Tunnelmamusiikkia: Final Fantasy IX Soundtrack – The Black Waltz

*****


Luku yksitoista
Kahlehdittu Byakugan


”Haah… haah…”

Nejin päätä särki, ja tuntui siltä kuin se olisi ollut tiukasti kiinni ruuvipuristimessa. Hän makasi jossain selällään… asento ja kova alusta olivat epämukavat. Hyuuga voihkaisi ja käänsi kylkeään, mutta sitten hän peruikin aikeensa, kun hän tunsi, että hänen toisella puolellaan olikin pudotus. Makuusija oli ollut kapea. Uhannut putoamisen tunne herätti hänet kunnolla. Hän päätti avata silmänsä…

Mutta mitä kummaa? Hän ei nähnyt mitään! Vain mustaa!

Tämä tunne karisti vihoviimeisimmätkin horroksenrippeet Nejistä. Hän säpsähti istumaan sille jollekin millä hän oli hetki sitten maannut. Sandaalinpohjat kopahtivat lattiaan, alla tuntui jokin kova ja tasainen… takana tuntui jotain pystysuoraa ja kovaa… seinä? Ja hän itse istui penkillä? Ehkä. Pää tuntui ainakin tonnin painoiselta.

Mutta mitä… mitä… kaikki oli pimeää! Luonnottoman pimeää! Ja hiljaistakin vielä…

’Rauhoitu, Neji. Olet pimeässä luolassa, ei, huoneessa. Sinulla on ehkä luonnostaan hyvä pimeänäkö, mutta kenties täällä on niin pimeää ettei sekään auta… Se ei tarkoita, että olisi mitään kriisiä… Ota ensiksi selvää, missä olet… aktivoi Byakugan, sillä näkee säkkipimeässäkin.’

Neji veti pariin kertaan henkeään rauhoittaakseen itsensä, pidätti hetken henkeään, sulki silmänsä – ja avasi ne kuuluisa doujutsu aktivoituna.
Mutta siltikään hän ei nähnyt yhtään mitään!

Ei, kyllä hän näki: hän näki voimakasta chakravirtausta aivan silmiensä edessä. Ihan kuin hän katselisi sankkaa lumipyryä, tai kuin hänen silmiään olisi sohittu monta kertaa voimakkaan taskulampun valolla. Chakra oli myös oudonväristä, raudanharmaata ja kylmää… hetkinen! Miltei samanlaista kuin se, jota Ichimaiiwa käytti! Joka tapauksessa tuo outo chakravirtaus peitti koko Nejin Byakugan-näkökentän… jokaisen asteen niistä 360 asteesta…

…hetkinen…
…alhaalla, Nejin kaulan kohdalla, ei ollut chakravirtausta!

Hän tarkensi katsettaan alas ja näki oman kehonsa, penkin jolla istui, seinää sekä jonkin verran kivistä lattiaa. Huh! Hänellä oli sittenkin näkö yhä tallella! Mutta mistä johtui tuo outo virtaus, joka sotki suurimman osan hänen näkökentästään? Nyt Neji näki käytännössä katsoen vain oman kehonsa sekä maastoa parin metrin säteellä. Hänen näkökenttänsä muistutti pohjallaan seisovaa kartiota – hän näki vain alas, lähinnä taakseen.

Zoomaamalla hän kai näkisi vielä alemmas ja laajemmalle alueelle… Neji kokeili asiaa mutta sai todeta, että hänen allaan oli vain umpikiveä. Sen sijaan zoomaus ei onnistunut häiriöchakran läpi, vaan jo yritys iski kovan kivun Nejin silmiin. Mutta entä jos kokeilisi kääntää päätä? Kääntyisikö näkökenttä sen mukaisesti? Neji kokeili sitäkin. Kyllä, se toimi! Hänen niskansa jousto loppui kuitenkin kesken kaiken, eikä hän päässyt näkemään suoraan eteensä. Näki hän sentään lisää lattiaa edessään noin lisämetrin verran.

”Katsos, minä vähän ihmettelinkin, mitä tuumisit tuosta ihmeen potasta.”
Nejillä oli loikata sydän kurkkuun, kun hän kuuli ensi kertaa siinä hiljaisuudessa ääniä. Hän yritti paikantaa vajaalla näkökentällään puhujan.

Tyrskähdys. ”Et näköjään näe tuo päässäsi kunnolla, ainakin tuosta pään keikuttelusta päätellen”, sanoi ääni. Puhuja kuulosti nuorelta naiselta, mutta Neji ei osannut äkkiä sanoa, kenestä oli kyse. Entä miksi ääni kuulosti noin vaimealta, kuin ohuen seinän läpi tulevalta? ”Outo näky. Hyuuga joka ei näe ympärilleen kunnolla. Mutta ymmärrettäväähän tuo on.”

