Istun rannalla. Meri liikkuu edessäni sinisenä ja vaahtoavana. Rakas Pein-samani istuu toisella puolella rantaa. Hän on varmasti onnellinen sen sinihiuksisen tytön kanssa, jolla on kukka hiuksissaan. Peinin oranssit hiukset kiiltelevät auringon valossa.

" Itachi, mitä sinä haaveilet? " Kisame kysyi.
" En mitään. " vastasin.

Kun olet läsnä, tulinen
    polttaa hiekka ja silmien

Silmiini sattuu jo pelkästään sen takia että itken paljon. Lisäksi hiekka on niin kirkasta, että silmäni eivät oikein pidä siitä. Pein lähti kävelemään minua kohti ja matkalla hän sanoi kaikille jotain. Toivon, että hän sanoo minullekin jotain mukavaa.

kalvoon koskee, kun, valoisa
    liu'ut huikaisten kaikkia

" Tiesitkö että tummat hiuksesi näyttävät kauniilta auringossa, orjani? " Pein kysyi.
" En, mutta mitä tarkoitat? " kysyin.
" En kerro. " Pein vastasi mystisesti.

En oikein aina ymmärrä Peinin lauseita. Joskus kun olen kotona, olen niin epätoivoinen, että laulan juuri silloin, kun aurinko on nousemassa. Unissani tietenkin. Laulut kertovat, jokainen kerta, Peinistä.

" Itachi, menen uimaan. Tuletko mukaan? " Kisame huikkasi.
" En halua uida tyypin kanssa, joka on puoliksi hai! " huusin.
" Okei. " Kisame vastasi.

Ilta alkoi hämärtää. On kai parempi mennä kotiin itkemään. Kisame sanoi tulevansa noin kahden tunnin kuluttua. Saan siis olla rauhassa itkemässä.

Miksi ma, orjasi, aamunkoin
    hetkenä sentään laulan ja soin

Kun olin jo puolessa matkassa kotiin, huomasin jättäneeni sandaalini rannalle. Kävelin takaisin rannalle ja kun saavuin sinne, hiekka oli jo kylmää ja minua paleli.

Kun olet poissa, tulinen,
    kylmällä hiekalla palelen

Oli jo niin myöhä, etten nähnyt edes kunnolla eteeni. Maa ja taivas olivat verhoutuneet mustaan. Yhtäkkiä joku kosketti olkapäätäni ja käänsi minut ympäri. Se oli Pein.

" Miksi olet koko ajan mielessäni? " Pein kysyi.
" Mitä tarkoitat? " kysyin.
" Vaikka kuinka ajattelisin muita asioita, sinä tulet aina mieleeni. " Pein sanoi.

Jotenkin tuntui etten ymmärtäisi. Miksi hän edes ajattelisi minua? Vai voisiko minulla vihdoinkin olla mahdollisuus kertoa tunteistani?

" Itachi, etkö jo ymmärrä? Minä rakastan sinua! " Pein sanoi.
" Mi... Minäkin rakastan sinua. " sanoin ujosti.

Ensin hän pyyhki kyyneleeni ja halasi minua painaen päänsä olkäpäälleni. Sitten hän otti minua leuastani kiinni ja suuteli minua.

Kun olet poissa, valoisa,
    en näe maata, en taivasta

Nyt ymmärrän, miksi olin niin epätoivoinen ja lauloin aamuisin. Koska nyt olen onnellinen, minun ei tarvitse enää itkeä ja voi laulaa riemusta ja onnesta. Pein, en halua koskaan menettää sinua.

Siksi ma hetkenä aamunkoin
    riemusta laulan, onnesta soin.