8. Tanssi veitsen terällä






Naisen hiukset olivat takkuiset kuivuneesta verestä, se oli ensimmäinen asia mitä hän tunsi tulleessaan tajuihinsa. Rei vihasi sitä tunnetta kun veri ehti kuivua tuoreen haavan päälle kerrostumaksi, joka kutisi ja kirvelsi sietämättömällä tavalla. Kunoichi ei heti osannut paikantaa vakavinta vammaansa, sillä kaikkialle hänen kehoonsa säteili kipua. Uskomatonta, miten paljon tuhoa jashinisti oli saanut aikaan potkuillaan. Viimeinen naula arkkuun oli kuitenkin ollut Kakuzun isku, joka oli lennättänyt hänet takaraivo edellä maahan. Rei mietti synkkänä oliko hänen kallonsa murskana. Oli pimeää, yön täytyi olla jo pitkällä. Hitaasti hänen aistinsa alkoivat jälleen toimia, ja nainen tuli tietoiseksi ympäristöstään. Hän makasi selällään ruohikolla, raajat oudoissa asennoissa kuin kuolleella. Joku oli selvästi viskannut hänet enempiä ajattelematta maahan, ellei jopa suorastaan raivoissaan. Rein ei ollut vaikea arvata kuka tuo joku oli. Läheltä kuului heikkoa nuotion rätinää.
Syystä tai toisesta Akatsuki kaksikko oli päättänyt jättää hänet eloon.

Nyt oli pelattava varovaisesti.

”Ilmeisesti tarkoitus on pitää minut elossa toistaiseksi, joten voinko puhdistaa haavani?” Rei kysyi varovaisesti,  silmät tuijottaen yhä avaraa yötaivasta.

Hiljainen kaavun kahahdus kertoi sen että joku oli kuullut hänet.
”Ei se minua haittaa”, matala ääni vastasi neutraalilla äänen sävyllä.
Punapää rohkaisi itsensä ja uskaltautui liikauttamaan päätään. Hirvittävä kipu viilsi hänen päätään. Rei puri hammasta ja kohottautui väkisin istuma-asentoon.

Hitaasti kunoichin silmät tottuivat nuotion liekkeihin. Kakuzun suuri hahmo istui pienen tulen ääressä, tuijottaen liekkeihin. Hidania ei näkynyt missään, eikä Rei tuntenut tämän pahansuopaa chakraa lähistöllä. Luultavasti mies oli etsimässä uusia uhreja jumalalleen.
Äkkiä hän aisti liikahduksen Kakuzun suunnalta. Nainen valmistautui iskuun, mutta hämmästyi kun näki vesileilin lentävän vierelleen.

”Pese veri kasvoiltasi. Se on ruman näköistä.”

Rei oli täysin yllättynyt miehen sanoista, mutta tarttui leiliin ja alkoi varovasti huuhdella kasvojaan. Näinä päivinä hän joutui pesemään kuivunutta verta pois iholtaan liian usein.

Huuhdeltuaan haavansa ja kasvonsa nainen pälyili hetken ympärilleen. Tummia lehtipuita kasvoi tiheään heidän ympärillään. Maata peitti rehevä ja kostea heinikko. Rei erotti kauaa sammakon heikkoa kurnutusta. He olivat siis matkanneet lähemmäs Sadekylää. Ilmeisesti  huhut pitävät paikkaansa ja Akatsukin johtaja todella piti Sadekylää vallassaan.

”Et taida olla aivan typerä. Ehdotan siis että käytät tuota sievää päätäsi ja et aiheuta ongelmia matkalla.”

Kakuzun ääni hätkähdytti hänet hereille ajatuksistaan. Nainen kääntyi katsomaan outoon vihreään tuijotukseen, vastaten katseeseen yhtä ilmeettömästi.

”Muuten voit olla varma että Hidan silpoo jokaisen raajasi irti”,mies jatkoi uhkaavalla äänen sävyllä ja jatkoi kylmää tuijotustaan.
Rein suupielet kääntyivät heikkoon virnistykseen.

”Siitä minulla ei ole epäilystäkään.”

Mies tuhahti ja kunoichi huomasi häiriintyvänsä siitä, ettei saattanut nähdä mitä kasvot kertoivat tuon naamion takana. Rei käänsi katseensa liekkeihin ja asettui istumaan paremmin ruohikolle. Hän rauhoitti mielensä ja yritti kerätä chakraansa takaisin taistelun jäljiltä. Hän piti väkisin pakokauhun loitolla mielestään, uskotellen itselleen että pakokeino löytyisi kyllä ajan myötä. Se oli ainut asia mitä nainen kykeni tekemään sillä hetkellä, elämään hetki kerrallaan. Jos hän murehtisi liikaa tilannettaan, hän hätiköisi ja Hidan saisi hyvän syyn tappaa hänet.

