi asti rahaa kouluttaa ninjoja, jaan. Minä, Temari ja Gaara olimme sikäli todella onnekkaita, kun saimme nuorina ninjakoulutuksen – ja sekin siksi, koska olimme Kazekagen lapsia. Kuitenkin: ei hirveästi ninjakoulutusta, mistä seuraa: ei hirveästi ninjoja, mistä puolestaan seuraa: ei viitsitä tuhlata meikäläisiä ninjoja turhuuksiin, jaan. Ichimaiiwa ei edes ollut kovin tunnettu meidän kylässä, eikä hän mikään huipputärkeä superninja tuntunut olleen – sellainenhan olisi käyty heti noutamassa takaisin. Ukko ei edes pitänyt katoamisensa jälkeen isoa meteliä itsestään ennen kuin vasta ihan viime aikoina. Hiekkakylässä siis jatkettiin vain elämää sepän kuoleman jälkeen, jaan.”

”Ja nyt Ichimaiiwa-vaaraan on valpastuttu taas?” Ino kysyi.

”Jep, jaan”, Kankurou vastasi. ”Ichimaiiwa veti jotain ihan omaa show’taan Tuulimaan kylissä, ja avunpyyntöjä sateli meidän kylän suuntaan. Niissä oli murhattu useita ihmisiä ja varastettu kaikenlaista sekalaista: salaisia kirjoituksia, metallia, jopa ihmisiä. Tai no, ensiksi tuli tietoa siitä, että joku kiviheebo olis sooloillut, ja myöhemmin selvisi, että Ichimaiiwahan se. Piti siis puuttua asiaan, ja siksi kehään heitettiin meidän pesue, jaan. Ja loput te tiedättekin.”

Shikamaru taputteli etusormiaan toisiaan vasten mietteliäänä ja sanaakaan lausumatta.
”Hmmm”, Ino puolestaan mumisi. ”Takaisin nykyhetkeen: Jotta Ichimaiiwaa voisi jotenkin vastustaa, pitäisi kerätä tietoja hänestä. Mitä tiedämme?”
”Hän on vanha äijä joka vääntää kiveä”, Naruto sanoi.
”Se tiedetään, tollo! Tarkoitin erikoispiirteitä!” Ino tivasi. ”Heikkouksia! Rajoitteita! Jotain millä voittaa hänet!”
Naruto kohautti harteitaan.

”Minä taidan arvata yhden”, Kankurou sanoi. ”Juuri ennen kuin tulitte takaisin, jaan, olin hetken Ichimaiiwaa vastassa… hei, älkää toljottako minua noin, oikeasti tappelin! Nahina kuitenkin päättyi lyhyeen, kun Ichimaiiwa katosi pian kiven sisään, vaikka olisi voinut nitistää minut helposti voimillaan. Näittehän te mihin kuntoon hän hoiteli Gaarankin.”

”Ja sitten sinä heräsit”, Kiba tuhahti.

”Hei, en jauha jaskaa, piskipoju!” Kankurou ärähti. ”Ei hän ihan muuten vain liuennut, vaan olin nakannut häntä kohti savupommin. Ilmeisesti osa siitä tökötistä oli mennyt hänen silmäänsä, hän ainakin oli sulkenut ne ja piteli kasvojaan.”

”Hän siis sokeutui pommista”, Ino järkeili. ”Pystyikö hän taistelemaan sinua vastaan sen jälkeen?”

”No, kyllä ja ei”, Kankurou vastasi. ”Hän yritti napata minua nilkasta jollaisilla kivisillä… kivisillä… no, leuoilla olisi paras sana, jaan. Ilmeisesti hän kykeni jotenkin päättelemään missä olin. Mutta minun oli todella helppoa väistää ne kivijutut, niiden tulo oli helppo ennustaa maan muokkaantumisesta. Kuitenkin, hän lopetti napsimiseni äkkiä, kun olin hypellyt vähän kauemmas, ja lähti lätkimään. Sen pituinen se, jaan.”

”Johtopäätös”, Ino totesi, ”Ichimaiiwa ei voi käyttää kykyjään kunnolla ilman silmiään. Hänen on ilmeisesti nähtävä kohteensa voidakseen käydä tämän kimppuun.”
Shikamaru näytti hetken mietteliäältä. Sitten hän sanoi: ”Mitä kaikkea savupommissasi oikein oli, Kankurou?”