Hetkinen… tuohan oli Temari! Nyt vasta Neji tunnisti äänen. ”Temari-san, mikä tämä paikka on?”
Hetkinen. Mitä tämä oli? Kuulosti siltä kuin Neji olisi puhunut suoraan päin seinää. Jopa huulten edessä oleva ilmavirta tuntui siltä.

”Kappas, tunnistit siis minut”, Temari lausahti. ”Ja vastauksena kysymykseesi: Varmaa tietoa ei ole mutta hyviä arvauksia kyllä. Yhden pisteen vihje: Eräs naama, jonka näin täällä, oli Ichimaiiwan sen rumimman kätyrin pärstäkerroin.”

Neji nielaisi.

”No, heräsin paria tuntia ennen sinua”, Temari sanoi, ”ja heräsin parahiksi antamaan sille äijälle – kätyrille, siis – nyrkistä päähän kun hän aikoi pihistää viuhkani! No mitäs, sitten se tyyppi lopulta onnistui oikeasti takavarikoimaan sen, kun hän kutsui pari kaveriaan hätiin. Annoin kyllä muutaman kuhmun heille ennen sitä… he eivät tunnu arvostavan ollenkaan hiekkakyläläistä käsityötä! Ja seuraavaksi joku leidi tuli asentamaan tuo kivikypärän nuppiisi. Laittoi näköjään oikein kaksin kappalein lukkoja siihen. Kai se estää sinua näkemästä mitään.”

’Kypärän…’

Neji nosti kätensä päälleen ja tunsi lämmintä kiveä sormiensa alla. Ilmankos pää oli tuntunut niin raskaalta. Hän tunnusteli huolellisesti koko päänsä läpi. Kiveä, kiveä, kiveä, paksu kerros kalloa ympäröimässä. Kypärä peitti Nejin koko pään, edessä se oli kuin naamio, sitä oli jopa leuan alla. Sivustoissa ja päälaella tuntui saumat, ja sitten molemmin puolin päätä metallilaatat, joissa oli reiät… lukkojako? Neji saattoi hengittää naamion ja kasvojen välissä olevan ilmaraon avulla… hetkinen, sivustoilla tuntui olevan pari venttiiliä, joiden läpi Neji ei jostain syystä nähnyt mutta joiden kautta hän saattoi saada ilmaa. Hetkinen. Ilmeisesti sankka, näkemistä haittaava chakravirtaus kulki kypärän sisässä ja Nejin pään ympäri… ja ilmaventtiilien päällä, eräänlaisena kotelona, oli sitä samaa kivitavaraa…

Ahaa. Niinpä. Temarin ajatelmat taisivat pitää paikkansa: kypärän tarkoitus oli estää Nejiä näkemästä mitään edes Byakuganin avulla. Nuorta Hyuugaa kiukutti huomata, että jokin ulkoinen tekijä todella kykeni rajaamaan hänen näkökykyään. Aiemmin hänen ainoat rajansa näkökyvyssä olivat olleet vain chakran riittävyys, Byakuganin omat rajoitukset ja sokea piste niskassa… kirottua!

”Me olemme siis Ichimaiiwan vankeina?” Neji kysyi vakavana.
”Kymmenen pistettä ja korppikotkamerkki”, Temari lausahti.
Neji kumartui ja laski päätään polviensa varaan. Sillä tavalla hän kykeni näkemään paremmin selkänsä taakse. Parempi sekin kuin ei mitään.
Temari hörähti. ”Näytät aika hupaisalta pyöritellessäsi noin.”

”En voi sille mitään, etten näe ympärilleni päätä kallistamatta”, Neji sanoi ärtyneenä. Koska takana oli vain umpikiveä ja seinää, hän kääntyi 180 astetta ympäri, laski päänsä polviinsa ja katsoi Byakuganillaan nyt kohti Temaria.

Temari näytti suunnilleen vahingoittumattomalta, vaikkakin hänen tavaramerkkinsä, jättiläisviuhka, oli tiessään. Hän istui samanlaisella seinää vasten seisovalla metallisella penkillä kuin Nejikin, jalat ristissä, kädet polvilla ja pakarat vähän liiankin esillä. Neji irrotti pian katseensa jälkimmäisistä yllättäessään itsensä tuijottamasta niitä.

”Mitä muuta tietoa sinulla on tilanteestamme, Temari-san?” Neji kysyi suoristaessaan itsensä istumaan. Raskas kypärä päässä oli vaikea pitää pää kallistettuna.
”Eipä paljon”, Temari tuumi. ”Yksi mielenkiintoinen yksityiskohta kylläkin lipsahti vartijoilta…”
”Kerro mikä.”
”Sinä olet se mitä he halusivat, ja minä olen vain ylimääräistä roskaa.”


***


”Mitä teemme hiekkatytölle, Ichimaiiwa-sama?”