Äkkiä Rei tunsi jonkun chakran lähistöllään. Tulija ei yrittänytkään liikkua hiljaa, vaan rymisteli oksien lävitse kiukkuisesti. Muutaman sekunnin päästä pitkä jashinisti hymyili hänen edessään pahansuovasti. Mies näytti siltä kuin olisi juuri uinut teurasjätteissä. Pitkä kieli lipoi verta pois huulilta ja purppurainen katse ei jättänyt sijaa arvailuille. Rei katseli vaaleaa miestä tyynesti sanomatta sanaakaan. Molempien silmät kertoivat kuitenkin omaa tarinaansa, palaen murhanhimoa.

”Toivottavasti et tappanut koko kylällistä, Hidan. Tiedät että Akatsukin toiminnasta on tullut viime aikoina liian näkyvää”, Kakuzun tumma ääni rikkoi painostavan hiljaisuuden.

Hidan riuhtaisi katseensa naisesta vastahakoisesti ja kääntyi miehen puoleen.

”Akatsuki sitä Akatsuki tätä! Alan kyllästyä tähän organisaatioon. Liityin vain koska halusin lisää arvokkaita uhreja Jashin-samalle. Haluan tappaa silloin kuin minua huvittaa.”

”Älä ole typerä Hidan”, Kakuzu totesi ilmiselvän kyllästyneenä ja kohensi nuotiota. Rei kykeni arvaamaan, että aihe ei ollut uusi kumppaneiden välillä.

”Sinä se tässä typerä olet. Otimme tuon naisen täysin turhaan mukaamme, hän on pelkkä taakka. Sinun olisi pitänyt antaa minun tappaa hänet!” Hidan ärisi ja osoitti Reitä sormellaan raivokkaasti.

”Taakka? Älä pakota minua toistamaan itseäni. Nainen on arvokas tietolähde.”

”Niinkö? No katsotaan kuinka helvetin arvokas!” Hidan kääntyi kunoichin puoleen.

”No niin. Ala laulaa”, mies kohotti viikatettaan raivostuttavan ylimieliseen tapaan.

Viha syttyi Rein silmiin ja hän puristi kätensä nyrkkiin. Mies oli täysi idiootti, vailla loogista kykyä ajatella. Hänen päätään kivisti yhä iskun voimasta, ja Rei tiesi menettäneensä liikaa verta. Hän pakotti teennäisen kohteliaan hymyn huulilleen.

”Mitä tarkalleen ottaen haluatte tietää, hyvä herra?” Heti sanat sanottuaan, kunoichi katui niitä. Hän ei kyennyt pitämään kärkevää kieltään kurissa tässä tilassa,lause oli ilmiselvän pilkkaava.
Jashinistin käsi kohosi ja Rei huomasi iskeytyvänsä sivuuttais suunnassa maahan. Hän henkäisi valtavasta tuskasta joka vihlaisi hänen takaraivoaan. Kunoichi kohotti kätensä kirvelevälle poskelleen ja irvisti. Mies oli sentään lyönyt häntä avokämmenellä. Hidan tarttui häntä kovakouraisesti hiuksista ja retuutti hänet takaisin istuma-asentoon.

”Lutka!” Hidan ärisi hänen kasvoilleen valmiina uuteen iskuun. Tällä kertaa käsi puristui nyrkkiin ja naisen silmät levisivät. Hänellä ei ollut mitään mahdollisuuksia tässä tilassa, jashinisti oli yksinkertaisesti liian vahva.  Kunoichi tiesi, että seuraavasta iskusta päähän hän menettäisi jälleen tajuntansa. Hän ei vain osannut enää päättää oliko se hyvä vai huono asia.

”Hidan tuo ei ole paras tapa kysymysten esittämiseen”, Kakuzun matala ääni totesi.

”Turpa kiinni!”

”Jos hakkaat hänet puolikuoliaaksi, emme saa vastauksia. Päästä irti.”

Rei kuuli kuinka mies hengitti hetken aikaa kiivaasti. Lopulta hän vapautti otteensa hänen hiuksistaan, tuhahtaen. Kunoichi käänsi katseensa pois ja yritti turruttaa mielensä, ennen kuin hän hyökkäisi miehen kimppuun silkasta vihasta ja nöyryytyksestä. Hän päätti ettei antaisi jashinistille enää syitä pahoinpidellä häntä. Seuraava kerta voisi olla yhtä hyvin viimeinen. Hidan asteli nuotion toiselle puolelle ja jäi nojaamaan puuhun, viikate alati valmiina käsissään. Tuo mies todella halusi aiheuttaa hänelle kärsimystä.Ilmeisesti tappio oli miehelle täysin tuntematon asia, ja suuri häpeä jashin-saman silmissä.