Kankurou kohotti kulmakarvaansa. ”En tarkalleen tiedä, en ole tehnyt niitä itse, jaan”, hän totesi. ”Tietääkseni meikäläisissä savupommeissa kuitenkin on jotain räjähdekemikaalia, jotain nopeasti palavaa ainetta joka aiheuttaa savun ja paineen, sitten on jotain epämääräistä mömmöä chakraa sitomassa, ja sitten mikrohauleja…”

”Mikrohauleja?” Shikamaru kysyi.
”Mitä ne ovat?” Ino kysyi.

”Mikrohaulit sellaisia älyttömän pieniä metallipalloja, osapuilleen tätä kokoa”, Kankurou sanoi ja näytti sormillaan haulien halkaisijaa. Väli jäi alle puolen millimetrin. ”Niitä yritettiin käyttää meikäläisissä savupommeissa eräänlaisina iskiminä ja lisävahinkoa tuottamassa. Tosin ne eivät aiheuta käytännössä katsoen yhtään vahinkoa, koska ne eivät jostain syystä lennä kyllin voimakkaasti. Vissiin niissä on liian pieni massa ja liian iso ilmanvastus tai jotain. Meikäläiset asesepät koettavat paraikaa parannella niitä.”

”Olisiko mahdollista, että näitä mikrohauleja olisi iskeytynyt Ichimaiiwan silmiin ja että hän olisi sokaistunut siitä?” Shikamaru kysyi.

”Täysin mahdollista”, Kankurou sanoi. ”Se selittäisi, miksi Ichimaiiwa liukeni niin liukkaasti paikalta. Mutta en tosin nähnyt, että hänen silmistään olisi tullut verta… hän laski kätensä yhdessä kohtaa alas ja räpytti silmiään.”

”Ja haulien materiaali oli metallia?”
Kankurou katsoi hieman kummeksuen Shikamarua. ”Ovat, vissiin lyijyä. Haluatko vielä tietää miten niitä värkätään?” Tuosta sarkasmin tihkunnasta ei voinut erehtyä kukaan muu kuin ehkä luonnostaan hyväuskoinen Lee.
”Kiitos ei”, Shikamaru vastasi. ”Sain jo tarpeellisen tiedon.”
”No, mitä ah-niin loistelias pääkoppasi keitti tällä erää?” Ino kysyi.

”Kuten ilmeni, näkö on Ichimaiiwalle ja hänen taidoilleen erittäin tärkeä aisti”, Shikamaru sanoi. ”Hän ei tule ilman sitä kunnolla toimeen. Kun Kankurou laukaisi savupommin hänen kasvoilleen, hän menetti ehkä pysyvästi, ehkä väliaikaisesti näkönsä. ”

”Väliaikaisesti, uskon, jaan”, Kankurou sanoi. ”Edelleenkään en nähnyt veren tuloa silmistä.”
”Mene asiaan, Shikamaru!” Ino hoputti. ”Tuo käsiteltiin jo!”
”Joka tapauksessa”, Shikamaru jatkoi häiriintymättä, ”mitä uskotte Ichimaiiwan tehneen, jos hänen silmiinsä olisi lentänyt vaikkapa hiekansiruja tai kivipölyä niin, että hän olisi sokaistunut?”
”Hän olisi vissiin kallistanut päätään ja valuttanut hiekanjyvät silmistään voimiaan käyttäen”, Kiba päätteli. ”Äijähän tekee kivestä litkua.”

”Aivan”, Shikamaru sanoi. ”Mutta nyt hän ei tehnyt sitä. Ichimaiiwa toimi varmasti siinä tilanteessa vaistojensa mukaisesti, ei siis harkinnut tarkasti tekojaan. Useimmat ihmisistä menevät paniikkiin menettäessään näkönsä eivätkä mieti monimutkaisia harhautuksia tai muita temppuiluja. Syy siihen, miksei Ichimaiiwa poistanut hauleja silmistään oli yksinkertaisesti se, ettei hän kyennyt siihen. Hän varmasti kuitenkin yritti sitä, mikä ilmenee siinä, kun hän pelasi aikaa hätyyttelemällä Kankurouta, jonka sijainnin hän ilmeisesti päätteli chakran tai kuulonsa avulla. Lopulta Ichimaiiwa kuitenkin huomasi vaivansa turhaksi, ja hän pakeni.”

”Ja?” Ino kysyi.
”Loppupäätelmä”, Shikamaru sanoi. ”Ichimaiiwa hallitsee kiveä muttei metallia, tai ei ainakaan lyijyä. Se on syytä ottaa huomioon, siitä voi olla apua.”
Muut nyökyttelivät epävarmoina.