Suuri pettymys oli langennut, kun Ichimaiiwa oli saapunut kaksine pakeitteineen piilopaikalleen. Hyuugista toinen olikin osoittautunut väärennökseksi: tyttö-Hyuuga olikin ollut naamioitunut Hiekkasisarus. Potista puolet oli vielä tiessään, ja sekös harmitti. Mutta pieni bonus oli saatu silti…

”Tyttöä voidaan käyttää myöhemmin Hiekkakylän kiristämisessä, Hiekkasisaruksethan ovat Neljännen Kazekagen lapsia”, Ichimaiiwa sanoi. ”Häntä lienee turvallista pitää täällä, kun hänen viuhkansakin on takavarikoitu. Tietojemme mukaan suurin osa hänen taidoistaan perustuu juuri viuhkan käyttöön.”

Ichimaiiwan naisapulainen, Jueru, nyökkäsi. Hän oli pitkä ja hieman harteva ja lanteva kolmekymppinen nainen, jonka ankaran suorat mustat hiukset sähköistyivät ponihännästä huolimatta helposti. Koska Jueru työskenteli pääasiassa Ichimaiiwan piilopaikassa eikä kentällä, hän saattoi panostaa asustuksessaan enemmän kuin mitä useimmat Ichimaiiwan apureista: nytkin hänellä oli yllään jakku ja tiukka, polvimittainen kotelomekko, molemmat khakiväriä, sekä niiden seurana raudanharmaat piikkikorkokengät. Naisella oli lisäksi muodikkaat, paksuhkosankaiset silmälasit. Leidi noudatti tiukkaa sihteerityyliä. Vain kynä ja kasa tärkeitä asiapapereita puuttuivat.

Piilopaikassa oli saatu irrotettua metallihiput Ichimaiiwan silmistä, ja laboratoriossa analysoitiin hippuja paraikaa. Huonoina uutisina oli se, että Ichimaiiwan vasen silmä oli vakavasti vaurioitunut, minkä vuoksi hänen oli pidettävä silmälappua päässään näkönsä suojana. Lyijyiset hiput olivat myös aiheuttaneet verenmyrkytyksen Ichimaiiwalle ja tuoneet paljon päänvaivaa tämän lääkintämiehilleen, kun heidän herransa oli raahautunut takaisin kouristusten vääntämänä. Hänen kolmesta seuralaisapuristaan vain Seki oli palannut takaisin, ja nyt hänen tilaansa valvottiin säännöllisillä lääkintätarkastuksilla.

Niinpä, piilopaikka oli iso, ja Ichimaiiwalla oli kymmenittäin alaisia. Joukko oli kuitenkin pysynyt niin paljon maan alla, ettei heitä juuri tunnettu muuten kuin huhuissa. Tosiasiassa järjestö oli niin suuri ja vahva, että useissa pienten valtioiden kylissä olisi oltu vakavasti huolissaan. Ehkäpä Akatsukikin olisi lähettänyt asiamiehensä kitkemään joukon jos olisi siitä tiennyt. Parhaiten asiasta taisivat olla perillä hiekkakyläläiset, vaan hekään eivät olleet täysin perillä ryhmän kaikista tarkoitusperistä…

”Erittäin harmillista on, että operaatiota on siirrettävä”, totesi Ichimaiiwa ja kääntyi ympäri työtuolissaan. ”Ja vain siksi, että toinen ’Hyuuga’ ei ollutkaan oikea Hyuuga. Erityisen harmillista.”

”Implanttioperaatio on suoritettava yhdessä osassa”, Jueru sanoi konemaisesti. ”Leikkauskohta voidaan menetelmillämme avata ja sulkea vain ja ainoastaan kerran, ja operaatio on suoritettava juuri siitä kohdasta, jotta siirrossilmät toimisivat mahdollisimman hyvin ja pitkään päässänne. Erityisesti kahden eri Byakuganin implamentoinnissa se on oleellista. Asia on tiedossani, Ichimaiiwa-sama. Tosin, leikkausta helpottaa se, että koska Byakuganien alkuperäisomistajat ovat käytännössä katsoen lapsia, Byakuganit ovat hieman pienempiä kuin alkuperäiset silmämunanne. Näin ollen istutus sujuu joustavammin.”

”Teitte huolellista tutkimusta aiheesta”, Ichimaiiwa sanoi. ”Tiedämme Hyuugista ja Byakuganista nykyisin niin paljon, että Konohassa hermostuttaisiin jos sellaisesta tietovuodosta tiedettäisiin. Mutta joka tapauksessa: jotta projekti voisi jatkua, toinenkin Hyuuga on etsittävä ja pian. Suositeltavaa on, että häntä seurannut saattue surmataan, jotta saamme pelattua itsellemme lisää aikaa.”

”Asia järjestetään, Ichimaiiwa-sama.”


*****


Tässä kuva siitä, millaiseksi itse kuvittelen Nejin kypärän. Aika luonnosmainen, elää hermostuko.

Seuraava osa