”Kuka olet ja mikä on suhteesi Äänikylään?” Kakuzu kysyi ammattimaisen kylmään tapaansa.

Rei pyyhkäisi verta huuleltaan ja tuijotti miestä synkästi. Hänellä ei ollut mitään syytä enää piilotella henkilöllisyyttään.

”Tällä hetkellä minut tunnetaan Rei Fujikagena. Se on kuitenkin vain valeidentiteetti. Todellinen henkilöllisyyteni on Äänen Tayuyua. Viisi vuotta sitten kuuluin Orochimarun eliittiryhmään,  Äänen nelikkoon.”

”Olen kuullut siitä. Kasa orpoja kakaroita joista hän koulutti omia eliittivartioitaan.” Kakuzun oudot hohtavat silmät tuijottivat häntä nuotion takaa. Hidan ei näyttänyt edes kuuntelevan enää. Mies puhdisti asettaan, unohtamatta aika ajoin vilkaista Reitä vihaisesti.

”Naulan kantaan. Pääasiassa olimme Orochimarun henkivartioita. Hän lähetti meidät Äänikylästä vain kaikkein tärkeimmille ja…erikoislaatuisimmille tehtäville. Hän kouli meistä armotta omia aseitaan. Olimme lapsesta asti hänen tahtonsa alla. Mutta vastapalvelukseksi hän antoi meille voimaa. Voimaa jota me kaikki halusimme enemmän kuin mitään muuta. Sillä tavalla hän toimi ja sai ihmiset tahtonsa alle.”

”Toimi?” Kakuzun silmät välähtivät.

Rei kohotti kulmiaan  yllättyneenä.

”En tiennyt että olette näin suuressa pimennossa. Orochimaru on kuollut.”

”Se vanha käärmekö? !” Hidan huudahti yllättyneenä. Kakuzun kulmat rypistyivät maskin alla.

”Selitä.”

”Hänen oppilaansa Uchiha Sasuke tappoi hänet. Tiedän että se kuulostaa uskomattomalta, mutta se on totta. En tiedä tarkkoja yksityiskohtia, mutta uskon ettei Äänikylä ole täysin hajonnut. Luulen, että Kabuto ottaa johdon Orichimarun kuoltua.”

”Hetkinen, luulin että kuulut Äänikylään.” Hidan tokaisi ja katseli naista kysyvästi. Rei tukahdutti kyllästyneen huokauksen. Oliko tuolla miehellä lainkaan järkeä päässä?

”Ei. Viisi vuotta sitten sain tilaisuuteni kadota epäonnistuneen tehtävän jälkeen. Pakenin ja otin uuden nimen. Äänen Tayuya on ollut virallisesti kuollut jo vuosia. Kuten kaikki muutkin”, kunoichi kuiskasi viimeisen lauseen kääntäen katseensa nuotioon. Noina aikoina kaikki oli ollut niin yksinkertaista. Vai oliko se johtunut vain hänen nuoruudestaan?

”Miksi jätit Äänikylän?” Kakuzu kysyi yllättäen.

Rei kohautti olkapäitään ja hymyili itsekseen.

”Kuka tietää? Ehkä kaipasin vapautta. Ehkä halusin yhä elää. Te tunnette kyllä Orochimarun maineen. Sellaisen tehtävän epäonnistuttua minun arvoni ei olisi ollut mitään hänen silmissään. Ja minä tiedän liian hyvin tarpeettomien ninjojen kohtalon Äänikylässä”, Rei pudisti hienoisesti päätään näki sielunsa silmin avuttomat ihmiset kellumassa lasisten vankiloiden sisällä, Kabuton koekaniineina. Kivuliainkaan kuolema ei olisi ollut pahempi, kuin se kohtalo. Rei katsoi tummaa miestä silmiin ja päätti puhua suoraan.

”En tuntenut koskaan niin syvää uskollisuutta Orochimarua kohtaan, että olisin luottanut häneen sokeasti. Olen nähnyt monien kuolevan hymy huulillaan, sen sairaanloisen uskollisuuden tähden. En koskaan ymmärtänyt miksi. Se mies oli sielultaan käärme. Ainut asia mikä hänelle merkitsi, oli kuolemattomuuden saavuttaminen.”

Kakuzu nyökkäsi hitaasti.

