Oli ollut taas yksi rauhallinen päivä. Viikonloppu oli alkanut, ja olimme päättäneet Tentenin kanssa mennä kaupungille. Kiersime vaatekaupoissa ja ostimme karkkia, niin kuin normaalisti. Istuimme jäätelöbaarin edustalla syömässä jätelöitämme, minä mansikkaa, Tenten suklaata.
"Kuka sinusta on mukavin ryhmästämme?" Tenten kysäisi.
"Hmm. Varmaan Temari", sanoin hiljaa, ja taisin punastuakin.
"Pidätkö sinä hänestä?" Tenten sanoi vitsailevasti. Tiesin, että hän oli tarkoittanut sen leikillä, mutten voinut karistaa ajatusta, että hän olikin ollut oikeassa. Siitä lähtien olin ajatellut eri tavalla.


Kävelin yksin harjoituksiin, ja vilkuilin ympärilleni. Ei kukaan varmasti olisi puskasta hypännytkään, minä olin helposti säikkyvää sorttia. Ja säikkyminen ei ollut kivaa, ei sitten yhtään.  
Tenten ei ollut pääsyt kanssani harjoituksiin. Tytölle oi tullut kuumetta viime hetkellä, ja lyön vaikka vetoa, ettei hän olisi jättänyt harkkoja väliin, ellei olisi ollut pakko. tytön äidin milestä olisi ollut parempi jäädä kotiin. Ja niinhän se oli, minä en vain olisi halunnut jäädä yksin.

Kävelin rauhallisesti kohti harjoitussalia. En halunnut pitää kiirettä, mutta en myöhästyäkkään. Punnerrukset eivät olleet kivoja, ja minulle saatettaisiin nauraakin. Puistatti ajatuskin.
Ennen kuin huomasinkaan, olin jo salilla. Avasin varovasti puisen oven, ja kumarsin tullessani sisään. Kävelin ripeästi kohti pukuhuonetta. Kumarsin vielä salille, ja kipitin vaihtamaan päälleni valkoisen puvun. Laitoin vielä keltaisen vyön päälleni, jossa kesti hieman, koska en muistanut, miten päin laittaa se.
"Tarvitsetko apua?" Temari kysyi minulta. Tyttö oli tullut niin hiljaa taakseni, etten ollut huomannut mitään.
"Ai. En tai siis juu", mutisin punaisena. Temari hymyili minulle, ja näytti, miten sitoa vyö.
"Katsos, ensin oikea päältä, ja kierto vasen päältä ja alta", Temari selitti, ja yritin matkia tytön tekemää solmua. Sain tehtyä välttävän näköisen solmun, ei ehkä oikeimman näköisen, mutta kasassa pysyvän.

Riensin saliin Temarin perästä, ja asetuin riviin omalle paikalleni. Sitten kumarrus ohjaajaa kohti, ja istumaan.. En kuunnellut mitään, mitä olisi pitänyt tehdä, vaan istuin paikallani miettien Tentenin sanoja.
"Vai mitä, Hinata?" Kuulin Irukan äänen.
"Mi-mitä?" sanoin hätääntyneesti, ja näin kaikkien tuijottavan minua. Punastuin, ja käänsin katseeni maahan.
"Tänään - on - potkuja - ja - niitä -harjoitellaan - parin -kanssa. Puhuinko tarpeeksi selvästi? Ja kymmenen punnerrusta", sanoi tiukasti. Nyökkäsin pienesti ja kuuntelin lopun selostuksen ajan Irukaa.
Tunsin kaikkien katseet, kun aloitin punnerrukset. Muiden ei tarvinnut tehdä mitään sen ajan, kun minä kärsin rangaistustani. Yksi.. kaksi.. kymmenen. Tehty.

Yritin pysyä kaukana Narutosta ja muista minua paremmista. Harjoittelin juuri normaalia yläpotkua Shikamarun kanssa. Poika piti sitä ilmeisen rasittavana, muttei valittanut, koska hän halusi olla parempi, kuin oli nyt. Parit olivat harmikseni vaihtuvia, ja seuraavan parin koittaessa minun ei tarvinnut tehdä mitään, ennen kuin sain parin. Temarin.
"Jalan pitää olla tässä kulmassa", tyttö opasti minua, kun potkuni osui hutiin. En halunnut osuakkaan tyttöön, ettei mikään menisi pieleen.
"Okei, tämä ei vain ole minun juttuni", mutisin vaivautuneesti. Seuraava potkuni meni parmmin, mutta silti hutiin. Se osui suoraan toisen tytön naamaan.
"Anteeksi", sanoin nolostuneena. Näin, että Temaria ärsytti, muttei hän sanonut mitään. Ehkä se kuului hänn rooliinsa, tai hän halusi olla ystävällinen, mutta hän ei silti sanonut mitään. Sn jälkeen kahden tunnin piinaava harjoitus oli kulunut, ja unohdin jopa kumartaa opettajalle. Juoksin äkkiä pukuhuoneeseen ja vedin mustat housut ja beigen hupparin päälleni.
"Miksi punastelet niin paljon?" Temari kysyi. Näin kahden muunkin tytön tuijottavan minua.
"E-en miksikään", sanoin nopeasti ja otin harjoituskassini. Kävelin pois pukuhuoneesta, mutta jäin hetkeksi kuuntelemaan tyttöjen puhetta.
"temari, se pitää susta!" Kuulin Inon äänen.
"Jep, raukka!" Sakura säesti Inoa ilkeästi. En kestänyt kuulla enempää, vaan syöksyin ulos salista kumartamatta. Olin vain taakka, hankala ihminen, pidin tytöistä.. Istahdin kaiteelle, ja pieni kyynel valui poskeani pitkin. En jaksanut enää, ja sisältäni kumpusi ärsyynnystä Tenteniä kohtaan.
"Minä vihaan sinua, Tenten!" huusin tajuamatta edes, mitä tarkoitin.
"Ai vihaatko?" taakani kuului ystävällinen ääni. Näin Temarin hymyilevän minulle. "Et sinä häntä vihaa, tehän olette parhaita ystäviä. " Tyttö pyyhki kyyneleen poskeltani.
"Kiitos", hymyilin Temarille. Nousin kaiteelta. "Ja älä huoli, en minä sinua aio jahdata". Lähdin juoksemaan, ja jätin hölmistyneen  Temarin taakseni. Tajusin vihdoinkin, että vaikka pidin tytöistä, se ei ollut maailmanloppu. Ja sen, ettei Tenteniä kannattanut kuunnella.