”Panin muuten itsekin merkille yhden asian”, Lee sanoi. Naruto oli pysynyt koko ajan vaiti. ”Ichimaiiwa katoutti varjoklooneja vain yhden kerrallaan, ei montaa. Eikö olisi ollut tehokkaampaa, jos niitä olisi katouttanut monta kerralla?”

”Sinullakin leikkaa”, Naruto tokaisi.
”Gai-sensei on aina edellyttänyt tarkkaavaisuutta!”

”Hyvä havainto”, Shikamaru sanoi eikä tarkoittanut sillä Gai-sensein opetuksia. ”Jos ajattelisi, että Ichimaiiwa voi liikuttaa ja sulattaa kiveä kunnolla vain sieltä mistä näkee. Ihmiset voivat kohdistaa katseensa vain yhteen paikkaan kerralla – Hyuugista en tiedä – ja tuo vahvistaisi sitä, että Ichimaiiwan kivitaidot ovat riippuvaisia näköaistista.”

”Ja sitten vielä yksi juttu”, sanoi puolestaan Kiba ja heilautti kätensä kohti hiekkatasankoja, ”näemmä äijän kivetys ei ole pitkäkestoista laatua. Katsokaa nyt, kaikki tämä hiekka oli joitain tunteja sitten silkkaa kiveä! Ja nyt se on taas hiekkaa.”

”Hmmm…”
”Mutta miten hyödynnämme näitä tietoja…?” Ino mietti.

”Eräs asia pitää kuitenkin hoitaa ennen Nejin ja Temarin jäljitystä tai ylipäätään jatkosuunnitelmia”, Shikamaru sanoi lyhyen hiljaisuuden jälkeen. ”Te arvannettekin keistä puhun: Gaarasta ja Hinatasta. Heidät on pakko viedä turvaan – Gaara siksi, koska hän on pahasti loukkaantunut, Hinata siksi, koska juuri hänenhän perässä Ichimaiiwa on. Meidän ei kannata syöttää Hinataa suoraan hänelle vaan mieluummin vaikka pyytää toisia ninjoja apuun. Siis: Ensiksi joku lähteköön Hiekkakylään hakemaan apujoukkoja ja osaavaa lääkintäninjaa Gaaraa varten… Lee, sinä olet meistä nopein. Osaatko täältä Hiekkakylään, jos annan sinulle kartan ja kompassin?”

Lee nyökkäili pontevasti. ”Osaan suunnistaa niiden avulla, vaikken olekaan ikinä – ”

”Stop!” Kankurou puuttui tähän. ”Täällä on paljon lähempänä rajavartioasema, jolla on meikäläisiä lääkintäninjoja, jaan. Sitä ei ole turvallisuussyistä merkitty yleisiin karttoihin – varsinkaan ulkomaalaisiin sellaisiin – mutta olen käynyt usein viestinhakuhommissa siellä, ja osaan sinne täältä vaikka unissani. Menen sinne hakemaan apua Gaaralle, okei? Asemalta voi sitten lähettää meikäläisiä Hiekkakylään hakemaan lisäjelppiä.”

”Kykenisitkö lähtemään sinne heti?” kysyi Shikamaru.
”Jep, jaan. Se ei ole kaukana täältä. Ehtisin sinne ja takaisin kuluvan yön aikana. En ole ehkä yhtä nopea kuin tuo viherjätkä tuossa, mutta en ainakaan voi eksyä matkalla ellei ihmeitä satu.”
”Lee voisi silti tulla mukaasi Ichimaiiwan lisäkätyrien varalta.”
”Selvä on.”
”Miten sitten Hinatan kanssa menetellään?” Kiba kysyi. Hänen äänensä oli nyt hiljaisempi kuin tavallisesti. ”Sen ainakin tiedän, että nyt Hiekkakylä on Konohaa lähempänä.”

”Hyvä huomio”, Shikamaru sanoi. ”Hinata on joka tapauksessa viisainta toimittaa jompaankumpaan niistä, sillä me emme pysty aavikolla suojelemaan häntä kyllin hyvin. Ikävä sanoa, mutta Hinata ei ole myöskään kaikkein paras vaihtoehto avoimeen kenttätaisteluun, vaikka joissain tilanteissa hänen Byakuganistaan voisi olla apua.”