”En koskaan ymmärtänyt miksi hän liittyi Akatsukiin,” Kakuzu sanoi ja käänsi katseensa nuotioon rypistäen hieman kulmiaan. Punapää pani eleen merkille. Ilmeisesti Orochimaru ei ollut pidetty henkilö Akatsukin riveissä.

Rei tuijotti nuotiota ja ja yritti kuumeisesti miettiä, mitä muuta hän voisi kertoa Äänikylästä. Mitä enemmän hän voisi vuotaa tietoja, sitä arvokkaammaksi hän tulisi Akatsukille. Tärkein asia tällä hetkellä oli osoittaa hänen hyödyllisyytensä järjestölle, mikäli hän aikoi pysytellä hengissä. Kunoichi tunsi tanssivansa veitsen terällä.

Äkkiä punapää rypisti kulmiaan ja kohotti katseensa takaisin Kakuzuun.

”Kuulin että Akatsukissa on Uchiha klaanin edustaja. Pitävätkö tietoni paikkansa?” Rei kysyi. Kakuzun ilme muuttui vaikeasti tulkittavaksi.

”Mistä olet saanut nämä tiedot käsiisi?” Mies tiukkasi yrittäen peitellä hienoista järkytystään kuinka tunnetuksi salainen järjestö oli tullut. Rei hymyili hänelle ja jatkoi tyynesti;

”Mikäli se on totta, uskon sen olleen todellinen syy miksi Orochimaru liittyi Akatsukiin alunperin. Orochimarulla oli jonkinlainen pakkomielle sharinganiin. Hän halusi hallita jutsun, välittämättä mitä uhrauksia se vaati.”

Kakuzun katse synkkeni eikä hän vastannut. Rei ei antanut sen häiritä, hän uskoi osoittaneensa arvonsa jo tarpeeksi selvästi. Nainen kääntyi varovasti sivuuttain makuulle, yrittäen varoa arkaa päätään. Kunoichilla ei ollut aikomustakaan nukkua tässä seurassa, ajatus heräämisestä keskellä jashinistin verikekkereitä ei ollut hänen listansa kärjessä. Mahongin väriset silmät tuijottivat rävähtämättä kipinöiden tanssia, kun nainen keräsi voimiaan huomiseen päivään. Siitä ei tulisi yhtään helpompi kuin yhdestäkään muusta päivästä hänen kirotussa elämässään.




Kakuzu vilkaisi kumppaniaan. Hidan nojasi puuhun viikate olallaan. Miehet silmät olivat kiinni ja hengityksen tasaisuudesta päätellen hän selvästi nukkui jättäen vartion hänen huolekseen. Kukaan toinen ninja ei koskaan nukkuisi niin sikeästi vihollisen lähellä, mutta tämä oli täysin tyypillistä jashinistille, sillä hän luotti kuolemattomuuteensa.

Kakuzu käänsi katseensa punahiuksiseen naiseen, eikä yllättynyt kun näki tämän silmien olevan selkeästi avoinna. Kunoichi tuijotti nuotioon lasittuneella katseellaan. Tämä oli tyypillinen tapa monille ninjoille. He keräsivät chakraansa, samaan tapaan kuten nukkuessa, mutta olivat silti puoliksi tietoisia ympäristöstään. Kun taidon oppi se oli uskomattoman kätevä ja säästi monilta väijytyksiltä.

Kakuzu mietti mitä johtaja tahtoisi tehdä naisen kanssa. Rei oli osoittautunut hyväksi tietolähteeksi. Hän oli nopea älyinen, eikä vaalinut uskollisuutta Äänikylälle. Päinvastoin, kunoichi tuntui puhuvan kerkeästi kaikesta mikä saattaisi aiheuttaa tuhoa entiselle kylälleen. Nainen voisi osoittautua ennen pitkää todella hyödylliseksi, mikäli hän pysyisi hengissä perille saakka. Hidan ja punapää näyttivät syntyneen verivihollisiksi. Kakuzu kykeni näkemään pitkällä elämän kokemuksellaaan monia syitä siihen, miksi kaksi riitapukaria inhosivat toisiaan niin kovin. Molemmat vihasivat häviötä. Hidan ei sietänyt ajatusta siitä että hän oli hävinnyt naiselle. Rei taas vihasi miehiä, jotka aliarviovat hänen kykyjään. Mutta suurin syy oli kuitenkin se, että pohjimmiltaan he olivat liian samankaltaisia.

Vihreät silmät kääntyivät katsomaan taivaalle. Aamuyö oli alkanut. He jatkaisivat matkaansa pian kohti tukikohtaa.