”Pakko myöntää”, Kiba sanoi. ”Hinata hätääntyy todella helposti eikä luota itseensä niin paljon kuin pitäisi.”
”Mutta Hinatahan pärjäsi hyvin Nejiä vastaan chuuninkokeissa!” Naruto huudahti.

Shikamaru loi tiukan katseen Narutoon. ”Naruto, Hinatan ottaminen mukaan on aivan liian suuri riski sekä hänelle itselleen, hänen klaanilleen että Konohalle. Tositilanteessa ei ole samanlaista kontrollointia kuin chuuninkokeissa: jouninit eivät nyt hyppää väliin jos Ichimaiiwa tai joku hänen kätyreistään aikoo tappaa Hinatan. Me emme saa asettaa häntä tai Byakuganin salaisuutta vaaraan. Ichimaiiwa on liian iso vastus.”

”Mutta eihän Hinata ole heikko!” Naruto intti.

Shikamaru puuskahti. ”Kyse ei ole siitä, onko Hinata vahva vai heikko, vaan siitä, miten voimme kaikkein suurimmalla todennäköisyydellä yrittää pelastaa Temarin ja Nejin ilman, että Ichimaiiwa saa etuja puolelleen. Tämä ei ole kykyjen testaamista vaan oikea vaaratilanne. Meidän on hoidettava tämä niin, että mahdollisimman vähän vammoja tulee.”

Naruto aukaisi suunsa kuin sanoakseen jotain mutta vaikeni.

”Hinata siis lähetettäköön vaikka Hiekkakylään heti, kun hän on niin levännyt että hän jaksaa matkustaa”, Shikamaru päätti lopulta. ”Haetaan sillä välin rajavartioasemalta lääkintäninja, ja aseman kautta saadaan tilattua Hiekkakylästä saattue Hinatalle. Konohaankin pitää raportoida jollain ilveellä…”


***


”Tässä vielä kaiken varalta kartta ja kompassi, Lee. Noudata tarkoin Kankuroun kulkuohjeita.”
”Hai, Shikamaru-kun!”

Neuvottelijat hajaantuivat ja valmistautuvat uudelleen levolle samalla kun Kankurou ja Lee kiiruhtivat matkaan kohti rajavartioasemaa. Hinatan kontolla taas olisi Gaaran vahtimisen ohella myös yleinen vahti- ja puidenlisäysvuoro, ja hänen olisi tarkoitus herättää Ino parin tunnin kuluttua vaihtoa varten. Valppaus ei saisi nyt herpaantua, sillä aavikolla oli muitakin vihollisia kuin Ichimaiiwa: käärmeet, ryövärit, kojootit, skorpionit.

Shikamarun perustelut Hinatan pois lähettämisen puolesta olivat lyöneet Naruton täysin sanattomaksi. Hänestä tuntui pahalta, että joku hänen tovereistaan olisi pakko käännyttää pois tehtävältään, vaikkei tämä ollut edes loukkaantunut. Hinata ei kenties vastustelisi Shikamarun määräystä, mutta Hinatallahan oli muutenkin huono itseluottamus… eikä tämä käännytys varmasti tekisi Hinataa yhtään itsevarmemmaksi.

Pakko. Pakko sitä, pakko tätä. Naruto alkoi juuri sillä hetkellä inhota sanaa ”pakko”.

Ksaaah!!

Vieressä seisonut Kiba oli antanut potkullaan ilmalennon lukuisille hiekanjyväsille. Naruto vilkaisi koirapoikaa hieman kysyvästi, vaikka hän uskoi Kiban harmittelevan samaa kuin mitä hän itsekin. Kiba vastasi katseeseen pikaisesti ja väläytti ärtyneenä hampaitaan. Sitten Inuzuka näytti rauhoittuvan hetkellisestä tunnekuohustaan ja silmäisi keltahiuksista toveriaan hieman alakuloisemmalla ilmeellä.

”Hinata ei tule takuulla tykkäämään siitä päätöksestä”, Kiba sanoi sitten kuin vahvistaakseen Naruton mietteet.
”Uskon”, Naruto vastasi tähän vaitonaisena.
”…en pystynyt katsomaan, kun hän itki kuullessaan silloin Nejin nappauksesta. En oikeasti pystynyt.”
”Minullekin teki pahaa…”
Uusi rivistöllinen Inuzuka-klaanin teräviä hampaita välähti suuntaan, jossa Kiba ajatteli inhan Ichimaiiwan piilottelevan Nejiä ja Temaria.


*****


Seuraava osa